Jeesuksella on erityinen sanoma Laodikean seurakunnalle, joka kuvaa myös meidän aikamme länsimaisen seurakunnan tilaa. Voinemme sanoa, että elämme myös yleisesti katsoen Laodikean aikakautta vauraassa Pohjolassa. Jeesus luonnehtii Laodikeaa mm näin: "Sinä kerskut että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään." Ilm 3:17. Näin laodikealaiset ajattelivat itsestään, mutta Jeesus korjaa: "Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston."
Useamman vuoden ajan olin jonkun verran vaivaantunut lausuessani Isä meidän rukouksen "anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme". Onko se tarpeellinen hyvinvoinnin aikakautena? Vaihdoinkin sen sydämessäni kiitokseksi leivän yltäkylläisyydestä kuitenkin tiedostaen, että jotkut myös meidän vaurautemme keskellä elävät puutteessa, puhumattakaan köyhien maiden tilanteesta. Rukouksen oikea tulkinta meille Pohjolassa saattaakin olla Saarnaajan kehoituksen mukaan toimiminen: "Lähetä leipäsi veden yli".
"kuva: Leipätiedotus ry."
Jumalan sana on kuitenkin moniulotteinen, ja jokapäiväisen leivän anominen on elintärkeää myös meille suomalaisille. Jeesus käänsi ylösalaisin Laodikean seurakunnan ajatukset omasta rikkaudestaan: He olivatkin köyhiä. Heiltä puuttui kaikki! He elivät hengellisessä puutteessa, vaikka luulivatkin omaa hengellistä tilaansa rikkaudeksi. Tarvitsemmekin Jeesuksen nurin kaatavia sanoja ja ruoskaa kumoamaan aikamme seurakunnan markkinat ja kaupankäynnin, niin että silmämme avautuvat todelliselle hädällemme: Meiltä puuttuu elämän leipää ja elävää vettä!
Aikamme kristillisen Laodikean ruoka on vähäravinteista ja verrattavissa niihin kaupoista saataviin roskaruokiin ja -juomiin, jotka on kyllästetty suolalla ja sokerilla ja monenlaisilla lisäaineilla, jotka lisäävät säilyvyyttä ja voimistavat makua. Tuoreus ja alkuperäisyys ovat kuitenkin hävinneet. On totuttu näihin makuihin, ja sen tähden puhdas ruoka ei usein maistu. Kristillisessä Laodikeassakin on totuttu oman seurakunnan ruokaan, ja omaa julistusta saatetaan pitää kovinkin maukkaana sokeri- ja suolapitoisuutensa ja erinomaisen makkaransa johdosta. Joukossa on kuitenkin nälkäisiä sieluja, jotka etsivät puhdasta ja tervehdyttävää ruokaa puutostauteihinsa ja voimattomuuteensa. Heitä ei tyydytä Laodikeassa tarjolla oleva pilattu ruoka.
Jeesus on itse elämän leipä nälkäämme, ja tarjoaa meille elävää ja raikasta vettä, joka tyydyttää hengellisen janomme. "Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme", kun on kysymys hengellisestä ravinnosta, on ajankohtainen rukous kaikille kristityille. Tarvitsemme tuoretta elämän leipää taivaasta ja raikasta elävää vettä, yhä uudelleen. Säilöminen, samojen raamatunjakeiden jatkuva yksipuolinen toisto samoin kommentein usein pilaa ne. Israelin kansan mannakokemus erämaassa on oiva kuva tarpeen luonteesta. Kansa keräsi joka arkipäivä Jumalan antamaa mannaa ravinnoksi, ja se pysyi tuoreena vain yhden päivän. Liika manna pilaantui. Jokapäiväinen riippuvuus Jeesuksesta on terveellisen hengellisen ravinnon saamisen lähtökohta.
Jeesuksella oli oma sanoma jokaiselle Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle. Ilm 2 -3. Smyrna ja Filadelfia olivat ainoita, jotka saivat vain tukea ja lupauksia, kun taas Laodikeassa kaikki oli väärillä raiteilla. Aikamme seurakunnat haluavat mielellään samaistua juuri näiden kahden ensiksimainitun kanssa, ja ajatellaanpa useinkin, että oma seurakunta on niitä lähinnä. Nähdään kuitenkin naapureiden laodikealaisuus selvästi, mutta omaa ei. Erään julistajan itsetutkiskeleva toteamus on jäänyt elämään ajatuksiini: "Eilinen Filadelfia on tämän päivän Laodikea." Muistellaan oman seurakunnan palavaa alkua ja herätyshistoriaa, eikä olla kykeneviä näkemään, että Herrasta aikoinaan riippuvainen Filadelfia onkin ajan kuluessa muuttunut omahyväiseksi Laodikeaksi.
Vaikka kukin seurakunta saikin oman osuvan erityissanomansa Vapahtajalta, oli kuitenkin yksi asia, minkä Jeesus välitti kaikille: "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." "Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta". Kun lopetetaan Hengen puheen kuuleminen, pohjustetaan eilisen sanomaan, ja jatketaan omalle seurakunnalle ajan mittaan rakkaiksi tulleiden raamatullisten iskulauseiden toistamista ja säilömistä, eikä huomata, että säilömisprosessissa menetetään se tuoreus, mikä alussa oli. Pyhä Henki nimittäin välittää Jumalan Sanan ajankohtaisessa ja tuoreessa muodossa.
Kun vastuunkantajat tosissaan alkavat kuunnella Jeesuksen kehotusta kuulla mitä Henki seurakunnille sanoo, niin sanoma voi järkyttää. Havaitaankin, että useat "parasta ennen" päivämäärät ajoittuvatkin kauas menneisyyteen, ja edessä onkin aikamoinen huonontuneen ruuan tunkiolle vieminen. Siinä voivotellaan ja tuskitellaan näin suurien rikkauksien menettämistä, ja seurauksena voi olla seurakunnan jakaantuminen: Monet kieltäytyvät tilanteen rehellisestä arvioinnista ja pitävät kynsin hampain kiinni arvokkaista oppirakennelmistaan, kun taas yleensä vain jotkut harvat päättävät tosissaan jatkaa Hengen sanoman kuuntelemista.
Tällaista jakoa on eri muodoissa tapahtunut useasti kirkkohistoriassa. Emokirkosta eroaa joukko ihmisiä, joilla on Jumalan sanan nälkä ja jano. Joskus hekin alkavat vaalimaan omia löytöjään ja ajan mittaan he saattavat kivettyä uudeksi Laodikeaksi. Eronnut joukko voi myös joutua Jumalan Pyhän Hengen johtamisen sijasta muiden henkien vaikutuspiiriin, jotka aina ovat elämää kaipaavien uskovien uhkana ja tarjoamassa heille korvikkeita itse verhoutuessaan Jumalan sanansaattajiksi.
Onko niin, että aito Filadelfia on melkein vain löydettävissä puutteen ja vainojen keskeltä, joissa ei voi muuta kuin riippua kiinni Jumalassa? Vaikeat elämän olosuhteet ovat myös usein olleet avaamassa oven Filadelfiaan yksinäiselle etsijälle. Annetaan oman voimamme tunteen vaihtua heikkoudeksi ja Herrastamme riippuvaisuudeksi myös omassa henkilökohtaisessa jumalasuhteessamme. Etsitään jatkuvasti rukoillen Elämän Sanasta elämän leipää ja elävää vettä. Hiljennytään kuuntelemaan Hengen puhetta. Monen kokemus on, että Sana silloin alkaa elää ja vaikuttaa ja muuttaa sydäntä. Sieltä käsin se elävänä voi edelleen ravita ja viitoittaa tietä myös lähimmäisillemme.
Monta vuotta sitten sain ystävältäni kortin, joka välitti yksinkertaisen filadelfialaisen elämänviisauden:
"Rukoillaan, että Jeesus on sydämelle rakas joka päivä!"
Jeesuksella oli oma sanoma jokaiselle Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle. Ilm 2 -3. Smyrna ja Filadelfia olivat ainoita, jotka saivat vain tukea ja lupauksia, kun taas Laodikeassa kaikki oli väärillä raiteilla. Aikamme seurakunnat haluavat mielellään samaistua juuri näiden kahden ensiksimainitun kanssa, ja ajatellaanpa useinkin, että oma seurakunta on niitä lähinnä. Nähdään kuitenkin naapureiden laodikealaisuus selvästi, mutta omaa ei. Erään julistajan itsetutkiskeleva toteamus on jäänyt elämään ajatuksiini: "Eilinen Filadelfia on tämän päivän Laodikea." Muistellaan oman seurakunnan palavaa alkua ja herätyshistoriaa, eikä olla kykeneviä näkemään, että Herrasta aikoinaan riippuvainen Filadelfia onkin ajan kuluessa muuttunut omahyväiseksi Laodikeaksi.
Vaikka kukin seurakunta saikin oman osuvan erityissanomansa Vapahtajalta, oli kuitenkin yksi asia, minkä Jeesus välitti kaikille: "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." "Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta". Kun lopetetaan Hengen puheen kuuleminen, pohjustetaan eilisen sanomaan, ja jatketaan omalle seurakunnalle ajan mittaan rakkaiksi tulleiden raamatullisten iskulauseiden toistamista ja säilömistä, eikä huomata, että säilömisprosessissa menetetään se tuoreus, mikä alussa oli. Pyhä Henki nimittäin välittää Jumalan Sanan ajankohtaisessa ja tuoreessa muodossa.
Kun vastuunkantajat tosissaan alkavat kuunnella Jeesuksen kehotusta kuulla mitä Henki seurakunnille sanoo, niin sanoma voi järkyttää. Havaitaankin, että useat "parasta ennen" päivämäärät ajoittuvatkin kauas menneisyyteen, ja edessä onkin aikamoinen huonontuneen ruuan tunkiolle vieminen. Siinä voivotellaan ja tuskitellaan näin suurien rikkauksien menettämistä, ja seurauksena voi olla seurakunnan jakaantuminen: Monet kieltäytyvät tilanteen rehellisestä arvioinnista ja pitävät kynsin hampain kiinni arvokkaista oppirakennelmistaan, kun taas yleensä vain jotkut harvat päättävät tosissaan jatkaa Hengen sanoman kuuntelemista.
Tällaista jakoa on eri muodoissa tapahtunut useasti kirkkohistoriassa. Emokirkosta eroaa joukko ihmisiä, joilla on Jumalan sanan nälkä ja jano. Joskus hekin alkavat vaalimaan omia löytöjään ja ajan mittaan he saattavat kivettyä uudeksi Laodikeaksi. Eronnut joukko voi myös joutua Jumalan Pyhän Hengen johtamisen sijasta muiden henkien vaikutuspiiriin, jotka aina ovat elämää kaipaavien uskovien uhkana ja tarjoamassa heille korvikkeita itse verhoutuessaan Jumalan sanansaattajiksi.
Onko niin, että aito Filadelfia on melkein vain löydettävissä puutteen ja vainojen keskeltä, joissa ei voi muuta kuin riippua kiinni Jumalassa? Vaikeat elämän olosuhteet ovat myös usein olleet avaamassa oven Filadelfiaan yksinäiselle etsijälle. Annetaan oman voimamme tunteen vaihtua heikkoudeksi ja Herrastamme riippuvaisuudeksi myös omassa henkilökohtaisessa jumalasuhteessamme. Etsitään jatkuvasti rukoillen Elämän Sanasta elämän leipää ja elävää vettä. Hiljennytään kuuntelemaan Hengen puhetta. Monen kokemus on, että Sana silloin alkaa elää ja vaikuttaa ja muuttaa sydäntä. Sieltä käsin se elävänä voi edelleen ravita ja viitoittaa tietä myös lähimmäisillemme.
Monta vuotta sitten sain ystävältäni kortin, joka välitti yksinkertaisen filadelfialaisen elämänviisauden:
"Rukoillaan, että Jeesus on sydämelle rakas joka päivä!"
