"Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata." Kol 4:5-6.
Paavalin vertauskuva suloisesta ja suolalla höystetystä puheesta lienee useammalla tavalla ymmärretty ja selitetty. Tuon tässä ajatuksia, jotka ovat liikkuneet minun päässäni ja sydämessäni tämän aiheen äärellä. Käyttämässäni vuoden 1938 käännöksessä puhutaan suloisesta puheesta kun taas v 1992 sana on käännetty ystävälliseksi puheeksi. Kreikankielisen sanan cháris merkityksiä ja vivahteita on useampia: Kauneus, kiitollisuus, suosio, ystävällisyys, hyvyys ja armo tuovat esille sanan eri sävyjä. Joten meille ei jää pienintäkään epäilystä siitä, millaista puheemme kristittyinä tulee olla.
Tuo suloinen, ystävällinen, kiitollinen, siunaava, hyvä ja anteeksiantava puhe on suolalla maustettua. Suolaa on vuosituhansia käytetty höystämään ruokaa ja estämään sen pilaantumista. Sanamme tulee siis suolan tavoin korostaa, saada esille hyvä. Puheemme ei saa olla pilaantunutta eikä haisevaa. Paavali kehoitti myös efesolaisia samassa asiassa: "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat." Ef 4:29. Puheemme tulee siis välittää armoa ja hyvyyttä kuulijoille. Ei riettaita ja sopimattomia sanoja, ei katkeruutta, kiivastusta, vihaa, huutoa eikä herjausta, vaan anteeksiantoa ja ystävällisyyttä. Ef 4:31-32. Rivot, katkerat, vihaiset, herjaavat ja pilkkaavat sanat paljastavat, että mieli ei ole maustettu suolalla. Pilaantuminen on kuuluvissa ja näkyvissä ja haistettavissa.
Myös Jeesus puhuu suolasta: "Jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha." Mark 9:49-50. Suola estää pilaantumista, siis riitaa, konfliktia ja sotaa. Se säilyttää rauhan. Tulella ja suolalla on tässä sama tehtävä. Kummankin liiallinen käyttö johtaa tuhoon. Suola on hyödyllinen pieninä annoksina, ja tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Molempien tulee olla valvonnassa. Olisiko puheen suolalla maustaminen myös juuri tätä rajoitettua ja harkittua kielen käyttöä? Meidän tulee tietää, miten puhua ja vastata ihmisille, miten kommunikoida toinen toistemme kanssa. "Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni."
Jesajan huulet puhdistettiin hehkuvalla hiilellä ennen hänen astumistaan profeetan tehtävään. Jes 6:5-8. Meidänkin huulemme on tulella suolattava.Vain puhdassydäminen voi lausua puhtaita sanoja. Puheen lähteen tulee olla puhdas. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." Siksi on aihetta rukoilla Daavidin tavoin: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." Ps 51:12. "Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa." Matt 12:34-35.Puhdassydämisen mieli ja kieli ovat sopusoinnussa armon, hyvyyden ja rauhan kanssa, ilosanoman kanssa.
