Esirukouksen tie

Vanhoista muistiinpanoistani tuli eteeni Jumalalle esittämäni kysymys: "Isä, miten uskollinen, yksinkertainen esirukous vuodesta toiseen vaikuttaa sydämissä? Mikä on mekanismi rukouksen vaikutuksissa?

Noin viikko kysymykseni jälkeen sain vastauksen: "Herra on heidän kanssaan ja pitää heistä huolta päivittäin ollen heidän huoltajansa. Rukousvastaus ei tule lottovoiton tai yht`äkkisen perinnön muodossa."

Tämä rohkaisee minua! Rukousvastauksen ollessa vielä näkymättomissä ja uskon varassa Jumala  etenee  työssään joka päivä, vaikka varsinainen vastaus ei vielä ole näkyvissä. Ajoittain saatamme toki  nähdä vilauksia prosessista. 

Luonnossa kypsyminen tapahtuu vähitellen tiettyjen edellytyksien ja lainalaisuuksien mukaan. Näin on myös rukouksen vaikutuksen laita. Jumalan sanasta voimme lukea paljon hengellisestä johdonmukaisuudesta ja kypsymisprosesseista. "Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt 7:7. 

Paavali kirjoittaa kilpajuoksusta voittopalkinto päämääränä. Fil.3:11-14. Sovellan vapaasti tätä rukoukseen: Ei niin, että jo olisin saavuttanut konkreettisen vastauksen. Mutta riennän sitä kohti, jatkan rukousta uskossa ja kärsivällisyydessä, kurottaudun sitä kohden, tarttuakseni näkyvään tulokseen, koska Jeesus Kristus on tarttunut käteeni ja voittanut minut. Voimme ajatella, että tuhlaajapojan kotiin paluu oli rukousvastaus, jota edelsi aivan päinvastainen ja tuhoisa kehitys. Tämä kielteinen kausi kuitenkin johti synnin tuntemiseen ja tunnustamiseen: "Minä olen tehnyt syntiä." Jumala auttaa ylpeitä nöyryyteen. Tässäkin kohdin meidän rukouksemme myötävaikuttavat. Luuk 15:11-32.

"Koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Rukous muiden puolesta lähtee siitä, että olen Jeesuksen oma. Kun usko toimii elämässäni,  on se käyttövoimana myös rukouksissani. Sen kautta Jeesus myös jatkaa minun muokkaamistani. Taivaallinen Viinitarhuri haluaa karsia pois hedelmättömät oksat rukouksistani, ja silloin rukoukseni voi kantaa runsaamman hedelmän. Joh 15:1-2. Hän haluaa kärsivällisyyden  ja rakkauden lisääntyvän elämässäni. Herralla on monta prosessia meneillään samanaikaisesti, ja senkiin tähden voi vastaus viipyä. Ei niin, että Hän olisi varattu toisaalla, ja rukouksemme ikään kuin odottaisi käsittelemistä, vaan voi olla muita asioita joiden täytyy kypsyä ja tapahtua ensin. Hän haluaa myös ohjata meitä rukoilemaan Sanansa opetuksen mukaisesti. Rukous on vuorovaikutusta, ei yksinpuhelua. Rukouksen tiellä Herra haluaa meidän kuulevan myös ja juuri Hänen puhettaan. Esirukouksessakin meidän tulee etsiä Herraa itseään. Etsitään Kirjoitusten johtolankoja rukoustemme toteutumiseksi, ja tartutaan niihin uskossa toimien. 

Bilde av Hello Cdd20 fra Pixabay

Meillä on omat rukousalueemme. Jumala on antanut sydämellemme tiettyjä asioita ja ihmisiä, joita jatkuvasti tuomme Hänen eteensä. Koska Hän rakastaa koko ihmiskuntaa ja päämäärätietoisesti vie eteenpäin luomakunnan ennalleenasettamista, on hyvä että myös meidän sydämemme sykkii Hänen sydämensä tahdissa.  Maailma on vielä toistaiseksi pahan ja pimeyden vallassa, joten ei todellakaan ole pienistä suunnitelmista kyse.  Jeesus on maailman valo, ja meidät on kutsuttu valaisemaan Hänen kanssaan. Voimme olla rukoilemassa Jumalan suunnitelman puolesta. On yksinkertainen rukous, jolla voimme olla jouduttamassa Jumalan kaikenkattavaa päämäärää:

"Sotajoukkojen Herra, kuningasten Kuningas! Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa." Jumalan nimessä ja ominaisuuksissa on itsessään rukousvastaus. Siksi myös rukoilemme Jeesuksen, Vapahtajamme nimessä. Hänen, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Edellinen rukous on osa Jeesuksen meille antamaa Isällemme osoitettua ydinrukousta. Näin suuria asioita me Hänen lapsensa saamme luottavaisesti pyytää Isältä. - -

Ihmeellistä, että maailmankaikkeuden Majesteetti on yhtä kiinnostunut vastaamaan pienen ihmisen henkilökohtaisiin pyyntöihin. Hän tuli etsimään ja pelastamaan sen, joka kadonnut on. Hyvän Paimenen rakastavan sydämen ohjaamana Hän etsii jopa sitä yhtä lammasta, joka on hävinnyt laumasta ja josta sinä tai minä olemme huolissamme, kunnes Hän löytää sen. Eikö olekin suuri etuoikeus vedota suureen Lammasten  Paimeneen rukouksissamme läheistemme puolesta! - - Hebr 13:20. Luuk.15:4-7.

 

Jumalan sanan voima

Olen usein pysähtynyt Jeesuksen kylväjävertauksen äärellä. Luuk 8:5-15. Kylväessä osa siemenistä putosi tielle, kalliolle ja orjantappuroihin muokatun kylvömaan lisäksi. Tiellä, kalliolla ja orjantappuroissa ei ollut hyvää maaperää, joten ne eivät tuottaneet satoa. Vain hyvään maahan pudonneet siemenet kasvoivat ja tuottivat kypsää hedelmää. Jeesus halusi tällä yksinkertaisella kuvalla valaista hengellisen elämän kasvua, tai sen puuttumista. Kasvumme kristittyinä riippuu sydämemme maaperän laadusta. Jeesus kertoo erilaisesta suhtautumisesta Jumalan sanaan, ihmisten erilaisista lähtökohdista. 

Luulen kuitenkin, että moni minun lisäkseni tämän vertauksen äärellä havaitsee itsessään sanan vastaanottavan, muokatun maaperän  lisäksi muunkinlaista alustaa: Sana menee ohitse, unohtuu, ei juurru ja kuivettuu, tai sitten tukehtuu himojen, murheiden ja mammonan paineissa. Toisin sanoen kaikki maaperät voivat löytyä omasta sydämestä. Tunnistaessani tämän tilanteen johduin näkemään asian kahdesta muusta näkökulmasta:

Luonnossa siemeniä joutuu jatkuvasti hukkaan. Uudistuminen perustuu tuhlaukseen. Näin turvataan se että jotain tästä runsaudesta kasvaa. Mutta meitä ei ole jätetty sattuman varaan. Ihminen asetettiin viljelemään maata, ja sillä tavalla voimme tulla osalliseksi Jumalan siunauksen runsaudesta. Näin me myös voimme viljellä sydäntämme, raivata uutta peltotilaa, ja siis myös hengellisessä mielessä järkiperäistää Jumalan sanan kasvun. Sanan asuessa runsaasti meissä, se pesee ja uudistaa, ja muokkaa asenteitamme myös tiedostamattomasti.

Bilde: Pixabay, fietz fotos

Kun kylvämme sanaa ja kun sitä kylvetään sydämeemme, koemme, että sitä leviää myös raja-alueille, murheisiin, kuiviin paikkoihin ja kovalle alustalle, vanhan luontomme villiin maastoon. Vanha ihminen, liha, ei alistu Jumalan tahtoon, eikä se voikaan. Room 8:7. Askartelu orjantappuroissa, elämän murheiden parissa on toivotonta työtä. "Älkää mistään murehtiko vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil 4:6-7. Tämä sana ohjaa meitä silloin pois orjantappuroista hyvälle maalle kylvämään  rauhaa ja kiitosta.

 Meidän ei siis tule jäädä vanhan luontomme ohjauksessa kitkemään ja kastelemaan ja ajamaan pois lintuja näiltä peltomme ulkopuolisilta reuna-alueilta. Raadanta ulkokehässä vie uskonelämältä voiman. Lihassa ei asu mitään hyvää, eikä se voi täyttää Jumalan tahtoa. Saamme jättää sen oman onnensa nojaan, kuolemaan, ja kääntyä hoitamaan omaa muokattua peltoamme. Toisin sanoen otamme vastaan Jeesuksen sanan:

 "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt 11:28-30. 

Meidän tulee siis luopua vanhan luontomme murheiden parissa puuhailusta, kovaan tallattuun maahan pudonneen sanan elvyttämisestä ja kallion moukaroimisesta, ja siirtyä Jeesuksen hiljaisen ja nöyrän sydämen vaikutuspiiriin, hyvälle maalle. Näin Maria oli tehnyt. Hän oli valinnut hyvän osan Jeesuksen puhetta kuuntelemassa. Luuk 10:41-42. Martalla taasen oli orjantappuramaata huollettavana, vieraanvaraisuuden ihana sana oli pudonnut hänen sydämensä orjantappuroihin, eikä kyennyt siellä kantamaan kypsää hedelmää. 

Jumalan sana on se siemen, joka uudestisynnyttää ylhäältä ja luo meihin uuden puhtaan sydämen. Se pelastaa, vahvistaa,  ruokkii ja uudistaa jatkuvasti tätä uutta luomusta, kun jatkamme sanan vastaanottamista uskossa. Jeesuksen sovitustyö Golgatalla ja Hänen ylösnousemisensa on tie syntien anteeksisaamiseen ja uuteen elämään.

Yhteys elävän veden lähteeseen ja maailman valon ja lämmön alkuperään, Jeesukseen, Jumalan Poikaan, kantaa hyvää hedelmää. Jeesus sanoo, että Hänessä pysyminen on hedelmän kantamisen ehto. Joh 15:5-7. 

Annatko anteeksi?

Anteeksiantaminen on  elämän kantava ja tärkeä voima, jota Jumalan sana  ruokkii ja ylläpitää. Anna sen muodostua asenteeksi ja etusijalla olevaksi vaihtoehdoksi.

Toinen toistemme armollinen kohtaaminen nöyryydessä on tärkeää meille kaikille, koska Jumalan meille lupaama syntien anteeksisaaminen on sidoksissa siihen, että me annamme anteeksi toisille ihmisille.

Kristityn kutsumus on siunata. 1 Piet 3:9. Rakkaus peittää syntien paljouden. 1 Piet 4:8. Meidän tulee antaa anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän Jeesuksen sanoman mukaan. Toisin sanoen anteeksiantamisen tulee olla asenne ja periaate, jatkuva valmius elämässä.

Pixabay

Kun Jumala antaa anteeksi, Hän ei enää muista meidän syntejämme. Jer 31:34. Usein sanotaan, että kun antaa anteeksi, tulee unohtaa.  Asiassa on kuitenkin  useampia vivahteita. Anteeksiantaminen on monesti vaiheikas prosessi. Vaikea anteeksiantaminen alkaa tahdosta. Valitsen tietoisesti: Tahdon antaa anteeksi. Ikään kuin ensiapuna suoritettava haavan verenvuodon pysäyttäminen. Jälkeen päin haavaa pitää hoitaa, ja ajan mittaan se paranee. Mutta ehkä arpi jää. Haava on myös vaarassa tulehtua, jos sydän alkaa majoittaa katkeruutta. Silloin tarvitaan uusi puhdistus.

Kun katselee arpea ja  muistaa rikoksen, mutta se ei enää teekään kipeää. Olet antanut anteeksi. Et ole katkeroitunut. On kuitenkin helpompaa jättää asia taakseen, jos se on keskinäisesti käsitelty, kuin että rikoksen tai loukkauksen suorittaja ei tunnusta menettelyään vääräksi, vaan ehkä edelleenkin jatkaa loukkaamista ja alentamista, tai mitä hänen toimintansa sitten on ollutkaan. Silloin tarvitsemme viisautta henkilön kohtaamiseen fyysisesti tai vain ajatuksissamme. Jaakob auttaa meitä:

 "Ylhäältä tuleva viisaus on ... rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä." Jaak 3:17. "Laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi." Jaak 2:13. Viisaus on siinä, että velan anteeksiantaminen Jeesuksen mallin mukaan onkin tuottoisaa ja pääomaa kartuttavaa. Jeesus oli useamman vuoden ajan joutunut vastustajiensa vihan kohteeksi, ja se huipentui ristiinnaulitsemiseen. "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Jeesuksen asenne muokatkoon myös meidän sydämiämme elämän epäoikeudenmukaisissa tilanteissa.

Ylösnousemisen jälkeen Jeesus kantoi ylösnousemusruumiissaan arpia käsissään. Minun ja sinun syntien jättämiä arpia. Ilmestyskirjassa Johannes katsoo taivaaseen ja näkee Karitsan,  joka oli ikään kuin teurastettu. Jeesus oli haavoitettu meidän syntiemme tähden, jotta me saisimme rauhan. 

Anteeksiantamisen arvet ovat taivaallisia.