Olen usein pysähtynyt Jeesuksen kylväjävertauksen äärellä. Luuk 8:5-15. Kylväessä osa siemenistä putosi tielle, kalliolle ja orjantappuroihin muokatun kylvömaan lisäksi. Tiellä, kalliolla ja orjantappuroissa ei ollut hyvää maaperää, joten ne eivät tuottaneet satoa. Vain hyvään maahan pudonneet siemenet kasvoivat ja tuottivat kypsää hedelmää. Jeesus halusi tällä yksinkertaisella kuvalla valaista hengellisen elämän kasvua, tai sen puuttumista. Kasvumme kristittyinä riippuu sydämemme maaperän laadusta. Jeesus kertoo erilaisesta suhtautumisesta Jumalan sanaan, ihmisten erilaisista lähtökohdista.
Luulen kuitenkin, että moni minun lisäkseni tämän vertauksen äärellä havaitsee itsessään sanan vastaanottavan, muokatun maaperän lisäksi muunkinlaista alustaa: Sana menee ohitse, unohtuu, ei juurru ja kuivettuu, tai sitten tukehtuu himojen, murheiden ja mammonan paineissa. Toisin sanoen kaikki maaperät voivat löytyä omasta sydämestä. Tunnistaessani tämän tilanteen johduin näkemään asian kahdesta muusta näkökulmasta:
Luonnossa siemeniä joutuu jatkuvasti hukkaan. Uudistuminen perustuu tuhlaukseen. Näin turvataan se että jotain tästä runsaudesta kasvaa. Mutta meitä ei ole jätetty sattuman varaan. Ihminen asetettiin viljelemään maata, ja sillä tavalla voimme tulla osalliseksi Jumalan siunauksen runsaudesta. Näin me myös voimme viljellä sydäntämme, raivata uutta peltotilaa, ja siis myös hengellisessä mielessä järkiperäistää Jumalan sanan kasvun. Sanan asuessa runsaasti meissä, se pesee ja uudistaa, ja muokkaa asenteitamme myös tiedostamattomasti.
 |
| Bilde: Pixabay, fietz fotos |
Kun kylvämme sanaa ja kun sitä kylvetään sydämeemme, koemme, että sitä leviää myös raja-alueille, murheisiin, kuiviin paikkoihin ja kovalle alustalle, vanhan luontomme villiin maastoon. Vanha ihminen, liha, ei alistu Jumalan tahtoon, eikä se voikaan. Room 8:7. Askartelu orjantappuroissa, elämän murheiden parissa on toivotonta työtä. "Älkää mistään murehtiko vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil 4:6-7. Tämä sana ohjaa meitä silloin pois orjantappuroista hyvälle maalle kylvämään rauhaa ja kiitosta.
Meidän ei siis tule jäädä vanhan luontomme ohjauksessa kitkemään ja kastelemaan ja ajamaan pois lintuja näiltä peltomme ulkopuolisilta reuna-alueilta. Raadanta ulkokehässä vie uskonelämältä voiman. Lihassa ei asu mitään hyvää, eikä se voi täyttää Jumalan tahtoa. Saamme jättää sen oman onnensa nojaan, kuolemaan, ja kääntyä hoitamaan omaa muokattua peltoamme. Toisin sanoen otamme vastaan Jeesuksen sanan:
"Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt 11:28-30.
Meidän tulee siis luopua vanhan luontomme murheiden parissa puuhailusta, kovaan tallattuun maahan pudonneen sanan elvyttämisestä ja kallion moukaroimisesta, ja siirtyä Jeesuksen hiljaisen ja nöyrän sydämen vaikutuspiiriin, hyvälle maalle. Näin Maria oli tehnyt. Hän oli valinnut hyvän osan Jeesuksen puhetta kuuntelemassa. Luuk 10:41-42. Martalla taasen oli orjantappuramaata huollettavana, vieraanvaraisuuden ihana sana oli pudonnut hänen sydämensä orjantappuroihin, eikä kyennyt siellä kantamaan kypsää hedelmää.
Jumalan sana on se siemen, joka uudestisynnyttää ylhäältä ja luo meihin uuden puhtaan sydämen. Se pelastaa, vahvistaa, ruokkii ja uudistaa jatkuvasti tätä uutta luomusta, kun jatkamme sanan vastaanottamista uskossa. Jeesuksen sovitustyö Golgatalla ja Hänen ylösnousemisensa on tie syntien anteeksisaamiseen ja uuteen elämään.
Yhteys elävän veden lähteeseen ja maailman valon ja lämmön alkuperään, Jeesukseen, Jumalan Poikaan, kantaa hyvää hedelmää. Jeesus sanoo, että Hänessä pysyminen on hedelmän kantamisen ehto. Joh 15:5-7.
