Jeesuksen puheissa toistuu usein ajatus Jumalan sanan kuulemisen tärkeydestä. Tätä Hän painottaa erikseen jokaiselle Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle: "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." Puhuessaan vertauksilla Jeesus painottaa oikein kuulemista: "Tarkatkaa siis, miten kuulette." Luuk 8:18. Hän puhuu siitä, että voi kuulla eikä kuitenkaan kuule, ja nähdä eikä kuitenkaan näe, eikä ymmärrä. Tämä vaikuttaa sydämessäni rukousta: "Anna minun kuulla Sinua oikein, Jeesus."
Ei siis ole itsestään selvää, että näemme ja kuulemme oikein.Voi väittää näkevänsä, vaikka onkin hengellisesti sokea. Joh 9:39-41. "Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä", on Jeesuksen sanoma oman sydämen tutkiskeluun meille itse kullekin. Luuk 11:35.
Miten kuulen? Ennen tätä kysymystä Jeesus puhuu valaisevasta lampusta: "Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisääntulijat näkisivät valon. Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. Tarkatkaa siis miten kuulette."
Jeesus yhdistää kuulemisen ja näkemisen. Meidän tulee kuunnella myös katsomalla. Näemme valoisassa huoneessa sen, mikä on salattua ja kätkettyä pimeässä huoneessa. Jeesus puhuu Jumalan valtakunnan salaisuuksista, joista oikein kuuleva ja näkevä pääsee osalliseksi. Jeesus sanoi opetuslapsille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi." Mark 4:11-12. Vertaukset ovat varjoja hengellisestä todellisuudesta. Pyhä Henki tekee Jumalan sanan eläväksi näin kohdistaen valon varjon heittäjään, itse asian olemukseen. Valon kohdistuessa elämäämme näemme syntimme, mutta valossa myös näemme Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Pyhä Henki on ilmestyksen Henki, jota tarvitsemme oppiaksemme tuntemaan Jumalaa.
Miten kuulemme? Kun puhun älypuhelimen ääressä olevalle henkilölle, saan mahdollisesti vastauksen. Hän kuulee minua, mutta ei kuitenkaan kuule. Mutta jos hän laittaa puhelimen pois, ja katsoo minuun vastatessaan, voimme todella puhua toistemme kanssa. Olemme silloin vuorovaikutuksessa. Meillä on katsekontakti. Pyhän Hengen puheen kuulemisessa on kysymys juuri vuorovaikutuksesta: "Minun sydämeni vetoaa Sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä etsin Sinun kasvojasi." Ps 27:8. (1938 käännös) Olemmeko panneet pois käsistämme muut asiat ja keskitymmekö kuuntelemaan Herran puhetta kasvotusten?
"Ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps 139:4. Jumala tuntee meidän tarpeemme ja vaikuttimemme jopa paljon paremmin kuin me itse, mutta kuitenkin Hän haluaa meidän puhuvan kanssansa. Voisiko tätä verrata vanhempien ja pienten lasten suhteeseen. Vanhemmat tulkitsevat useimmiten lastensa sanoja, tarpeita ja käytöstä näin lukien heidän ajatuksiaan. Tästä huolimatta on ilman muuta tärkeää, että lapsen puhetaito kehittyy ja että lapsi ajan kuluessa oppii paremmin ilmaisemaan itseään. Normaalissa kehityksessä ja ilmapiirissä vuorovaikutus paranee, ja puhevirheet vähenevät ja lapsi oppii ymmärtämään ja noudattamaan kodin tapoja ja elämisen lakeja. Kun me seurustelemme taivaallisen Isämme kanssa, tapahtuu vastaavanlaista kehitystä hengellisessä mielessä.
Joidenkin kristittyjen mielestä oikeaan jumalasuhteeseen päästään ainoastaan olemalla alamaisia auktoriteettihenkilöille. Raamatun inhimillistä ja seurakunnan johtoasemia käsittävät järjestykset nostetaan silloin kaiken kristillisyyden mittapuuksi, ja niiden mukaan toimimista rinnastetaan Jumalan tottelemiseen. Usein auktoriteettihenkilön omat velvoitteet kutistuvat, kun taas alamaisen paisuvat, ja vallanhaltijaa aletaan pitämään porttina Jumalan yhteyteen. On toki tarkkaan ja kirjaimellisesti kuultu ja nähty sanan opetusta, mutta rajoitettu sitä. Miten sana valaisee vallanhaltijan omia velvoitteita on saattanut jäädä lähes huomiotta. Jeesuksen ajan kirjanoppineilla oli oma käskykokoelmansa, jolla he sitoivat ihmisten selkään vaikeasti kannettavia taakkoja. Kun Jeesus ja opetuslapset rikkoivat näitä sääntöjä, kohtasi uskonnollisten vallankäyttäjien viha heitä. Näin he perinnäissäännöillään mitätöivät Jumalan sanan. Matt 15:6.
Jeesus taas sanoo uupuneille: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa, ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:28-30. Jeesuksen sanoma ja käskyt, kun Pyhä Henki meille niitä välittää, ovat aina lääkitseviä, vaikka ne usein, varsinkin osuessaan sydämen piilopaikkoihin ja kolhiessaan ylpeyttämme, meitä ensin haavoittavatkin. Useampi Ilmestyskirjan seurakunnista sai teräviä miekaniskuja, mutta sanoma ei jäänyt siihen, vaan välitti kaikille, jopa maailmallisimmalle seurakunnalle mitä mahtavimpia toivon ja voiton näkymiä.
"Jolla on korva kuulla, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." Tarkkaa, miten kuulet! Koko sanoma kuuluu yhteen! Kuulen väärin, jos vastaanotan vain lupaukset, enkä välitä neuvoista, varoituksista ja ojennuksesta. Kuulen myös väärin, jos annan Jumalan sanan lannistaa itseni havaitsematta edes jotakin Hänen palavasta rakkaudestaan itseäni kohtaan. Rikas nuori mies tuli juoksujalkaa Jeesuksen luo, kohtasi Jeesuksen rakastavan katseen ja sydäntäviiltävän neuvon antaa pois omaisuutensa ja seurata Häntä. Hän synkistyi ja lähti surullisena pois. Hän ei ollut kuunnellut koko sanomaa. Vapahtajan häneen kohdistama rakkaus ei päässyt perille, koska hän rakasti omaisuuttaan enemmän. Maallinen omaisuus oli niin rakas, että hän ei pystynyt näkemään Jeesuksen tarjoamaa taivaallista aarretta. Mark 10:17-22.
Elämän monet vaihtelevat olosuhteet ovat myös välittämässä meille Jumalan puhetta. "Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa." Job 33:14. Miten paljon elintärkeää informaatiota meneekään ohitsemme, kun omat puuhailut ovat tärkeämpiä kuin Luojan ohjaus! Pyydetään Häntä avuksi avaamaan sydämemme korvat ja silmät, ja kehittämään aistiemme käyttöä.
