Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuuliaisuus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kuuliaisuus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. toukokuuta 2021

Jumalan armon elämää muuttava voima


Kun yli 50 vuotta sitten tulin uskoon, opettelin muiden mukana ulkoa raamatunjakeita. Yksi niistä oli: "Tehkää siis parannus, ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt 3:19. Jae sanoo selkeästi, että tehtyjä syntejä kadutaan, ja ne jätetään, ja elämän suuntaa muutetaan ja aloitetaan uusi  ja parempi elämä puhdistetulla sydämellä. Raamatun lukijan ei ole vaikeaa havaita, että kääntymyksestä ja  parannuksesta on kirjoitettu selkeästi monin kuvin ja esimerkein. Tämä muokkasi käsitystäni elämästä kristittynä.

Myös toinen tärkeä totuus tuli esille Sanasta ja julistuksesta, jota seurakuntanuorena kuulin: Pelastus on ainoastaan uskosta ja armosta. Tätä painotettiin usein kuitenkin sillä tavalla, että Raamatun monen monet "tekojakeet" tavallaan jäivät hämärään. Julistaja saattoi pitää  puheen, johon myös sisältyi tekstiin kuuluvia kehoituksia kuuliaisuuteen. Näitähän on runsaasti kaikkialla Raamatussa. Puheen lopussa tai kestäessä hän saattoi kuitenkin kokea tehtäväkseen painottaa uskon ja armon sanomaa sillä tavalla, että uskon kuuliaisuuden sanoma jäi varjoon ja tyrmättiin lain tekoina.  Tosin myös saatettiin julistaa, että teot ovat uskon seurausta ja hedelmää, mutta mieli tavallaan passivoitui, jos armolla  torjuttiin tekopuoli. Milloin teen "vääriä hyviä" tekoja ja milloin kannan hedelmää? Onko Sanan tottelemiseen pyrkiminen yritystä ansaita jotain Jumalan edessä? Siihenhän kuitenkin jatkuvasti kehoitetaan Jumalan sanassa.

Koin myös ristiriitaiseksi  parannuksen ja katumuksen ja syntien anteeksisaamisen saarnauksen ohella kuullun sanoman omasta kurjuudesta, josta ei mitenkään voi päästä eroon, ja jonka kanssa aina uudestaan saa tulla ristin juurelle armoa pyytämään ja kerjäämään ja alkamaan alusta. Tällainen julistus johtaa helposti asenteeseen: Eihän se haittaa sitten, että tekee syntiä, saahan kuitenkin anteeksi. - Tällaista evankeliumia - ilosanomaako? - julistettin ja julistetaan. 

On ilosanoma, että synnit saa anteeksi. Mutta jos kasvu jää tähän, eikä pääse alkua pidemmälle, johtuu se usein puutteellisesta ravinnosta. Maito on ravitsevaa sylivauvan ruokaa. Sitä nauttiva on kuitenkin "kokematon vanhurskauden sanassa". Eritteet tulevat vaippaan, mutta sylivauvalta ei vielä vaaditakaan puhtautta. "Vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Hebr 5:13-14. Kasvu aikuisuuteen näkyy siis kyvyssämme erottaa hyvä ja paha toisistaan. Johannes luonnehtii uskossaan nuoria ihmisiä  pahan voittajiksi. 1 Joh 2:13-14. Nuori uskossa on jo saanut kokemusta vanhurskauden sanassa. Hän erottaa hyvän ja pahan, ja valitsee sen, mikä on oikein. Tarkoitus on, että "saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden."  Alaikäisyyttä Paavali kuvaa ajelehtimiseksi ja heiteltävänä olemiseksi. Ef 4:13-15. Horjummeko, kaadummeko, lankeammeko jatkuvasti lähtöviivalla? Elämmekö syntiin meitä  vetävien ihmisten  vaikutuspiirissä ja olosuhteiden heiteltävinä? Rakennammeko hataroiden ja harhauttavien oppirakennelmien varaan? Vai kasvammeko päähän, Kristukseen, aikuisiksi "noudattamalla totuutta ja rakkautta", elämällä totuuden ja vanhurskauden sanan mukaan? Rakkaus luonnehtii aikuisuutta. Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä. Se ei kadehdi eikä pöyhkeile eikä käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, eikä katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se kestää, uskoo, toivoo ja kärsii. 1 Kor 13:4-7. Tähän aikuiseksi kasvamiseen ja normaaliin aikuisen elämään kehoittamiseen ja rohkaisemiseen Uuden Testamentin kirjeiden tekstit keskittyvät.

Iloitsemme siitä, että olemme saaneet synnit anteeksi. Sanoma rististä sisältää kuitenkin enemmän. Sen merkitys ja apu ulottuu syvemmälle.  Paavali oli Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Hän antoi myös syntisen lihansa, synnin juuret ja vaikuttimet, minän, egon kuolemaan Kristuksen kanssa. Näin hän myös sai jakaa Kristuksen ylösnousemuselämän. Hän kasvoi Kristukseen, Hän oli yhteenkasvanut Jeesuksen kanssa yhtäläisessä kuolemassa ja yhtäläisessä ylösnousemuksessa, uudessa elämässä, totuudessa ja rakkaudessa. Room 6:5-6.

Entä pitääkö Kristukseen uskovan identiteetin olla sidoksissa omaan kurjuuteen, niin että  oma viheliäisyys määrää jatkuvasti elämämme arvon ja tason suhteessamme Jumalaan? Tätä pohtiessa on syytä miettiä, miksi UT jatkuvasti kutsuu uskovia pyhiksi. Jumalasta syntynyt on Jumalan lapsi. Hän on uusi luomus. "Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle." 2 Kor 5:17. Mihin  vanha on kadonnut? Sen tulee olla ristiinnaulittuna Kristuksen kanssa. On totta, että tunnemme sen olemassaolon myös Jumalan lapsina. Se saa vallan meissä, ja alistaa kurjaan ja viheliäiseen elämään synnin alamaisina, jos tottelemme sitä. Kristukseen uskovina meidän tulee ristiinnaulita se, pitää itseämme synnille kuolleina, ja Jumalalle elävinä. Jumalan lapsen tulee kasvaa normaalia kasvua, ja vanhan lihan hallitseman luomuksen riutua ja kuolla ristillä. Tämä on prosessi, johon Jumalan armo tähtää.

Parannuksen tekemistä koskeva kreikankielinen sana  sisältää myös mielenmuutoksen käsitteen. Parannuksen tekeminen ja synnin katuminen johtaa toisenlaiseen mieleen ja uusiin ajatuksiin. Jumalan armo on uusi joka aamu. Kristuksessa olevaa pientä lasta lohduttaa se, että vaipat vaihdetaan joka päivä, synnit saadaan anteeksi. Nuorelle Kristuksessa armo on laajempi käsite: Se kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Eritteet on opittu eliminoimaan itse. Aikuinen Kristuksessa tarvitsee myös armoa. Jumalan armahtavan laupeuden kautta hän oppii antamaan koko elämänsä pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä myös  tapahtuu mielen uudistumisen kautta. Mielen ei enää tarvitse olla jatkuvassa katumisessa syntiin lankeemusten takia, vaan nyt sydän on suuntautunut eteen päin ja ylös päin: Aikuinen etsii Jumalan  hyvää ja täydellistä, Hänen mielensä mukaista tahtoa. Room 12:1-2.

Parannuksen mielenmuutos ja uudestisyntyminen  on Jumalan armoa. Myös uuden elämän kasvuvaiheet ovat armon työn tulosta elämässämme. Jumalan armon omistamiseen tarvitsemme jatkuvaa uskon kuuliaisuutta, sydämen antautumista ja taipumista Jumalan tahtoon.




 

tiistai 2. lokakuuta 2018

Miten voi kuulla Jumalan puheen?


Jeesuksen puheissa toistuu usein ajatus Jumalan sanan kuulemisen tärkeydestä. Tätä Hän painottaa erikseen jokaiselle Ilmestyskirjan seitsemälle  seurakunnalle: "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille."  Puhuessaan vertauksilla Jeesus painottaa oikein kuulemista: "Tarkatkaa siis, miten kuulette." Luuk 8:18. Hän puhuu siitä, että voi kuulla eikä kuitenkaan kuule, ja nähdä eikä kuitenkaan näe, eikä ymmärrä. Tämä vaikuttaa sydämessäni rukousta: "Anna minun kuulla Sinua oikein, Jeesus."

Ei siis ole itsestään selvää, että näemme ja kuulemme oikein.Voi väittää näkevänsä, vaikka onkin hengellisesti sokea. Joh 9:39-41. "Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä", on Jeesuksen sanoma oman sydämen tutkiskeluun meille itse kullekin. Luuk 11:35.

Miten kuulen?  Ennen tätä kysymystä Jeesus puhuu valaisevasta lampusta: "Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisääntulijat näkisivät valon. Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. Tarkatkaa siis miten kuulette." 

Jeesus yhdistää kuulemisen ja näkemisen. Meidän tulee kuunnella myös katsomalla. Näemme valoisassa huoneessa sen, mikä on salattua ja kätkettyä pimeässä huoneessa. Jeesus puhuu Jumalan valtakunnan salaisuuksista, joista oikein kuuleva ja näkevä pääsee osalliseksi. Jeesus sanoi opetuslapsille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi." Mark 4:11-12. Vertaukset ovat varjoja hengellisestä todellisuudesta. Pyhä Henki tekee Jumalan sanan eläväksi näin kohdistaen valon varjon heittäjään, itse asian olemukseen. Valon kohdistuessa elämäämme näemme syntimme, mutta valossa myös näemme Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Pyhä Henki on  ilmestyksen Henki, jota tarvitsemme oppiaksemme tuntemaan Jumalaa.



Miten kuulemme? Kun puhun älypuhelimen ääressä olevalle henkilölle, saan mahdollisesti vastauksen. Hän kuulee minua, mutta ei kuitenkaan kuule. Mutta jos hän laittaa puhelimen pois, ja katsoo minuun vastatessaan, voimme todella puhua toistemme kanssa. Olemme silloin vuorovaikutuksessa. Meillä on katsekontakti. Pyhän Hengen puheen kuulemisessa on kysymys juuri vuorovaikutuksesta: "Minun sydämeni vetoaa Sinun omaan sanaasi:  "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä etsin Sinun kasvojasi." Ps 27:8. (1938 käännös)  Olemmeko panneet pois käsistämme muut asiat ja keskitymmekö kuuntelemaan Herran puhetta kasvotusten?

"Ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps 139:4. Jumala tuntee meidän tarpeemme ja vaikuttimemme jopa paljon paremmin kuin me itse, mutta kuitenkin Hän haluaa meidän puhuvan kanssansa. Voisiko tätä verrata vanhempien ja pienten lasten suhteeseen. Vanhemmat tulkitsevat useimmiten lastensa sanoja, tarpeita ja käytöstä näin lukien heidän ajatuksiaan. Tästä huolimatta on ilman muuta  tärkeää, että lapsen puhetaito kehittyy ja että lapsi ajan kuluessa oppii paremmin ilmaisemaan itseään. Normaalissa kehityksessä ja ilmapiirissä vuorovaikutus paranee, ja puhevirheet vähenevät ja lapsi oppii ymmärtämään ja noudattamaan kodin tapoja ja elämisen lakeja. Kun me seurustelemme taivaallisen Isämme kanssa, tapahtuu vastaavanlaista kehitystä hengellisessä mielessä.

Joidenkin kristittyjen mielestä oikeaan jumalasuhteeseen päästään ainoastaan olemalla alamaisia auktoriteettihenkilöille. Raamatun inhimillistä ja seurakunnan johtoasemia käsittävät järjestykset  nostetaan silloin kaiken kristillisyyden mittapuuksi, ja niiden mukaan toimimista rinnastetaan Jumalan tottelemiseen.  Usein auktoriteettihenkilön omat velvoitteet kutistuvat, kun taas alamaisen paisuvat, ja vallanhaltijaa aletaan pitämään porttina Jumalan yhteyteen. On toki tarkkaan ja kirjaimellisesti kuultu ja nähty   sanan opetusta, mutta rajoitettu sitä. Miten sana valaisee vallanhaltijan omia velvoitteita on saattanut jäädä  lähes huomiotta. Jeesuksen ajan kirjanoppineilla oli oma käskykokoelmansa, jolla he sitoivat ihmisten selkään vaikeasti kannettavia taakkoja. Kun Jeesus ja opetuslapset rikkoivat näitä sääntöjä, kohtasi uskonnollisten vallankäyttäjien viha heitä. Näin he perinnäissäännöillään mitätöivät Jumalan sanan. Matt 15:6.

 Jeesus taas sanoo uupuneille: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa, ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:28-30. Jeesuksen sanoma ja käskyt, kun Pyhä Henki meille niitä välittää, ovat aina lääkitseviä, vaikka ne usein, varsinkin osuessaan sydämen piilopaikkoihin ja kolhiessaan ylpeyttämme, meitä ensin haavoittavatkin. Useampi Ilmestyskirjan seurakunnista sai teräviä miekaniskuja, mutta sanoma ei jäänyt siihen, vaan välitti kaikille, jopa maailmallisimmalle seurakunnalle mitä mahtavimpia toivon ja voiton näkymiä.

 "Jolla on korva kuulla, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." Tarkkaa, miten kuulet! Koko sanoma kuuluu yhteen! Kuulen väärin, jos vastaanotan vain lupaukset, enkä välitä neuvoista, varoituksista ja ojennuksesta. Kuulen myös väärin, jos  annan Jumalan sanan lannistaa itseni havaitsematta edes jotakin Hänen palavasta rakkaudestaan itseäni kohtaan. Rikas nuori mies tuli juoksujalkaa Jeesuksen luo, kohtasi Jeesuksen rakastavan katseen ja sydäntäviiltävän neuvon antaa pois omaisuutensa ja seurata Häntä. Hän synkistyi ja lähti surullisena pois. Hän ei ollut kuunnellut koko sanomaa. Vapahtajan häneen kohdistama rakkaus ei päässyt perille, koska hän rakasti omaisuuttaan enemmän. Maallinen omaisuus oli niin rakas, että hän ei pystynyt näkemään Jeesuksen tarjoamaa taivaallista aarretta.  Mark 10:17-22.

Elämän monet vaihtelevat olosuhteet ovat myös välittämässä meille Jumalan puhetta. "Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa." Job 33:14. Miten paljon elintärkeää informaatiota meneekään ohitsemme, kun omat puuhailut ovat tärkeämpiä kuin Luojan ohjaus! Pyydetään Häntä avuksi avaamaan sydämemme  korvat ja silmät, ja kehittämään aistiemme käyttöä.