Näytetään tekstit, joissa on tunniste usko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste usko. Näytä kaikki tekstit

lauantai 8. toukokuuta 2021

Jumalan armon elämää muuttava voima


Kun yli 50 vuotta sitten tulin uskoon, opettelin muiden mukana ulkoa raamatunjakeita. Yksi niistä oli: "Tehkää siis parannus, ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt 3:19. Jae sanoo selkeästi, että tehtyjä syntejä kadutaan, ja ne jätetään, ja elämän suuntaa muutetaan ja aloitetaan uusi  ja parempi elämä puhdistetulla sydämellä. Raamatun lukijan ei ole vaikeaa havaita, että kääntymyksestä ja  parannuksesta on kirjoitettu selkeästi monin kuvin ja esimerkein. Tämä muokkasi käsitystäni elämästä kristittynä.

Myös toinen tärkeä totuus tuli esille Sanasta ja julistuksesta, jota seurakuntanuorena kuulin: Pelastus on ainoastaan uskosta ja armosta. Tätä painotettiin usein kuitenkin sillä tavalla, että Raamatun monen monet "tekojakeet" tavallaan jäivät hämärään. Julistaja saattoi pitää  puheen, johon myös sisältyi tekstiin kuuluvia kehoituksia kuuliaisuuteen. Näitähän on runsaasti kaikkialla Raamatussa. Puheen lopussa tai kestäessä hän saattoi kuitenkin kokea tehtäväkseen painottaa uskon ja armon sanomaa sillä tavalla, että uskon kuuliaisuuden sanoma jäi varjoon ja tyrmättiin lain tekoina.  Tosin myös saatettiin julistaa, että teot ovat uskon seurausta ja hedelmää, mutta mieli tavallaan passivoitui, jos armolla  torjuttiin tekopuoli. Milloin teen "vääriä hyviä" tekoja ja milloin kannan hedelmää? Onko Sanan tottelemiseen pyrkiminen yritystä ansaita jotain Jumalan edessä? Siihenhän kuitenkin jatkuvasti kehoitetaan Jumalan sanassa.

Koin myös ristiriitaiseksi  parannuksen ja katumuksen ja syntien anteeksisaamisen saarnauksen ohella kuullun sanoman omasta kurjuudesta, josta ei mitenkään voi päästä eroon, ja jonka kanssa aina uudestaan saa tulla ristin juurelle armoa pyytämään ja kerjäämään ja alkamaan alusta. Tällainen julistus johtaa helposti asenteeseen: Eihän se haittaa sitten, että tekee syntiä, saahan kuitenkin anteeksi. - Tällaista evankeliumia - ilosanomaako? - julistettin ja julistetaan. 

On ilosanoma, että synnit saa anteeksi. Mutta jos kasvu jää tähän, eikä pääse alkua pidemmälle, johtuu se usein puutteellisesta ravinnosta. Maito on ravitsevaa sylivauvan ruokaa. Sitä nauttiva on kuitenkin "kokematon vanhurskauden sanassa". Eritteet tulevat vaippaan, mutta sylivauvalta ei vielä vaaditakaan puhtautta. "Vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Hebr 5:13-14. Kasvu aikuisuuteen näkyy siis kyvyssämme erottaa hyvä ja paha toisistaan. Johannes luonnehtii uskossaan nuoria ihmisiä  pahan voittajiksi. 1 Joh 2:13-14. Nuori uskossa on jo saanut kokemusta vanhurskauden sanassa. Hän erottaa hyvän ja pahan, ja valitsee sen, mikä on oikein. Tarkoitus on, että "saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden."  Alaikäisyyttä Paavali kuvaa ajelehtimiseksi ja heiteltävänä olemiseksi. Ef 4:13-15. Horjummeko, kaadummeko, lankeammeko jatkuvasti lähtöviivalla? Elämmekö syntiin meitä  vetävien ihmisten  vaikutuspiirissä ja olosuhteiden heiteltävinä? Rakennammeko hataroiden ja harhauttavien oppirakennelmien varaan? Vai kasvammeko päähän, Kristukseen, aikuisiksi "noudattamalla totuutta ja rakkautta", elämällä totuuden ja vanhurskauden sanan mukaan? Rakkaus luonnehtii aikuisuutta. Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä. Se ei kadehdi eikä pöyhkeile eikä käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, eikä katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se kestää, uskoo, toivoo ja kärsii. 1 Kor 13:4-7. Tähän aikuiseksi kasvamiseen ja normaaliin aikuisen elämään kehoittamiseen ja rohkaisemiseen Uuden Testamentin kirjeiden tekstit keskittyvät.

Iloitsemme siitä, että olemme saaneet synnit anteeksi. Sanoma rististä sisältää kuitenkin enemmän. Sen merkitys ja apu ulottuu syvemmälle.  Paavali oli Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Hän antoi myös syntisen lihansa, synnin juuret ja vaikuttimet, minän, egon kuolemaan Kristuksen kanssa. Näin hän myös sai jakaa Kristuksen ylösnousemuselämän. Hän kasvoi Kristukseen, Hän oli yhteenkasvanut Jeesuksen kanssa yhtäläisessä kuolemassa ja yhtäläisessä ylösnousemuksessa, uudessa elämässä, totuudessa ja rakkaudessa. Room 6:5-6.

Entä pitääkö Kristukseen uskovan identiteetin olla sidoksissa omaan kurjuuteen, niin että  oma viheliäisyys määrää jatkuvasti elämämme arvon ja tason suhteessamme Jumalaan? Tätä pohtiessa on syytä miettiä, miksi UT jatkuvasti kutsuu uskovia pyhiksi. Jumalasta syntynyt on Jumalan lapsi. Hän on uusi luomus. "Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle." 2 Kor 5:17. Mihin  vanha on kadonnut? Sen tulee olla ristiinnaulittuna Kristuksen kanssa. On totta, että tunnemme sen olemassaolon myös Jumalan lapsina. Se saa vallan meissä, ja alistaa kurjaan ja viheliäiseen elämään synnin alamaisina, jos tottelemme sitä. Kristukseen uskovina meidän tulee ristiinnaulita se, pitää itseämme synnille kuolleina, ja Jumalalle elävinä. Jumalan lapsen tulee kasvaa normaalia kasvua, ja vanhan lihan hallitseman luomuksen riutua ja kuolla ristillä. Tämä on prosessi, johon Jumalan armo tähtää.

Parannuksen tekemistä koskeva kreikankielinen sana  sisältää myös mielenmuutoksen käsitteen. Parannuksen tekeminen ja synnin katuminen johtaa toisenlaiseen mieleen ja uusiin ajatuksiin. Jumalan armo on uusi joka aamu. Kristuksessa olevaa pientä lasta lohduttaa se, että vaipat vaihdetaan joka päivä, synnit saadaan anteeksi. Nuorelle Kristuksessa armo on laajempi käsite: Se kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Eritteet on opittu eliminoimaan itse. Aikuinen Kristuksessa tarvitsee myös armoa. Jumalan armahtavan laupeuden kautta hän oppii antamaan koko elämänsä pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä myös  tapahtuu mielen uudistumisen kautta. Mielen ei enää tarvitse olla jatkuvassa katumisessa syntiin lankeemusten takia, vaan nyt sydän on suuntautunut eteen päin ja ylös päin: Aikuinen etsii Jumalan  hyvää ja täydellistä, Hänen mielensä mukaista tahtoa. Room 12:1-2.

Parannuksen mielenmuutos ja uudestisyntyminen  on Jumalan armoa. Myös uuden elämän kasvuvaiheet ovat armon työn tulosta elämässämme. Jumalan armon omistamiseen tarvitsemme jatkuvaa uskon kuuliaisuutta, sydämen antautumista ja taipumista Jumalan tahtoon.




 

tiistai 30. elokuuta 2016

Uskokaa saaneenne

                                            Kuva: Trine Kvalnes

"Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark 11:24.

 Tämä Jeesuksen voimakas ja erikoinen sana ei meidän käytännössämme useinkaan "toimi". On helppoa omien pettymysten perusteella silloin mitätöidä sanan selkeys ja voima. Oma epäusko alkaa laimentaa Jeesuksen sanoja.

Tärkeä periaate Jumalan Sanan ymmärtämiseksi on selittää sitä toisilla hänen Sanansa lausunnoilla. Näin meillä on mahdollisuus saada useampi ulottuvuus kuvaan mukaan. Jumalan lupaukset saadaan omiksi uskon ja kärsivällisyyden kautta. Hebr 6:12. Tämä totuus kuuluu ehdottomasti Jeesuksen lupaukseen siitä, että meillä jo on se mitä rukoilemme.

Joku voi yrittää manipuloida itsensä rukoilemaan uskoen saaneensa.Taikausko on luonteenomaista pakanalliselle ja inhimilliselle rukoukselle. Hokkus pokkus- rukoustemput eivät kuitenkaan kuulu elävän Jumalan kanssakäymisen piiriin. Jumalalla on toki kyky vastata välittömästi pyyntöihimme, ja tästäkin on runsaasti todisteita Raamatussa ja kristittyjen kokemuksissa. Mutta sana, jota nyt tutkimme, tarvitsee vierelleen juuri uskon, kärsivällisyyden ja kestäväisyyden ulottuvuudet. Juuri se, että uskomme jo saaneemme sen, todistaa uskosta, ei vielä konkreettisesta näkemisestä. Konkreettinen vastaus tulee viimeisten sanojen myötä: "Se on teidän." Tarkemmin: "Se on oleva teidän."

Jeesuksen ja Martan sananvaihto Lasaruksen kuolleistaherättämisen yhteydessä valaisee myös rukouksen prosessia.

Martta sanoi Jeesukselle:"Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät." Jeesus sanoi:"Veljesi nousee kuolleista." Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa." Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan." Joh 11:21 - 27.

Martta ymmärtää ylösnousemuksen ajasta käsin. Jeesus sijoittaa ajattomuuden, iankaikkisuuden ulottuvuuden ylösnousemuksen yhteyteen. Kun uskoo Jeesukseen, elää, vaikka olisi kuollut. Aika kuuluu meidän maanpäälliseen elämäämme, kun taas Jumalan valtakunta ei tunne aikaa. Kuolema koskee ajan loppumista maan päällä, mutta Jumalan lahjoittama uusi elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeenkin, koska se on ajaton, iankaikkinen.  Ajasta käsin katsottuna ylösnousemus tapahtuu "viimeisenä päivänä", mutta iankaikkisuudesta käsin se tapahtuu, kun uskoo, uskon "hetkellä", uskon prosessissa: "Joka elää ja uskoo minuun, ei ikinä kuole." Ajattomuus koskee myös rukousta: "Uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Usko yhdistää ajattomuuteen. Koska elämme ajassa,  tarvitsemme  uskoomme kestäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ne vapauttavat meidät minuuteista, tunneista ja päivistä ja vuosista. Ajattomuudessa rukouksiimme on jo vastattu. Uskon kautta olemme siirtyneet "sinne".

Apostolien teoissa Pietari mainitsee puheessaan ajasta, jolloin "kaikki pannaan kohdalleen." Apt 3:21. Synnin maailmassa paikat eivät ole kunnossa, asiat eivät ole oikeassa järjestyksessä. Rukouksen tarkoitus on  järjestää asiat ajattomuuden, iankaikkisuuden mallin mukaan. Rukous "tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa" tähtää juuri tähän Jumalan järjestykseen, rauhaan ja lepoon. Uskon kautta  pääsemme rauhaan ja lepoon elämässämme ja rukouksissamme. Silloin olemme Jumalan valtakunnassa, ja vastaus on jo saatu. Rukouksemme ovat pieniä osia Jumalan suuressa rauhan suunnitelmassa.



Koen kehoitusta  aktiiviseen sulautumiseen  "uskokaa jo saaneenne" lupauksen suureen totuuteen.

lauantai 14. helmikuuta 2015

Usko ja tunteet

"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1 Joh 1:9. Näin yksinkertaisesti synti saadaan anteeksi. Jeesus viittasi tähän yksinkertaisuuteen ottamalla esille tapahtuman Israelin kansan erämaavaelluksen ajoilta: Kansan nurinan tähden Jumala lähetti myrkkykäärmeitä israelilaisten keskuuteen. Monet kuolivat käärmeenpuremasta. Rukousvastauksena Mooses sai käskyn valmistaa käärmeen kuvan kuparista ja laittaa sen tangon päähän. Kun käärme puri ihmistä, hänen tuli silloin kiinnittää katseensa kuparikäärmeeseen, ja silloin ei myrkky tehonnut. 4 Moos 21:4-9. Tämä tapahtuma oli esikuvana Jeesuksesta. Jokainen, joka uskoo häneen ja katsoo häneen ristillä, saa iankaikkisen elämän, eikä joudu kadotukseen. Joh 3:14-15.

Käytännössä ei ole aina helppoa uskoa. Vaikka tunnustaakin syntinsä, ei aina tunne oloansa puhtaaksi. Mutta usko ei ole riippuvainen tunteistamme. Meidän tulee kiinnittää uskomme Vapahtajaamme, ei tunteisiimme.

Ap.t 10:9-16 kertoo meille Pietarin näystä: Hän näki taivaasta laskeutuvan alas suuren kankaan, jolla oli monenlaisia epäpuhtaita eläimiä. Ääni sanoi hänelle: "Nouse Pietari! Teurasta ja syö!" Mutta hän vastasi: "Ei, ei Herra. En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä." Mutta hän sai vastaukseksi:"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi."

Pyhä Henki vakuuttaa synnistä, että emme usko Jeesukseen. Voi olla erilaisia syitä siihen, että on vaikeata uskoa, että on puhdas synnistä. Tietty epävarmuus omassa olemuksessa voi estää uskoa. Ehkä on langennut useasti. Henkivallat voivat olla sekoittamassa mieltä monenlaisilla ajatuksilla, niin että ei pääse eroon epäpuhtauden tunteesta.

"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi." Jumala ikään kuin sanoo: "Uskallatko kutsua itseäsi epäpuhtaaksi, kun minä olen sinut puhdistanut?" Jumalanpelossa voin nyt riemuita puhtaudestani!

"Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." Ps 32:1. Tässä uskon varmuudessa uskaltaa, ja voi sitten astella eteen päin uskon tiellä.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Joitakin ajatuksia uskon olemuksesta

Joistakin uskovista sanotaan, että he ovat vahvoja uskossaan. Joku saattaa verrata omaa heikontuntuista uskoaan vahvauskoiseen, ja seurauksena voi olla, että oman uskon rippeet  pettävät.

Joissakin uskovien piireissä saattaa kokea suorituspaineita uskon takia. Yrittää aikaansaada uskoa, ja sen seurauksena epäusko ja epäily saattavatkin kasvaa.

Olen itsekin paininut tällaisten ajatusten, tunteiden ja kokemusten parissa. Löysin kuitenkin tien vapauteen.

Uskon ydin koostuu luottamuksesta. Kun koettelet uskoasi, punnitse luottamustasi. Luotatko Jumalaan? Maista näiden kahden sanan eroa: Luottaa. Uskoa. - -  Kun luotat Jumalaan, nojaudut Häneen. Luottamuksesi kohde on suurempi kuin sinä. Luottamus on lapsellista. Kun luotat Jumalaan, silloin luovutat vastuun Hänelle, ja lepäät. Kun taas yrität suorittaa uskoa, niin ehkäpä silloin uskotkin omaan uskoosi. Silloin olet itse vastuussa tuloksesta, ja sellaista vastuuta voi olla vaikeata kantaa, ja pidemmän päälle et jaksa, vaikka alussa saatoitkin olla "täynnä uskoa". Luottaessasi Jumalaan annat asiasi Hänen hoidettavakseen. Et tiedä, miten ja milloin Hän vastaa sinulle, se on Hänen asiansa. Sinun asiasi on levätä Hänessä ja odottaa Häntä. Tätä prosessia  Jumala käyttää myös sinun muokkaamiseesi.

Kun olet tekemisissä jonkun kanssa, joka luottaa Jumalaan, niin luottamus ikään kuin tarttuu sinuunkin.  Uskoa suorittavan kanssa ollessasi taas myös sinä helposti tulet rauhattomaksi.

Toimiva usko ei olekaan riippuvainen suuruudesta, vaan oikeasta laadusta. Usko on aina tarpeeksi suuri, kun Jumala on sen kohde.