Näytetään tekstit, joissa on tunniste luottamus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste luottamus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Jumalalta, Jumalalle, Jumalan kanssa


Isä meidän rukous opettaa pyytämään: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Ajatellessani nykypäivän elämää Pohjolassa tuntuu siltä, että useimmille on perusteetonta rukoilla tätä rukousta, koska meillä on ruokaa. "Kiitos ruuan yltäkylläisyydestä" kuulostaa osuvammalta sanamuodolta. 

Job oli rikas ja jumalaapelkäävä mies, joka menetti lapsensa ja kaiken omaisuutensa lyhyessä ajassa. Sen tähden hänen vaimonsa mielestä  Jobille oli tullut aika kieltää Jumala. Job vastasi hänelle:"...Otammehan vastaan Jumalalta hyvää. Emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Job 2:9-10. Koska Jumala on Luojamme ja kaiken elämän antaja, niin meille tulisi olla itsestään selvää, että otamme vastaan myös jokapäiväisen leipämme Jumalalta pyytäen sitä tai sitten kiittäen. Job venyttää tämän jopa aivan käsittämättömään äärimmäisyyteen ottamalla vastaan kaiken Jumalalta, myös pahan.

Jumalan Henki vei Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi hiukan ennen kuin Hän aloitti julkisen toimintansa. Jeesus vastusti perkelettä kiusauksissa. Viimein perkele vei Hänet sangen korkealle vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston. Saatana sanoi Jeesukselle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua." Vanhassa Testamentissa lukee paljon Messiaasta ja Hänen tulevasta valtakunnastaan. Jeesus oli tietoinen siitä, että Hän oli Messias, joka kerran tulisi perustamaan tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle. Saatanan tarjous vaikutti hyvin uskottavalta ja sopi hyvin tähän Jeesuksen elämänvaiheeseen. Saatana oli tämän maailman ruhtinas, ja hänellä oli todellakin oikeus antaa kaikki Jeesukselle. Jeesus varmaan koki tämän hyvin realistiseksi ja houkuttelevaksi tarjoukseksi. Hän rakasti oikeudenmukaisuutta, ja Hänellä oli kykyjä muuttaa maailma todella hyväksi paikaksi asua. Kuitenkin Hän torjui tarjouksen, koska se ei tullut Isältä Jumalalta: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartavan ja Häntä ainoata palveleman." Matt 4:8-10.

Elämä Jumalan lapsena on kaiken vastaanottamista Häneltä. "Jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii  hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja." Saarn 3:13. Anna sydämessäsi voimistua luonnollinen asennoituminen: Kaikki elämässä on Jumalan lahjaa.

Kuva: Bob Dmyt, Pixabay


- Tuohan olisi voinut tapahtua ilman rukoustakin. Joku voi sanoa uskovalle näin, kun hän kertoo rukousvastauksista. On hengellisen elämän tosiasia, että Jumala johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Olemme antaneet itsemme Jumalalle rukouksen kautta, ja silloin uskomme ja koemme, että Hän on kanssamme elämäntilanteissa. Hän luo meissä jotain uutta myös arkipäivisin toistuvissa asioissa ja rutiineissa. Voimme nähdä Jumalan. Kokea ihmeitä. Jopa vannoutunut ateisti kokee ihmeen, kun hän pitää vastasyntynyttä lastaan käsivarsillaan. Kyseessä on aivan luonnollinen asia. Mutta myös monimutkaisissa ja vaikeissa asioissa Jumala on niiden kanssa, jotka rukoilevat ja uskovat ja kiittävät. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." Room 8:28 Ongelmat ovat koetuksia, ja usein vie aikaa selvitä niistä tai ratkoa ne. Kun menemme Jumalan luo murheinemme, voimme odottaessamme vastausta oppia elämään kiitollisina ja rauha sydämessä. Jumalan kokemisemme arjen keskellä tulee esille luottamuksena ja kiitollisuutena ja tyytyväisyytenä. Koska otamme vastaan kaiken Jumalalta.

Rukoileminen on yhteyttä Jumalan kanssa. Kiitollisuus on vastakaikua sille, mitä saamme tässä yhteydessä. Rukous ei ole vain sanoja, se on vuorovaikutusta ja tila. Rukous ei ole ainoastaan pyyntöjä saada, se on myös tyytyväisyyttä siihen, mitä omistaa. Rukous, yhteys Jumalan kanssa, luo iloa ja rauhaa sydämeen. Se mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan läsnäolon kanssa, luo reaktioita valvovassa sydämessä ja omassatunnossa: Murehtiminen, puolustautuminen, paheksuminen, pelko, ikävöiminen, kiivaus, kuritus ovat aineksina rukouksissa tasapainon ja sydämen rauhan palauttamiseksi.  2 Kor 7:11.

Sydämen uusi orastava elämä, joka jatkuvasti vastaanottaa Jumalalta ja antaa Hänelle, on hiljainen ihme. Mitä tapahtuu meidän sydämissämme? Kasvaako meissä Jumalan Hengen hedelmä Jumalan kunniaksi, tapahtuuko elämässämme arkipäivän ihmeitä, hyviä tekoja, jotka ovat seurausta yhteydestä Jeesuksen Kristuksen kanssa sydämen salatussa elämässämme.


perjantai 19. huhtikuuta 2019

Jumala valvoo lakkoilevia suksisiteitä ja hyökkääviä saksanpaimenkoiria


Menneenä talvena olin usein hiihtämässä.  Kotoani on lyhyt matka ladulle, ja ennen kuin tie hiekoitettiin, laitoin sukset jalkaan jo kotona, ja hiihdin takaisin kotiovelle saakka. Erään kerran hiihtoretken jälkeen en saanutkaan irroitettua vasenta monoa siteestä. Minulla oli ollut vaikeuksia sen kanssa aikaisemminkin, mutta yrittelyn jälkeen oli side kuitenkin aiemmin aina avautunut. Nyt lähetin yksinkertaisen rukouksen Taivaan Isälle, ja sain siteen auki. Tämä toistui parilla seuraavallakin  hiihtoreissulla. Rukouksen jälkeen side avautui. Sitten kuitenkin avausmekanismi alkoi jälleen lakkoilla, enkä saanut vastausta rukoukseeni. Mono pysyi kiinni suksessa. Mitä teen nyt? Onneksi olin kotiovella, ja hoksasin ottaa jalan pois monosta, ja jättää monon kiinni siteeseen. Otin suksen monoinensa sisälle eteiseen, ja myöhemmin monon irroittaminen sujui vaikeuksitta. Mietin ja kyselin: Miksi Jumala ei nyt heti vastannut rukoukseeni?



Tie hiekoitettiin, ja se aiheutti uuden pulman: Minun täytyy ottaa sukset jalasta 500 metrin tai 200 metrin päässä kotiovelta. Jos ongelma toistuu, on toki yksinkertaista vetää jalka ulos monosta, mutta siinä tapauksessa minun pitää kulkea sukkasillani loppumatka. Ratkaisin kysymyksen ottamalla seuraavalla kerralla lenkkarit mukaan pieneen retkireppuun. Jatkoin kuitenkin hiihtoretkien päätteeksi  rukoilemista, että avaaminen onnistuisi, ja näin kävi. Minulla oli lenkkarit mukana muutaman kerran, mutta minun ei tarvinnut käyttää niitä, koska side avautui helposti.

Reppu lenkkareineen oli ollut eräänlainen uskon ja luottamuksen tukipyörä minulle. Päätinkin, että en seuraavalla kerralla otakaan lenkkareita mukaani. Tällöin hiihtoretken lopussa sain sydämelleni luottavaisen ajatuksen: Nyt en rukoile, koska kotiin jätetyt lenkkarit symbolisoivat luottamustani Jumalan apuun monon irrottamisessa. Tämän lapsellsen luottamuksen  kautta  päätyivät kaikki lopputalven hiihtoretket onnellisesti. Nyt jälkeen päin ajattelen, että tuo kerta, jolloin en saanut vastausta rukoukseeni, oli kuitenkin tärkeä osa prosessissa. Se johti minut tässä asiassa konkreettisesta rukouksesta abstraktiseen mielentilaan, luottamukseen, ja tie eteen päin oli luottamuksessa pysyminen. Jumalaan luottaminen on tarkoitettu olemaan kasvavassa määrin sisäinen asenteeni, mikä elämän solmuissa johdattaa minua ensimmäiseksi etsimään suurta Auttajaani ja Vapahtajaani.

Järkeilijä löytää toki muita selityksiä kokemukselleni. Minä puolestani jatkan uskossa minusta välittävään Luojaan ja Jumalaan, joka on kanssani, ja jonka johdatusta olen usein kokenut elämässäni. Jumalaan turvautuvat ihmiset voivat kertoa lukemattomista Jumalan asioihin puuttumisista elämässä. Tehdäkseni kokemukseni enemmän vakavasti otettavaksi epäilijälle, kerron tässä norjalaisen vastarintamiehen Johan Wiigin toisen maailmansodan aikana kokemasta varjeluksesta. Natsit ottivat hänet vangiksi ja yrittivät saada häntä paljastamaan muita vastarintaliikkeeseen kuuluvia. Hän kieltäytyi. Tällaisessa tapauksessa eloonjäämisen mahdollisuus oli lähes olematon. Koska Johan ei halunnut ilmiantaa tovereitaan, natsit toivat paikalle hyvin koulutetun saksanpaimenkoiran tappamaan häntä. Johanin kädet olivat sidotut, eikä hänellä ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua. Hän huokaisi Jumalan puoleen. Koira irrotetaan hihnasta, ja se jännittää lihaksensa hyökätäkseen, mutta sen sijaan että olisi suorittanut sille annetun tehtävän, koira odottaa, lönkyttää hitaasti lattian poikki ja pysähtyy äkisti puolentoista metrin päähän Johanista. Ällistyneet natsit käskevät koiraa toistamiseen, mutta edelleenkin ilman toivottua tulosta. Myöhemmin Johan sai tietää, että kaksi pientä lasta kumpikin tahollaan olivat rukoilleet hänen puolestaan. Nelivuotias tyttö heräsi yöllä ja herätti tätinsä ja kertoi tälle, että nyt heidän piti rukoilla Johanin puolesta. Tämä tapahtui kolme kertaa samana yönä. Eräs nelivuotias poika oli myös kestävänä rukoillut Johanin vapautusta.

Tämän tapauksen jälkeen Johania kidutettiin, ja myöhemmin hänet vapautettiin. Koiran hampaista pelastuminen muokkasi hänen uskoaan koko loppuelämän ajan, minkä hän kohtasi turvallisesti luottaen Jumalaan, joka oli lähettänyt enkelinsä pelastamaan hänet saksanpaimenkoiran raatelemiselta.

Vertaan pienen suksiongelmani ratkaisua Johan Wiigin paljon vakavamman koetuksen päätökseen. Molemmat kertovat elävästä ja toimivasta Jumalasta, joka huolehtii lapsistaan elämän pienissä murheissa ja suurissa koetuksissa. Hän haluaa opettaa meitä tuntemaan itsensä ja turvaamaan apuunsa ja riippumaan Hänessä kiinni vastatessaan rukouksiimme ja hätäämme. Samalla opimme uskonelämän lainalaisuuksia. Kokemamme Jumalan puuttuminen elämäämme kasvattaa sisimpäämme turvallisuutta, niin että saamme mahdollisuuksia oppia ottamaan kaiken elämässä vastaan Hänen hyvästä kädestään. Hänen apunsa pienissä asioissa voi tulla kokemusperustaksi  Hänen apunsa etsimiseen myös suurempien haasteiden keskellä. Ja päinvastoin. Jos vastaus joskus viipyy tai jää tulematta, niin silloinkin voimme turvallisesti edelleen luottaa Häneen ja etsiä Hänen suunnitelmaansa, mihin Hän haluaa meidät johdattaa. Hän on rinnallamme ja näkee koko elämämme ja tietää johdattaa kaiken parhain päin. Jumalalle annetaan usein lupauksia vaikeissa hätätilanteissa. Johan oli myös antanut lupauksen ja täytti sen, ja sai pitkän ja siunatun elämän Jumalan palveluksessa.

Ragnhild Tokstad Bergsmyr kertoo norjankielisessä kirjassaan "Englevakt" (Enkelivartio) Johanin elämäntarinan.




maanantai 20. kesäkuuta 2016

Jumalan tie luottamukseen murehtimisen vallasta

Useimmat uskovat ovat kokeneet, että vaikeudet vievät lähemmäksi Jumalaa. Kokemuksemme on myös, että hyvinvointi kovin helposti loitontaa meitä hänestä. Tosin kiitämme Jumalaa ajallisesta siunauksesta, mutta jos jotakin ikävää tapahtuu, alamme helposti kysellä: Miksi? Miksi sallit tämän elämässäni? Miksi jouduin työttömäksi? Miksi sairastuin? Miksi lapset sairastuivat? Miksi autossa ilmeni tämä vika? Päivä saattaa myös olla täynnä monia pieniä murheita.

Kun yhteytemme Herramme kanssa rakoilee, kun harras rukous ja Jumalan ja hänen tahtonsa etsiminen korvataan omaneuvoisuudella ja omien suunnitelmien läpiviemisellä, niin että hän tulee työnnetyksi sivuun, silloin Jumala tulee mustasukkaiseksi. Hän halajaa henkeämme kiivaudella. Jaak 4:5. Henkemme, sisäisen pyhäkkömmehän  tulisi olla Jumalan asunto. Jumala ei ole mustasukkainen inhimillisellä ja syntisellä tavalla, mutta Raamattu käyttää tätä ilmaisua, jotta me ymmärtäisimme jotakin hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan ja halustaan jakaa elämänsä kanssamme.

Jumalasuhde on sydämen asia. Jeesus ilmaisee sen näin: "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Matt 6:21. Vähän myöhemmin Jeesus puhuu murehtimista vastaan. Usein juuri murehtiminen häiritsee jumalasuhdettamme. Se on tukahduttavaa hengen elämälle. Mutta Kirjoitukset neuvovat meitä voittamaan murehtimisen ja hallitsemaan rauhattomuutta ja surua. Jeesus kehoittaa meitä ensin etsimään Jumalan valtakuntaa. Hän haluaa, että Jumalan valtakunta on etusijalla elämässämme. Meitä neuvotaan heittämään murheemme Kristuksen päälle, koska hän kantaa ne ja pitää meistä huolta. Meitä kasvatetaan kiitoksen kanssa jättämään kaikki murheet Herran eteen, ja näin tehdessämme hän täyttää meidän sydämemme rauhalla. Murheista luopuminen voi olla myös kivuliasta, niin että emme ehkä koekaan lepoa sydämessämme luovuttaessamme sydämemme Herralle. Mutta on hyvä tietää, että Jumala rakastaa hätähuutojamme, sitä että haemme apua oikeasta osoitteesta, ja tämän kivun kautta hän haluaa sitoa meitä lujemmin itseensä.

Iäkkäämmillä ihmisillä on usein voimakkaampi taipumus kuin nuoremmilla pohtia kotoa lähdettyään, että tuliko hella sammutetuksi ja ovi lukituksi. Vapautuakseni tästä epäilystä olen alkanut tietoisesti tarkistamaan ja toteamaan, että kaikki on kunnossa. Kuitenkin saattaa epäilys vielä vainota minua, vaikka tiedän, että homma on hoidettu. Silloin minun pitää taas tietoisesti mitätöidä valheellinen häiritsevä tuntemukseni eikä uskoa sitä.

Tällainen valheellinen ajatusmekanismi voi myös häiritä murheen jättämistä Herralle, niin että uskon lepo ja rauha ei seuraakaan toimenpidettä. Tästä voi olla seurauksena, että epäilemme, onko Jumala ylipäänsä kuullut rukouksemme. Tällaisessa tapauksessa Sana neuvoo meitä uskomaan lupauksen ja mitätöimään epäilyksen: Pidä itsesi kuolleena murehtimiselle! Anna Jumalan lupauksen huolenpidosta ja levosta pyyhkiä murehtimisen jäljet sydämestäsi. Kiitä häntä uudestaan siitä, että hän kantaa ja hoitaa murheesi, ja pitää sinusta huolta. Vastaanota pyyntösi ja anomisesi ja kiitoksesi kautta Jumalalta uusi asennoituminen: luottaminen Herraan. Kysymys on koko ajan siitä, että pidämme luotettavana lupauksen Antajan. Juuri tämä on uskon taistelua. Jumala käyttää sitä, jotta sen kautta lujittuisimme häneen valheellisten ja ailahtelevien tuntemusten sijasta.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Joitakin ajatuksia uskon olemuksesta

Joistakin uskovista sanotaan, että he ovat vahvoja uskossaan. Joku saattaa verrata omaa heikontuntuista uskoaan vahvauskoiseen, ja seurauksena voi olla, että oman uskon rippeet  pettävät.

Joissakin uskovien piireissä saattaa kokea suorituspaineita uskon takia. Yrittää aikaansaada uskoa, ja sen seurauksena epäusko ja epäily saattavatkin kasvaa.

Olen itsekin paininut tällaisten ajatusten, tunteiden ja kokemusten parissa. Löysin kuitenkin tien vapauteen.

Uskon ydin koostuu luottamuksesta. Kun koettelet uskoasi, punnitse luottamustasi. Luotatko Jumalaan? Maista näiden kahden sanan eroa: Luottaa. Uskoa. - -  Kun luotat Jumalaan, nojaudut Häneen. Luottamuksesi kohde on suurempi kuin sinä. Luottamus on lapsellista. Kun luotat Jumalaan, silloin luovutat vastuun Hänelle, ja lepäät. Kun taas yrität suorittaa uskoa, niin ehkäpä silloin uskotkin omaan uskoosi. Silloin olet itse vastuussa tuloksesta, ja sellaista vastuuta voi olla vaikeata kantaa, ja pidemmän päälle et jaksa, vaikka alussa saatoitkin olla "täynnä uskoa". Luottaessasi Jumalaan annat asiasi Hänen hoidettavakseen. Et tiedä, miten ja milloin Hän vastaa sinulle, se on Hänen asiansa. Sinun asiasi on levätä Hänessä ja odottaa Häntä. Tätä prosessia  Jumala käyttää myös sinun muokkaamiseesi.

Kun olet tekemisissä jonkun kanssa, joka luottaa Jumalaan, niin luottamus ikään kuin tarttuu sinuunkin.  Uskoa suorittavan kanssa ollessasi taas myös sinä helposti tulet rauhattomaksi.

Toimiva usko ei olekaan riippuvainen suuruudesta, vaan oikeasta laadusta. Usko on aina tarpeeksi suuri, kun Jumala on sen kohde.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Myös tunteitten Herra

Monta vuotta sitten nuoruudessani havaitsin rinnassani kyhmyn. Kuukautta myöhemmin minut leikattiin, ja kyhmy osoittautui hyvänlaatuiseksi. Tämän kuukauden aikana opin jotakin tärkeää: Tunteet voivat valehdella. Vaikka olikin todennäköistä, että kasvain oli hyvänlaatuinen, varmuus siitä saatiin vasta leikkauksessa. Tunteeni aaltoilivat ylös alas. Prosessin kuluessa päädyin kuitenkin tosiasiaan: Kasvain ei voi olla sekä pahan- että hyvänlaatuinen. Toinen näistä kahdesta on vale. Jos kasvain on hyvänlaatuinen, silloin masentavat ja alaspäin vievät ajatukset eivät ole totta. Miksi siis antaisin niiden pettää itseäni? Miksi antaisin valheen painaa mieleni alas? Jos tunteeni taas ovat "totta", niin eikö Jumala ole myös niiden Herra?

Vaikeissa elämäntilanteissa, kun tunteet kuohuvat, Jumala haluaa kiinnittää meidät lujemmin itseensä antamalla meille sanansa, johon voimme tarttua, ja sellaisia sanoja hänellä on monta. "Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: -Herra on minun auttajani, siksi en pelkää." Hebr 13:5-6. "Turvallisin mielin" on tasapainoinen ja levollinen tunnetila. Tai: "Hänen voimansa on uusi päivästä päivään." 5 Moos 33:25. Voima myötäilee kunkin päivän taakan suuruutta. Tarttuessamme luottavaisesti Jumalan sanaan se muokkaa tunteitamme.

Paholainen puolestaan haluaa käyttää tunteitamme hyväkseen johtaakseen meidät pimeyteen. Silloin on syytä tarrautua Jumalan sanaan, valon aseeseen. Meidän tulee lukea ja mietiskellä sitä, ja muistaa, että Jumala itse on tämän sanan takana,  ja takertua siihen, ja silloin se auttaa meitä.

Paavali kirjoittaa: " Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja." 2 Kor 4:8-9. Ehkäpä paholainen saarnasi Paavalille, että hän todella oli umpikujassa eikä hänellä ollut toivoa, hänet oli hylätty ja tuhottu. Paavali kuitenkin havaitsi valheen ja protestoi: Ei! En aio uskoa petokseen. Oli totta, että olosuhteet olivat vaikeita, Paavalikin myönsi sen, mutta valheen vastustaminen ja luottamus Kaikkivaltiaaseen johti hänen mielensä tasapainoon.

Meitä kehoitetaan pitämään kiinni toivosta, eämämme ja sielumme varmasta ja lujasta ankkurista. Panemme toivomme Jumalaan pitämällä lujasti kiinni hänen sanansa lupauksista. Silloin sielun, tunteittemme myrskyt eivät kaada meitä.