Useimmat uskovat ovat kokeneet, että vaikeudet vievät lähemmäksi Jumalaa. Kokemuksemme on myös, että hyvinvointi kovin helposti loitontaa meitä hänestä. Tosin kiitämme Jumalaa ajallisesta siunauksesta, mutta jos jotakin ikävää tapahtuu, alamme helposti kysellä: Miksi? Miksi sallit tämän elämässäni? Miksi jouduin työttömäksi? Miksi sairastuin? Miksi lapset sairastuivat? Miksi autossa ilmeni tämä vika? Päivä saattaa myös olla täynnä monia pieniä murheita.
Kun yhteytemme Herramme kanssa rakoilee, kun harras rukous ja Jumalan ja hänen tahtonsa etsiminen korvataan omaneuvoisuudella ja omien suunnitelmien läpiviemisellä, niin että hän tulee työnnetyksi sivuun, silloin Jumala tulee mustasukkaiseksi. Hän halajaa henkeämme kiivaudella. Jaak 4:5. Henkemme, sisäisen pyhäkkömmehän tulisi olla Jumalan asunto. Jumala ei ole mustasukkainen inhimillisellä ja syntisellä tavalla, mutta Raamattu käyttää tätä ilmaisua, jotta me ymmärtäisimme jotakin hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan ja halustaan jakaa elämänsä kanssamme.
Jumalasuhde on sydämen asia. Jeesus ilmaisee sen näin: "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Matt 6:21. Vähän myöhemmin Jeesus puhuu murehtimista vastaan. Usein juuri murehtiminen häiritsee jumalasuhdettamme. Se on tukahduttavaa hengen elämälle. Mutta Kirjoitukset neuvovat meitä voittamaan murehtimisen ja hallitsemaan rauhattomuutta ja surua. Jeesus kehoittaa meitä ensin etsimään Jumalan valtakuntaa. Hän haluaa, että Jumalan valtakunta on etusijalla elämässämme. Meitä neuvotaan heittämään murheemme Kristuksen päälle, koska hän kantaa ne ja pitää meistä huolta. Meitä kasvatetaan kiitoksen kanssa jättämään kaikki murheet Herran eteen, ja näin tehdessämme hän täyttää meidän sydämemme rauhalla. Murheista luopuminen voi olla myös kivuliasta, niin että emme ehkä koekaan lepoa sydämessämme luovuttaessamme sydämemme Herralle. Mutta on hyvä tietää, että Jumala rakastaa hätähuutojamme, sitä että haemme apua oikeasta osoitteesta, ja tämän kivun kautta hän haluaa sitoa meitä lujemmin itseensä.
Iäkkäämmillä ihmisillä on usein voimakkaampi taipumus kuin nuoremmilla pohtia kotoa lähdettyään, että tuliko hella sammutetuksi ja ovi lukituksi. Vapautuakseni tästä epäilystä olen alkanut tietoisesti tarkistamaan ja toteamaan, että kaikki on kunnossa. Kuitenkin saattaa epäilys vielä vainota minua, vaikka tiedän, että homma on hoidettu. Silloin minun pitää taas tietoisesti mitätöidä valheellinen häiritsevä tuntemukseni eikä uskoa sitä.
Tällainen valheellinen ajatusmekanismi voi myös häiritä murheen jättämistä Herralle, niin että uskon lepo ja rauha ei seuraakaan toimenpidettä. Tästä voi olla seurauksena, että epäilemme, onko Jumala ylipäänsä kuullut rukouksemme. Tällaisessa tapauksessa Sana neuvoo meitä uskomaan lupauksen ja mitätöimään epäilyksen: Pidä itsesi kuolleena murehtimiselle! Anna Jumalan lupauksen huolenpidosta ja levosta pyyhkiä murehtimisen jäljet sydämestäsi. Kiitä häntä uudestaan siitä, että hän kantaa ja hoitaa murheesi, ja pitää sinusta huolta. Vastaanota pyyntösi ja anomisesi ja kiitoksesi kautta Jumalalta uusi asennoituminen: luottaminen Herraan. Kysymys on koko ajan siitä, että pidämme luotettavana lupauksen Antajan. Juuri tämä on uskon taistelua. Jumala käyttää sitä, jotta sen kautta lujittuisimme häneen valheellisten ja ailahtelevien tuntemusten sijasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti