Ilon lähteelle

Psalmien monenlaisten tunteiden purkauksista saa Jumalan sana mitä laajimman, kiihkeimmän, ehdottomimman ja riemullisimman ylistyksen ja ekstaattisen vuodatuksen Psalmissa 119. Jumalan tahto ja sana on tämän psalmin kirjoittajan elämän suuri intohimo, ja Jumalan sanasta ja käskyistä käsin hän arvioi ja näkee ja kohtaa kaiken elämässä. Jumalan sana muokkaa koko ajan hänen asenteitaan ja suhtautumistaan.  

Psalmista on vihollisten ja vainoojien ympäröimä, ja tähän elämän vaikeaan tilanteeseen hän punoo ja sitoo Jumalan sanan avukseen, auktoriteetikseen ja neuvonantajakseen. Sanan hänessä vaikuttama ilo ja riemu voittaa kurjuuden, ahdistuksen ja toivottomuuden. Hän kokee todeksi omassa elämässään Jesajan profetian, joka kuvaa tulevan Jumalan valtakunnan  ilmapiiriä: "Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes 35:10. Kun Jumalan Henki saa vetää meitä sanan kautta Jumalan valtakunnan vanhurskauden, rauhan ja ilon mielialaan, saamme myös me kokea sanan kantavan meitä. "Hengen mieli on elämä ja rauha." Room 8:6. Jumalan sanan ja Hengen kautta Hengen "himo", halu sydämessämme voittaa lihan himon, niin että Henki saa meitä kuljettaa ja johtaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Gal 5:17-25. "Kaksimielisiä    ("niitä jotka antavat mielensä vedettäväksi molempiin suuntiin", norj King James käännös) minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan", Ps 119:113. Kaksimielisyys, sydämen jakaminen vääristää käsitystämme Jumalan tahdosta, johtaa epäuskoon  ja vie meidät etsimään iloa ja rauhaa korvikkeista. Psalminkirjoittaja oli päättäväisesti luopunut  tällaisesta pettävästä elämänasenteesta ja antautunut Pyhän Hengen kuljetettavaksi.

Jeesuksen koko elämä oli Psalmi 119:ssa elämistä. Hän oli psalmistan tavoin täysin riippuvainen Jumalan puheen kuulemisesta. Kaksitoistavuotiaana temppelissä Hänen istuessaan opettajien keskellä jo ihmeteltiin Hänen ymmärrystään. Jeesus voi jo silloin samaistua 119:99-100:aan: "Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen Sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin Sinun asetuksistasi." Jeesus voitti perkeleen kiusaukset Jumalan sanalla. Jeesuksen julkinen toiminta kohtasi voimakasta vihamielisyyttä, mutta Jeesus osoitti arvovaltaa kaikessa, koska Jumalan käskyt tekivät Hänet vihollisiaan viisaammaksi. 119:98. Myös Hebr 1:9 luonnehtii Jeesuksen elämää: "Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sen tähden on Jumala, Sinun Jumalasi voidellut Sinua iloöljyllä, enemmän kuin Sinun osaveljiäsi." Psalmi 119 henkii tätä iloöljyvoitelua.

Ajassamme on Jumalan lain rikkominen ja pilkkaaminen normaalia käytöstä. Psalmista suree tällaista suhtautumista: "On aika Herran tehdä tekonsa (tarttua asioihin): he ovat rikkoneet Sinun lakisi. Sen tähden  minä rakastan Sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa. Sen tähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien Sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan." 119:126-128. Jumalan laki ei ole ainoastaan kivitauluja ja kirjaimia, vaan henki ja elämä. Sen rikkomisella halveksitaan elämää! Sen sijaan että olisi yhtynyt maailman menoon ja mielipiteeseen, psalminkirjoittaja julistaa: "Kaikki Sinun käskysi minä sen tähden hyväksyn oikeiksi kaikilla elämän alueilla" (Norj king James käännös).

Psalmi 119 tihkuu iloöljyä. Annetaan sen roiskua päällemme ja jatkuvasti suoristaa ja uudistaa asenteitamme Jumalan tahdon mukaisiksi. Silloin voimme  psalmistan tavoin kokea taivaallisten ajatusten vetovoimaa, niin että "lankeamme" niihin! Ne tulevat sydämemme intohimoksi. Sydämiimme kirjoitetaan uuden liiton evankeliumi Jumalan lupauksen mukaan: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä, ja heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista." Hebr 10:16-17.

Vapauteen vahingollisista ajatusrakennelmista

Olen nyt  puolentoista vuoden ajan nauttinut rauhallisista eläkepäivistä. Se tekee kaikin puolin hyvää tämän levottoman ja kiireisen ajan keskellä. Olen kuitenkin havainnut, että joskus tavallisia askareita suorittaessani mukaan tulee stressaava tunne siitä, että tekemiseni pitäisi valmistua nopeammin. Minulla ei ole syytä kiireeseen, ja siksi tuo pieni kärsimätön tunne alkoi kiinnostaa mieltäni. Aloinkin tällaisissa tilanteissa todeta: - Sinulla on paljon aikaa, eikä kiire minnekään. Voit todella leipoa kakun ihan rauhassa. - Stressinpoikanen häviääkin, ja mieli tyyntyy. Myös Raamatun kehoitus, "odota Herraa", on tepsinyt.

Kiireisissä olosuhteissa ja jatkuvassa ajanpuutteen kokemisessa pidemmän ajan kuluessa voi stressistä tulla todella vaikea ongelma, niin että mielen rauhoittuminen voi olla aidosti vaikeaa. Muistan nuoruudessani ajanjakson, jolloin koin olevani kuin elastisuutensa menettänyt kuminauha. Ikään kuin koko keho ajaisi korkeimmalla vaihteella, eikä yksinkertaisesti pysty rauhoittumaan. Tällaiseen umpikujaan joutuessa kannattaa jarruttaa ja pysähtyä, ja alkaa maistella jotain Raamatun rauhoittavista kehoituksista: "Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.." Ps 46:11.

Ajan kuluessa mielemme on rakentunut monenlaisista  ajatusnipuista, erilaisista asenteista. Olemme oppineet käyttämään tietynlaisia ajatusmalleja selviytyäksemme. Voimme kutsua niitä ajatusrakennuksiksi. Joillekin on kiireellisyydestä tullut elämää pystyssä pitävä rakennelma. Toiset taas saattavat suhtautua rauhallisesti laiskuuden ja välinpitämättömyyden seiniin nojaten. Jotkut ovat  toisia syyttämällä kyhänneet itselleen oikeamieliseltä ja rehelliseltä näyttävän julkisivun. Joku rakentaa talonsa katkeruuden perustalle. Pilvilinnojen rakentajat  peittävät loistavilla ideoillaan  kyvyttömyytensä panna töpinäksi ja saada tehtävät valmiiksi. Onko sinun elämääsi ylläpitämässä haitallisia ajatusrakennelmia, jotka eivät kestä Jumalan sanan edessä?

Uskon ja myös koen, että Jumala haluaa hajoittaa tällaisia tuhoavia rakennelmia elämässämme ja rakentaa jotain uutta elämää luovan sanansa kautta. Tarvitsemme aseita ja työkaluja hävittääksemme  vahingollisia suhtautumistapojamme. Eikä kysymyksessä ole pelkästään omat pystypuumme, vaan ehkä olemme myös omineet yleisesti hyväksyttyjä fraaseja ja iskusanoja, jotka eivät olekaan kestäviä lähemmässä tarkastelussa. Eri seurakunnilla voi olla omia mielilauseita, puolikkaita Raamatun totuuksia, jotka ajan mittaan ovat iskostuneet mieleen esiintyen raamatullisina. Kuitenkin ne saattavat estää seurakuntalaisia kokemasta vapauttavia kokototuuksia. Sitoutuessamme  puolitotuuksiin annamme myös tukemme puolikkaille valheille.

"Meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle..." 2 Kor 10:4-5.

Jumalan sana on paljastanut elämässäni useampia asenteita, joista vapautumisessa se on auttanut minua, ja edelleen auttaa. Kauan sitten sain asenteeseen "minä en jaksa" apua Jeesuksen kärsivällisyyden sanasta. "Tosin on voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin ... minun kärsivällisyyteni sanasta..."  Ilm 3:8,10. Voimani vähyydessä aloin tarttua kärsivällisyyden sanaan, ja aloin havaita jaksavani yhtä ja toista.

Jumalan sana ja Kristuksen rakkaus ovat tulleet avukseni  "suorituksesi eivät ole koskaan tarpeeksi hyviä, niistä löytyy aina vikoja"- kerrostalon hajoittamisessa:

https://lahteille.blogspot.com/2018/11/hyvin-tehty.html

Jumalan asevarastosta ja Hänen aarrekammioistaan löydämme aseita ja työvälineitä vahingollisten asenteiden ja ajatusmallien mitätöimiseksi. Niiden sijasta voimme rakentaa Jumalan sanan kullasta ja hopeasta ja jalokivistä uuden rakennuksen Jumalan Hengessä perustalle Jeesus Kristus.1 Kor 3:11-17

Olen innostunut Vanhan Testamentin lukija

Raamatunluvussani olen aina keskittynyt Uuteen Testamenttiin, vaikka olenkin lukenut koko Raamatun useamman kerran läpi. En pitänyt Vanhaa Testamenttia kovin tärkeänä Uuden rinnalla. Uhritoimitukset, monenlaiset lait ja määräykset ja profeettojen usein arvoituksellinen sanoma Vanhassa Testamentissa oli useimmiten hitaasti etenevää lukemista. Joitakin vuosia sitten oivalsin, kuinka tärkeää onkaan tutkia Raamattua yhteyksissään, ja lukeminen muuttui antoisammaksi. Aloin myös ymmärtää, että päästäkseni syvemmälle Raamatun sanomaan minun tulee paneutua juuriin, niihin kirjoituksiin, jotka olivat  Jeesuksen  Raamattu, kun Hän vaelsi maan päällä. Tällaisin ajatuksin aloin keskittyä Vanhan Testamentin sanomaan.

Tarvitsin useampia työkaluja kaivaakseni esille Kirjoitusten aarteita, joiden olemassaolosta olin varma. Hebrean kielen taitoa minulla ei ole, joten käytin useampia raaamatunkäännöksiä selvittääkseni vaikeasti ymmärrettäviä tekstin kohtia ja saadakseni esille vivahteita, joita alkuperäinen kieli ilmaisee. Olen tarvittaessa käyttänyt aakkosellista hakuteosta ymmärtääkseni tekstin yhteydet historiaan ja kulttuuriin. Raamattu on myös verraton itsensä selittäjä, ja olen lukiessani tarkastanut muita jakeita, jotka ovat avartaneet käsityksiäni. Uudessa Testamentissa Jeesus avaa Jumalan valtakunnan salaisuuksia vertauksien avulla, ja havaitsin, että myös Vanha Testamentti on täynnä kuvakieltä, ja käyttämällä löytämiäni  "koodeja" pääsen lukemisessa uusiin ulottuvaisuuksiin. Olen tietoisesti välttänyt liikaa kommentaareihin turvautumista, koska lukemiseni päätarkoitus on ollut kohdata Herra sanansa kautta sydämessäni.  Siksi rukoukseni on ollut: "Isä, anna minulle avoimet korvat, silmät ja sydän vastaanottaakseni sanasi." Ajan kuluessa ymmärsin myös saaneeni Jumalan minulle lahjoittaman arvokkaan työkalun: rauhallista aikaa.

Olen ollut yllättynyt havaitessani, kuinka lukemiseni on tuonut pintaan paljon voimakkaita tunteita! Eläytymistä, iloa ja riemua, ja kyyneleitä! Sydämeni on läpikäynyt asenteiden muutoksia. Rakkaus Jumalan lakeihin on alkanut kukoistaa, samoin kunnioituksen tunteet, ja jumalanpelko. Olen saanut katsoa Jumalan olemukseen: Hänen uskolliseen rakkauteensa ja voimakkaaseen mustasukkaisuuteensa, joka usein sisältyy Hänen pyhään vihaansa. Olen havainnut Hänen jatkuvan läsnäolonsa kansansa vaiheissa, Hänen halukkuutensa auttaa hädässä ja heikkoudessa, ja Hänen jatkuvasti toistuvan armahtavaisuutensa. Erityisesti Hänen pyhyytensä kohtaaminen on jättänyt jälkiä sydämeeni. Hänen sydämensä tulee esille köyhien, heikkojen, kurjien, sorrettujen, väkivallan uhrien ja kärsivien asianajajana. Hän puhuu profeettojensa kautta voimakkaasti ylpeitä  hyväosaisia ja vallankäyttäjiä vastaan.

Israelin kansan jatkuvasti toistuva epäjumalanpalvelus ja uskottomuus täyttää Jumalan sydämen voimakkailla kärsimyksillä, mustasukkaisuudella ja vihalla, ja kerta toisensa jälkeen Hän kutsuu kansaansa kääntymykseen ja parannukseen. Tämän kaiken keskellä Hän antaa näkyjä  ja vilauksia pelastussuunnitelmastaan, joka tähtää kaiken ennalleen asettamiseen.

Huomaan jakavani Psalmi 119 kirjoittajan tunteita. Hän suorastaan kylpee ilossa ja rakkaudessa Jumalan sanaa, todistuksia  ja käskyjä kohtaan. Ajatuksiani puhdistetaan, suoristetaan ja muokataan. Ilo ja rakkaus hyvään vahvistuu. Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että he ovat puhtaita sen sanan tähden, jota Hän on puhunut. Joh 15:3. Kylpemällä Jumalan sanassa sisin puhdistuu. Sielu, siis tunteet, ymmärrys ja asenteet puhdistuvat, jotta voisi välittää Hengen hedelmiä ympärilleen. 1 Piet 1:22. Kohtaan myös Jumalan anteliaisuuden sanansa välittämisessä ja eläväksi tekemisessä. Kun sana tulee eläväksi, tulee se useampien uusien  versojen siemeneksi. Rakkaus Vapahtajaan uudistuu.

Onko Jeesukselle tilaa tässä Jumalan pyhän vanhan liiton ylistyksessä? Hän sanoo itse, että juuri Vanha Testamentti todistaa Hänestä! Joh 5:39. Siellä on kirjoitettu Hänestä enemmän kuin aavistammekaan. Hän loistaa kirkkaana vanhan liiton kirjoituksissa, käskyissä ja profetioissa. Olen havainnut, että useammat Uuden Testamentin tekstien juurista, kuin aikaisemmin olin luullut, ovat peräisin Vanhasta Testamentista. Äskettäin sain myös tietää, että Vanhassa Testamentissa on yli sata kertaa  käytetty sanaa "pelastus", joka hebreaksi on "Yeshua", Jeesus. Jeesuksen nimi tarkoittaa pelastusta, niin kuin enkeli sanoi Joosefille ennen Jeesuksen syntymää: "Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä Hän pelastaa kansansa sen synneistä." Matt1:21

Jeesuksen nimestä Vanhassa Testamentissa voit lukea englanniksi seuraavasta artikkelista:


http://www.menorah.org/yeshname.html

Mitä ensi ajan rakkaus Kristukseen on?

"Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja." Ilm 2:4.

Näin Jeesus sanoo Efeson seurakunnan sanansaattajalle. Hän  oli ollut loistava paimen ja tehnyt paljon erinomaisen hyvää seurakunnassa, ja Jeesus arvostaa suuresti hänen palveluaan. Kuitenkin häneltä puuttui jotain oleellista: Hän oli luopunut ensi ajan rakkaudestaan!

On välitetty paljon rakentavia  ja hyviä ajatuksia ensi ajan rakkaudesta. Rakkauden olemus on niin suuremmoinen ja monipuolinen, että sitä voi kuvailla monin eri kuvin ja sävyin ja useasta näkökulmasta katsottuna. Oman esitykseni lähtökohtana ovat Jeesuksen sanomat Smyrnan ja Filadelfian seurakunnille Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa. Ainoastaan  näille kahdelle seurakunnalle seitsemästä sanoman saaneesta Jeesuksella ei ollut moitteen sanaa. Jeesus olisi sanonut heille, jos heiltä olisi puuttunut ensi ajan rakkaus. Voimmeko havaita Jeesuksen ilmoituksesta, mihin ensi ajan rakkaus on kätkettynä?

Näin Jeesus kuvailee Smyrnan tilannetta: "Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi - sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole - Saatanan synagoogaa he ovat!.." Ilm 2:9. Köyhyys, ahdistus ja pilkka pitivät seurakunnan valveilla ja yhteyden Jeesukseen elävänä ja aktiivisena. He eivät pärjänneet itsekseen, he tarvitsivat Jeesusta jatkuvasti. Tämä yhteys ja riippuvuus olivat merkkejä elävästä ensirakkaudesta!

Myös lukiessamme Filadelfian seurakunnasta Ilm 3:7-13:ssa havaitsemme riippuvuussuhteen Jeesukseen. Heidän voimansa oli vähäinen, mutta he tarrautuivat Jumalan sanaan. Jeesuksella oli pelkästään rohkaiseva ja lohduttava sanoma heille.

Efeson seurakunta muistuttaa minua Martasta, joka puuhaili monenlaisissa palvelutehtävissä, kun taas Smyrna ja Filadelfia olivat Marian tavoin valinneet ainoan tarpeellisen, hyvän osan, Jeesuksen sanan kuuntelemisen hänen jalkojensa juurella. Luuk 10:38-40.

Lastaan imettävä äiti on hyvä kuva symbioosista Jumalan ja Jumalan lapsen välillä: "Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen." 1 Piet 2:2. Vauvan nälkäinen itku on kuva ensirakkaudesta Jeesukseen. Se ilmaisee elintärkeän vaatimuksen, "ainoan tarpeellisen". "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." 1 Joh 4:19. Meidän ensirakkautemme Jeesusta kohtaan tulee olla "egoistista" riippuvuutta hänestä! Vastarakkautemme arvoa ei mitata palveluinnollamme  eikä uhrauksillamme. Sen merkitys kuvastuu kaipuustamme ja intohimostamme ottaa vastaan hänen rakkautensa, jonka tulee olla hänen ja ihmisten palvelemisemme käyttövoimana.

Myös tunteitten Herra

Monta vuotta sitten nuoruudessani havaitsin rinnassani kyhmyn. Kuukautta myöhemmin minut leikattiin, ja kyhmy osoittautui hyvänlaatuiseksi. Tämän kuukauden aikana opin jotakin tärkeää: Tunteet voivat valehdella. Vaikka olikin todennäköistä, että kasvain oli hyvänlaatuinen, varmuus siitä saatiin vasta leikkauksessa. Tunteeni aaltoilivat ylös alas. Prosessin kuluessa päädyin kuitenkin tosiasiaan: Kasvain ei voi olla sekä pahan- että hyvänlaatuinen. Toinen näistä kahdesta on vale. Jos kasvain on hyvänlaatuinen, silloin masentavat ja alaspäin vievät ajatukset eivät ole totta. Miksi siis antaisin niiden pettää itseäni? Miksi antaisin valheen painaa mieleni alas? Jos tunteeni taas ovat "totta", niin eikö Jumala ole myös niiden Herra?

Vaikeissa elämäntilanteissa, kun tunteet kuohuvat, Jumala haluaa kiinnittää meidät lujemmin itseensä antamalla meille sanansa, johon voimme tarttua, ja sellaisia sanoja hänellä on monta. "Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: -Herra on minun auttajani, siksi en pelkää." Hebr 13:5-6. "Turvallisin mielin" on tasapainoinen ja levollinen tunnetila. Tai: "Hänen voimansa on uusi päivästä päivään." 5 Moos 33:25. Voima myötäilee kunkin päivän taakan suuruutta. Tarttuessamme luottavaisesti Jumalan sanaan se muokkaa tunteitamme.

Paholainen puolestaan haluaa käyttää tunteitamme hyväkseen johtaakseen meidät pimeyteen. Silloin on syytä tarrautua Jumalan sanaan, valon aseeseen. Meidän tulee lukea ja mietiskellä sitä, ja muistaa, että Jumala itse on tämän sanan takana,  ja takertua siihen, ja silloin se auttaa meitä.

Paavali kirjoittaa: " Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja." 2 Kor 4:8-9. Ehkäpä paholainen saarnasi Paavalille, että hän todella oli umpikujassa eikä hänellä ollut toivoa, hänet oli hylätty ja tuhottu. Paavali kuitenkin havaitsi valheen ja protestoi: Ei! En aio uskoa petokseen. Oli totta, että olosuhteet olivat vaikeita, Paavalikin myönsi sen, mutta valheen vastustaminen ja luottamus Kaikkivaltiaaseen johti hänen mielensä tasapainoon.

Meitä kehoitetaan pitämään kiinni toivosta, eämämme ja sielumme varmasta ja lujasta ankkurista. Panemme toivomme Jumalaan pitämällä lujasti kiinni hänen sanansa lupauksista. Silloin sielun, tunteittemme myrskyt eivät kaada meitä.