Näin Jeesus sanoo Efeson seurakunnan sanansaattajalle. Hän oli ollut loistava paimen ja tehnyt paljon erinomaisen hyvää seurakunnassa, ja Jeesus arvostaa suuresti hänen palveluaan. Kuitenkin häneltä puuttui jotain oleellista: Hän oli luopunut ensi ajan rakkaudestaan!
On välitetty paljon rakentavia ja hyviä ajatuksia ensi ajan rakkaudesta. Rakkauden olemus on niin suuremmoinen ja monipuolinen, että sitä voi kuvailla monin eri kuvin ja sävyin ja useasta näkökulmasta katsottuna. Oman esitykseni lähtökohtana ovat Jeesuksen sanomat Smyrnan ja Filadelfian seurakunnille Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa. Ainoastaan näille kahdelle seurakunnalle seitsemästä sanoman saaneesta Jeesuksella ei ollut moitteen sanaa. Jeesus olisi sanonut heille, jos heiltä olisi puuttunut ensi ajan rakkaus. Voimmeko havaita Jeesuksen ilmoituksesta, mihin ensi ajan rakkaus on kätkettynä?
Näin Jeesus kuvailee Smyrnan tilannetta: "Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi - sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole - Saatanan synagoogaa he ovat!.." Ilm 2:9. Köyhyys, ahdistus ja pilkka pitivät seurakunnan valveilla ja yhteyden Jeesukseen elävänä ja aktiivisena. He eivät pärjänneet itsekseen, he tarvitsivat Jeesusta jatkuvasti. Tämä yhteys ja riippuvuus olivat merkkejä elävästä ensirakkaudesta!
Myös lukiessamme Filadelfian seurakunnasta Ilm 3:7-13:ssa havaitsemme riippuvuussuhteen Jeesukseen. Heidän voimansa oli vähäinen, mutta he tarrautuivat Jumalan sanaan. Jeesuksella oli pelkästään rohkaiseva ja lohduttava sanoma heille.
Efeson seurakunta muistuttaa minua Martasta, joka puuhaili monenlaisissa palvelutehtävissä, kun taas Smyrna ja Filadelfia olivat Marian tavoin valinneet ainoan tarpeellisen, hyvän osan, Jeesuksen sanan kuuntelemisen hänen jalkojensa juurella. Luuk 10:38-40.
Lastaan imettävä äiti on hyvä kuva symbioosista Jumalan ja Jumalan lapsen välillä: "Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen." 1 Piet 2:2. Vauvan nälkäinen itku on kuva ensirakkaudesta Jeesukseen. Se ilmaisee elintärkeän vaatimuksen, "ainoan tarpeellisen". "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." 1 Joh 4:19. Meidän ensirakkautemme Jeesusta kohtaan tulee olla "egoistista" riippuvuutta hänestä! Vastarakkautemme arvoa ei mitata palveluinnollamme eikä uhrauksillamme. Sen merkitys kuvastuu kaipuustamme ja intohimostamme ottaa vastaan hänen rakkautensa, jonka tulee olla hänen ja ihmisten palvelemisemme käyttövoimana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti