Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jumalan valtakunta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jumalan valtakunta. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Jumala ja sairaudet, sodat ja katastrofit


Tavallinen kysymys on: Jos Jumala on olemassa, ja jos hän kerran on hyvä ja rakastaa meitä, miksi hän ei tee loppua sairauksista, sodista ja kaikesta kurjuudesta? Tähän järkevään ja johdonmukaiseen kysymykseen on selkeä vastaus: Jumala on jo aikojen alusta lähtien päättänyt ja tehnyt työtä lopettaakseen kurjuuden, ja on edelleen keskittynyt tähän hankkeeseensa, joka tulee toteutumaan, kun Jeesus tulee takaisin ja perustaa tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan maan päälle.  Tämä tapausten kulku on tarkkaan kuvattu Raamatussa.

Kuva: Myriam Zilles, Pixabay


Prosessin viimeisiä vaiheita verrataan Raamatussa synnytyskipuihin: Supistusten voimakkuus ja tiheys lisääntyy, kunnes lapsi on syntynyt. Rauhan valtakunta syntyy samalla tavalla. Vaikka prosessi koko ihmiskuntaa koskevana onkin kestänyt jo tuhansia vuosia, on jokaisella ihmisellä mahdollisuus kokea syntyminen henkilökohtaisella tasolla ottamalla vastaan Jumalan Messiaan, Jeesuksen Kristuksen kuninkaakseen sydämensä valtaistuimelle. Tämäkin tapahtuu usein henkilökohtaisten synnytystuskien ja vaikeuksien, ehkä sairauden, ahdistuksen tai kuolemantapauksen kautta, jotka johdattavat ihmistä etsimään Jumalaa. Mutta usein käy myös päinvastoin. Vastoinkäyminen katkeroittaa mielen, ja ihminen loittonee Jumalasta.

Hyvinä aikoina ihmiset paradoksaalisesti lähes automaattisesti vieraantuvat Jumalasta tässä nurinkurisessa maailmassa. Tämä johtuu siitä, että Jumalan arkkivihollisella, Luciferilla, Saatanalla on tukikohta ihmisluonnossa, ja hän ohjaa ihmisen matkantekoa yksilön omien halujen kautta. Lucifer johtaa ihmisiä tuhoon. Hyvät ajat hänen johdossaan aiheuttavat paljon sisäistä rappeutumista. Ihmisen himoihin ja haluihin kätkeytyy suuria ja tuhoavia voimavaroja. Elämän hyvät asiat, jotka Jumala on luonut meidän nautittavaksemme muuttuvat Saatanan usein "rakkaudellisessa" johdatuksessa ahneudeksi, mässäilyksi, juoppoudeksi ja monenkirjavaksi seksuaaliseksi moraalittomuudeksi. Puhumattakaan vihasta ja murhista, vallan väärinkäytöstä, noituudesta tai monista muista itsekkyyden eriasteisista ilmenemismuodoista.

Ihminen sanoo menestyessään: "Minä olen luonut tämän. Minä olen jumala. Määrään itse, mikä on oikein ja väärin. Kukaan ei voi tulla sanomaan minulle, että teen syntiä. Minkä tunnen oikeaksi itselleni, on oikein minulle, ja minkä sinä tunnet oikeaksi itsellesi, on oikein sinulle. Me olemme jumalia. Me  päätämme itse."

Tämä on Luojan hyvää tahtoa vastaan.

Maailman kurjuus on Jumalan vastustajan, Saatanan aikaansaannosta ihmisen suostumuksella ja hyväksynnällä. Jumalan kaikkivaltius tulee esille siinä, että Hän voi hyvyytensä lisäksi käyttää myös vastustajansa tihutöitä kutsuessaan ihmisiä pelastukseen. Usein juuri sodat ja sairaudet, vastoinkäymiset ja kuolema auttavat ihmisiä etsimään Jumalaa. Oma eikä muiden jumalisuus ei enää riitäkään. Tässä meillä on valinnanmahdollisuus. Raamattu profetoi tulevasta maanjäristyksestä, jossa kuolee 7000 henkeä: "Muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian." Ilm 11:13. Edelleen voimme lukea toisesta vaivasta ja valinnasta: "Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, Hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset, mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet Hänelle kunnian." Ilm 16:9.

Vastoinkäymiset voivat tulla pelastukseksi ja siunaukseksi, kun annamme Jumalalle kunnian ja nöyrrymme Hänen edessään. Sanoma kuuluu: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen." Apt 3:19-20

Lähde: Raamattu

tiistai 30. elokuuta 2016

Uskokaa saaneenne

                                            Kuva: Trine Kvalnes

"Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark 11:24.

 Tämä Jeesuksen voimakas ja erikoinen sana ei meidän käytännössämme useinkaan "toimi". On helppoa omien pettymysten perusteella silloin mitätöidä sanan selkeys ja voima. Oma epäusko alkaa laimentaa Jeesuksen sanoja.

Tärkeä periaate Jumalan Sanan ymmärtämiseksi on selittää sitä toisilla hänen Sanansa lausunnoilla. Näin meillä on mahdollisuus saada useampi ulottuvuus kuvaan mukaan. Jumalan lupaukset saadaan omiksi uskon ja kärsivällisyyden kautta. Hebr 6:12. Tämä totuus kuuluu ehdottomasti Jeesuksen lupaukseen siitä, että meillä jo on se mitä rukoilemme.

Joku voi yrittää manipuloida itsensä rukoilemaan uskoen saaneensa.Taikausko on luonteenomaista pakanalliselle ja inhimilliselle rukoukselle. Hokkus pokkus- rukoustemput eivät kuitenkaan kuulu elävän Jumalan kanssakäymisen piiriin. Jumalalla on toki kyky vastata välittömästi pyyntöihimme, ja tästäkin on runsaasti todisteita Raamatussa ja kristittyjen kokemuksissa. Mutta sana, jota nyt tutkimme, tarvitsee vierelleen juuri uskon, kärsivällisyyden ja kestäväisyyden ulottuvuudet. Juuri se, että uskomme jo saaneemme sen, todistaa uskosta, ei vielä konkreettisesta näkemisestä. Konkreettinen vastaus tulee viimeisten sanojen myötä: "Se on teidän." Tarkemmin: "Se on oleva teidän."

Jeesuksen ja Martan sananvaihto Lasaruksen kuolleistaherättämisen yhteydessä valaisee myös rukouksen prosessia.

Martta sanoi Jeesukselle:"Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät." Jeesus sanoi:"Veljesi nousee kuolleista." Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa." Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan." Joh 11:21 - 27.

Martta ymmärtää ylösnousemuksen ajasta käsin. Jeesus sijoittaa ajattomuuden, iankaikkisuuden ulottuvuuden ylösnousemuksen yhteyteen. Kun uskoo Jeesukseen, elää, vaikka olisi kuollut. Aika kuuluu meidän maanpäälliseen elämäämme, kun taas Jumalan valtakunta ei tunne aikaa. Kuolema koskee ajan loppumista maan päällä, mutta Jumalan lahjoittama uusi elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeenkin, koska se on ajaton, iankaikkinen.  Ajasta käsin katsottuna ylösnousemus tapahtuu "viimeisenä päivänä", mutta iankaikkisuudesta käsin se tapahtuu, kun uskoo, uskon "hetkellä", uskon prosessissa: "Joka elää ja uskoo minuun, ei ikinä kuole." Ajattomuus koskee myös rukousta: "Uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Usko yhdistää ajattomuuteen. Koska elämme ajassa,  tarvitsemme  uskoomme kestäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ne vapauttavat meidät minuuteista, tunneista ja päivistä ja vuosista. Ajattomuudessa rukouksiimme on jo vastattu. Uskon kautta olemme siirtyneet "sinne".

Apostolien teoissa Pietari mainitsee puheessaan ajasta, jolloin "kaikki pannaan kohdalleen." Apt 3:21. Synnin maailmassa paikat eivät ole kunnossa, asiat eivät ole oikeassa järjestyksessä. Rukouksen tarkoitus on  järjestää asiat ajattomuuden, iankaikkisuuden mallin mukaan. Rukous "tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa" tähtää juuri tähän Jumalan järjestykseen, rauhaan ja lepoon. Uskon kautta  pääsemme rauhaan ja lepoon elämässämme ja rukouksissamme. Silloin olemme Jumalan valtakunnassa, ja vastaus on jo saatu. Rukouksemme ovat pieniä osia Jumalan suuressa rauhan suunnitelmassa.



Koen kehoitusta  aktiiviseen sulautumiseen  "uskokaa jo saaneenne" lupauksen suureen totuuteen.