Jumala ja sairaudet, sodat ja katastrofit

Tavallinen kysymys on: Jos Jumala on olemassa, ja jos hän kerran on hyvä ja rakastaa meitä, miksi hän ei tee loppua sairauksista, sodista ja kaikesta kurjuudesta? Tähän järkevään ja johdonmukaiseen kysymykseen on selkeä vastaus: Jumala on jo aikojen alusta lähtien päättänyt ja tehnyt työtä lopettaakseen kurjuuden, ja on edelleen keskittynyt tähän hankkeeseensa, joka tulee toteutumaan, kun Jeesus tulee takaisin ja perustaa tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan maan päälle.  Tämä tapausten kulku on tarkkaan kuvattu Raamatussa.

Kuva: Myriam Zilles, Pixabay

Prosessin viimeisiä vaiheita verrataan Raamatussa synnytyskipuihin: Supistusten voimakkuus ja tiheys lisääntyy, kunnes lapsi on syntynyt. Rauhan valtakunta syntyy samalla tavalla. Vaikka prosessi koko ihmiskuntaa koskevana onkin kestänyt jo tuhansia vuosia, on jokaisella ihmisellä mahdollisuus kokea syntyminen henkilökohtaisella tasolla ottamalla vastaan Jumalan Messiaan, Jeesuksen Kristuksen kuninkaakseen sydämensä valtaistuimelle. Tämäkin tapahtuu usein henkilökohtaisten synnytystuskien ja vaikeuksien, ehkä sairauden, ahdistuksen tai kuolemantapauksen kautta, jotka johdattavat ihmistä etsimään Jumalaa. Mutta usein käy myös päinvastoin. Vastoinkäyminen katkeroittaa mielen, ja ihminen loittonee Jumalasta.

Hyvinä aikoina ihmiset paradoksaalisesti lähes automaattisesti vieraantuvat Jumalasta tässä nurinkurisessa maailmassa. Tämä johtuu siitä, että Jumalan arkkivihollisella, Luciferilla, Saatanalla on tukikohta ihmisluonnossa, ja hän ohjaa ihmisen matkantekoa yksilön omien halujen kautta. Lucifer johtaa ihmisiä tuhoon. Hyvät ajat hänen johdossaan aiheuttavat paljon sisäistä rappeutumista. Ihmisen himoihin ja haluihin kätkeytyy suuria ja tuhoavia voimavaroja. Elämän hyvät asiat, jotka Jumala on luonut meidän nautittavaksemme muuttuvat Saatanan usein "rakkaudellisessa" johdatuksessa ahneudeksi, mässäilyksi, juoppoudeksi ja monenkirjavaksi seksuaaliseksi moraalittomuudeksi. Puhumattakaan vihasta ja murhista, vallan väärinkäytöstä, noituudesta tai monista muista itsekkyyden eriasteisista ilmenemismuodoista.

Ihminen sanoo menestyessään: "Minä olen luonut tämän. Minä olen jumala. Määrään itse, mikä on oikein ja väärin. Kukaan ei voi tulla sanomaan minulle, että teen syntiä. Minkä tunnen oikeaksi itselleni, on oikein minulle, ja minkä sinä tunnet oikeaksi itsellesi, on oikein sinulle. Me olemme jumalia. Me  päätämme itse."

Tämä on Luojan hyvää tahtoa vastaan.

Maailman kurjuus on Jumalan vastustajan, Saatanan aikaansaannosta ihmisen suostumuksella ja hyväksynnällä. Jumalan kaikkivaltius tulee esille siinä, että Hän voi hyvyytensä lisäksi käyttää myös vastustajansa tihutöitä kutsuessaan ihmisiä pelastukseen. Usein juuri sodat ja sairaudet, vastoinkäymiset ja kuolema auttavat ihmisiä etsimään Jumalaa. Oma eikä muiden jumalisuus ei enää riitäkään. Tässä meillä on valinnanmahdollisuus. Raamattu profetoi tulevasta maanjäristyksestä, jossa kuolee 7000 henkeä: "Muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian." Ilm 11:13. Edelleen voimme lukea toisesta vaivasta ja valinnasta: "Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, Hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset, mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet Hänelle kunnian." Ilm 16:9.

Vastoinkäymiset voivat tulla pelastukseksi ja siunaukseksi, kun annamme Jumalalle kunnian ja nöyrrymme Hänen edessään. Sanoma kuuluu: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen." Apt 3:19-20

Lähde: Raamattu