Näytetään tekstit, joissa on tunniste lepo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lepo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. kesäkuuta 2020

Lepo Jumalassa


Mitä on Jumalan lepoon pääseminen ja levon saaminen omista teoista? Tässä joitakin pohdiskelujani.

"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa." Hebr 4: 9-10. Jeesus ilmaisee asian yksinkertaisesti näin: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." Matt 11:28-29.

On siis Jumalan tekoja ja ihmisten tekoja. Tässä yhteydessä Jumalan teot tunnistaa siitä, että ne ovat valmiita. Kun Jumala päätti luomisen, silloin kaikki oli tehty, valmista. Hän pani luomansa elämän systeemiin. Kaikella elämällä on kyky antaa itseään eteen päin, siemen itsessään lisääntymiseen ja uudistumiseen. Jumalassa "me elämme ja liikumme ja olemme". Ap.t 17:28. Näin Paavali toteaa Jumalan läsnäolon päätökseen saatetussa luomistyössään.

Jill Frost, Pixabay

"Me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef 2:10. Myös uudella luomuksella, uudella ihmisellä on itsessään kyky, siemen, elämän antamiseksi eteenpäin. Tämä elämä tulee esille Kristuksesta Jeesuksesta meissä Hengen hedelmänä, joka koostuu kaikenlaisesta hyvyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta. Ef 5:9. Voimme tehdä monia näennäisesti hyviä tekoja, mutta jos ne eivät ole Jumalan Hengen hedelmää meissä, silloin ne eivät ole Jumalan edeltäpäin valmistamia tekoja. Lepo on valmiissa teoissa elämistä, uuden elämän hedelmääkantavassa kierrossa.

Jumalan teot ovat elämää, joka ilman pinnistystä versoo luonnollisesti esille. Raataminen ja painavien taakkojen kantaminen eivät ole lepoa ja rauhaa. Jeesus neuvoo meitä tulemaan Hänen luokseen saadaksemme levon. Sydämen hiljaisuus ja nöyryys ovat levon lähtökohta. Tämä lepo on sapatinlepoa, lepoa sielun raadannasta.

Ehkä voimme verrata kuuden päivän työtä (2 Mos 20:9) vanhaan ihmiseen, lihaan, joka tahtoo itsestään muokata uuden, Jumalaa miellyttävän ihmisen, kuitenkaan siinä koskaan onnistumatta.  Lihalla ei ole kykyä kasvattaa Hengen hedelmää. (Room 8:7). Kutsuessaan meitä lepoonsa Jeesus pyytää meitä luopumaan rehkimisestä. On opettavaista tutustua omaan raadantaan Vanhan Testamentin sapattikäskyjen kautta. Moni asia oli kiellettyä sapattina, ja tämä lähtökohtana juutalaiset uskonnolliset johtajat kehittivät sääntöjen taakan. Matt 23:4. Myös kristikunta on vuosisatojen aikana luonut kasoittain sääntötaakkoja, joita on pantu ihmisten hartioille. Vanha ihminen on saanut kristityn nimen olematta todella sisäisesti Kristuksen seuraaja. 

Sapatti on lepoa varten, ja sitä ei tule pitää epäpyhänä. Vanhan luontomme halujen, uurastamisen, murheiden ja uskonnon harjoittamisen ei myöskään tule loukata sisäistä sapatinlepoamme. Jeesuksen vertaus hyvään maahan kylvetystä siemenestä kuvaa Jumalan kansan todellista sapatinlepoa, kun taas orjantappuroiden sekaan joutunut siemenvilja kuvaa vanhan ihmisen uurastamista murheiden, himojen ja rikkauden viettelysten kautta. 

Eräässä laulussa sanotaan: "Usko vain voi lopettaa taistelumme, usko on ainoa tie lepohon."

Näennäisen ristiriitaisesti kehoittaa Hebrealaiskirjeen kirjoittaja meitä: "Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä." Hebr 4:11. Aikaisemmin hän totesi, että epäuskoinen ja tottelematon ei pääse Jumalan lepoon. Hebr 3:18-19. Kristityn uusi luonto on hänen luonnollinen asemansa, ja meitä kehoitetaan olemaan varuillamme, niin ettemme eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltamme. 2 Piet 3:17-18. Tästä luonnollisesta uuden ihmisen kuuliaisesta ja uskovasta asemasta voi langeta takaisin epäuskoon ja tottelemattomuuteen, mutta meidän tulee pysyä tällä lujalla pohjalla ja kasvaa Jeesuksen armossa ja tuntemisessa. Intomme ja ponnistuksemme, siis koko sydämemme halun tulee pyrkiä eteen päin, ylöspäin ja sisään päin rauhaan ja lepoon, ei tottelemattomuuteen ja epäuskoon.

Hengen mieli, tahto, halu, on elämä ja rauha. Room 8:6. Henki kaipaa kiihkeästi, halajaa, tavoittelee rauhaa. Innokas  ahkeroiminen, halu ja pyrkimys päästä lepoon on Pyhän Hengen himoa sydämessä, jonka johtoon meidän uskovina tulee antautua kokosydämisesti. "Pysykää minussa", sanoo Jeesus. Meidän tulee innokkaina pyrkiä tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi. 2 Piet 1:10. Se ei tapahdu sielunvoimia kiihottamalla vaan rakentamalla itseämme pyhimmän uskomme perustukselle, rukoillen Pyhässä Hengessä ja pysyttäytymällä tällä tavalla Jumalan rakkaudessa. Juud 20-21.

Haluan tehdä kutsumukseni ja valitsemiseni  lujaksi elämän iloissa ja koetuksissa, ja yhdistyä Jumalan Hengen elämän ja rauhan haluun ja kulkea eteen päin tällä rauhan polulla.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Kun meitä kiusataan ja koetellaan


Jeesus oli paastonnut 40 päivää, jona aikana Saatana oli kiusannut Häntä. Paaston lopussa hän oli antanut Jeesukselle mahtavia ajatuksia ja näkyjä, jotka Jeesus torjui. Ruumiillisesti heikentyneenä, mutta valppaana hengessä Hän näki petoksen läpi. Jumalan vastustaja puhutteli Jeesusta miellyttävin ja imartelevin sanoin ja elein ja suurin lupauksin, mutta Jeesus oli paastonsa aikana paljastanut hänet täydellisesti, ja Jumalan sanan voimassa Hän jatkoi torjuntaa. "Kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti Hänet joksikin aikaa rauhaan." Luk 4:13

Tämän jälkeen Jeesus alkoi opettaa Galilean synagoogissa ja saapui myös lapsuutensa koti- kaupunkiin Nasaretiin, jossa Hänen puheensa vapaudesta sai paljon ylistystä. Kuitenkin ihmiset raivostuivat Häneen keskustelun tuloksena, ja ajoivat Hänet kaupungin jyrkänteen reunalle syöstäkseen Hänet alas. Luk 4:29.

Erämaassa Saatana oli kerta kerran jälkeen epäonnistunut  yrityksissään pettää Jeesusta, joten hän oli jättänyt Hänet joksikin aikaa rauhaan. Nyt hän palasi muuttamalla strategiaa. Hän raivosi. Erämaassa hän oli lähestynyt Jeesusta valkeuden enkelinä, mutta nyt hän teki äkkinäisen yllätyshyökkäyksen saadakseen Jeesuksen pelon valtaan ja tappaakseen Hänet. Ehkäpä Saatana ajatteli seuraavasti: "Sinä et totellut minua, kun käskin sinua heittäytymään temppelin muurin harjalta alas. Silloin sait valita itse, mutta nyt sinun on pakko tehdä niin kuin minä sanon."

Kuvittelen mielessäni Jeesuksen seisovan jyrkänteellä raivoavia ihmisiä ympärillään. Ehkä Jeesus ajatteli tällä tavalla: "Isä, minun Suojelijani! Lähetä enkelisi varjelemaan minua nyt!" Näen näkymättömässä maailmassa enkelien asettuvan Jeesuksen molemmin puolin käytäväksi. "Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa." Luuk 4:30. Jälleen Jeesus kohtasi Saatanan täysin rauhallisena. Hän ei pelännyt tämän raivoa, koska Hän luotti Isään.

Nämä tapaukset alkoivat puhua minulle, kun äskettäin jouduin tilanteeseen, jossa mieleni tuli rauhattomaksi, ja tämä edellen ohjasi ja käski tekemisiäni. Kontrolloiduissa ja ennakoitavissa hetkissä olen tavallisesti pysynyt tilanteen herrana, mutta äkilliset asiat saattavat viedä minut enemmän tai vähemmän pois tasapainosta. Mainitsemani tapaus sai minut kuitenkin näkemään valvomisen välttämättömyyden, jotta aina tilanteissa oppisin ensin etsimään Jumalan tahtoa ja apua, ja tähän tulin rohkaistuksi rukouksessa sanan kautta. Jumala haluaa avata minulle tien tilanteiden kaoottisuuden halki, kun levottomuus haluaa ottaa ohjakset. Jeesuksen tavoin voin kohdata "ihmisten raivon", oman rauhattomuuteni. Jumala pitää suojelevaa kättään myös minun ylläni "enkelikäytävässä", ja turvallisena voin kohdata omat levottomat ajatukseni ja etääntyä niistä.

On rohkaisevaa nähdä Jeesuksen kävelevän raivoavan väkijoukon keskitse. Hänen käyntinsä välittää Hengen voimaa ja arvovaltaa, samalla tavalla kuin Hänen puheensa. Hän kulki heidän keskitseen pää pysytyssä. Hän ei hiipinyt peloissaan pälyillen. Hänen menettelynsä kuolemanvaarassa on mahtava rohkaisu meille erilaisissa pienissäkin pelkoa lietsovissa tilanteissa: Kun pahat voimat riehuvat, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:28.


Pixabay


"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, Hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1 Kor 10:13. Jumala sallii levottomien ajatusten tulon, ja Hän huolehtii myös niiden lähdöstä, tai auttaa meitä suojaan niiden vaikutusvallasta. Pointti on, että niiden kiusatessa ja koetellessa  Jumala on paikalla ja kasvattaa meitä. Se on pyhä hetki. Siksi meidän tulee oppia antautumaan, pyhittäytymään, ja antaa Jumalalle vapaat kädet. Ulospääsy, vapautus lähestyy. Rauhan ja vanhurskauden hedelmä kypsyy. Hepr 12:11. Luottamus Jumalan huolenpitoon ja uskollisuuteen tasapainottaa mielen. Jumalan lisääntyvä rauha ja armo  sydämessä muodostuu vapautukseksi elämän paineissa.

tiistai 30. elokuuta 2016

Uskokaa saaneenne

                                            Kuva: Trine Kvalnes

"Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark 11:24.

 Tämä Jeesuksen voimakas ja erikoinen sana ei meidän käytännössämme useinkaan "toimi". On helppoa omien pettymysten perusteella silloin mitätöidä sanan selkeys ja voima. Oma epäusko alkaa laimentaa Jeesuksen sanoja.

Tärkeä periaate Jumalan Sanan ymmärtämiseksi on selittää sitä toisilla hänen Sanansa lausunnoilla. Näin meillä on mahdollisuus saada useampi ulottuvuus kuvaan mukaan. Jumalan lupaukset saadaan omiksi uskon ja kärsivällisyyden kautta. Hebr 6:12. Tämä totuus kuuluu ehdottomasti Jeesuksen lupaukseen siitä, että meillä jo on se mitä rukoilemme.

Joku voi yrittää manipuloida itsensä rukoilemaan uskoen saaneensa.Taikausko on luonteenomaista pakanalliselle ja inhimilliselle rukoukselle. Hokkus pokkus- rukoustemput eivät kuitenkaan kuulu elävän Jumalan kanssakäymisen piiriin. Jumalalla on toki kyky vastata välittömästi pyyntöihimme, ja tästäkin on runsaasti todisteita Raamatussa ja kristittyjen kokemuksissa. Mutta sana, jota nyt tutkimme, tarvitsee vierelleen juuri uskon, kärsivällisyyden ja kestäväisyyden ulottuvuudet. Juuri se, että uskomme jo saaneemme sen, todistaa uskosta, ei vielä konkreettisesta näkemisestä. Konkreettinen vastaus tulee viimeisten sanojen myötä: "Se on teidän." Tarkemmin: "Se on oleva teidän."

Jeesuksen ja Martan sananvaihto Lasaruksen kuolleistaherättämisen yhteydessä valaisee myös rukouksen prosessia.

Martta sanoi Jeesukselle:"Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät." Jeesus sanoi:"Veljesi nousee kuolleista." Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa." Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan." Joh 11:21 - 27.

Martta ymmärtää ylösnousemuksen ajasta käsin. Jeesus sijoittaa ajattomuuden, iankaikkisuuden ulottuvuuden ylösnousemuksen yhteyteen. Kun uskoo Jeesukseen, elää, vaikka olisi kuollut. Aika kuuluu meidän maanpäälliseen elämäämme, kun taas Jumalan valtakunta ei tunne aikaa. Kuolema koskee ajan loppumista maan päällä, mutta Jumalan lahjoittama uusi elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeenkin, koska se on ajaton, iankaikkinen.  Ajasta käsin katsottuna ylösnousemus tapahtuu "viimeisenä päivänä", mutta iankaikkisuudesta käsin se tapahtuu, kun uskoo, uskon "hetkellä", uskon prosessissa: "Joka elää ja uskoo minuun, ei ikinä kuole." Ajattomuus koskee myös rukousta: "Uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Usko yhdistää ajattomuuteen. Koska elämme ajassa,  tarvitsemme  uskoomme kestäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ne vapauttavat meidät minuuteista, tunneista ja päivistä ja vuosista. Ajattomuudessa rukouksiimme on jo vastattu. Uskon kautta olemme siirtyneet "sinne".

Apostolien teoissa Pietari mainitsee puheessaan ajasta, jolloin "kaikki pannaan kohdalleen." Apt 3:21. Synnin maailmassa paikat eivät ole kunnossa, asiat eivät ole oikeassa järjestyksessä. Rukouksen tarkoitus on  järjestää asiat ajattomuuden, iankaikkisuuden mallin mukaan. Rukous "tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa" tähtää juuri tähän Jumalan järjestykseen, rauhaan ja lepoon. Uskon kautta  pääsemme rauhaan ja lepoon elämässämme ja rukouksissamme. Silloin olemme Jumalan valtakunnassa, ja vastaus on jo saatu. Rukouksemme ovat pieniä osia Jumalan suuressa rauhan suunnitelmassa.



Koen kehoitusta  aktiiviseen sulautumiseen  "uskokaa jo saaneenne" lupauksen suureen totuuteen.