Jeesus oli paastonnut 40 päivää, jona aikana Saatana oli kiusannut Häntä. Paaston lopussa hän oli antanut Jeesukselle mahtavia ajatuksia ja näkyjä, jotka Jeesus torjui. Ruumiillisesti heikentyneenä, mutta valppaana hengessä Hän näki petoksen läpi. Jumalan vastustaja puhutteli Jeesusta miellyttävin ja imartelevin sanoin ja elein ja suurin lupauksin, mutta Jeesus oli paastonsa aikana paljastanut hänet täydellisesti, ja Jumalan sanan voimassa Hän jatkoi torjuntaa. "Kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti Hänet joksikin aikaa rauhaan." Luk 4:13
Tämän jälkeen Jeesus alkoi opettaa Galilean synagoogissa ja saapui myös lapsuutensa koti- kaupunkiin Nasaretiin, jossa Hänen puheensa vapaudesta sai paljon ylistystä. Kuitenkin ihmiset raivostuivat Häneen keskustelun tuloksena, ja ajoivat Hänet kaupungin jyrkänteen reunalle syöstäkseen Hänet alas. Luk 4:29.
Erämaassa Saatana oli kerta kerran jälkeen epäonnistunut yrityksissään pettää Jeesusta, joten hän oli jättänyt Hänet joksikin aikaa rauhaan. Nyt hän palasi muuttamalla strategiaa. Hän raivosi. Erämaassa hän oli lähestynyt Jeesusta valkeuden enkelinä, mutta nyt hän teki äkkinäisen yllätyshyökkäyksen saadakseen Jeesuksen pelon valtaan ja tappaakseen Hänet. Ehkäpä Saatana ajatteli seuraavasti: "Sinä et totellut minua, kun käskin sinua heittäytymään temppelin muurin harjalta alas. Silloin sait valita itse, mutta nyt sinun on pakko tehdä niin kuin minä sanon."
Kuvittelen mielessäni Jeesuksen seisovan jyrkänteellä raivoavia ihmisiä ympärillään. Ehkä Jeesus ajatteli tällä tavalla: "Isä, minun Suojelijani! Lähetä enkelisi varjelemaan minua nyt!" Näen näkymättömässä maailmassa enkelien asettuvan Jeesuksen molemmin puolin käytäväksi. "Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa." Luuk 4:30. Jälleen Jeesus kohtasi Saatanan täysin rauhallisena. Hän ei pelännyt tämän raivoa, koska Hän luotti Isään.
Nämä tapaukset alkoivat puhua minulle, kun äskettäin jouduin tilanteeseen, jossa mieleni tuli rauhattomaksi, ja tämä edellen ohjasi ja käski tekemisiäni. Kontrolloiduissa ja ennakoitavissa hetkissä olen tavallisesti pysynyt tilanteen herrana, mutta äkilliset asiat saattavat viedä minut enemmän tai vähemmän pois tasapainosta. Mainitsemani tapaus sai minut kuitenkin näkemään valvomisen välttämättömyyden, jotta aina tilanteissa oppisin ensin etsimään Jumalan tahtoa ja apua, ja tähän tulin rohkaistuksi rukouksessa sanan kautta. Jumala haluaa avata minulle tien tilanteiden kaoottisuuden halki, kun levottomuus haluaa ottaa ohjakset. Jeesuksen tavoin voin kohdata "ihmisten raivon", oman rauhattomuuteni. Jumala pitää suojelevaa kättään myös minun ylläni "enkelikäytävässä", ja turvallisena voin kohdata omat levottomat ajatukseni ja etääntyä niistä.
On rohkaisevaa nähdä Jeesuksen kävelevän raivoavan väkijoukon keskitse. Hänen käyntinsä välittää Hengen voimaa ja arvovaltaa, samalla tavalla kuin Hänen puheensa. Hän kulki heidän keskitseen pää pysytyssä. Hän ei hiipinyt peloissaan pälyillen. Hänen menettelynsä kuolemanvaarassa on mahtava rohkaisu meille erilaisissa pienissäkin pelkoa lietsovissa tilanteissa: Kun pahat voimat riehuvat, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:28.
"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, Hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1 Kor 10:13. Jumala sallii levottomien ajatusten tulon, ja Hän huolehtii myös niiden lähdöstä, tai auttaa meitä suojaan niiden vaikutusvallasta. Pointti on, että niiden kiusatessa ja koetellessa Jumala on paikalla ja kasvattaa meitä. Se on pyhä hetki. Siksi meidän tulee oppia antautumaan, pyhittäytymään, ja antaa Jumalalle vapaat kädet. Ulospääsy, vapautus lähestyy. Rauhan ja vanhurskauden hedelmä kypsyy. Hepr 12:11. Luottamus Jumalan huolenpitoon ja uskollisuuteen tasapainottaa mielen. Jumalan lisääntyvä rauha ja armo sydämessä muodostuu vapautukseksi elämän paineissa.
Kuvittelen mielessäni Jeesuksen seisovan jyrkänteellä raivoavia ihmisiä ympärillään. Ehkä Jeesus ajatteli tällä tavalla: "Isä, minun Suojelijani! Lähetä enkelisi varjelemaan minua nyt!" Näen näkymättömässä maailmassa enkelien asettuvan Jeesuksen molemmin puolin käytäväksi. "Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa." Luuk 4:30. Jälleen Jeesus kohtasi Saatanan täysin rauhallisena. Hän ei pelännyt tämän raivoa, koska Hän luotti Isään.
Nämä tapaukset alkoivat puhua minulle, kun äskettäin jouduin tilanteeseen, jossa mieleni tuli rauhattomaksi, ja tämä edellen ohjasi ja käski tekemisiäni. Kontrolloiduissa ja ennakoitavissa hetkissä olen tavallisesti pysynyt tilanteen herrana, mutta äkilliset asiat saattavat viedä minut enemmän tai vähemmän pois tasapainosta. Mainitsemani tapaus sai minut kuitenkin näkemään valvomisen välttämättömyyden, jotta aina tilanteissa oppisin ensin etsimään Jumalan tahtoa ja apua, ja tähän tulin rohkaistuksi rukouksessa sanan kautta. Jumala haluaa avata minulle tien tilanteiden kaoottisuuden halki, kun levottomuus haluaa ottaa ohjakset. Jeesuksen tavoin voin kohdata "ihmisten raivon", oman rauhattomuuteni. Jumala pitää suojelevaa kättään myös minun ylläni "enkelikäytävässä", ja turvallisena voin kohdata omat levottomat ajatukseni ja etääntyä niistä.
On rohkaisevaa nähdä Jeesuksen kävelevän raivoavan väkijoukon keskitse. Hänen käyntinsä välittää Hengen voimaa ja arvovaltaa, samalla tavalla kuin Hänen puheensa. Hän kulki heidän keskitseen pää pysytyssä. Hän ei hiipinyt peloissaan pälyillen. Hänen menettelynsä kuolemanvaarassa on mahtava rohkaisu meille erilaisissa pienissäkin pelkoa lietsovissa tilanteissa: Kun pahat voimat riehuvat, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:28.
 |
| Pixabay |
"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, Hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1 Kor 10:13. Jumala sallii levottomien ajatusten tulon, ja Hän huolehtii myös niiden lähdöstä, tai auttaa meitä suojaan niiden vaikutusvallasta. Pointti on, että niiden kiusatessa ja koetellessa Jumala on paikalla ja kasvattaa meitä. Se on pyhä hetki. Siksi meidän tulee oppia antautumaan, pyhittäytymään, ja antaa Jumalalle vapaat kädet. Ulospääsy, vapautus lähestyy. Rauhan ja vanhurskauden hedelmä kypsyy. Hepr 12:11. Luottamus Jumalan huolenpitoon ja uskollisuuteen tasapainottaa mielen. Jumalan lisääntyvä rauha ja armo sydämessä muodostuu vapautukseksi elämän paineissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti