Blogiartikkelien laatiminen vaatii yleensä aika paljon minulta. Tutkiskelen itseäni, kirjoitan uudestaan ja korjaan. Joku aika sitten kirjoittaessani rukoilin paljon. Huokailin mielessäni ja mietin vaikuttimiani. Määrääkö perfektionismi liikaa työskentelyssäni? Kirjoitanko oikein ja Raamatun mukaisesti? Käsittelenkö teorioita, vai puhunko kokemuksesta? En ole tyytyväinen. Mitä Sinä sanot, Jeesus? Auta minua!
Päivittäisessä Raamatunluvussani olin käymässä läpi Markuksen evankeliumia, ja se oli avoinna 14. luvun kohdalla. Edellämainitun rukoushuokaukseni jälkeen katseeni osui edellisenä päivänä lukemani kertomuksen lauseeseen: "Hän teki minkä voi." Jeesus kohdisti nämä sanat Juudakselle ja joillekin muille opetuslapsilleen, jotka keskustelivat ärtyneinä keskenään. He olivat tuohtuneita kallisarvoisen nardusvoiteen tuhlaamisesta. Nainen, jota Jeesus näillä sanoilla puolusti, oli juuri voidellut Jeesuksen pään ja jalat tällä omistamallaan voiteella. Mark 14:1-9.
Nyt koin, että nämä Jeesuksen sanat tulivat suoraan sydämeeni vapauttavana vastauksena edeltäneeseen rukoushuokaukseeni. Omistin itselleni "hän teki minkä voi", ja samalla koko kertomus alkoi elää ja valaista Jeesuksen henkilöä. Vapahtaja ryhtyi käsittelemään ajatusrakennelmaa, jota olin pitänyt yllä nuoruudestani asti: "Suorituksesi eivät ole koskaan tarpeeksi hyviä. Niistä löytyy aina vikoja." Olin tosin jo parin vuoden ajan kyseenalaistanut tämän asenteen mahtiponti- suutta, ja ehkä juuri siksi mieleni oli raollaan, niin että Jeesuksen sanoman kirkkaus pääsi valloittamaan sydämeni: "Olet suoriutunut hyvin. Olet tehnyt kykyjesi mukaan!" Kohtasin sieluni Yljän näissä kallisarvoisissa sanoissa, ja Hänen sanomansa välitti Korkea Veisu 4:7:n henkeä: "Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoatakaan virhettä."
Onko mitään ihanampaa kuin saada tällainen vapauttava rukousvastaus ja kohdata Vapahtajan rakkaus, joka ei arvostele puutteita, vaan "peittää syntien paljouden", 1 Piet 4:8. Se synnytti vastarakkautta sydämessä. Yhteys Jeesukseen voimistui. Ymmärsin selvemmin, miten Jeesuksen kohtaaminen oli aikoinaan vaikuttanut yksityisiin ihmisiin evankeliumien kertomuksissa. Se sai aikaan iloa ja ylistystä, vastarakkautta, vapautta ja kääntymystä. Nyt minuakin siunattiin samalla tavalla.
"Olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef 2:10. Eikö se, minkä Jumala on edeltäpäin valmistanut tielleni, olekin täydellinen teko, kun vaellan siinä? Jos minä, joka olen hänen tekonsa, uusi luomus, teen Hänen tekojansa, niin pakkohan niiden on olla moitteettomia. Hedelmät ovat hyviä, jos vaellan Jumalan Hengessä. Silloin ei ole oikein, että ajattelen: Huonosti tehty!
Kuitenkin on myös valvottava vaikutteita ja ajatuksia, jotta vanha luontomme ei tule tuhoamaan sitä hyvää, minkä Jumala on antanut meille tehtäväksemme. Meidän on myös muistettava, että uusi luomus on kehityksessä. Nelivuotiaan piirustuskyvyt eivät ole verrattavissa kymmenvuotiaan taitoihin, ja olisi vahingollista vaatia nelivuotiaalta kymmenvuotiaan osaamista. Niin kuin vanhemmat rohkaisevat lapsiaan, niin Jumalakin kannustaa ja kehottaa omiaan edistymään sanomalla "hyvin tehty!" ja antamalla uusia välineitä ja ohjausta kehitykseen. Mutta Jeesus varoittaa meitä myös laiskuudesta. Vertauksen palvelija, joka oli saanut yhden leiviskän isännältään asioidakseen sillä, kätki talenttinsa maahan, ja Jeesus luonnehtii häntä pahaksi ja laiskaksi palvelijaksi. Palvelija, joka lyö kanssapalvelijoitaan on Jeesuksen sanojen mukaan uskoton teeskentelijä. Juudas osoittautui tällaiseksi soimatessaan, "lyödessään" naista, joka oli voidellut Jeesuksen jalat rakkaudesta Häntä kohtaan.
On siis myös kysymys oman elämänsä ja opetuksensa valvomisesta. 1Tim 4:16. Omasta puolestani kysyn: Enkö tehnytkin juuri näin mainitsemassani rukouksessa, ja eikö vastaus "hyvin tehty" ollutkin rohkaisuksi jatkamaan samalla asennoitumisella?
Efeson seurakunnan johtaja sai kuulla Jeesukselta "hyvin tehty", mutta kuitenkin häneltä puuttui jotain oleellista: Ensimmäinen rakkaus. Rakkaus on suurin ja ratkaiseva. Jeesus etsii sisäistä laatua teoistamme, oman rakkautensa jättämiä jälkiä vastarakkauden muodossa.
"Olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef 2:10. Eikö se, minkä Jumala on edeltäpäin valmistanut tielleni, olekin täydellinen teko, kun vaellan siinä? Jos minä, joka olen hänen tekonsa, uusi luomus, teen Hänen tekojansa, niin pakkohan niiden on olla moitteettomia. Hedelmät ovat hyviä, jos vaellan Jumalan Hengessä. Silloin ei ole oikein, että ajattelen: Huonosti tehty!
Kuitenkin on myös valvottava vaikutteita ja ajatuksia, jotta vanha luontomme ei tule tuhoamaan sitä hyvää, minkä Jumala on antanut meille tehtäväksemme. Meidän on myös muistettava, että uusi luomus on kehityksessä. Nelivuotiaan piirustuskyvyt eivät ole verrattavissa kymmenvuotiaan taitoihin, ja olisi vahingollista vaatia nelivuotiaalta kymmenvuotiaan osaamista. Niin kuin vanhemmat rohkaisevat lapsiaan, niin Jumalakin kannustaa ja kehottaa omiaan edistymään sanomalla "hyvin tehty!" ja antamalla uusia välineitä ja ohjausta kehitykseen. Mutta Jeesus varoittaa meitä myös laiskuudesta. Vertauksen palvelija, joka oli saanut yhden leiviskän isännältään asioidakseen sillä, kätki talenttinsa maahan, ja Jeesus luonnehtii häntä pahaksi ja laiskaksi palvelijaksi. Palvelija, joka lyö kanssapalvelijoitaan on Jeesuksen sanojen mukaan uskoton teeskentelijä. Juudas osoittautui tällaiseksi soimatessaan, "lyödessään" naista, joka oli voidellut Jeesuksen jalat rakkaudesta Häntä kohtaan.
On siis myös kysymys oman elämänsä ja opetuksensa valvomisesta. 1Tim 4:16. Omasta puolestani kysyn: Enkö tehnytkin juuri näin mainitsemassani rukouksessa, ja eikö vastaus "hyvin tehty" ollutkin rohkaisuksi jatkamaan samalla asennoitumisella?
Efeson seurakunnan johtaja sai kuulla Jeesukselta "hyvin tehty", mutta kuitenkin häneltä puuttui jotain oleellista: Ensimmäinen rakkaus. Rakkaus on suurin ja ratkaiseva. Jeesus etsii sisäistä laatua teoistamme, oman rakkautensa jättämiä jälkiä vastarakkauden muodossa.
