Mitä on Jumalan lepoon pääseminen ja levon saaminen omista teoista? Tässä joitakin pohdiskelujani.
"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa." Hebr 4: 9-10. Jeesus ilmaisee asian yksinkertaisesti näin: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." Matt 11:28-29.
On siis Jumalan tekoja ja ihmisten tekoja. Tässä yhteydessä Jumalan teot tunnistaa siitä, että ne ovat valmiita. Kun Jumala päätti luomisen, silloin kaikki oli tehty, valmista. Hän pani luomansa elämän systeemiin. Kaikella elämällä on kyky antaa itseään eteen päin, siemen itsessään lisääntymiseen ja uudistumiseen. Jumalassa "me elämme ja liikumme ja olemme". Ap.t 17:28. Näin Paavali toteaa Jumalan läsnäolon päätökseen saatetussa luomistyössään.
 |
| Jill Frost, Pixabay |
"Me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef 2:10. Myös uudella luomuksella, uudella ihmisellä on itsessään kyky, siemen, elämän antamiseksi eteenpäin. Tämä elämä tulee esille Kristuksesta Jeesuksesta meissä Hengen hedelmänä, joka koostuu kaikenlaisesta hyvyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta. Ef 5:9. Voimme tehdä monia näennäisesti hyviä tekoja, mutta jos ne eivät ole Jumalan Hengen hedelmää meissä, silloin ne eivät ole Jumalan edeltäpäin valmistamia tekoja. Lepo on valmiissa teoissa elämistä, uuden elämän hedelmääkantavassa kierrossa.
Jumalan teot ovat elämää, joka ilman pinnistystä versoo luonnollisesti esille. Raataminen ja painavien taakkojen kantaminen eivät ole lepoa ja rauhaa. Jeesus neuvoo meitä tulemaan Hänen luokseen saadaksemme levon. Sydämen hiljaisuus ja nöyryys ovat levon lähtökohta. Tämä lepo on sapatinlepoa, lepoa sielun raadannasta.
Ehkä voimme verrata kuuden päivän työtä (2 Mos 20:9) vanhaan ihmiseen, lihaan, joka tahtoo itsestään muokata uuden, Jumalaa miellyttävän ihmisen, kuitenkaan siinä koskaan onnistumatta. Lihalla ei ole kykyä kasvattaa Hengen hedelmää. (Room 8:7). Kutsuessaan meitä lepoonsa Jeesus pyytää meitä luopumaan rehkimisestä. On opettavaista tutustua omaan raadantaan Vanhan Testamentin sapattikäskyjen kautta. Moni asia oli kiellettyä sapattina, ja tämä lähtökohtana juutalaiset uskonnolliset johtajat kehittivät sääntöjen taakan. Matt 23:4. Myös kristikunta on vuosisatojen aikana luonut kasoittain sääntötaakkoja, joita on pantu ihmisten hartioille. Vanha ihminen on saanut kristityn nimen olematta todella sisäisesti Kristuksen seuraaja.
Sapatti on lepoa varten, ja sitä ei tule pitää epäpyhänä. Vanhan luontomme halujen, uurastamisen, murheiden ja uskonnon harjoittamisen ei myöskään tule loukata sisäistä sapatinlepoamme. Jeesuksen vertaus hyvään maahan kylvetystä siemenestä kuvaa Jumalan kansan todellista sapatinlepoa, kun taas orjantappuroiden sekaan joutunut siemenvilja kuvaa vanhan ihmisen uurastamista murheiden, himojen ja rikkauden viettelysten kautta.
Eräässä laulussa sanotaan: "Usko vain voi lopettaa taistelumme, usko on ainoa tie lepohon."
Näennäisen ristiriitaisesti kehoittaa Hebrealaiskirjeen kirjoittaja meitä: "Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä." Hebr 4:11. Aikaisemmin hän totesi, että epäuskoinen ja tottelematon ei pääse Jumalan lepoon. Hebr 3:18-19. Kristityn uusi luonto on hänen luonnollinen asemansa, ja meitä kehoitetaan olemaan varuillamme, niin ettemme eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltamme. 2 Piet 3:17-18. Tästä luonnollisesta uuden ihmisen kuuliaisesta ja uskovasta asemasta voi langeta takaisin epäuskoon ja tottelemattomuuteen, mutta meidän tulee pysyä tällä lujalla pohjalla ja kasvaa Jeesuksen armossa ja tuntemisessa. Intomme ja ponnistuksemme, siis koko sydämemme halun tulee pyrkiä eteen päin, ylöspäin ja sisään päin rauhaan ja lepoon, ei tottelemattomuuteen ja epäuskoon.
Hengen mieli, tahto, halu, on elämä ja rauha. Room 8:6. Henki kaipaa kiihkeästi, halajaa, tavoittelee rauhaa. Innokas ahkeroiminen, halu ja pyrkimys päästä lepoon on Pyhän Hengen himoa sydämessä, jonka johtoon meidän uskovina tulee antautua kokosydämisesti. "Pysykää minussa", sanoo Jeesus. Meidän tulee innokkaina pyrkiä tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi. 2 Piet 1:10. Se ei tapahdu sielunvoimia kiihottamalla vaan rakentamalla itseämme pyhimmän uskomme perustukselle, rukoillen Pyhässä Hengessä ja pysyttäytymällä tällä tavalla Jumalan rakkaudessa. Juud 20-21.
Haluan tehdä kutsumukseni ja valitsemiseni lujaksi elämän iloissa ja koetuksissa, ja yhdistyä Jumalan Hengen elämän ja rauhan haluun ja kulkea eteen päin tällä rauhan polulla.
