"Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä"

"Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata." Kol 4:5-6.

                                                                     Pixabay, Marek

Paavalin vertauskuva suloisesta ja suolalla höystetystä puheesta lienee useammalla tavalla ymmärretty ja selitetty. Tuon tässä ajatuksia, jotka ovat liikkuneet minun päässäni ja sydämessäni tämän aiheen äärellä. Käyttämässäni vuoden 1938 käännöksessä puhutaan suloisesta puheesta kun taas v 1992 sana on käännetty ystävälliseksi puheeksi. Kreikankielisen sanan cháris merkityksiä ja vivahteita on useampia: Kauneus, kiitollisuus, suosio, ystävällisyys, hyvyys ja armo tuovat esille sanan eri sävyjä. Joten meille ei jää pienintäkään epäilystä siitä, millaista puheemme kristittyinä tulee olla. 

Tuo suloinen, ystävällinen, kiitollinen, siunaava, hyvä ja anteeksiantava puhe on suolalla maustettua. Suolaa on vuosituhansia käytetty höystämään ruokaa ja estämään sen pilaantumista. Sanamme tulee siis suolan tavoin korostaa, saada esille hyvä.  Puheemme ei saa olla pilaantunutta eikä haisevaa. Paavali kehoitti myös efesolaisia samassa asiassa: "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat." Ef 4:29.  Puheemme tulee siis välittää armoa ja  hyvyyttä kuulijoille. Ei  riettaita ja sopimattomia sanoja, ei katkeruutta, kiivastusta, vihaa, huutoa eikä herjausta, vaan anteeksiantoa ja  ystävällisyyttä. Ef 4:31-32. Rivot, katkerat, vihaiset, herjaavat ja pilkkaavat sanat paljastavat, että mieli ei ole maustettu suolalla. Pilaantuminen on kuuluvissa ja näkyvissä ja haistettavissa. 

Myös Jeesus puhuu suolasta: "Jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha." Mark 9:49-50. Suola estää pilaantumista, siis riitaa, konfliktia ja sotaa. Se säilyttää rauhan. Tulella ja suolalla on tässä sama tehtävä. Kummankin liiallinen käyttö johtaa tuhoon. Suola on hyödyllinen pieninä annoksina, ja tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Molempien tulee olla valvonnassa. Olisiko puheen suolalla maustaminen myös juuri tätä rajoitettua ja harkittua kielen käyttöä? Meidän tulee tietää, miten puhua ja vastata  ihmisille, miten kommunikoida toinen toistemme kanssa. "Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni."

                                                              Pixabay, Mircea Ploscar  

 Jesajan huulet puhdistettiin hehkuvalla hiilellä ennen hänen astumistaan profeetan tehtävään. Jes 6:5-8. Meidänkin huulemme on tulella suolattava.Vain puhdassydäminen voi lausua puhtaita sanoja. Puheen lähteen tulee olla puhdas. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." Siksi on aihetta rukoilla Daavidin tavoin: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." Ps 51:12. "Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa." Matt 12:34-35.Puhdassydämisen mieli ja kieli ovat sopusoinnussa armon, hyvyyden ja rauhan kanssa, ilosanoman kanssa. 

Pohdintaa tahdosta ja tunteista uskonelämässä

Rakkaus on käsite, joka yleensä aina tajutaan tunnetasolla, ja siksi tahdon merkitystä ja paikkaa ei useinkaan arvosteta eikä oivalleta rakkauden toteuttamisessa. Uuden Testamentin tärkein ja toimivin rakkautta ilmaiseva sana, agape, on kuitenkin hyvin tahtopainotteinen. Kun Raamattu puhuu siis rakkaudesta, se usein viittaa tahdon .valintoihin. Jos virheellisesti käsitämme rakkauden vain tunteeksi, rakkaudestamme puuttuu jotain oleellista . Avioliittokin perustuu lupauksiin, joissa kysytään tahtoa jo vihkimistilaisuudessa.

Tahtorakkaus saattaa vaikuttaa kylmältä, mutta se on oiva apuväline, johon voi tarttua, vaikka ei tuntisikaan sen kummempaa. Jeesus sanoo:"Jos joku haluaa tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Vaikka tämä sana ei ihan suoraan puhukaan rakkaudesta, se kuitenkin ilmaisee tärkeän periaatteen, joka toimii myös tahdon ja tunteen suhteessa rakastamisessa. Rakkauden tahdon johtama toiminta ehkä vaikuttaakin ensimmäisenä hyviä tunteita  sen kohteessa, ja sitä kautta rakkauden antaja saa myös takaisin, ja vuorovaikutus syvenee.

Kuva: Pixabay, Waldryano

 Sisäisessä taistelussamme hyvän ja pahan, oikean ja väärän, totuuden ja valheen välillä, on tunteilla suuri vaikutusvalta meidän kaatamiseksemme. Jo Raamatun alkulehdillä  näemme, kuinka Eevan kiusaus voimakkaasti perustui tunteen tilannearviointiin: "Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti hedelmästä ja söi .." 1 Moos 3:6. Kainin suorittama Aabelin murha alkoi myös kiusauksen tunteesta, tällä kertaa kateuden ja vihan tunteen voimistumisesta. Jumalan antama neuvo Kainille oli:" Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" 1 Moos 4:7. Tässä Kainille tarjottiin taivaasta voimakasta apua vihan tunteen voimaa vastaan: Hallitse vihasi! Ensimmäinen askel tähän on tunteen jarruttaminen tahdon kautta. Vihaa lisätään painamalla tunteen kaasupoljinta, ja sitä hillitään ja se pysäytetään käyttämällä tahdon jarrua. Tahto voi olla tunteiden tasapainottaja, ja se, mitä tahdomme, ohjaa toiminnan suuntaa.  Kysymys ei ole tahdon voimasta, vaan siitä mitä tahdomme. Heikon tahdon syyttämisen sijasta tuleekin selvittää itselleen, mitä tahtoo elämässä. Jos tahtoo hyvää ja oikeaa, niin niitä tulee vahvistaa. Jumala ohjasi Kainia: "Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi." Jos etsit hyvää, täytät mielesi hyvillä ajatuksilla, silloin on helpompaa tahtoa ja valita  hyvä, ja teet hyvin.

Rakkauteen sisältyy hyvän valinta. Rakkauden ei useinkaan tarvitse pohtia, mikä on oikein ja hyvää, koska ne ovat rakkauden geeneissä. Oikean ja hyvän valinta on luonnollista rakkaudelle. Jumala pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti, ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tiit 3:5. Kuitenkin Jumalan tahdon vastaisuuden voima  asuu meidän syntisessä luonnossamme  ja voi helposti kietoa ja sokaista meidät. Tässä sokaistuneessa, kritiikittömässä ja harkintakyvyttömässä tunnetilassa on rakkauden ensiapuna tahdon tietoisen valinnan jarrun käyttö. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Room 13:10.

Entä jos on sitten valinnut väärin tunteen sokaisemana ja  vaimentanut omantunnon ja Jumalan neuvon elämässä? Silloinkin voi nostaa katseensa Vapahtajaan ja tunnustaa väärän valintansa  ja vastaanottaa puhdstuksen Jeesuksen veressä. "Luo minuun uusi vahva henki" oli Daavidin rukous tällaisessa tilanteessa.

Suomenkielen "omatunto" viitannee väärän ja syntisen tilan "pistoon sydämessä". Ehkäpä juuri omantunnon tunnevivahde ilmaisee vian. Mielenkiintoista, että ruotsinkielen vastaava sana painottaa tietoa: samvete. Omatieto. Niin kuin tunne voimistuessaan kiusauksessa johtaa syntiin, niin tunto ja tunne myös paljastavat vääryyden itselle kolkutuksena ja pistona. Hyvä omatunto taas on omatietoa tahdon valinnoissa ja vakuuttaa hyvästä ja oikeasta. "Me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa." Hebr 13:18. 

"Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.. Siitä me tiedämme,  että olemme totuudesta, ja me saatamme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja  tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä  saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista." 1 Joh 3:19-22.  Joskus sydän voi syyttää, vaikka tietääkin tahtovansa kaikessa hyvin vaeltaa, ja vaikka vaeltaakin Jumalan edessä herkällä tunnolla. Tällaisessa tilanteessa saattaa syyllisyyden tunteminen johtua alitajuntaan piiloutuneista aikaisemmista kokemuksista tai vihollisen aiheettomista syytöksistä. Silloin tulee viedä syytös ja syyllisyyden tunto Jumalan kasvojen eteen. Jumala on suurempi kuin omatunto. Hän tietää ratkaista pulman oikein. Hän antaa rauhansa sydämeen, joka panee luottamuksensa Isäänsä. Siinä rauhassa tahto ja tunto kirkastuvat, tulevat valaistuiksi, ja saa nähdä tien eteen päin selvemmin.

Maistetaan Hengen hyvää hedelmää, Gal 5:22, ja valitaan tietoisesti sen viljelemistä elämässä, niin sen luoma hyvä ilmapiiri vaikuttaa runsaasti hyviä tunteita omassa ja muitten sydämissä.