Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit

torstai 2. kesäkuuta 2022

Pohdintaa tahdosta ja tunteista uskonelämässä


Rakkaus on käsite, joka yleensä aina tajutaan tunnetasolla, ja siksi tahdon merkitystä ja paikkaa ei useinkaan arvosteta eikä oivalleta rakkauden toteuttamisessa. Uuden Testamentin tärkein ja toimivin rakkautta ilmaiseva sana, agape, on kuitenkin hyvin tahtopainotteinen. Kun Raamattu puhuu siis rakkaudesta, se usein viittaa tahdon .valintoihin. Jos virheellisesti käsitämme rakkauden vain tunteeksi, rakkaudestamme puuttuu jotain oleellista . Avioliittokin perustuu lupauksiin, joissa kysytään tahtoa jo vihkimistilaisuudessa.

Tahtorakkaus saattaa vaikuttaa kylmältä, mutta se on oiva apuväline, johon voi tarttua, vaikka ei tuntisikaan sen kummempaa. Jeesus sanoo:"Jos joku haluaa tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Vaikka tämä sana ei ihan suoraan puhukaan rakkaudesta, se kuitenkin ilmaisee tärkeän periaatteen, joka toimii myös tahdon ja tunteen suhteessa rakastamisessa. Rakkauden tahdon johtama toiminta ehkä vaikuttaakin ensimmäisenä hyviä tunteita  sen kohteessa, ja sitä kautta rakkauden antaja saa myös takaisin, ja vuorovaikutus syvenee.

Kuva: Pixabay, Waldryano

 Sisäisessä taistelussamme hyvän ja pahan, oikean ja väärän, totuuden ja valheen välillä, on tunteilla suuri vaikutusvalta meidän kaatamiseksemme. Jo Raamatun alkulehdillä  näemme, kuinka Eevan kiusaus voimakkaasti perustui tunteen tilannearviointiin: "Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti hedelmästä ja söi .." 1 Moos 3:6. Kainin suorittama Aabelin murha alkoi myös kiusauksen tunteesta, tällä kertaa kateuden ja vihan tunteen voimistumisesta. Jumalan antama neuvo Kainille oli:" Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" 1 Moos 4:7. Tässä Kainille tarjottiin taivaasta voimakasta apua vihan tunteen voimaa vastaan: Hallitse vihasi! Ensimmäinen askel tähän on tunteen jarruttaminen tahdon kautta. Vihaa lisätään painamalla tunteen kaasupoljinta, ja sitä hillitään ja se pysäytetään käyttämällä tahdon jarrua. Tahto voi olla tunteiden tasapainottaja, ja se, mitä tahdomme, ohjaa toiminnan suuntaa.  Kysymys ei ole tahdon voimasta, vaan siitä mitä tahdomme. Heikon tahdon syyttämisen sijasta tuleekin selvittää itselleen, mitä tahtoo elämässä. Jos tahtoo hyvää ja oikeaa, niin niitä tulee vahvistaa. Jumala ohjasi Kainia: "Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi." Jos etsit hyvää, täytät mielesi hyvillä ajatuksilla, silloin on helpompaa tahtoa ja valita  hyvä, ja teet hyvin.

Rakkauteen sisältyy hyvän valinta. Rakkauden ei useinkaan tarvitse pohtia, mikä on oikein ja hyvää, koska ne ovat rakkauden geeneissä. Oikean ja hyvän valinta on luonnollista rakkaudelle. Jumala pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti, ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tiit 3:5. Kuitenkin Jumalan tahdon vastaisuuden voima  asuu meidän syntisessä luonnossamme  ja voi helposti kietoa ja sokaista meidät. Tässä sokaistuneessa, kritiikittömässä ja harkintakyvyttömässä tunnetilassa on rakkauden ensiapuna tahdon tietoisen valinnan jarrun käyttö. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Room 13:10.

Entä jos on sitten valinnut väärin tunteen sokaisemana ja  vaimentanut omantunnon ja Jumalan neuvon elämässä? Silloinkin voi nostaa katseensa Vapahtajaan ja tunnustaa väärän valintansa  ja vastaanottaa puhdstuksen Jeesuksen veressä. "Luo minuun uusi vahva henki" oli Daavidin rukous tällaisessa tilanteessa.

Suomenkielen "omatunto" viitannee väärän ja syntisen tilan "pistoon sydämessä". Ehkäpä juuri omantunnon tunnevivahde ilmaisee vian. Mielenkiintoista, että ruotsinkielen vastaava sana painottaa tietoa: samvete. Omatieto. Niin kuin tunne voimistuessaan kiusauksessa johtaa syntiin, niin tunto ja tunne myös paljastavat vääryyden itselle kolkutuksena ja pistona. Hyvä omatunto taas on omatietoa tahdon valinnoissa ja vakuuttaa hyvästä ja oikeasta. "Me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa." Hebr 13:18. 

"Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.. Siitä me tiedämme,  että olemme totuudesta, ja me saatamme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja  tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä  saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista." 1 Joh 3:19-22.  Joskus sydän voi syyttää, vaikka tietääkin tahtovansa kaikessa hyvin vaeltaa, ja vaikka vaeltaakin Jumalan edessä herkällä tunnolla. Tällaisessa tilanteessa saattaa syyllisyyden tunteminen johtua alitajuntaan piiloutuneista aikaisemmista kokemuksista tai vihollisen aiheettomista syytöksistä. Silloin tulee viedä syytös ja syyllisyyden tunto Jumalan kasvojen eteen. Jumala on suurempi kuin omatunto. Hän tietää ratkaista pulman oikein. Hän antaa rauhansa sydämeen, joka panee luottamuksensa Isäänsä. Siinä rauhassa tahto ja tunto kirkastuvat, tulevat valaistuiksi, ja saa nähdä tien eteen päin selvemmin.

Maistetaan Hengen hyvää hedelmää, Gal 5:22, ja valitaan tietoisesti sen viljelemistä elämässä, niin sen luoma hyvä ilmapiiri vaikuttaa runsaasti hyviä tunteita omassa ja muitten sydämissä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Jeesuksen ekstremismi



Kuulemme nykyisin lähes päivittäin  uskonnollisesta tai ideologisesta  ekstremismistä, joka kylvää tuhoa ja sekasortoa ympärilleen. Ei ole harvinaista, että myös  tuhoisan ekstremismin edustajia esitellään kristillisiä arvoja ja perinteitä vaaliviksi henkilöiksi. Tästä olisi paljon sanottavaa, koska kansalaisten yleissivistykseen on pikkuhiljaa muodostunut ammottavia aukkoja kristillisen uskon tuntemisessa. Jeesus ja Hänen oppinsa tosin edustaa  myös äärimmäisyyttä, joka kuitenkin on täysin vierasta  tuhoavalle ja tappavalle hirmuvallalle. Kuunnellaan Hänen omia sanojaan: 

"Varas tulee vain varastamaan, tappamaan  ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." Joh 10:10. Tässä Jeesus puhuu kahdesta vastakkaisesta ajatussuunnasta. Ensiksi mainittu saa aikaan tuhoa, ja jälkimmäinen, jota Jeesus itse edustaa, johtaa rikkaaseen elämään.

Millaisesta yltäkylläisyydestä tässä on kysymys? Joidenkin mielestä Jeesuksen sanoma puhuu materiaalisesta rikkaudesta, mutta sitä Jeesus ei voi tarkoittaa, koska Hän usein puhuu rikkauteen pyrkimistä vastaan. Sen sijaan Hän kehoittaa seuraajiaan keräämään aarteita taivaaseen, ja juuri tämä on koko Uuden Testamentin meille välittämää rikkauden sanomaa. Taivas on siellä, missä Jumalan tahto hallitsee esteittä. Sinne on hyvä kerätä aarteita, koska sieltä käsin ne käytetään Jumalan suunnitelmiin ihmisten parhaaksi.

Kuva: Florencia Fortelli, Pixabay


"Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." Luuk 6:45. Ennen näitä sanoja Jeesus on opettanut kuulijoitaan reagoimaan toisella tavalla kuin mihin inhimilliset ajatukset ihmistä spontaanisti johdattavat, erilaisissa ja usein haastavissa tilanteissa. Hän opettaa meille taivaallisia yltäkylläisyysasenteita, Luojamme ja Isämme ajatuksia ja viisautta. Jeesus opettaa meitä ajattelemaan ja toimimaan uudella  ja yllättävällä tavalla. 

Jeesuksen radikaalin ja ehdottoman opetuksen mukaan meidän tulee rakastaa vihollisiamme, siunata niitä, jotka kiroavat meitä, kääntää vasen poski oikeaan poskeen lyöjälle, tehdä hyvää niille, jotka vihaavat meitä, eikä  vaatia tai  odottaa vastapalveluksia niiltä, joille olemme tehneet jotakin hyvää. Meidän tulee antaa anteeksi ja olla armahtavaisia, ja jättää tuomitsematta. Tämän totettamiseen tarvitsemme taivaallisen aarteen runsauden sydämeemme. Siihen tarvitaan uusi, joka päivä uudistuva sydän. Jeesus tuli pelastamaan meidät, puhdistamaan sydämemme ja luomaan uuden ihmisen, jota johdetaan taivaasta, kuljetetaan Jumalan hyvän Hengen johdossa. Tämän johdatuksen valitseminen maksaa. Jeesuksen Kristuksen seuraajan tulee luopua kaikesta, ensin panna uskossa pois vanha ihminen, vanha luonto, ja sitten seurata Jeesuksen viitoittamaa tietä, jolla voi elää uutta elämää uutena ihmisenä.

Olen lukenut usein tästä nerokkaasta opista Raamatun lehdiltä, ihailen sitä ja lainaan mielelläni näitä viisaita sanoja, ja kuitenkin on niin helppo unohtaa tai sysätä syrjään tämä sanoma vaativissa tilanteissa, jos inhimillinen ajatuskulku on päällimmäisenä ja johtamassa. Silloin on aika kääntyä. Tarvitaan mielen muutosta taivaallisten suunnitelmien toteuttamiseen maan päällä. Tarvitaan antautumista Pyhän Hengen johdatukseen. Taivaallinen elämä on runsaudessa elämistä ja tästä runsaudesta jakamista.

Hyvien ajatusten, sanojen ja asenteiden tulee täyttää sydämemme, niin että voimme muuttaa ne teoiksi ja toiminnaksi. Pyhän Hengen täyteys on myös Jumalan elävän sanan runsautta. Täyttäkäämme sydämemme Hänen elämää luovalla sanallaan, ja antakaamme Jumalan Hengen johdattaa meitä elämään "kristillistä ekstremismiä", palaen halusta tehdä hyvää, antavassa rakkaudessa, joka virtaa puhtaasta ja hyvästä sydämestä, ja luo elämää ympärilleen, ja antaa  tulevaisuuden ja toivon. 

torstai 9. elokuuta 2018

Hyvä järjestys




"Vaikka en olekaan ruumiillisesti läsnä, olen hengessä teidän luonanne, ja iloitsen nähdessäni, että keskuudessanne vallitsee hyvä järjestys ja että teillä on luja usko Kristukseen." Näin Paavali kirjoitti kolossalaisille 2:5. 

Mitähän Paavali tarkoittaa "hyvällä järjestyksellä"? Näkeekö hän hengessään, että kokouksien kulku sujui hyvin ja järjestyksessä, kaikki istuivat kauniisti paikoillaan, ja seurakunnassa vallitsi hyvä kuri? Kukaan ei puhunut tai muulla tavoin käyttäytynyt häiriten. Tällainenko järjestys ilahdutti Paavalia hänen ajatellessaan Kolossan seurakuntaa? Ehkä. Aavistan kuitenkin, että hyvä järjestys myös sisälsi  jotain vielä oleellisempaa.

Kirjeen alussa Paavali kirjoittaa työtoverinsa Epafraan kertoneen hänelle kolossalaisten keskinäisestä rakkaudesta ja heidän uskostaan Kristukseen. Tästä kuuleminen oli vaikuttanut Paavalissa jatkuvaa kiitosta ja rukousta kolossalaisten puolesta. Hän iloitsi heidän hedelmääkantavasta rakkaudestaan ja rukoili, että heidän rakkautensa ja Jumalan tuntemisensa kasvaisi. Näetkö, niin kuin minä, että Paavali iloitsi nähdessään hengessään hyvän järjestyksen, rakkauden, jota kolossalaiset osoittivat toisiaan kohtaan?

1 Korinttolaiskirjeen 13:ssa luvussa kuvaillaan rakkauden ominaisuuksia: Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä. Nämä adjektiivit kuvaavat erinomaisesti hyvää järjestystä. Edelleen luemme, että "rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä..." Eivätkö kateus, kerskuminen ja pöyhkeileminen, säädyttömyys, oman edun tavoittelu, katkeruus, anteeksiantamattomuus ja vääryys kuvaakin osuvasti epäjärjestystä, rakkauden vastakohtaa! "Missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno." (Jaak 3:16, 1938 käännös)

Rakkaus panee kaikki paikoilleen, kauniiseen järjestykseen. "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." 1 Kor 13:7. Meillä on todella syytä liittyä rukoilemaan Paavalin kanssa lisääntyvää keskinäistä rakkautta elämäämme. Silloin asiat tulevat järjestykseen.

lauantai 30. kesäkuuta 2018

Keskinäisessä rakkaudessa



Jeesus sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm 3:20 (1938 käännös). Nämä sanat johtavat mieleeni morsiamen sanat Salomon Korkeassa Veisussa: "Rakkaani on minun, ja minä Hänen." Korkea Veisu 2:16. Koko Korkeaa Veisua leimaa Morsiamen ja  Sulhasen välinen vuorovaikutus, sujuva viestintä, joka vahvistaa keskinäisen rakkauden ja antaumuksen, ja virtaa sydämeltä sydämelle yhteisymmärryksessä ja sopusoinnussa. Molemmat täydentävät toisiaan yhteishengen kasvaessa. Rakkaus on siteenä heidän välillänsä.



Jeesuksen kanssa aterioiminen on ihana kuva sisäisestä elämästä Jeesuksen ja uskollisen sielun välillä. Ei ole kysymys yksisuuntaisesta viestinnästä, vaan yhteydestä, jossa molemmat jakavat toinen toisensa kanssa. Hän aterioitsee minun kanssani, ja minä Hänen kanssaan. Kumpikin!

Seuraavassa jakeessa Jeesus jatkaa: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa Hänen valtaistuimellaan." Ilm 3:21. Tässä kohtaamme aivan saman luottamuksellisuuden kuin aikaisemmin yhteisen ruokailun yhteydessä. Jeesus jakaa vallan yksimielisyydessä Isänsä kanssa. He istuvat samalla valtaistuimella. Heillä on sama valta. Voittaja osallistuu tähän yhteyteen!





Tämä  yhteys ja ateriayhteys Jeesuksen kanssa keskinäisessä rakkaudessa on voittovoima elämän monenlaisissa tilanteissa. Saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut, ja edelleen rakastaa. Room 8:35. Yhteys Jeesuksen kanssa on voitto. Hänessä pysyminen on voitto. Viinipuussa pysyminen on voitto. Se joka pysyy Jeesuksessa, ja jossa Jeesus pysyy, se kantaa paljon hedelmää. Joh 15:5. On kysymys jalosta, ylivoimaisesta voitosta.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Korkea veisu 1:9-12. Rakkaus taivuttaa

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  3. osa:

Korkea veisu 1:9-12. Rakkaus taivuttaa

"Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan." Jae 9. Mitä tekemistä rakkaudella on, kun tässä verrataan rakastettua komeaan hevoseen? On monia aitoja uskovia, pyhiä, jotka rakastavat ja etsivät Herraa. Mutta mitä tulee ihmisen omaan tahtoon, meidän omiin hevosvoimiimme, ne saattavat paljastaa rajatonta uppiniskaisuutta. Ehkä emme itse huomaa tai tiedosta tätä. Luulemme olevamme hyvin Herralle antautuneita. Saatamme pitää kiinni näkemyksestämme hampaat irvessä. Kuulimme asian 55 vuotta sitten jossakin. Emme sitä silloin tarkistaneetkaan Raamatusta, emmekä kyselleet Herralta. Mutta ajattelemme, että asia on juuri näin. Meissä on tamman voimaa ja itsepäisyyttä. Tästä huolimatta Herra kehuu tamman komeutta. Se ei häiritse tätä rakkaussuhdetta. Miksi ei? Koska Herra tietää suuressa viisaudessaan käsitellä uppiniskaisuuttamme.

"Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa." Jae 10. Tammalla ja kauniilla kaulakäädyillä on fantastinen yhteys:

Hevosella on paljon omaa voimaa ja tahtoa. Se saadaan pidettyä aisoissa ohjaamalla. Hevoselle pannaan lujat valjaat kaulaan. Ahaa..  Mutta rakkaalle, mitä kauneimmalle morsiamelle, joka on tosin musta, mutta mitä ihanin. Hänelle ei annetakaan lujia valjaita, vaan hän saa kauniit helmet kaulalle.

"Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat." Jae 11. Korkea Veisu käsittelee hengellistä elämää käytännöllisesti. Se näyttää meille polun, mitä pitkin Hyvä Paimen meitä vie esipihasta eteen päin armossa ja totuudessa. "Käädyt" hebreankielellä on torim. Tor tarkoittaa riviä, nauhaa, johon ketjun osat pannaan paikoilleen. Tor:illa on myös toinen merkitys: tunturikyyhky.  "Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!" Ps 68:14. Kyyhkynen on kuva Pyhästä Hengestä, hopea kuvaa lunastuksen voimaa, ja kulta Jumalan Hengen olemusta. Kultakäädyt ovat siis yhtä ja samaa kuin tunturikyyhkynen, joka on kuva Pyhästä Hengestä.

Hengessä on vapauspuoli ja palvelupuoli. Tunturikyyhky, tor, kuvaa Hengen vapautta . Savar on hebrean sana niskasta ja kaulasta yhdessä. Se on kuva ihmisen tahdosta. Saatamme olla hyviä palvelijoita, mutta joillakin alueilla meillä voi olla luja oma tahto. Tätä voimakasta omaa tahtoa Herra käsittelee panemalla kultakäädyt kaulaamme. Näissä vitjoissa on Hengen vapaus. Sinä saat. Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." Ei pakkoa. Rakkaus on vetovoima. Vitjat kaulallamme saavat aikaan Herran vaikuttamaa Hengen työtä meissä. Nämä vitjat taivuttavat vahvan niskamme, käsittelevät oman tahdon niskavoimia.

Käädyt ovat hopeiset ja kultaiset, ja kyyhkysen siivet silattu hopealla ja kullalla. Jumalan luonnon kirkkaus on kuin kulta, ja risti, risti meidän puolestamme Golgatalla on hopea. Risti myös hoiti ja hoitaa meidän vanhan ihmisemme ongelman. Jumalan työ on selvä ja tehty, ja me kohtaamme sen edeltä valmistettuna prosessina. Pyhityksen kartta on Korkeassa Veisussa.

"Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa." Jae 12. Käsitän tämän narduksen kuvaavan vastarakkautta. Me rakastamme häntä, koska hän ensin rakasti meitä. Me emme enää voi muuta kuin rakastaa, kun näemme hänet sellaisena kuin hän on. Tämä ei ole ristitöntä sanaa, vaan sitä, miten risti vaikuttaa rakkauden kautta.








keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Jumalan rakkauden ulottuvuuksista

Kun nuorin tyttäreni oli pieni, halusin näytttää hänelle, kuinka tärkeä hän oli minulle. Tällaisina hetkinä levitin käsivarteni venyttäen niitä sivulle niin paljon kuin kykenin, ja sanoin: "Näin paljon äiti rakastaa sinua!" Joskus sitten kysyin häneltä, kuinka paljon äiti rakastaa häntä, ja silloin hän venytti heti pienet käsivartensa epäröimättä äärimmäisen levälleen. Hän ymmärsi, että se tarkoitti "hyvin paljon". 

Tämä asia monen vuoden takaa tuli mieleeni kiivettyäni tunturin huipulle. Istuin kalliolla nauttien maisemasta haukatessani eväitä. Lueskelin myös Psalmien kirjasta:

"Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi, ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." 36:6-10.




Siinä istuin kalliolla ja sain havainto-opetusta Herran sydämen suuruudesta minua kohtaan: Taivas pilvinensä todisti Jumalan armon laajuudesta, vuoret seisoivat tukevina edessäni todistaen Jumalan vanhurskauden - oikeudenmukaisuuden - lujuudesta ja korkeudesta, laakso vakuutti Jumalan oikeudenmukaisista tuomioista. Oikeudenmukainen tuomio lausutaan, kun asiat on tutkittu syvältä, tekojen motiivit ja monet asianhaarat otettu huomioon.

"Niiiiiin paljon", saattoi tyttäreni vakuuttaa levitetyillä käsillään. Tästä ajatukseni siirtyykin Jeesuksen sanoihin "sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän."

 Hän antoi Ainokaisensa, Kalleimpansa ja Parhaansa sinulle ja minulle.

Voimme lukea Jumalan rakkauden rikkaudesta, sen leveydestä, pituudesta, syvyydestä ja korkeudesta, ja että Jumala haluaa välittää koko täyteytensä seurakunnalleen. Ef 3:16-21. Rakkaus on moniulotteinen. Se lähtee hyvistä ja aidoista motiiveista, tahdosta, se on toimintaa, ja tunnetta. Kristuksen seuraajien tulee välittää Jumalan rakkautta, niin että se tulee näkyviin ihmisten keskuudessa. "Rakkaus kasvaa tuhlatessa" on joku viisas ilmaissut.


On tärkeää tietää, että rakkaudessa ei ole ensisijaisesti kysymys tunteista. Jumalan rakkaus vastaanotetaan uskomalla siihen, vaikka emme tuntisikaan mitään. Kun rakastamme Jumalaa ja välitämme hänen rakkauttaan toisille, on se ennemminkin tahdosta kuin tunteista riippuvaista toimintaa. Rakkaus Jumalaan on siinä, että pidämme hänen käskynsä. Rakastaminen ei maistu aina hyviltä tunteilta, mutta se luo runsaasti hyvää mieltä.

Maailmanhistorian suurin ja ratkaiseva rakkauden teko oli kivullinen. - -

Entä mitä ilmaisevatkaan seuraavat jakeet rakkauden huikeista mittasuhteista:

"Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." 1 Kor 13:7-8.

"Rakkaus tekee kaiken täydelliseksi." Kol 3:14



lauantai 10. toukokuuta 2014

Onko rakastuminen rakkautta?





Oletko koskaan ajatellut, että rakastuminen pohjimmiltaan oikeastaan on enemmän tai vähemmän itserakkautta? Tosin se on Jumalan meille antamia luonnollisia tunteita, jotka voivat auttaa itsekutakin aviopuolison löytämisessä. Moni tekee sen virheellisen johtopäätöksen, että kun ei enää ole rakastunut, on rakkauskin loppunut, ja sitten onkin aika alkaa etsiä uutta kumppania.

Voimme tarkastella rakastumista vertaamalla sitä pienen vauvan luonnolliseen käyttäytymiseen. Sylivauva ilmaisee usein tarpeistaan itkemällä ja huutamalla. On tärkeää, että vauva pystyy ilmaisemaan vanhemmilleen nälkää, janoa ja pahaa oloa. Mutta kasvaessaan vauva oppii toisenlaisia ilmaisukeinoja. Huutaminen vähenee, kun hän oppii puhumaan. Jos  suurempi lapsi aina itkee, kun hän on nälkäinen, on kehityksessä jotakin vialla. Itkeminen on välttämätöntä ja tärkeää alussa, mutta ajan mittaan tällainen alkeellinen käytös vähenee, ja lapsi oppii ilmaisemaan itseään mielekkäämmin ja täsmällisemmin.

Rakastuminen on rakkauden primitiivinen alkuvaihe. Mutta jos rakastunut henkilö luulee, että ihastumisen tunteiden pitää pysyä muuttumattomina, tai että jos ne vähenevät tai loppuvat, silloin on aika alkaa etsiä uutta kumppania, silloin tämä henkilö jää alkukantaiseen tilaansa, eikä kehity, eikä ehkä opikaan tuntemaan todellista rakkautta. Kuitenkin tällaista alhaista mallia sovelletaan laajasti nykyisin. "Rakkaus" loppuu, ja sitten vaan jahtaamaan uutta kumppania tai aviopuolisoa.

Jo rakastumisvaiheessa voi ja tulee sen rakkaussisältöä koetella ja kehittää. Kun Raamattu puhuu rakkaudesta, niin painopiste onkin tunteiden sijasta tahdon johtamissa ajatuksissa ja teoissa. Ensimmäisessä Tessalonikalaiskirjeessä 4:4-5 lukee oman aviopuolison voittamisesta pyhyydessä ja kunniassa himon kiihkon vastakohtana. (Huom. 1938 käännös). Tällainen ajatus ja käytäntö on lähes tuntematonta nykyään. Rakastumiselle annetaan kaikki valtuudet, ja usein liioitellaan ja antaudutaan estoitta alkukantaisen egoismin johtoon. Jotkut heittäytyvät "himon kiihkon" vietäviksi, niin että he käytännöllisesti katsoen menettävät jopa kyvyn  rakastua luonnollisesti. Himon ylivoima laimentaa luonnolliset tunteet.

Jumalan tahto on siis, että kukin voittaa oman aviopuolisonsa pyhyydessä ja kunniassa. Tarkoitus on löytää puoliso loppuelämäksi. Jokaisen kristityn nuoren tulee pitää tämä mielessä. Silloin rakkaus saa mahdollisuuden kehittyä rakastumisen voimakkaiden tunteiden keskellä. Siksi on olemassa kihlausaika. Maailmassa se on menettänyt puhtautensa ja aitoutensa. Siitä on tullut kuori ilman sisältöä. Mutta nuoret ihmiset, jotka haluavat voittaa puolisonsa omakseen pyhyydessä ja kunniassa, tietävät, missä raja kulkee. He ovat pidättyväisiä ja kunnioittavat toisiaan. Tämä ei tosin koskaan tule muotiin, mutta kristitty ei eläkään ajan hengen vaan Pyhän Hengen johdossa. Jos suunta on ollut väärä, niin on mahdollisuus kääntyä ja saada syntinsä anteeksi, ja silloin Vapahtaja auttaa elämän korjaamisessa.

Avioliitossa rakkautta koetellaan pitkittäin ja poikittain, ylös ja alas. On monia ihania raamatunjakeita, jotka auttavat meitä ojentamaan elämämme rakkauden mukaisesti. Rakkaus voi säilyä ja lisääntyä. Sen avulla monet alkeelliset tavat ja viestintämallit vähenevät ja katoavat  elämästä. Raamatun sana opettaa meille rakkauden kieltä.

Jatketaan elämän rakentamista tahtopainoitteisen agape-rakkauden varaan!