Kun nuorin tyttäreni oli pieni, halusin näytttää hänelle, kuinka tärkeä hän oli minulle. Tällaisina hetkinä levitin käsivarteni venyttäen niitä
sivulle niin paljon kuin kykenin, ja sanoin: "Näin paljon äiti rakastaa
sinua!" Joskus sitten kysyin häneltä, kuinka paljon äiti rakastaa häntä,
ja silloin hän venytti heti pienet käsivartensa epäröimättä äärimmäisen
levälleen. Hän ymmärsi, että se tarkoitti "hyvin paljon".
Tämä
asia monen vuoden takaa tuli mieleeni kiivettyäni tunturin huipulle.
Istuin kalliolla nauttien maisemasta haukatessani eväitä. Lueskelin myös
Psalmien kirjasta:
"Herra, sinun armosi on avara
kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria
korkeampi, ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä
autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi
suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin
ja annat heidän juoda ilosi virrasta. sinun luonasi on elämän lähde,
sinun valostasi me saamme valon." 36:6-10.
Siinä istuin kalliolla ja sain havainto-opetusta Herran sydämen
suuruudesta minua kohtaan: Taivas pilvinensä todisti Jumalan armon
laajuudesta, vuoret seisoivat tukevina edessäni todistaen Jumalan
vanhurskauden - oikeudenmukaisuuden - lujuudesta ja korkeudesta, laakso
vakuutti Jumalan oikeudenmukaisista tuomioista. Oikeudenmukainen tuomio
lausutaan, kun asiat on tutkittu syvältä, tekojen motiivit ja monet
asianhaarat otettu huomioon.
"Niiiiiin paljon", saattoi tyttäreni vakuuttaa levitetyillä käsillään. Tästä ajatukseni siirtyykin Jeesuksen sanoihin "sillä niin
on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa,
ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen
elämän."
Hän antoi Ainokaisensa, Kalleimpansa ja Parhaansa sinulle ja
minulle.
Voimme lukea Jumalan rakkauden
rikkaudesta, sen leveydestä, pituudesta, syvyydestä ja korkeudesta, ja
että Jumala haluaa välittää koko täyteytensä seurakunnalleen. Ef
3:16-21. Rakkaus on moniulotteinen. Se lähtee hyvistä ja aidoista
motiiveista, tahdosta, se on toimintaa, ja tunnetta. Kristuksen
seuraajien tulee välittää Jumalan rakkautta, niin että se tulee näkyviin
ihmisten keskuudessa. "Rakkaus kasvaa tuhlatessa" on joku viisas
ilmaissut.
On tärkeää tietää, että rakkaudessa ei ole
ensisijaisesti kysymys tunteista. Jumalan rakkaus vastaanotetaan
uskomalla siihen, vaikka emme tuntisikaan mitään. Kun rakastamme Jumalaa
ja välitämme hänen rakkauttaan toisille, on se ennemminkin tahdosta
kuin tunteista riippuvaista toimintaa. Rakkaus Jumalaan on siinä, että
pidämme hänen käskynsä. Rakastaminen ei maistu aina hyviltä tunteilta,
mutta se luo runsaasti hyvää mieltä.
Maailmanhistorian suurin ja ratkaiseva rakkauden teko oli kivullinen. - -
Entä mitä ilmaisevatkaan seuraavat jakeet rakkauden huikeista mittasuhteista:
"Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." 1 Kor 13:7-8.
"Rakkaus tekee kaiken täydelliseksi." Kol 3:14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti