"Älä ole kerkeä kieleltäsi äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot sanasi sen vuoksi harvat." Saarn 5:1
Tämä sana vaikuttaa hiljaisuutta ja kunnioitusta sydämessä. Tällainen asenne on tärkeä osa rukousta: Kunnioittaen kokea etäisyyttä suhteessa Jumalaan. Kuitenkin etäisyyden tunnossa on Jumala myös lähellä. Pane merkille, kuinka läheisyys ja etäisyys tulevat esille Jeesuksen meille opettamassa rukouksessa:
"Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa." Suuri, taivaassa asuva hallitsija on meidän Isämme.
Myös Jesaja 57:15 kuvailee näiden kahden vastakkaisuuden yhdistymistä: "Korkea ja Ylhäinen, hän joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." Jumala asuu taivaassa ja nöyrien sydämessä. Kaukana, ja lähellä.
Paavali opettaa: "..saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Tämä jae kuvaa lapsellista, luottavaista ja kiitollista suhdetta Jumalaan.
Jumala ei tarvitse meidän sanojamme, mutta hän reagoi asenteisiimme: Kunnioitukseen ja nöyryyteen. Lapselliseen luottamukseen ja uskoon. Kiitollisuuteen. Kun nämä ainekset sisältyvät rukouksiimme, silloin ne ovat täysiarvoisia. Silloin niihin on jo vastattu. Sana "rukoilkaa lakkaamatta" toteutuu tällaisen sydämenasenteen kautta. Nöyrän, luottavaisen ja kiitollisen sydämen säilyttäminen Jumalan edessä on jatkuvaa rukousta.
