Näytetään tekstit, joissa on tunniste nöyryys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste nöyryys. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. kesäkuuta 2023

Ahtaan portin koodi


Joku kysyi Jeesukselta: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Vastaus oli: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." Luuk 13:23 - 24 . Lue Raamatustasi myös jakeet 25-30.

Matteus tuo esiin asian hiukan eri näkökulmasta: "Menkää ahtaasta portista sisälle, Sillä se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne jotka sen löytävät." Matt 7:13. Lue myös 14 -29.

Molemmista otteista käy selville, että useimmat eivät mene ahtaasta portista sisälle. Tosin monet yrittävät, mutta eivät voi. Jeesus jatkaa kertoen, että viimeisenä päivänä ulkopuolelle jääneissä ihmisissä on joukko sellaisia, jotka viittaavat ihmeisiin, joita he olivat tehneet Jeesuksen nimessä. Mutta Jeesus kutsuu heitä vääryyden tekijöiksi. Hän myös kertoo, että tulijoita saapuu kaikilta ilmansuunnilta. Merkittävä on myös Hänen sanansa: "On viimeisiä, jotka tulevat ensimmäiseksi, ja ensimmäisiä jotka tulevat viimeiseksi." Jumalan valtakunnan järjestys, "hierarkia" kääntyykin ylösalaisin verrattaessa inhimilliseen ajatteluun. "Joka itsensä ylentää, se alennetaan. Joka itsensä alentaa, se ylennetään." Tämä Jumalan valtakunnan perustuslaki määrää sisääntulijat. Se on kuin passi. Se myös valaisee, mitä ahdas portti käytännössä on.

Jumalan valtakunnassa ei leveillä. Siellä ei myöskään kilpailla ensimmäisistä sijoista. Paavius ja piispuus eivät ole takeita sisällepääsystä.

                                                       Kuva: Tomislav Jakupec Pixabaysta

Jeesus sanoo: "Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta." Pienellä on parhaimmat edellytykset päästä ahtaasta portista sisälle. Maailman halpasukuiset ja halveksitut, heikot, "viimeiset" havaitsevat portin suuremmalla todennäköisyydellä kuin arvostetut, rikkaat ja mahtavat. Nöyrtyminen, syntinsä ja syntisyytensä tunnustaminen on salasana Kaikkivaltiaan Luojan ja Jumalan pelastuksen vastaanottamiselle. Tämän koodin  tuhlaajapoika  löysi vasta kaiken menetettyään: "Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi, enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi enää kutsutaan." Luuk 15:21. Tätä pelastusta meille kaikille tarjotaan Jeesuksen lunastustyön perustalla. Siihen turvautuminen on "hullutusta", jonka vain pieni ihminen tunnustaa. Rikkaan ja mahtavan täytyy tulla ensin pieneksi voidakseen päästä sisälle. Suurikin voi nöyrtyä ja tulla pieneksi, usein kuitenkin kiertoteiden ja epäonnistumisien kautta, kuten vertaus tuhlaajapojasta  meille kertoo. 

Jeesuksen mainitsema kaita tie on jatkoa ahtaalle portille: Herkkää tuntoa Jumalan sanan edessä, nöyryydessä ja totuudessa vaeltamista. Tämä perusta johtaa oikeudenmukaiseen, Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Tämä pienen tie on kuin "aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan, sydänpäivään saakka." Salomon sananlaskut 4:18

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Vapauteen pimeyden vallasta


Taivasten valtakunnan ovi ja salaisuudet eivät  avaudu, jos haluaa nojata  rikkauteensa, valtaansa  tai älyynsä. "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt 18:3. Voimakkaat, rikkaat, älykkäät, lahjakkaat, kauniit ja hauskat ihmiset pääsevät esiin ja eteen päin tänä aikana ja meidän maailmassamme, mutta Jumalan valtakunnassa on toisin. Siellä pienet ovat suuria ja heillä on parhaat edellytykset päästä eteen päin. Kyynärpäätaktikot ja vallanhaluiset eivät ylipäätänsä pääse sisälle. Taivasten valtakunnan salaisuudet on salattu viisailta ja oppineilta, mutta ilmoitettu lapsenmielisille.

Kuva: Pixabay, Khusen Rustamov

Uuden elämän tie saa alkunsa vaikeasti havaittavalta ahtaalta portilta. Etsivä ja rukoileva kuitenkin löytää portin luokse, ja viimeistään silloin havaitsee, että portista pääsee sisään vain pieni ihminen. "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" Matt 7:13-14. Ahtaasta portista sisälle haluavan on muututtava asenteiltaan. Hänen on tultava lapsen kaltaiseksi! Ilman tätä muutosta ahdas portti jää ahtaaksi ja tie kapeaksi, loukkaavaksi ja vastenmielisyyttä herättäväksi hölmöjen ja idioottien kulkuväyläksi. Lapseksi tuleminen on nöyrtymistä, oman vararikkonsa myöntämistä Jumalan edessä, ja Jeesuksen Kristuksen päästämistä omaan elämään. Sinun on käännyttävä, tehtävä parannus! Jumalan valtakunnassa ei ole tilaa synnille, ja asenteesi sitä kohtaan on muututtava kielteiseksi. Silloin Jeesus Kristus, Vapahtajasi ja Lunastajasi puhdistaa sinut synnistäsi ja Jumala siirtää sinut pimeyden vallasta Poikansa valtakuntaan. Uskomalla Jeesukseen pääset nyt helposti kulkemaan sisään portista, ja havahdutkin huomaamaan, että kaita tie onkin valtatie, jolla tyhmäkään ei eksy. Jes 35:8.

 Jeesuksen kanssa elämä muodostuu valoisaksi ja hyväksi. Vaeltaessasi eteen päin Hänen kanssaan panet nyt merkille, kuinka hankala  leveä tie on, koska nyt näet selvästi, kuinka ihmiset siellä hoippuvat oman egonsa sitomina ja monien vahingollisten syntien ja hairahduksien vankeina. Näet myös leveää tietä varjostavan pimeyden ja loukkoja ja ansoja kaikkialla, ja kuinka ihmiset pimeydessä tahtomattaankin joutuvat kiikkiin. Kapealla tiellä taasen on Jumalan elävä sana lamppunasi ja oppaanasi, ja se johtaa sinua  elämään Luojasi ja Vapahtajasi turvallisessa yhteydessä.

Jotkut sanovat, että kaita tie tulee yhä kapeammaksi mitä pidemmälle sitä kulkee. Raamattu sanoo, että "oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka." Sananl 4:18. Kuitenkin: Jos me kapealla tiellä korotamme itsemme, emmekä alennu uudestaan lapsen kaltaiseksi lapsen asemaamme, joudumme  vähitellen umpikujaan. Silloin ainoa mahdollisuutemme on kääntyä takaisin siihen paikkaan, jossa lankesimme, tunnustaa ja nöyrtyä, voidaksemme jatkaa eteen päin kaidalla ja valaistulla tiellä. Mutta jos paadutamme itsemme, joudumme takaisin leveän tien pimeyteen. "Jumalattomien tie on synkin yö. He kompastuvat, tietämättä mihin." Sananl 4:19.

Paavali kehoittaa Jumalan lapsia elämään moitteettomina ja puhtaina kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Heidän keskellään meidän tulee loistaa kuin tähdet taivaalla pitäessämme esillä elämän sanaa sanoin ja teoin. Kaita tie kulkee siis  kieroutuneen ajan ja turmeltuneen sukukunnan keskellä leveää ja pimeää tietä kulkevien ihmisten joukossa. Fil.2:15-16. Meidän tehtävämme on antaa heille valoamme, Jumalan sanaa elämän ja tekojen kautta, koska olemme, kuten Jeesus, maailman valo. Ehkä jotkut heistä näkevät syntinsä, nöyrtyvät ja löytävät  ahtaan portin ja sen takana olevan elämän.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kun sanomaa nöyryydestä käytetään vallan välineenä

Vuosia sitten olin mukana seurakuntayhteydessä, jossa usein julistettiin nöyryydestä ja ylpeydestä. Koin sanoman tarpeelliseksi. On tärkeää tulla muistutetuksi oikeista motiiveista ja sydämen asenteesta, niin että vaelluksesta voi tulla hyvä, ei ainoastaan ihmisten, mutta myös ja ennen kaikkea Jumalan silmissä. Hän näkee sydämen ajatukset, ja nöyryydellä on oleellinen osuus hänen tahtonsa mukaisessa elämässä.

Kaikki seurakuntalaiset osasivat ulkoa: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon." Jos haki neuvoja vaikeuksiinsa, vastaus oli usein: "Syy vaikeuksiisi on siinä, että elät aivan liian korkealla. Olet ylpeä. Sinun on nöyrryttävä." Puhujan paikalta kuulimme jatkuvasti tästä syy- ja seuraussuhteesta. Tilanne oli huomaamatta kehittynyt pisteeseen, jossa tätä   Raamatun totuutta käytettiin pönkittämään johtajien valta-asemaa, seurakunnan itsestään selvällä hyväksynnällä. Jos alkoi kysellä johtajien tekojen oikeutta, oli ylpeä. Silloin nousi kapinaan heitä, ja samalla myös Jumalaa vastaan.

Seurakuntalaisille teroitettiin, että nöyryys on pieniä ajatuksia itsestä. Paljon käytetty kuva oli: "Sinun tulee mennä alaspäin, aina alaspäin." Vaikka pidinkin tätä tarpeellisena ja oikeana neuvona, olin tunnistavinani epäsoinnun. Käykö päinsä koko ajan mennä alaspäin? pohdiskelin. Eikö koskaan pääse pohjaan? Koin, että näissä yrityksissä tehdä parhaansa oli jotakin tukahduttavaa ja painostavaa. Eihän ollut tarkoituskaan, että joskus pääsisi perille, vaan aina tunsi olevansa jonkin matkan päässä maalista.

Jätettyäni tämän seurakunnan löysin vastauksen kysymykseeni Efesolaiskirje 4:1-2 :ssa. Vuoden 1938 käännöksessä lukee  kaikessa nöyryydessä vaeltamisesta.  Voihan ajatella, että jatkuvasti alaspäin kulkeminen ja kaikessa nöyryydessä vaeltaminen  on sama asia, mutta minä näen ratkaisevan vivahde-eron näiden kahden näkökannan  suhteen. "Vaeltaminen nöyryydessä" on rauhallinen ja yksinkertainen olotila, jossa on jo perillä, kun taas "koko ajan alaspäin meneminen" kuvaa jotakin vaativaa ja stressaavaa, toivotonta ja loputonta.

"Sen armon perusteella, joka minulle on annettu, sanon teille jokaiselle: älkää ajatelko itsestänne liikoja, pitäkää ajatuksenne kohtuuden rajoissa, kukin sen uskon määrän mukaan, jonka Jumala on hänelle antanut." Room 12:3. Paavali kirjoittaa tämän armolahjojen käytön yhteydessä, mutta sen voi hyvin soveltaa  ajatuksiin itsestä ylipäätänsä. Ei tule ajatella itsestään liikoja, mutta ei myöskään liian vähän totuuden vastaisesti. Kristittyinä meidän tulee varoa myös sitä, ettemme antaudu nöyryyden tavoitteluun vilpillisesti. On hyvä itse alentaa itsensä, ja joskus tarvitsemme toisten potkua nähdäksemme itsemme oikeassa valossa. Mutta ei tule ihannoida nöyryyttä sen itsensä takia, tai antaa toisten nöyryyttää itseään niin, että menettää totuuden itsestään. Moni on kokenut nöyryytyksiä, jotka ovat tehneet heistä pieniä ja vähäpätöisiä ihmisiä. He ovat kadottaneet omanarvontunnon ja itsekunnioituksen, jotka ovat jokaisen Jumalan luoman ihmisen perusoikeuksia. Paavali ei antanut hetkeksikään periksi ihmisille, jotka halusivat alistaa hänet. Gal 2:5.

Nöyrä ihminen ajattelee myös suuria. Jumalasta. Entisessä seurakunnassani olivat johtavat veljet tavallaan saaneet paikat Jumalan rinnalla, ja myös heidän tuli olla jäsenten suurien ajatusten kohteita. Jos ei korottanut heitä, ei voinut ajatella Jumalastakaan suuria, koska Jumala oli asettanut heidät tehtäväänsä. Jos kyseenalaisti johtajan sanoja tai tekoja, oli ylpeä ja paha. Ainoa oikea teko oli silloin katua pahoja epäluulojaan.

Vilpittömälle ja Jumalaan uskovalle ihmiselle saattaa olla hyvin vaikeaa tällaisessa tilanteessa havaita, että voikin olla harhaanjohdettu. Julistetaanhan Jumalan sanaa. Joskus voi mielessään kysellä ja epäillä, koska huomaa, että asiat eivät ole niin kuin niiden tulisi olla. Kuitenkin rauhoittuu, kun muistaa tai joku nimenomaan muistuttaa: Vika on sinussa. Sinun on nöyrryttävä.

Jotkut kyseenalaistajat lähtivät tästä seurakunnasta vapaaehtoisesti, jotkut erotettiin.  Ymmärsin, että seurakunta ja johtajat käytännössä jumaloivat itseään seurakunnan eliittiajattelun ja johtajien idealisoinnin ja korottamisen välityksellä.  Raamatunjakeita, jotka puhuvat Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta, saatettiin käyttää vahvistamaan seurakunnan luottamusta johtajistoonsa.

Peter Halldorf kirjoittaa kirjassaan "Ånd og bokstav": "Karismaattiset auktoriteetit ja itsenimitetyt profeetat käyttävät hyväkseen uskon pyhiä sanoja ja lupauksia näin rikastuen omissa tavoitteissaan."  Haluan lisätä tähän: Heille itselleen ja seurakunnalle on itsestään selvää, että he ovat Jumalan asialla.




perjantai 27. joulukuuta 2013

Rukoilkaa lakkaamatta

"Älä ole kerkeä kieleltäsi äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot sanasi sen vuoksi harvat." Saarn 5:1

Tämä sana vaikuttaa hiljaisuutta ja kunnioitusta sydämessä. Tällainen asenne on tärkeä osa rukousta: Kunnioittaen kokea etäisyyttä suhteessa Jumalaan. Kuitenkin etäisyyden tunnossa on Jumala myös lähellä. Pane merkille, kuinka läheisyys ja etäisyys tulevat esille Jeesuksen meille opettamassa rukouksessa:

"Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa." Suuri, taivaassa asuva hallitsija on meidän Isämme.

Myös Jesaja 57:15 kuvailee näiden kahden vastakkaisuuden yhdistymistä: "Korkea ja Ylhäinen, hän joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen."  Jumala asuu taivaassa ja nöyrien sydämessä. Kaukana, ja lähellä.

Paavali opettaa: "..saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Tämä jae kuvaa lapsellista, luottavaista ja kiitollista suhdetta Jumalaan.

Jumala ei tarvitse meidän sanojamme, mutta hän reagoi asenteisiimme: Kunnioitukseen ja nöyryyteen. Lapselliseen luottamukseen ja uskoon. Kiitollisuuteen. Kun nämä ainekset sisältyvät rukouksiimme, silloin ne ovat täysiarvoisia. Silloin niihin on jo vastattu. Sana "rukoilkaa lakkaamatta" toteutuu tällaisen sydämenasenteen kautta. Nöyrän, luottavaisen ja kiitollisen sydämen säilyttäminen Jumalan edessä on jatkuvaa rukousta.