Ahtaat portit

"Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene." Luuk 13:24. Tämä on Luukkaan versio Jeesuksen "ahdas portti" - vertauksesta. Matteus kirjoittaa: "Menkää sisään ahtaasta portista... Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" Matt 7:13-14. Psalmissa lukee porteista monikossa: "Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa." Ps 118:19. Oletan siis, että portti-vertaus sopii myös kuvailemaan kaidan tien muitakin ahtaita paikkoja  kuin ensimmäistä.

Kuvittele tilannetta, jossa monta ihmistä yrittää mennä samanaikaisesti pienestä ja ahtaasta ovesta sisään. Haluan tarkastella sanomaa ahtaasta portista tällaisesta tilanteesta käsin. Jeesus siis sanoi: "Monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene."  Moni meni sisälle avarasta portista lavealle tielle. Joukoittain. Ovi oli niin suuri, että siitä mahtui useampi yhtä aikaa. Sama ei kuitenkaan onnistu ahtaalla portilla. 1 Kor 10:ssä Paavali viittaa israelilaisten erämaavaellukseen, jolloin kansa teki syntiä yhdessä. Joukossa ryhdyttiin palvelemaan epäjumalia ja antauduttiin siveettömään elämään. Joukolla nuristiin ja valitettiin. Paavali puhuu myös tämän maailman menon mukaan elämisestä ajan hengen kuljetuksessa. "Trendit" kiehtovat ja vangitsevat. Joukkomentaliteetti saa helposti vallan. Sananlasku toteaa osuvasti: Joukossa tyhmyys tiivistyy.

Kaidalla tiellä emme voi seurata virtaa. Siellä on kysymys henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen ja hänen johdatuksessaan olemisesta. Kun Jeesus ennusti Pietarille tämän tulevasta marttyyrikuolemasta, niin Pietari kysyi: "Miten sitten käy Johannekselle?" Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua." Joh 21. Meidän on kohdattava ahtaat porttimme yksin. Jos haluamme muut mukaamme, portin luona tulee tungosta, eikä kukaan pääse sisään. Muiden ajatukset ja mielipiteet saattavat estää Jumalan tahdon tekemistä, niin että kadotamme portin näkyvistämme, ja ehkä emme enää löydä sitä. Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen tulevasta kärsimisestään ja kuolemastaan, Pietari alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle!" Jeesus vastasi: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta vaan ihmisestä!" Näin kovaotteisesti Jeesus suhtautui Pietarin empaattiseen ja hyväätarkoittavaan neuvoon, joka kiusasi Jeesusta valitsemaan helpomman tien ja väistämään ahdasta porttia.

Jeesus puhui ja toimi aikansa uskonnollisen eliitin tekopyhyyttä vastaan. Kirjanoppineiden ja fariseusten olisi pitänyt olla hyvään ohjaajia. Jeesus paljasti heidän teeskentelynsä, ja meidän on helppo olla samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Mutta olemmeko yksimielisiä Jeesuksen kanssa, kun hän paljastaa meille oman farisealaisuutemme, ne monet ilmenemiset halustamme näyttää paremmalta kuin todellisuudessa olemme? Meitä opetetaan rukoilemaan publikaanin rukousta: "Ole minulle syntiselle armollinen!" Silloin meidät lasketaan evankelisten kristittyjen joukkoon. Olemme samassa ryhmässä. Olemme oikeauskoisia, armosta pelastettuja. Mutta testataanpa publikaanin rukouksemme aitous rukoilemalla: "Ole minulle fariseukselle armollinen!" - -  Uskallanko mennä tästä ahtaasta portista  sisälle? - -  Kuka haluaa jatkaa tällä kaidalla tiellä, jolla etsitään vain Jumalan kunniaa eikä ihmisten?

Jokaista ahdasta porttia edeltää rukouskammio. Kun menen sinne, suljen oven ja vietän aikaa yksin Jumalan kanssa. Muut ihmiset eivät pääse kammiooni. Siellä kohtaan Jumalan ja etsin hänen kunniaansa ja apuansa ahtaan portin kautta kulkemiseen. Vanhurskauden porteista käydään sisälle kiittämään ja kiittäen Herraa. Tässä vaiheessa kaita tie tuntuukin ihanan tilavalta.

Odota Herraa!

Vanhassa Testamentissa puhutaan usein odottamisesta:

"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps 27:14 (1938 käännös)

"Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!" Ps 37:7

"Autuaita ne, jotka häntä odottavat!" Jes 30:18

"Kaikki jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman." Jes 40:31

"Odottaminen" sai hohtoa vahvistaen uskoani, kun kuulin, että hyvin usein sana "odottaa" on alkuperäisessä tekstissä ilmaistu ajatuksella "odottaa kauan ja näennäisesti turhaan". Eikö tämä ajatus olekin suuri apu rukouselämään! Vahvistumme uskossa rukouksemme kuulemiseen, kun tiedostamme odottamisen luonteen. Tämä on Jumalan työmenetelmä. Odotusaika koettelee uskoamme. Rukouksella on siis muitakin tehtäviä kuin välittää toivomuksia Jumalalle. Haaste onkin, että annamme rukousvastauksen viipymisen rohkaista itseämme!

Jumalan odottamisen tärkeys selkenee vielä enemmän, kun vertaamme Jumalan työtapaa paholaisen metodeihin: "Voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt." Ilm 12:12. Kaikkialla on raivoaminen ja kiire luonteenomaista  paholaisen toiminnalle, myös  kun hän kiusaa meitä. Vaikka toiminta ja kiusaaminen onkin usein naamioitua, niistä voi kuitenkin aistia niiden aikaansaajan rauhattomuuden ja vireen.

Odotammeko Herraa vai stressaannummeko? Kenen ja millaisen hengen kuljetuksessa olemme?