Myös tunteitten Herra

Monta vuotta sitten nuoruudessani havaitsin rinnassani kyhmyn. Kuukautta myöhemmin minut leikattiin, ja kyhmy osoittautui hyvänlaatuiseksi. Tämän kuukauden aikana opin jotakin tärkeää: Tunteet voivat valehdella. Vaikka olikin todennäköistä, että kasvain oli hyvänlaatuinen, varmuus siitä saatiin vasta leikkauksessa. Tunteeni aaltoilivat ylös alas. Prosessin kuluessa päädyin kuitenkin tosiasiaan: Kasvain ei voi olla sekä pahan- että hyvänlaatuinen. Toinen näistä kahdesta on vale. Jos kasvain on hyvänlaatuinen, silloin masentavat ja alaspäin vievät ajatukset eivät ole totta. Miksi siis antaisin niiden pettää itseäni? Miksi antaisin valheen painaa mieleni alas? Jos tunteeni taas ovat "totta", niin eikö Jumala ole myös niiden Herra?

Vaikeissa elämäntilanteissa, kun tunteet kuohuvat, Jumala haluaa kiinnittää meidät lujemmin itseensä antamalla meille sanansa, johon voimme tarttua, ja sellaisia sanoja hänellä on monta. "Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: -Herra on minun auttajani, siksi en pelkää." Hebr 13:5-6. "Turvallisin mielin" on tasapainoinen ja levollinen tunnetila. Tai: "Hänen voimansa on uusi päivästä päivään." 5 Moos 33:25. Voima myötäilee kunkin päivän taakan suuruutta. Tarttuessamme luottavaisesti Jumalan sanaan se muokkaa tunteitamme.

Paholainen puolestaan haluaa käyttää tunteitamme hyväkseen johtaakseen meidät pimeyteen. Silloin on syytä tarrautua Jumalan sanaan, valon aseeseen. Meidän tulee lukea ja mietiskellä sitä, ja muistaa, että Jumala itse on tämän sanan takana,  ja takertua siihen, ja silloin se auttaa meitä.

Paavali kirjoittaa: " Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja." 2 Kor 4:8-9. Ehkäpä paholainen saarnasi Paavalille, että hän todella oli umpikujassa eikä hänellä ollut toivoa, hänet oli hylätty ja tuhottu. Paavali kuitenkin havaitsi valheen ja protestoi: Ei! En aio uskoa petokseen. Oli totta, että olosuhteet olivat vaikeita, Paavalikin myönsi sen, mutta valheen vastustaminen ja luottamus Kaikkivaltiaaseen johti hänen mielensä tasapainoon.

Meitä kehoitetaan pitämään kiinni toivosta, eämämme ja sielumme varmasta ja lujasta ankkurista. Panemme toivomme Jumalaan pitämällä lujasti kiinni hänen sanansa lupauksista. Silloin sielun, tunteittemme myrskyt eivät kaada meitä.

Todisteita Jumalan olemassaolosta

Meillä on kehitysteoria, ja sen kannattajat tukeutuvat tieteelliseen todisteaineistoon. Arvostan tiedettä niin pitkälle kuin se todella on totta. Mutta tärkeintä ja olennaisinta ihminen ja tiede eivät ole kyenneet selvittämään, nimittäin elämän alkuperää. Miten elämää luodaan? Voiko ihminen tuottaa elämää? Ihminen ei ole löytänyt elämän salaisuutta. Kuitenkin ihmisellä ja jokaisella elävällä olennolla on elämän itu itsessään ja mahdollisuus välittää elämää eteen päin.

Raamattua selaillessamme voimme pysähtyä miettimään paria yksinkertaista jaetta asian tiimoilta:

Se mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä ihmisten keskuudessa. Jumalan näkymätön olemus, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä  ja havaittavissa hänen teoissaan. Room 1:18-19.

Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme. Ap.t 17:27-28.

Eikö juuri elämä ole tuo ilmeinen ja selvästi nähtävä ja havaittava todiste Jumalan olemassaolosta! Näet ja koet että elävä elää ja liikkuu ja on. Et näe itse elämää, mutta näet sen ilmenemisen elämän omistajissa. Näet elämän merkkejä. Itse elämä, tuo näkymätön, on Jumala.

Luodessaan ihmisen Jumala puhalsi elämän hengen häneen. 1 Moos 2. Se että sinä elät, sinä itse olet ilmeinen nähtävissä ja havaittavissa oleva todiste Jumalan olemassaolosta.