Korkea Veisu 1:1-5: Vapahtajan läheisyyteen

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  1. osa:


Korkea Veisu 1:1-5: Vapahtajan läheisyyteen

 
Monella kristityllä on sydämessään kaipaus saada enemmän, nähdä paremmin, mihin Herra on ohjaamassa. On valtavaa saada synnit anteeksi ja alkaa elämä puhtaalta sivulta, niin kuin Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta meille kertoo. Moni pysähtyy tähän. Mutta mihin meitä johdatetaan tämän jälkeen? Juhla on edessäpäin. Juuri juhlaa varten tuhlaajapoika sai uuden vaatetuksen. Hänellä on kova nälkä.

Kun kokous on päättynyt ja aamen sanottu: Entä mitä nyt? Onko jotakin enemmän? Tämä raamattutunti, joka käsittelee Korkea Veisun sanomaa, on tarkoitettu Herran etsijöille, jotka etsivät jotakin, mistä ei ole vielä puhuttu, kaipaavat läheisempää suhdetta Herraan.

Johdatuksena Korkea Veisu-kirjan tutkisteluun luemme Kolossalaiskirjeestä 1:12: "..kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan  osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa."

Meillä on lapsen lailliset oikeudet pelastuksen ja uudestisyntymisen kautta taivaan aarteisiin. Jae sanoo, että meidät on tehty soveliaiksi, niin että pääsemme käytännössä kokemaan osallisuuden tästä perinnöstä. Jae puhuu siis oikeuksista ja soveliaisuudesta. Otetaan esimerkki: Kaikilla kansalaisilla on laillinen oikeus mennä olympialaisiin. Mutta kaikilla ei ole kykyä siihen. Kaikki eivät ole soveliaita, koska he eivät ole harjoituksen kautta kehittäneet kykyjänsä. Jumala haluaa viisaudessaan, armossaan ja pyhyydessään viedä meitä temppelin esipihalta pyhäkön kautta kaikkeinpyhimpään. Yhä syvemmälle armon pyhyyteen ja Vapahtajan yhteyteen. Tämä johdatus tapahtuu hengellisen nälän ja janon kautta. Ketään ei pakoteta.

Korkea Veisu puhuu sulhasen, Jeesuksen, ja morsiamen, seurakunnan välisestä suhteesta. Morsian sanoo, Kork.v. 1:2: "Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini." Huomaa, että ensin morsian puhuu "hänestä", mutta vaihtaakin "sinuun". Näin tekevät Jumalaa etsivät ihmiset. Puhumme Jumalasta "hänenä", mutta hyppäämmekin sydämen rakkaudessa kolmannesta persoonasta nopeasti toiseen, ja alamme puhua hänelle: "Sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini." Puhe muodostuu rukoukseksi ja kiitokseksi. Kunpa kaikki asiat muodostuisivat meille tällaisiksi tuoreiksi sydämen rukouksiksi. Hän, Jeesus tekee aloitteen, hän rakastaa seurakuntaa, meitä yksilöinä. "Hän suudelkoon minua."  Suutelu on kuva intiimisyydestä, läheisyydestä.

Läheisyydestä syntyy Hengen ilmapiiri. Korkea Veisu ei käsittele oppeja. Siinä kuvataan polkua Jumalan läheisyyteen. Tuhlaajapoika on jo vanhurskautettu  ja saanut synnit anteeksi, saanut uuden vaatetuksen. Tästä alkaa Korkea Veisu. Se käsittelee tuhlaajapojan juhlaa.

Morsian jatkaa:"Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on nimesi; sen tähden sinua nuoret naiset rakastavat." Jae 3. Sulhasen vaatteiden ja ihon tuoksu leviää, ja ilmapiiri muuttuu. Yksi aikamme heikkouksista ja vaikeuksista seurakunnissa liittyy juuri ilmapiiriin. Meidän tulisi paljon enemmän kiinnittää huomiomme Jeesuksen läheisyyteen kuin tekemisiimme. Tekeminen ei ole turhaa, mutta sen tulisi syntyä tästä läheisyyden ilmapiiristä, niin että levitämme hänen tuoksuaan. Tämä tuoksu ei lähde meistä, vaan hänen kanssaan seurustelemisesta.

"Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi." Lakiliiton puolella kerrotaan papillisesta öljystä. Sen ainekset ovat kuvia Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen merkityksestä ja voimasta. Jeesuksen nimessä on koko tämä voiteluöljy. Kun olemme totuudessa hänen nimessään koolla, silloin meillä on Pyhän Hengen öljyn koko sisältö ja tarkoitus. Pyhä Henki on Jeesuksen nimen ja Sanan ilmestyksen kanssa yhtä. Kaikki uuden liiton aarteet sisältyvät Jeesuksen nimeen. Mitä enemmän kutsumme tätä nimeä avuksemme, sitä enemmän meillä on tätä taivaallista öljyä. Saamme hyvän käsityksen Jeesuksen nimen merkityksestä tutkimalla, miten alkuseurakunta kunnioitti ja rakasti ja pyhitti tätä nimeä.

Morsian jatkaa: "Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat." 1:4

Minua on koskettanut erään ugandalaisen saarnaajan kertomus. Tämä mies oli kokenut monia rukousvastauksia ja ihmisiä oli parantunut hänen kauttaan. Kuitenkin hän koki kerran rukouksessa Herran puhuvan itselleen ensimmäisen rakkauden puutteesta. Kaiken tämän toiminnan keskellä oli sydämen läheisyys Herran kanssa kadonnut. Saarnaaja murtui Herran edessä ja jatkoi rukousta huutaen Herraa avukseen omaan kykenemättömyyteensä. Ja Herra kohtasi hänet kauniilla ja suuremmoisella tavalla.

Juuri tätä Herra etsii. Hän haluaa sydämen läheistä suhdetta meidän kanssamme ennen kaikkea toimintaa ja ohjelmia. Mainittu saarnaaja tuli tähän tulokseen: "Minä en osaa tehdä mitään, en edes parannusta. En osaa lähestyä sinua, ellet sinä minua vedä."

Tässä onkin avain: Vedä, vedä, Herra. Murra näitä sydämen kovia kohtia ja kuoria. Avaa solmuja. Vain sinä voit tehdä sen. Itse en siihen pysty!

Meitä ympäröivät maailmallisuuden hyvin epämoraaliset voimat. Saastaiset pärskeet ja uneliaisuuden aallot vyöryvät päällemme. Emmekä ehkä edes tajua, olemmeko Herraa lähellä vai emme. Tuhlaajapojan viitassakin, synnit anteeksi saaneina, voimme olla kaukana Herrasta.

Näemmekö Vapahtajan silmät ja kuulemmeko hänen sydämensä tykytyksen? Jeesus haluaa, että häntä etsivät lähestyvät häntä vapaaehtoisesti ja taipuvat tähän vetämiseen. Jos mukaudumme hänen vetämiseensä, lähdemmekin juoksemaan hänen perässään. Silloin havaitsemme, että tässä ei olekaan kysymys omatekoisesta parannuksesta eikä lain teoista. Mainitsemani saarnaaja tunnusti tarpeensa tulla Herran vetämäksi, ja Herra veti.

Tämän maailman paine on pelottava. Maailman henki tekee uneliaaksi. Voimme tyytyä vähempään kuin Jumalan parhaaseen. Mutta meille on annettu mahdollisuus sanoa: "Vedä minua, Herra." Jeesus haluaa, että tulemme lähelle. Menkäämme siis, juoskaamme hänen jäljessään!

"Kuningas on tuonut minut kammioihinsa." Vielä suurempaan läheisyyteen.  "Minä olen musta, mutta ihana." Kun me lähestymme Herraa, niin hän lähestyy meitä. Meidän kannattaa lähestyä sellaisina kuin olemme. Ei hyödytä yrittää omatekoista pyhyyttä. Kun tulemme Herran luo vain hänen rakkautensa kohteiksi, niin jossain vaiheessa meille välähtää:"Olen musta."

Joskus olemme kuulleet jonkun uskovan kertovan kokemuksistaan, mitä ihmeellistä Herra on tehnyt yhteydessään, ja antanut voittoja. Voi siinä kuunnellessaan epäuskoisena ajatella ja huokaista, että itsellä ei ole ollut vastaavanlaisia kokemuksia. Kuunnellessaan kokee olevansa musta tällä alueella. Myös voi havata oman mustuutensa kokiessaan Herran hyvyyden läsnäoloa. Juuri silloin näkeekin sen parhaiten. Kokee tulevansa riisutuksi, mutta ei koe tuomiota, vaikka Pyhä Henki näyttää omaa mustuutta. Tällaisessa tilanteessa katse siirtyy itsestä Vanhurskauttajaan. Morsian sanoo: "Minä olen se ihana!" Olen Messiaassa täysin ihana.

jatkuu