Rukous ilman rajoja

Johannes Kastajan päivistä tähän asti  taivasten valtakuntaa vallataan rynnäköllä, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Matt 11:12. (Oma käännökseni kreikankielisen tekstin ja norjankielisen käännöksen avulla.)

Kuva: Open Clipart -Vectors, Pixabay

 

Tämä ei ole Jeesuksen yksinkertaisimpia sanoja. Mikä on tämä hyökkäävä ja tempaava voima? Onko tässä kysymys keskeisestä vai toisarvoisesta sanomasta? Jeesuksen julistuksessa taivasten valtakunta on keskeisessä osassa, mutta useimmiten Hän puhuu siitä toisesta näkökulmasta käsin: Vertauksissa se kasvaa yksinkertaisesti ja luonnollisesti esiin. "Taivasten valtakunta on teidän", hengessä köyhien. Meidän on tultava lasten kaltaisiksi päästäksemme taivasten valtakuntaan.   Mutta nyt Hän esittelee päinvastaisen sisäänpääsytavan: Epätoivoisen toiveikkaan rynnäköllä valtaamisen. 

Taivasten valtakunnan keskellä on pyhäkkö, kaikkeinpyhin, Jumalan ja Hänen Poikansa valtaistuin. Jeesus on myös Ihmisen Poika, mikä oikeuttaa Hänet toimimaan välimiehenä Jumalan ja ihmisten välillä. Hän tietää kokemuksesta mitä haasteita ihminen kohtaa pahassa maailmassa. Hänen sovintoverensä kautta voimme rohkeasti astua Jumalan eteen  pyytämään laupeutta ja armoa avuksemme. Uskon, että tämä rynnäköivä ja hyökkäävä  voima, joka auttaa  tempaamaan taivasten valtakunnan itselleen on rohkea uskon rukous. Kreikankielinen rohkeutta ilmaiseva sana Hebrealaiskirjeen tekstissä   tarkoittaa "sanoa kaikki", "puhua asiat vapaasti  selviksi". Kaiken sanominen sisältää sydämen tyhjentämisen, pyyntöjemme viemisen kaikessa Jumalalle tiettäväksi. Jeesus rohkaisee meitä rukoilemaan "mitä tahansa" Hänen nimessään. Kaiken sanominen ja asioiden vapaa selvittäminen sisältää myös kestäväisyyden, päättäväisesti pysymisen  järkähtämättä toivon tunnustuksessa, koska lupauksen Antaja on uskollinen. Rynnäköiminen voi myös toteutua vuosia kestävässä uskon kärsivällisyydessä. Kestäväisyys sisältää "kaiken" ajan ulottuvuudessa. (Hebr 4:14-16; 10:19-23; Fil 4:6; Joh 14:13)

Raamattu kertoo monesta ihmisestä, jotka hartaasti lähestyivät Jumalaa.  Heidän sydämissään oli tämä "kaikki"- asenne, joka  tuli esiin eri tavoin:

Nainen jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto, lähestyi Jeesusta takaa päin ja kosketti Hänen viittansa tupsua. Hän ajatteli: Jos vain saan koskettaa Hänen viittaansa, paranen. Matt 9:20-21.

Matt 15:21-28 kertoo   kanaanilaisesta naisesta, joka tunkeilevasti ja häiritsevästi huutaa Jeesusta vapauttamaan hänen tyttärensä pahasta hengestä. Hän vaikuttaa suorastaan röyhkeältä taipumattomuudessaan, mitä Jeesus kutsuu suureksi uskoksi, ja ajaa pahan hengen ulos tytöstä.

Sokea Bartimeus huutaa ja rukoilee Jeesusta armahtamaan itseänsä, ja kun ihmiset yrittävät estää häntä, huutaa hän vielä kovempaa. Mark 10:46-52

Raamatun rukouskirjassa, Psalmeissa, on  sana huutaa rukouksen ilmentäjänä jatkuvasti käytössä. Äänen voimakkuus voi monesti ilmaista sydämen kaipuuta ja hätää. Huutamalla voi kuitenkin myös virheellisesti paisuttaa sielun toimintaa epäaitoon rukoukseen. Myös hiljainen rukous voi olla voimakas niin kuin Hannan, joka puhui sydämessään ja  huulet liikkuivat  ilman ääntä: "Minä vuodatin sydämeni Herran eteen...  suuren tuskani ja suruni tähden."   1Sam 1:15-16. Jaakob sanoo Jumalalle: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." 1 Moos 32:26.

Nämä rukoukset olivat nöyrän hyökkääviä ja tunkeilevia, ja niihin vastattiin.   Ne paljastavat uskon, joka on otollinen Jumalalle.   Jeesus oli näiden ihmisten ainoa mahdollisuus, ja he tarttuivat siihen.

"Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään..." 1 Tim 6:12. Tartu kiinni Jumalan valtakuntaan!

Näillä riveillä haluan innostaa rukoukseen. Annetaan Raamatun rukousten olla luomassa sydämiimme näkyä rohkean  uskon  rajattomista mahdollisuuksista, mitä Sana meille tarjoaa Jumalan tahdon mukaisen rukouksen kautta. "Tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä, niinkuin se tapahtuu taivaassa." On todella rohkeaa rukoilla ja käskeä tällä tavalla kokosydämisesti. Meidän tehtävämme on rukoilla Jumalan tahto tapahtuvaksi maan päällä.

Rohkean rukouksen hengessä nostan pääni ja annan tekstini olla oma "sanon kaikki ja puhun asiat vapaasti selviksi" - huutoni,  Efesolaiskirje 3:20-21 huutomerkkinä:

"Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen."

                                                             

 

Jeesus on vastaus

Kuva: Absolut Vision, Pixabay

 Monen usko Jumalaan  on kärsinyt puuttuvista rukousvastauksista. On ehkä ollut tärkeä asia, ja on pyydetty Jumalalta apua, odotettu vastausta, mitä ei tullut. Äärimmäisyytenä tämä on saattanut johtaa jumalankielteisyyteen. Miksi Jumala ei  vastaa? 

Jeesus on vastaus. Tämä on tullut paljon käytetyksi fraasiksi Jeesukseen uskovien taholta. Kuitenkin on Jeesus ajankohtainen, ainutlaatuinen ja aito vastaus ihmisen etsintään. Kun nuoruudessani annoin Jeesukselle elämäni, tuli Hän minulle elämäni tarkoitukseksi, jota olin etsinyt. "Levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa, Jumala" toteaa  kirkkoisä Augustinus rukouksessaan. 

Mikä on kysymys, mihin Jeesus on vastaus? Johanneksen evankeliumin 6. luku valaisee. Siinä kerrotaan, kuinka Jeesus ravitsee tuhansia ihmisiä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kuvittele mielessäsi, miten tämä ihme vaikutti aterioitseviin. - - Johannes kertoo, että he vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli Kirjoituksissa ennustettu profeetta, ja he halusivat väkisin tehdä Jeesuksen kuninkaaksi. Jeesus väistyi ja läksi vuorelle yksinänsä. Ihmiset löysivät Hänet vasta seuraavana päivänä Kapernaumista.  Heillä oli edelleen mielessään leipäihme. Luonnollista, että he halusivat tehdä Jeesuksen kuninkaakseen: Tällainen hallitsija olisi kykenevä poistamaan puutteen heidän keskeltään ja vaurastuttamaan koko kansan. 

Ihmiset kaipasivat  ulkonaista hyvinvointia.  Ihmeitten syvin tarkoitus oli kiinnittää katseet ihmeen tekijään, Jumalaan, ja kohdata Hänet, ja siten tulla myös sisäisesti ravituksi ja parannetuksi. Näin usein kävikin, kun Jeesus paransi ja teki hyvää. Nyt Hän oli opettanut ja parantanut ja lopulta ruokkinut tämän suuren ihmisjoukon, koska Hän tunsi myötätuntoa heitä kohtaan. He olivat kuin lampaita, joilla ei ollut paimenta.  Hän näki heidän todellisen sisäisen rikkinäisyytensä ja juurettomuutensa. Kun siis leipäihmeen kokeneet nyt kohtasivat Jeesuksen uudelleen, niin Hän sanoi suoraan heille, että  he olivat kohdistaneet sydämensä kaipuun ja etsimisen väärään asiaan:

 "Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä Häneen on Isä, Jumala itse painanut sinettinsä." 6:27. Hän korostaa, että Isä, Jumala, oli antanut Hänelle valtuudet antaa  jatkuvasti katoamatonta  ruokaa ihmisille ja että Hän itse on Jumalan antama elämän leipä. Tätä oli vaikea ymmärtää, ja monet juutalaiset alkoivat nurista ja järkeillä Jeesuksen sanoja vastaan. He pyysivät Häneltä Jumalan leipää, mutta nurina ja järkeily alkoi siitä, että Jeesus sanoi olevansa tämä Jumalan antama leipä, että persoona Jeesus oli vastaus heidän rukoukseensa. Elämän tarkoitus ei ollutkaan ulkonaisessa rikkaudessa ja hyvinvoinnissa, vaan yhteydessä ja sopusoinnussa elämän Luojan ja Antajan kanssa. 

Puuttuva rukousvastaus saattaakin johtua  keskeneräiseksi jääneestä  rukouksesta. Jumalan vastauksen tarkoitus on tunkea lävitsesi, kohdata sisimmät tarpeesi ja vastata niihin. Joskus Jumalan vastaus alkaakin epämukavilla syntikysymyksillä. Silloin yleensä alkaa nurina, järkeily ja epäusko, ja mitätöimme Jumalan tarjouksen. Kuuntelemalla Jumalan "kysymysvastauksia" ja tunnustamalla syntimme avautuu uskon maailma meille. Luottavaisen uskon ja kärsivällisyyden kautta saavutamme lupaukset. Tämän, usein kivuliaan  prosessin  kestäessä opimme tuntemaan Jumalaa, ja kun vastaus tulee, tunnistamme sen, vaikka se olisi erilainen kuin mitä rukoillessamme toivoimme. Sen sijaan että epäuskossa jättäisi rukouksen dialogin kesken, voikin hyväksyä Hänen käsittelynsä. Tässä prosessissa arvot löytävät oikean järjestyksensä. Materialismi, leipä ei enää tyydytäkään sydäntä, vaan voikin havaita, että Jeesus, elämän leipä ravitsee ja täyttää sisimmän kaipuun.       

 "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu annetaan teille siinä ohessa." Jumala on myös antelias ruumiillisten tarpeiden tyydyttäjä, ja vastaa niitäkin koskeviin rukouksiin. Myös näiden vastausten kautta Hän haluaa ilmoittaa itsensä meille sydämen eheyttäjänä ja sen tarpeiden tyydyttäjänä. Jeesus vapauttaa syyllisyydestä ja häpeästä. Hän neuvoo elämään oikein. Hän on sisäisen ilon ja rauhan lähde. Hän on elämän leipä ja vesi, Vapahtaja ja Lunastaja.

.  

Joulun päähenkilö

 Jumala tietää kokemuksesta, millaista on olla ihminen.

 Hän tuli Jeesuksessa Kristuksessa alas taivaasta ja asui ihmisten keskuudessa. Hän tuli pimeyden ruhtinaan hallintoalueelle, ja jo varhaislapsuudessa joutui pahan voimien raivon kohteeksi. Häneen kohdistunut kiihko yltyi Hänen aloitettuaan julkisen toimintansa. Häntä vihattiin, koska Hänen tunnuksenaan oli totuus ja koska Hän puolusti pieniä ja heikkoja ja halveksittuja ihmisiä, ja paljasti kansan uskonnollisten johtajien teeskentelyn ja ylimielisyyden. Häntä kadehdittiin, koska Hän nautti suurta suosiota tavallisen kansan keskuudessa. Hänen vihollisensa kuitenkin lopulta  manipuloivat myös kansaa  Jeesusta vastaan. Halveksittuna ja kaikkien hylkäämänä Hänet ristiinnaulittiin. Tämä, maailmanhistorian suurin synti, Jumalan tappaminen, kuitenkin oli Jumalan sydämessä  suunniteltu toivon oveksi ihmiskunnalle. Millä tavalla? Hän kantoi maailman synnin omassa ruumiissaan ristille, näin sovittaen ihmiskunnan Jumalan kanssa. Koska Jeesus itse ei ollut koskaan tehnyt syntiä, oli Hän pätevä ja sopiva sijainen sinun ja minun puolesta. Ja koska Hän ei ollut tehnyt syntiä,  "ei kuolema  voinut pitää Häntä" vallassaan, ja Jumala herätti Hänet  kuolleista. Ap.t 2:24

Jumala tuli tänne köyhäksi ihmiseksi tavallisen kansan keskuuteen:

 

 "Vaikka Jeesuksella Kristuksella olikin Jumalan muoto, ei Hän katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala Hänet korkealle korottanut ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil 2:6-11.

Kun maailma etsii kauniita ja rohkeita, älykkäitä ja voimakkaita luodakseen heille loistavan tulevaisuuden, niin kaikkeuden Jumalan katse on muualla. Se etsii särjettyä ja nöyrää sydäntä virvoittaakseen nöyrien hengen ja saattaakseen särjettyjen sydämet eläviksi. Jes 57:15.

 Paavali alleviivaa tätä: "Katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään. Sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." 1 Kor 1:26-29. Jeesus tuli ja samaistui tällaisten ihmisten kanssa ja löysi vastakaikua mitättömien keskuudessa. Hän sanoi tulleensa etsimään ja pelastamaan sitä mikä on  kadonnut: Hän paransi raihnaisia ja sairaita naisia ja miehiä, ja antamalla syntejä anteeksi vapautti ihmisiä syyllisyydestä ja antoi heille rauhan ja toivon. 

Näin tapahtuu tänäänkin.

 Jeesus nöyryytti itsensä, tuli alhaisten kaltaiseksi. Mikä empaattinen ele! Jumala eli ihmiselämän sen haasteiden keskellä, tuli ja julisti ilosanomaa köyhille, saarnasi vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista ja päästi sorretut vapauteen. Ne jotka ottivat vastaan sanoman  vapautuivat synnin kahleista.

Kuva: Elias, Pixabay

"Te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että Hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te Hänen köyhyydestään rikastuisitte." 2 Kor 8:9

Materialismin ja hyvinvoinnin keskellä me helposti loittonemme Jumalasta. Liian usein  vasta hätä, kurjuus tai sairaus pysäyttävät meitä etsimään Jumalaa. Menetykset, epäonnistumiset, riippuvaisuudet, kyllästyminen, elämän tarkoituksettomuuden tunteminen ovat Jumalan puhetta, joka viitoittaa myös menestyvälle ihmiselle tietä syntisten Vapahtajan luo. Tänäänkin.

 

"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 2 Kor 5:19.

Minäkin  pyydän Paavalin tavoin Kristuksen puolesta: Anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa! Anna puhdistaa itsesi synnistäsi. Ensimmäinen askel on: Tunnusta se! Ota uskoen vastaan ilosanoma! Valinta ja ratkaisu on sinun, vapaaehtoinen luovuttautuminen elämäsi antajalle, Hänelle joka on rakastanut sinua ja antanut itsensä kuolemaan sinun tähtesi, sinun syntiesi tähden, ja joka nyt, kuolleista ylösnousseena tarjoaa sinulle puhdasta sydäntä ja kutsuu sinua uuteen elämään. 

Ajatuksia Israelista hengellisestä perspektiivistä käsin

 Israelin tulevaisuuden käänteentekevintä päivää kuvataan Vanhassa Testamentissa näin: "Minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. He valittavat Häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat Häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista... Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sinä päivänä,  sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myöskin profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois." Sakarja 12:10 ja 13:1-2. 

Jeesus Messiaan tulemisesta ja tunnistamisesta alkaa Israelin ja maailman tulevaisuuden ainutlaatuinen ajanjakso, 1000-vuotinen rauhanaika. Sinne on  kuitenkin vielä pitkä, vaarallinen ja tuhoisa matka, josta Raamatussa on tekstiä sivukaupalla. Ajallisesti olemme todennäköisesti jo loppusuoralla, mutta tuhoisuuden puolesta on kysymys mittavasta,  traagisesta ja loputtomalta tuntuvasta umpikujasta. Toivoa toivottomuuteen  antaa Jeesuksen lupaus: "Valittujen tähden ne päivät lyhennetään."Matt 24:22

Traagisuudesta huolimatta ja ehkä juuri sen tähden keskeytyy kauhun kuvaelma Raamatussa  tuon tuostakin rohkaisevilla, toivoa täynnä olevilla valoisilla näkymillä. Meille näytetään vilauksia taivaasta ja tulevasta rauhanajasta.  Jeesus vertaa  tätä tuskan aikaa synnytyskipuihin. Tämä vertauskuva on myös omiaan luomaan toivoa: "Lapsi" syntyy: Jumalan valtakunta tulee fyysisesti maan päälle. Israel vapautuu, maailmanrauhasta tulee todellisuus. Jo Jeesus-lapsen syntymän yhteydessä vedettiin pitkät linjat Hänen tulevaan rauhanvaltakuntaansa: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken.." Luuk 2:14. 

Kuva: Gerd Altmann, Pixabay

Jumalan suru on kautta aikojen ollut Hänen kansansa tottelemattomuus ja kääntyminen epäjumalien puoleen, mikä käytännössä on ollut elämää synnissä. Jo Mooses välitti selkeät periaatteet ja linjat siunauksesta jos kansa pysyy Jumalan laissa, ja kirouksesta, jos kansa kääntyy pois Hänen tahdostaan..  Israel kansana joutui kerta kerran jälkeen tuon kirouksen alle.  Muiden kansojen lailla se  elää tänäänkin  jumalatonta elämää. Sitä ympäröivät arvaamattomat viholliset, ja antisemittiset asenteet kohdistuvat siihen lisääntyvästi läheltä ja kaukaa. Jumala ei kuitenkaan ole hylännyt kansaansa. Hän on toteuttamassa Israelin ja koko ihmiskunnan  vapauttamissuunnitelmaansa juuri tämän omaisuuskansansa kautta.

Kaiken keskellä on tunnustavilla kristityillä  tärkeä  tehtävä Jumalan suunnitelmissa. Oleellinen perusta tehtävän suorittamiselle on ymmärtää Jumalan tie Israelin ja maailman synnytystuskien kautta. Rukoillessamme rauhaa meidän on myös huomioitava synnytystuskien prosessi. Kivulias synnytys on syntiinlankeemuksesta johtuva kirous, seurausta käärmeen kuuntelemisesta. Myös Israelin ja maailman synnytystuskat ovat tämän maailman ruhtinaan aikaansaamia. Jos hyväksymme synnin elämässämme, annamme paholaiselle valtakirjan. Ihmiskunta on tehnyt näin. Kristityn tehtävä on vastustaa syntiä omassa elämässään, elää puhtaana ja näin odottaa ja jouduttaa Herran päivän tulemista. Sodat, maanjäristykset, nälänhätä, kulkutaudit  ja kaikki katastrofit  ovat supistuksia, jotka synnytyksen edetessä tihenevät. Meidän tehtävämme on olla kätilöinä Jumalan valtakunnan synnyttämisessä, rohkaistua ja rohkaista, ja rukouksillamme jouduttaa syntymää: "Ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:26-28. Antisemitismin paljastaminen on myös tukevaa synnytysapua.

Jo 2000 vuotta on kristikunta rukoillut "tulkoon Sinun valtakuntasi" Jeesuksen opettaman rukouksen osana. Jumalan valtakunta onkin jo tullut Jeesukselle antautuneiden sydämiin, ja luonut siellä iloa ja rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Tämä valtakunta tuli Jeesuksen tullessa maailmaan. Sitä Hän julisti, ja sen kuninkaana Hän kuoli ristillä, ja voitti pahan vallan ja Jumala herätti Hänet kuolleista. Näin Jumala allekirjoitti, että Jeesukselle Kristukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sitä valtaa Hän toteuttaa kuuliaisen, valvovan ja rukoilevan seurakunnan kautta. On kysymyksessä tapahtumasarja, joka huipentuu Jeesuksen tulemiseen, ja Saatanan, tämän maailman ruhtinaan vangitsemiseen. 

Jumalan suunnitelman etenemisessä on siis Israel polttopisteessä. Kun Jumalan valittu kansa lopulta kääntyy ja ottaa vastaan Messiaansa, siirtyy fyysisesti ja laillisesti valta Israelin Kuninkaalle. Saatana tietää, että hänellä on vähän aikaa, ja siksi hän raivoaa pakanoiden pauhussa ja maan hallitsijoiden neuvotteluissa. Ps 2:1-2. Tämä pauhu henkii vihaa, valhetta, tuhoa, sekasortoa ja vainoa, tosin usein pukeutuneena päinvastaisiin tavoitteisiin. On kysymys Messiaan valtakunnan syntymiseen johtavista tihenevistä supistuksista. Jeesukseen uskovien tehtävä on valmistaa tietä Kunnian Kuninkaalle rukoilemalla Israelin  kääntymistä pois synnistä, pelastumista ja uudestisyntymistä.  Tähän tavoitteeseen pääsemme vetoamalla kestäväisesti rukouksissamme Jumalan Israelia koskevaan suunnitelmaan ja lupauksiin Hänen Sanassaan.

 On levollista rukoilla: "Tulkoon Sinun valtakuntasi", koska rukouksemme silloin yhtyy täydellisesti Jumalan ajatuksiin.

Yhteenkudottuja

 

Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi : "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani."  Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu löytyy Joh 21:15-18:ssa.

Tässä repliikissä Pietari  muistanee hetket, jolloin hän kielsi Jeesuksen kolme kertaa ennen ristiinnaulitsemista. Jeesuksen sanoissa on hellä muistutus menneestä ja samalla mahtava luottamuksen osoitus ja rohkaisu koskien Pietarin tulevaa tehtävää. Pietari tarvitsi varustuksen lampaiden ja karitsojen, tulevien Jeesuksen oppilaiden ruokkimiseen ja kaitsemiseen. Rakkaus Jeesukseen oli tämä varustus. Voidakseen rakastaa Jeesuksen veljiä ja sisaria Pietarin tuli pysyä rakkaudessa Jeesukseen. Yksi ehto, rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Nämä kaksi ovat yksi käsky, ja niihin sisältyy  Jumalan koko tahto.

Jeesuksen kolminkertainen kysymys oli erittäin tärkeä, keskeinen ja on aina ajankohtainen.   Vuosia myöhemmin Jeesus puhui Efeson seurakunnan paimenelle samasta asiasta: Alussa hän oli ollut riippuvainen rakkaudesta Jeesukseen, mutta ajan mittaan työ tulikin tärkeämmäksi kuin tehtävän Antaja. Ilm 2:1-7.

Aivan varmasti Jeesus haluaa kysyä samaa sinulta ja minulta.   Keskustelemmeko me Jeesuksen kanssa tästä perustavasta läheisyydestä elämässämme? Jeesus käskee meitä rakastamaan toisiamme. Hän painottaa, että käskyn perustana ei ole  herra - palvelija -suhde  vaan luottamuksellinen ystävyys. Joh 15:12-15. Pysähdymmekö usein vaalimaan rakkauden läheistä suhdetta  Jeesukseen? Ei vain joskus, vaan jatkuvasti. 

Kuva: Pexels, Pixabay

"Olenko minä sinulle rakas? -  Ruoki karitsoitani. - Rakastatko minua? - Kaitse lampaitani." Myös meidän elämämme ja palvelumme  tulee, niin kuin Pietarin, hakea elinvoimansa Jeesuksen rakkaudesta ja vastarakkaudestamme Häntä kohtaan. Salomon kantotuolin sisäpuoli oli Jerusalemin tyttärien rakkauden koristama. Kork. v. 3:10. Todennäköisesti kysymyksessä oli kutomatyö. Kudonta kuvannee rakkauden vuorovaikutusta ja yhteenliittymistä palveluksen työssä Jumalan seurakunnassa. Kaikki, mitä teemme, tulee tehdä sydämestä, niin kuin Herralle eikä ihmisille, Kol 3:23. "Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle," sanoo Kuningas, Jeesus Kristus. Matt 25:40.

 Jeesuksen seuraaminen vaati Pietaria luovuttamaan tahtonsa Jeesukselle, mutta sen mukana tuli myös voima hänen elämäänsä. Edellä kuvasin rakkauden vuorovaikutusta ja voimaa palveluksen työssä. Tähän kuuluu myös risti ja osallisuus Jeesuksen kärsimyksiin, yhteenkasvaminen Hänen kanssaan Hänen kuolemassaan, ja silloin tulemme myös osallisiksi Hänen ylösnousemuksestaan. Toimiiko tämä elämässämme? Jos olemme  "kudottuja yhteen " Hänen heikkoudessaan,  kuolemassaan, olemme sitä myös voimassa, ylôsnousemuksessa. Joh 21:18-19 ja Room 6:5

Kunpa rakkaus Jeesukseen saisi loistaa elämämme kutomatyössä!

Paljonko on matkaa Jumalan luo, ja kauanko kestää löytää Hänet?

"Teidän ei olisi tarvinnut murehtien etsiä minua kaikkialta Jerusalemista. Olisitte vain tulleet suoraan Isäni temppeliin, sillä täältähän olisitte minut heti löytäneet." Tämä on oma vapaa käännökseni ja tulkintani Jeesuksen sanoista, kun Josef ja Maria kolmen päivän etsimisen jälkeen löysivät Jeesuksen pyhäköstä. Luukas kertoo tästä tapauksesta, kun Jeesus 12-vuotiaana oli vanhempiensa kanssa matkustanut  Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ja vanhempien lähdettyä kotimatkalle jäänyt kaupunkiin.  Luuk 2:40-52.  

Entä sinä ja minä? Tuntuuko joskus, ehkä useinkin siltä, että Jumala on kaukana, ja kuljemme murheissamme ja rukoilemme ja etsimme Häntä, emmekä löydä. Roomalaiskirjeessä pohditaan, kuinka  Kristusta saatetaan etsiä kaukaa, taivaasta ja tuonelasta, mutta että Hän on löydettävissä läheltä: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi; se on se uskon sana, jota me saarnaamme." Luottavainen usko on ovi Jeesuksen luo. "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room 10: 6-10. Kuulemamme uskon saarna synnyttää uskon sanan myös omille huulillemme: - Jeesus on Herra!  Jeesuksen herrauden tunnustamisen kautta käännymme myös pois synnistä Jumalan tahtoa etsimään ja tekemään.

Jeesukseen uskova on Jumalan Pyhän Hengen temppeli. Uskon kautta voimme astua suoraan Vapahtajan luo. Helposti kuitenkin tulee etsittyä vääristä paikoista ja väärin keinoin, ja samalla huoli ja painot hartioillamme kasvavat. Me ihmiset etsimme monenlaisia mutkia. Kun sitten kuulee sanoman pelastumisesta uskon kautta Jeesukseen, tuntuu se monesta  liian helpolta: Tässä ja nyt! Ei ole kuitenkaan muuta tietä Jumalan yhteyteen ja tuntemiseen ja iankaikkiseen elämään. Jeesuksen kautta meillä on luottavainen pääsy Isän luo. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armon ja laupeuden avuksemme oikeaan aikaan. Hebr 4:12. Tässä ja nyt. Armoa tarvitsemme synnistä puhdistumiseen ja Jumalan tahdossa elämiseen.

Usko on avoin ovi Kristuksen luo, aluksi mielenmuutokseen ja Jeesuksen puoleen kääntymiseen synnistä pois, ja jatkossa uuden elämän kasvuun.  "Niin kuin te olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä." Kol 2:6. Tarkoitus on  oppia  jäämään Hänen läheisyyteensä, pysymään Hänessä. Juurtua Häneen ja rakentua Hänessä. Kolme kertaa Jeesus kysyi Pietarilta, oliko Hän Pietarille rakas. Rakkaus Jeesukseen on läheisyyden seuraus, edellytys ja hedelmä. Jeesus nuhtelee Efeson seurakunnan johtajaa siitä, että tämä oli hylännyt ensimmäisen rakkautensa, loitontunut Hänestä.

Jumala on luonut ihmiset sitä varten että he etsisivät Jumalaa, vaikka hapuilemalla voisivat  Hänet löytää, "Hänet joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme." Ap.t 17:27-28. Kaikkien ihmisten elämän tarkoitus on siis etsiä ja löytää Jumala! Oletko löytänyt Luojasi, alkuperäsi, "sukujuuresi"? Kirkkoisä Augustinus kuvailee omaa kokemustaan:

"Sydämeni on levoton ja rauhaton, kunnes se löytää levon Sinussa, Jumala."

Varustaudu sotaan!

 

Sotapäällikkömme  teroittaa, että meidän ei tule tehdä pahalle vastarintaa, vaan jos joku lyö meitä oikealle poskelle,  hänelle tulee kääntää vasenkin. Tämä on kovin epäsotaisaa, ja avaa meille ovet uusiin asenteisiin ja uuteen mieleen. Jeesuksen oma käytös vahvistaa Hänen sanansa: Hän ei itseään herjattaessa herjannut takaisin, eikä kärsiessään uhannut, vaan jätti asiansa Jumalan haltuun, joka tuomitsee oikein. Matt 5:39;  1 Piet 2:23

Apostoli Paavalin efesolaisille kuvaama Jumalan sota-asu noudattaa Jeesuksen mallia, samoin Paavalin oma elämänasenne: "Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi." 1 Kor 4:13

 Lue Efesolaiskirje 6:10-20 Raamatustasi.

Kirjeessä kehoitetaan efesolaisia pukemaan päällensä Jumalan koko sota-asu, eli vahvistumaan Herrassa ja Hänen voimassaan. Sitten hän lyhyesti paljastaa vihollisemme, Jumalan vastustajan sotajoukkoinensa, ja heidän käyttämänsä aseet: Kavalat juonet. Valehtelemisen. 

Vihollisen aseena ovat siis petolliset ajatukset ja oppirakennelmat, joita hän on punonut yhteen juoniksi. Tähän punokseen hän lähes aina sitoo mukaan totuuttakin, ja juuri siinä piileekin viekkaus. Totuus saa uskottavuutta hänen valheisiinsa, ja näin vilpittömimpiäkin Jumalaan uskovia on helpompaa  johtaa harhaan. Lisäksi sekoitus hämmentää ja tekee epävarmaksi. Ehkä vihollinen on jo kauan uskotellut meille valheitaan ja juurruttanut niitä mieleemme, niin että ne sitovat ja usein estävät meitä tekemästä Jumalan tahtoa.

Siksi tarvitsemme Jumalan meille antamia varusteita oppiaksemme tunnistamaan petoksen ja vastustamaan sitä. Paavali luettelee niitä:

 Totuus vyönä. Jumalan sana elämän voimavarana ja tiennäyttäjänä. Silloin on itsestään selvää, että pyrimme puhumaan totta emmekä teeskentele. Jos valehteleminen kuuluu elämääsi, seisot itse vihollisen riveissä! 

Vanhurskaus eli oikeudenmukaisuus koko kehon suojana ja haarniskana. Ei Kristuksen sotilas voi olla leväperäinen raha-asioissa eikä ihmissuhteissa. Ei voi käyttää toisia itsekkäästi hyväkseen. Silloin vihollinen on eksyttänyt hänet omalle puolelleen. 

 Kenkinä alttius rauhan evankeliumille. Valmius vastaamaan jokaiselle, joka meiltä kysyy toivomme perustusta - Kristus meissä, kirkkauden toivo - kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, sillä rauhan ilosanomaa ei välitetä eteen päin riidellen ja sotien. Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan ja sävyisästi ojentaa vastustelijoita. Sananvaihtoa ei välttämättä tarvitse voittaa,  vaan  jättää Jumalalle viimeinen sana. 2 Tim 2:24-26.

Pahan juonia kuvataan  palaviksi nuoliksi, jotka sammutetaan uskon kilvellä. Myrkylliset nuolet  torjutaan luottamalla ja turvautumalla Vapahtajaan. Herra on meidän kilpemme. Vahvistuminen Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa käy Hänen puoleensa kääntymisen, rauhallisuuden ja Häneen luottamisen kautta. Jes 30:15

Kypäränämme pelastuksen varma ja luja toivo, ja  Jumalan sana miekkana.

Kuva: Pixabay

Jumalan sana, rukous Hengessä ja totuudessa, esirukous ja valvominen ovat käytännön  hyökkäystä valheellisia henkivaltoja vastaan. Toisin sanoen Jeesuksen puoleen kääntymistä. Yhteys Herraan joka puolella. Tuo Jumalan koko sota-asu on Herra Jeesus meissä. Hänessä me voimme pahana päivänä tehdä vastarintaa  pimeydessä hallitsevia pahuuden  henkiolentoja vastaan, ja kaikki suoritettuamme pysyä pystyssä. Valon varustuksissa paljastamme ja voitamme pimeyden valheet,  pukemalla päällemme Herra Jeesus, niin kuin Paavali neuvoo roomalaisia uskonsisaruksia tekemään. Room 13:12-14 

Valvominen on oleellista taistelussa pahan voimia vastaan. Eletään ja toimitaan tietoisesti, siis  päivänvalossa, valppaina ja aistit vireinä kukin omalla vartiopaikallaan ja tehtävässään.