Hyvin tehty!

Blogiartikkelien laatiminen vaatii yleensä aika paljon minulta. Tutkiskelen itseäni, kirjoitan uudestaan ja korjaan. Joku aika sitten kirjoittaessani rukoilin paljon. Huokailin mielessäni ja mietin vaikuttimiani. Määrääkö perfektionismi liikaa työskentelyssäni? Kirjoitanko oikein ja Raamatun mukaisesti? Käsittelenkö teorioita, vai puhunko kokemuksesta? En ole tyytyväinen. Mitä Sinä sanot, Jeesus? Auta minua!

Päivittäisessä Raamatunluvussani olin käymässä läpi Markuksen evankeliumia, ja se oli avoinna 14. luvun kohdalla. Edellämainitun rukoushuokaukseni jälkeen katseeni osui edellisenä päivänä lukemani kertomuksen lauseeseen: "Hän teki minkä voi." Jeesus kohdisti nämä sanat Juudakselle ja joillekin muille opetuslapsilleen, jotka keskustelivat ärtyneinä keskenään. He olivat tuohtuneita kallisarvoisen nardusvoiteen tuhlaamisesta. Nainen, jota Jeesus näillä sanoilla  puolusti, oli juuri voidellut Jeesuksen pään ja jalat tällä omistamallaan voiteella. Mark 14:1-9.

Nyt koin, että nämä Jeesuksen sanat tulivat suoraan sydämeeni vapauttavana vastauksena edeltäneeseen rukoushuokaukseeni. Omistin itselleni "hän  teki minkä voi", ja samalla koko kertomus alkoi elää ja valaista Jeesuksen henkilöä. Vapahtaja ryhtyi käsittelemään ajatusrakennelmaa, jota olin pitänyt yllä nuoruudestani asti: "Suorituksesi eivät ole koskaan tarpeeksi hyviä. Niistä löytyy aina vikoja." Olin tosin jo parin vuoden ajan kyseenalaistanut tämän asenteen mahtiponti- suutta, ja ehkä juuri siksi mieleni oli raollaan, niin että Jeesuksen sanoman kirkkaus pääsi valloittamaan sydämeni: "Olet suoriutunut hyvin. Olet tehnyt kykyjesi mukaan!" Kohtasin sieluni Yljän näissä kallisarvoisissa sanoissa, ja Hänen sanomansa välitti Korkea Veisu 4:7:n henkeä: "Kaikin olet kaunis, armaani, ei ole sinussa ainoatakaan virhettä."

Onko mitään ihanampaa kuin saada tällainen vapauttava rukousvastaus ja kohdata Vapahtajan rakkaus, joka ei arvostele puutteita, vaan "peittää syntien paljouden", 1 Piet 4:8. Se synnytti vastarakkautta sydämessä. Yhteys Jeesukseen voimistui. Ymmärsin selvemmin, miten Jeesuksen kohtaaminen oli aikoinaan vaikuttanut yksityisiin ihmisiin evankeliumien kertomuksissa. Se sai aikaan iloa ja ylistystä, vastarakkautta, vapautta ja kääntymystä. Nyt minuakin siunattiin samalla tavalla.

"Olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef 2:10. Eikö se, minkä Jumala on edeltäpäin valmistanut tielleni, olekin täydellinen  teko, kun vaellan siinä? Jos minä, joka olen hänen tekonsa, uusi luomus, teen Hänen tekojansa, niin pakkohan niiden on olla moitteettomia. Hedelmät ovat hyviä, jos vaellan Jumalan Hengessä. Silloin ei ole oikein, että ajattelen: Huonosti tehty!

Kuitenkin on myös valvottava vaikutteita ja ajatuksia, jotta vanha luontomme ei tule tuhoamaan sitä hyvää, minkä Jumala on antanut meille tehtäväksemme. Meidän on myös muistettava, että uusi luomus on kehityksessä. Nelivuotiaan piirustuskyvyt eivät ole verrattavissa kymmenvuotiaan taitoihin, ja olisi vahingollista vaatia nelivuotiaalta kymmenvuotiaan osaamista. Niin kuin vanhemmat rohkaisevat lapsiaan, niin Jumalakin kannustaa ja kehottaa omiaan edistymään sanomalla "hyvin tehty!" ja antamalla uusia välineitä ja ohjausta kehitykseen. Mutta Jeesus varoittaa meitä myös laiskuudesta. Vertauksen palvelija, joka oli saanut yhden leiviskän isännältään asioidakseen sillä, kätki talenttinsa maahan, ja Jeesus luonnehtii häntä pahaksi ja laiskaksi palvelijaksi. Palvelija, joka lyö kanssapalvelijoitaan on Jeesuksen sanojen mukaan uskoton teeskentelijä. Juudas osoittautui tällaiseksi soimatessaan, "lyödessään" naista, joka oli voidellut Jeesuksen jalat rakkaudesta Häntä kohtaan.

On siis myös kysymys oman elämänsä ja opetuksensa valvomisesta. 1Tim 4:16. Omasta puolestani kysyn: Enkö tehnytkin juuri näin mainitsemassani rukouksessa, ja eikö vastaus "hyvin tehty" ollutkin rohkaisuksi jatkamaan samalla asennoitumisella?

Efeson seurakunnan johtaja sai kuulla Jeesukselta "hyvin tehty", mutta kuitenkin häneltä puuttui jotain oleellista: Ensimmäinen rakkaus. Rakkaus on suurin ja ratkaiseva. Jeesus etsii sisäistä laatua teoistamme, oman rakkautensa jättämiä jälkiä vastarakkauden muodossa.

Miten voi kuulla Jumalan puheen?

Jeesuksen puheissa toistuu usein ajatus Jumalan sanan kuulemisen tärkeydestä. Tätä Hän painottaa erikseen jokaiselle Ilmestyskirjan seitsemälle  seurakunnalle: "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille."  Puhuessaan vertauksilla Jeesus painottaa oikein kuulemista: "Tarkatkaa siis, miten kuulette." Luuk 8:18. Hän puhuu siitä, että voi kuulla eikä kuitenkaan kuule, ja nähdä eikä kuitenkaan näe, eikä ymmärrä. Tämä vaikuttaa sydämessäni rukousta: "Anna minun kuulla Sinua oikein, Jeesus."

Ei siis ole itsestään selvää, että näemme ja kuulemme oikein.Voi väittää näkevänsä, vaikka onkin hengellisesti sokea. Joh 9:39-41. "Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä", on Jeesuksen sanoma oman sydämen tutkiskeluun meille itse kullekin. Luuk 11:35.

Miten kuulen?  Ennen tätä kysymystä Jeesus puhuu valaisevasta lampusta: "Ei kukaan sytytä lamppua ja sitten peitä sitä astialla tai pane sitä vuoteen alle. Lampunjalkaan se pannaan, jotta sisääntulijat näkisivät valon. Ei ole mitään kätkettyä, mikä ei tulisi ilmi, eikä salattua, mikä ei paljastuisi ja tulisi tietoon. Tarkatkaa siis miten kuulette." 

Jeesus yhdistää kuulemisen ja näkemisen. Meidän tulee kuunnella myös katsomalla. Näemme valoisassa huoneessa sen, mikä on salattua ja kätkettyä pimeässä huoneessa. Jeesus puhuu Jumalan valtakunnan salaisuuksista, joista oikein kuuleva ja näkevä pääsee osalliseksi. Jeesus sanoi opetuslapsille: "Teille on uskottu Jumalan valtakunnan salaisuus, mutta nuo ulkopuoliset kuulevat kaiken vain vertauksina, jotta he nähdessäänkään eivät näkisi eivätkä huomaisi, jotta he kuullessaankaan eivät kuulisi eivätkä ymmärtäisi, eivät kääntyisi eivätkä saisi anteeksi." Mark 4:11-12. Vertaukset ovat varjoja hengellisestä todellisuudesta. Pyhä Henki tekee Jumalan sanan eläväksi näin kohdistaen valon varjon heittäjään, itse asian olemukseen. Valon kohdistuessa elämäämme näemme syntimme, mutta valossa myös näemme Jumalan valtakunnan salaisuuksia. Pyhä Henki on  ilmestyksen Henki, jota tarvitsemme oppiaksemme tuntemaan Jumalaa.

Miten kuulemme? Kun puhun älypuhelimen ääressä olevalle henkilölle, saan mahdollisesti vastauksen. Hän kuulee minua, mutta ei kuitenkaan kuule. Mutta jos hän laittaa puhelimen pois, ja katsoo minuun vastatessaan, voimme todella puhua toistemme kanssa. Olemme silloin vuorovaikutuksessa. Meillä on katsekontakti. Pyhän Hengen puheen kuulemisessa on kysymys juuri vuorovaikutuksesta: "Minun sydämeni vetoaa Sinun omaan sanaasi:  "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä etsin Sinun kasvojasi." Ps 27:8. (1938 käännös)  Olemmeko panneet pois käsistämme muut asiat ja keskitymmekö kuuntelemaan Herran puhetta kasvotusten?

"Ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne." Ps 139:4. Jumala tuntee meidän tarpeemme ja vaikuttimemme jopa paljon paremmin kuin me itse, mutta kuitenkin Hän haluaa meidän puhuvan kanssansa. Voisiko tätä verrata vanhempien ja pienten lasten suhteeseen. Vanhemmat tulkitsevat useimmiten lastensa sanoja, tarpeita ja käytöstä näin lukien heidän ajatuksiaan. Tästä huolimatta on ilman muuta  tärkeää, että lapsen puhetaito kehittyy ja että lapsi ajan kuluessa oppii paremmin ilmaisemaan itseään. Normaalissa kehityksessä ja ilmapiirissä vuorovaikutus paranee, ja puhevirheet vähenevät ja lapsi oppii ymmärtämään ja noudattamaan kodin tapoja ja elämisen lakeja. Kun me seurustelemme taivaallisen Isämme kanssa, tapahtuu vastaavanlaista kehitystä hengellisessä mielessä.

Joidenkin kristittyjen mielestä oikeaan jumalasuhteeseen päästään ainoastaan olemalla alamaisia auktoriteettihenkilöille. Raamatun inhimillistä ja seurakunnan johtoasemia käsittävät järjestykset  nostetaan silloin kaiken kristillisyyden mittapuuksi, ja niiden mukaan toimimista rinnastetaan Jumalan tottelemiseen.  Usein auktoriteettihenkilön omat velvoitteet kutistuvat, kun taas alamaisen paisuvat, ja vallanhaltijaa aletaan pitämään porttina Jumalan yhteyteen. On toki tarkkaan ja kirjaimellisesti kuultu ja nähty   sanan opetusta, mutta rajoitettu sitä. Miten sana valaisee vallanhaltijan omia velvoitteita on saattanut jäädä  lähes huomiotta. Jeesuksen ajan kirjanoppineilla oli oma käskykokoelmansa, jolla he sitoivat ihmisten selkään vaikeasti kannettavia taakkoja. Kun Jeesus ja opetuslapset rikkoivat näitä sääntöjä, kohtasi uskonnollisten vallankäyttäjien viha heitä. Näin he perinnäissäännöillään mitätöivät Jumalan sanan. Matt 15:6.

 Jeesus taas sanoo uupuneille: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa, ja minun kuormani on kevyt." Matt 11:28-30. Jeesuksen sanoma ja käskyt, kun Pyhä Henki meille niitä välittää, ovat aina lääkitseviä, vaikka ne usein, varsinkin osuessaan sydämen piilopaikkoihin ja kolhiessaan ylpeyttämme, meitä ensin haavoittavatkin. Useampi Ilmestyskirjan seurakunnista sai teräviä miekaniskuja, mutta sanoma ei jäänyt siihen, vaan välitti kaikille, jopa maailmallisimmalle seurakunnalle mitä mahtavimpia toivon ja voiton näkymiä.

 "Jolla on korva kuulla, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." Tarkkaa, miten kuulet! Koko sanoma kuuluu yhteen! Kuulen väärin, jos vastaanotan vain lupaukset, enkä välitä neuvoista, varoituksista ja ojennuksesta. Kuulen myös väärin, jos  annan Jumalan sanan lannistaa itseni havaitsematta edes jotakin Hänen palavasta rakkaudestaan itseäni kohtaan. Rikas nuori mies tuli juoksujalkaa Jeesuksen luo, kohtasi Jeesuksen rakastavan katseen ja sydäntäviiltävän neuvon antaa pois omaisuutensa ja seurata Häntä. Hän synkistyi ja lähti surullisena pois. Hän ei ollut kuunnellut koko sanomaa. Vapahtajan häneen kohdistama rakkaus ei päässyt perille, koska hän rakasti omaisuuttaan enemmän. Maallinen omaisuus oli niin rakas, että hän ei pystynyt näkemään Jeesuksen tarjoamaa taivaallista aarretta.  Mark 10:17-22.

Elämän monet vaihtelevat olosuhteet ovat myös välittämässä meille Jumalan puhetta. "Kyllä Jumala puhuu, puhuu toisenkin kerran, mutta ihmiset eivät sitä huomaa." Job 33:14. Miten paljon elintärkeää informaatiota meneekään ohitsemme, kun omat puuhailut ovat tärkeämpiä kuin Luojan ohjaus! Pyydetään Häntä avuksi avaamaan sydämemme  korvat ja silmät, ja kehittämään aistiemme käyttöä.

Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme

Jeesuksella on erityinen sanoma Laodikean seurakunnalle, joka kuvaa myös meidän aikamme länsimaisen  seurakunnan tilaa. Voinemme sanoa, että elämme myös yleisesti katsoen Laodikean aikakautta vauraassa Pohjolassa. Jeesus luonnehtii Laodikeaa mm näin: "Sinä kerskut että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään." Ilm 3:17. Näin laodikealaiset ajattelivat itsestään, mutta Jeesus korjaa: "Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston."

Useamman vuoden ajan olin jonkun verran vaivaantunut lausuessani Isä meidän rukouksen "anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme". Onko se tarpeellinen hyvinvoinnin aikakautena? Vaihdoinkin sen sydämessäni kiitokseksi leivän yltäkylläisyydestä kuitenkin tiedostaen, että jotkut myös meidän vaurautemme keskellä elävät puutteessa, puhumattakaan köyhien maiden tilanteesta. Rukouksen oikea tulkinta meille Pohjolassa saattaakin olla Saarnaajan kehoituksen mukaan toimiminen: "Lähetä leipäsi veden yli".

                                          "kuva: Leipätiedotus ry."

Jumalan sana on kuitenkin moniulotteinen, ja jokapäiväisen leivän anominen on elintärkeää myös meille suomalaisille. Jeesus käänsi ylösalaisin Laodikean seurakunnan ajatukset omasta rikkaudestaan: He olivatkin köyhiä. Heiltä puuttui kaikki! He elivät hengellisessä puutteessa, vaikka luulivatkin omaa hengellistä tilaansa rikkaudeksi. Tarvitsemmekin Jeesuksen nurin kaatavia sanoja ja ruoskaa kumoamaan aikamme seurakunnan markkinat ja kaupankäynnin, niin että silmämme avautuvat todelliselle hädällemme: Meiltä puuttuu elämän leipää ja elävää vettä!

Aikamme kristillisen Laodikean ruoka on vähäravinteista ja verrattavissa niihin kaupoista saataviin roskaruokiin ja  -juomiin, jotka on kyllästetty suolalla ja sokerilla ja monenlaisilla lisäaineilla, jotka lisäävät säilyvyyttä ja voimistavat makua. Tuoreus ja alkuperäisyys ovat  kuitenkin hävinneet. On totuttu näihin makuihin, ja sen tähden puhdas ruoka ei usein maistu. Kristillisessä Laodikeassakin on totuttu oman seurakunnan ruokaan, ja omaa julistusta saatetaan pitää kovinkin maukkaana sokeri- ja suolapitoisuutensa ja erinomaisen makkaransa johdosta. Joukossa on kuitenkin nälkäisiä sieluja, jotka etsivät puhdasta ja tervehdyttävää ruokaa puutostauteihinsa ja voimattomuuteensa. Heitä ei tyydytä Laodikeassa tarjolla oleva pilattu ruoka.

Jeesus on itse elämän leipä nälkäämme, ja tarjoaa meille elävää ja raikasta vettä, joka tyydyttää hengellisen janomme. "Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme", kun on kysymys hengellisestä ravinnosta, on ajankohtainen rukous kaikille kristityille. Tarvitsemme tuoretta  elämän leipää taivaasta ja raikasta elävää vettä, yhä uudelleen. Säilöminen, samojen raamatunjakeiden jatkuva yksipuolinen toisto samoin kommentein usein pilaa ne. Israelin kansan mannakokemus erämaassa on oiva kuva tarpeen luonteesta. Kansa keräsi joka arkipäivä Jumalan antamaa mannaa ravinnoksi, ja se pysyi tuoreena vain yhden päivän. Liika manna pilaantui. Jokapäiväinen riippuvuus Jeesuksesta on terveellisen hengellisen ravinnon saamisen lähtökohta.

Jeesuksella oli oma sanoma jokaiselle Ilmestyskirjan seitsemälle seurakunnalle. Ilm 2 -3. Smyrna ja Filadelfia olivat ainoita, jotka saivat vain tukea ja lupauksia, kun taas Laodikeassa kaikki oli väärillä raiteilla. Aikamme seurakunnat haluavat mielellään samaistua juuri näiden kahden ensiksimainitun kanssa, ja ajatellaanpa useinkin, että oma seurakunta on niitä lähinnä. Nähdään kuitenkin naapureiden laodikealaisuus selvästi, mutta omaa ei. Erään julistajan itsetutkiskeleva toteamus on jäänyt elämään ajatuksiini: "Eilinen Filadelfia on tämän päivän Laodikea." Muistellaan oman seurakunnan palavaa alkua ja herätyshistoriaa, eikä olla kykeneviä näkemään, että Herrasta aikoinaan riippuvainen Filadelfia onkin ajan kuluessa muuttunut omahyväiseksi Laodikeaksi.

 Vaikka kukin seurakunta saikin oman osuvan erityissanomansa Vapahtajalta, oli kuitenkin yksi  asia, minkä Jeesus  välitti kaikille: "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille." "Ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta". Kun lopetetaan Hengen puheen kuuleminen, pohjustetaan eilisen sanomaan, ja jatketaan omalle seurakunnalle ajan mittaan rakkaiksi tulleiden raamatullisten iskulauseiden  toistamista ja säilömistä, eikä huomata, että  säilömisprosessissa menetetään se tuoreus, mikä alussa oli. Pyhä Henki nimittäin välittää Jumalan Sanan ajankohtaisessa ja tuoreessa muodossa.

 Kun vastuunkantajat tosissaan alkavat kuunnella Jeesuksen kehotusta kuulla  mitä Henki seurakunnille sanoo, niin sanoma voi järkyttää. Havaitaankin, että useat "parasta ennen" päivämäärät ajoittuvatkin kauas menneisyyteen, ja edessä onkin aikamoinen huonontuneen ruuan tunkiolle vieminen. Siinä voivotellaan ja tuskitellaan näin suurien rikkauksien menettämistä, ja seurauksena voi olla seurakunnan jakaantuminen: Monet kieltäytyvät tilanteen rehellisestä arvioinnista ja pitävät kynsin hampain kiinni arvokkaista oppirakennelmistaan, kun taas yleensä vain jotkut harvat päättävät tosissaan jatkaa Hengen sanoman kuuntelemista.

Tällaista jakoa on eri muodoissa tapahtunut useasti kirkkohistoriassa. Emokirkosta eroaa joukko  ihmisiä, joilla on Jumalan sanan nälkä ja jano. Joskus hekin alkavat vaalimaan omia löytöjään ja ajan mittaan he saattavat kivettyä uudeksi Laodikeaksi.  Eronnut joukko voi myös joutua Jumalan Pyhän Hengen johtamisen sijasta muiden henkien vaikutuspiiriin, jotka aina ovat elämää kaipaavien uskovien uhkana ja tarjoamassa heille korvikkeita itse verhoutuessaan Jumalan sanansaattajiksi.

Onko niin, että aito Filadelfia on melkein vain löydettävissä puutteen ja  vainojen keskeltä, joissa ei voi muuta kuin riippua kiinni Jumalassa? Vaikeat elämän olosuhteet ovat myös usein olleet avaamassa oven Filadelfiaan yksinäiselle etsijälle. Annetaan oman voimamme tunteen vaihtua heikkoudeksi ja Herrastamme riippuvaisuudeksi myös omassa henkilökohtaisessa jumalasuhteessamme. Etsitään jatkuvasti rukoillen Elämän Sanasta elämän leipää ja elävää vettä. Hiljennytään kuuntelemaan Hengen puhetta. Monen kokemus on, että Sana silloin alkaa elää ja vaikuttaa ja muuttaa sydäntä. Sieltä käsin se elävänä  voi edelleen ravita ja viitoittaa tietä myös lähimmäisillemme.

Monta vuotta sitten sain ystävältäni kortin, joka välitti yksinkertaisen filadelfialaisen elämänviisauden:
 "Rukoillaan, että Jeesus on sydämelle rakas joka päivä!"

  

Hyvä järjestys

"Vaikka en olekaan ruumiillisesti läsnä, olen hengessä teidän luonanne, ja iloitsen nähdessäni, että keskuudessanne vallitsee hyvä järjestys ja että teillä on luja usko Kristukseen." Näin Paavali kirjoitti kolossalaisille 2:5. 

Mitähän Paavali tarkoittaa "hyvällä järjestyksellä"? Näkeekö hän hengessään, että kokouksien kulku sujui hyvin ja järjestyksessä, kaikki istuivat kauniisti paikoillaan, ja seurakunnassa vallitsi hyvä kuri? Kukaan ei puhunut tai muulla tavoin käyttäytynyt häiriten. Tällainenko järjestys ilahdutti Paavalia hänen ajatellessaan Kolossan seurakuntaa? Ehkä. Aavistan kuitenkin, että hyvä järjestys myös sisälsi  jotain vielä oleellisempaa.

Kirjeen alussa Paavali kirjoittaa työtoverinsa Epafraan kertoneen hänelle kolossalaisten keskinäisestä rakkaudesta ja heidän uskostaan Kristukseen. Tästä kuuleminen oli vaikuttanut Paavalissa jatkuvaa kiitosta ja rukousta kolossalaisten puolesta. Hän iloitsi heidän hedelmääkantavasta rakkaudestaan ja rukoili, että heidän rakkautensa ja Jumalan tuntemisensa kasvaisi. Näetkö, niin kuin minä, että Paavali iloitsi nähdessään hengessään hyvän järjestyksen, rakkauden, jota kolossalaiset osoittivat toisiaan kohtaan?

1 Korinttolaiskirjeen 13:ssa luvussa kuvaillaan rakkauden ominaisuuksia: Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä. Nämä adjektiivit kuvaavat erinomaisesti hyvää järjestystä. Edelleen luemme, että "rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä..." Eivätkö kateus, kerskuminen ja pöyhkeileminen, säädyttömyys, oman edun tavoittelu, katkeruus, anteeksiantamattomuus ja vääryys kuvaakin osuvasti epäjärjestystä, rakkauden vastakohtaa! "Missä kiivaus ja riitaisuus on, siellä on epäjärjestys ja kaikkinainen paha meno." (Jaak 3:16, 1938 käännös)

Rakkaus panee kaikki paikoilleen, kauniiseen järjestykseen. "Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii." 1 Kor 13:7. Meillä on todella syytä liittyä rukoilemaan Paavalin kanssa lisääntyvää keskinäistä rakkautta elämäämme. Silloin asiat tulevat järjestykseen.

Olen innostunut Vanhan Testamentin lukija

Raamatunluvussani olen aina keskittynyt Uuteen Testamenttiin, vaikka olenkin lukenut koko Raamatun useamman kerran läpi. En pitänyt Vanhaa Testamenttia kovin tärkeänä Uuden rinnalla. Uhritoimitukset, monenlaiset lait ja määräykset ja profeettojen usein arvoituksellinen sanoma Vanhassa Testamentissa oli useimmiten hitaasti etenevää lukemista. Joitakin vuosia sitten oivalsin, kuinka tärkeää onkaan tutkia Raamattua yhteyksissään, ja lukeminen muuttui antoisammaksi. Aloin myös ymmärtää, että päästäkseni syvemmälle Raamatun sanomaan minun tulee paneutua juuriin, niihin kirjoituksiin, jotka olivat  Jeesuksen  Raamattu, kun Hän vaelsi maan päällä. Tällaisin ajatuksin aloin keskittyä Vanhan Testamentin sanomaan.

Tarvitsin useampia työkaluja kaivaakseni esille Kirjoitusten aarteita, joiden olemassaolosta olin varma. Hebrean kielen taitoa minulla ei ole, joten käytin useampia raaamatunkäännöksiä selvittääkseni vaikeasti ymmärrettäviä tekstin kohtia ja saadakseni esille vivahteita, joita alkuperäinen kieli ilmaisee. Olen tarvittaessa käyttänyt aakkosellista hakuteosta ymmärtääkseni tekstin yhteydet historiaan ja kulttuuriin. Raamattu on myös verraton itsensä selittäjä, ja olen lukiessani tarkastanut muita jakeita, jotka ovat avartaneet käsityksiäni. Uudessa Testamentissa Jeesus avaa Jumalan valtakunnan salaisuuksia vertauksien avulla, ja havaitsin, että myös Vanha Testamentti on täynnä kuvakieltä, ja käyttämällä löytämiäni  "koodeja" pääsen lukemisessa uusiin ulottuvaisuuksiin. Olen tietoisesti välttänyt liikaa kommentaareihin turvautumista, koska lukemiseni päätarkoitus on ollut kohdata Herra sanansa kautta sydämessäni.  Siksi rukoukseni on ollut: "Isä, anna minulle avoimet korvat, silmät ja sydän vastaanottaakseni sanasi." Ajan kuluessa ymmärsin myös saaneeni Jumalan minulle lahjoittaman arvokkaan työkalun: rauhallista aikaa.

Olen ollut yllättynyt havaitessani, kuinka lukemiseni on tuonut pintaan paljon voimakkaita tunteita! Eläytymistä, iloa ja riemua, ja kyyneleitä! Sydämeni on läpikäynyt asenteiden muutoksia. Rakkaus Jumalan lakeihin on alkanut kukoistaa, samoin kunnioituksen tunteet, ja jumalanpelko. Olen saanut katsoa Jumalan olemukseen: Hänen uskolliseen rakkauteensa ja voimakkaaseen mustasukkaisuuteensa, joka usein sisältyy Hänen pyhään vihaansa. Olen havainnut Hänen jatkuvan läsnäolonsa kansansa vaiheissa, Hänen halukkuutensa auttaa hädässä ja heikkoudessa, ja Hänen jatkuvasti toistuvan armahtavaisuutensa. Erityisesti Hänen pyhyytensä kohtaaminen on jättänyt jälkiä sydämeeni. Hänen sydämensä tulee esille köyhien, heikkojen, kurjien, sorrettujen, väkivallan uhrien ja kärsivien asianajajana. Hän puhuu profeettojensa kautta voimakkaasti ylpeitä  hyväosaisia ja vallankäyttäjiä vastaan.

Israelin kansan jatkuvasti toistuva epäjumalanpalvelus ja uskottomuus täyttää Jumalan sydämen voimakkailla kärsimyksillä, mustasukkaisuudella ja vihalla, ja kerta toisensa jälkeen Hän kutsuu kansaansa kääntymykseen ja parannukseen. Tämän kaiken keskellä Hän antaa näkyjä  ja vilauksia pelastussuunnitelmastaan, joka tähtää kaiken ennalleen asettamiseen.

Huomaan jakavani Psalmi 119 kirjoittajan tunteita. Hän suorastaan kylpee ilossa ja rakkaudessa Jumalan sanaa, todistuksia  ja käskyjä kohtaan. Ajatuksiani puhdistetaan, suoristetaan ja muokataan. Ilo ja rakkaus hyvään vahvistuu. Jeesus sanoo opetuslapsilleen, että he ovat puhtaita sen sanan tähden, jota Hän on puhunut. Joh 15:3. Kylpemällä Jumalan sanassa sisin puhdistuu. Sielu, siis tunteet, ymmärrys ja asenteet puhdistuvat, jotta voisi välittää Hengen hedelmiä ympärilleen. 1 Piet 1:22. Kohtaan myös Jumalan anteliaisuuden sanansa välittämisessä ja eläväksi tekemisessä. Kun sana tulee eläväksi, tulee se useampien uusien  versojen siemeneksi. Rakkaus Vapahtajaan uudistuu.

Onko Jeesukselle tilaa tässä Jumalan pyhän vanhan liiton ylistyksessä? Hän sanoo itse, että juuri Vanha Testamentti todistaa Hänestä! Joh 5:39. Siellä on kirjoitettu Hänestä enemmän kuin aavistammekaan. Hän loistaa kirkkaana vanhan liiton kirjoituksissa, käskyissä ja profetioissa. Olen havainnut, että useammat Uuden Testamentin tekstien juurista, kuin aikaisemmin olin luullut, ovat peräisin Vanhasta Testamentista. Äskettäin sain myös tietää, että Vanhassa Testamentissa on yli sata kertaa  käytetty sanaa "pelastus", joka hebreaksi on "Yeshua", Jeesus. Jeesuksen nimi tarkoittaa pelastusta, niin kuin enkeli sanoi Joosefille ennen Jeesuksen syntymää: "Hän synnyttää pojan, ja sinun tulee antaa pojalle nimeksi Jeesus, sillä Hän pelastaa kansansa sen synneistä." Matt1:21

Jeesuksen nimestä Vanhassa Testamentissa voit lukea englanniksi seuraavasta artikkelista:


http://www.menorah.org/yeshname.html

Keskinäisessä rakkaudessa

Jeesus sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm 3:20 (1938 käännös). Nämä sanat johtavat mieleeni morsiamen sanat Salomon Korkeassa Veisussa: "Rakkaani on minun, ja minä Hänen." Korkea Veisu 2:16. Koko Korkeaa Veisua leimaa Morsiamen ja  Sulhasen välinen vuorovaikutus, sujuva viestintä, joka vahvistaa keskinäisen rakkauden ja antaumuksen, ja virtaa sydämeltä sydämelle yhteisymmärryksessä ja sopusoinnussa. Molemmat täydentävät toisiaan yhteishengen kasvaessa. Rakkaus on siteenä heidän välillänsä.

Jeesuksen kanssa aterioiminen on ihana kuva sisäisestä elämästä Jeesuksen ja uskollisen sielun välillä. Ei ole kysymys yksisuuntaisesta viestinnästä, vaan yhteydestä, jossa molemmat jakavat toinen toisensa kanssa. Hän aterioitsee minun kanssani, ja minä Hänen kanssaan. Kumpikin!

Seuraavassa jakeessa Jeesus jatkaa: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa Hänen valtaistuimellaan." Ilm 3:21. Tässä kohtaamme aivan saman luottamuksellisuuden kuin aikaisemmin yhteisen ruokailun yhteydessä. Jeesus jakaa vallan yksimielisyydessä Isänsä kanssa. He istuvat samalla valtaistuimella. Heillä on sama valta. Voittaja osallistuu tähän yhteyteen!

Tämä  yhteys ja ateriayhteys Jeesuksen kanssa keskinäisessä rakkaudessa on voittovoima elämän monenlaisissa tilanteissa. Saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut, ja edelleen rakastaa. Room 8:35. Yhteys Jeesuksen kanssa on voitto. Hänessä pysyminen on voitto. Viinipuussa pysyminen on voitto. Se joka pysyy Jeesuksessa, ja jossa Jeesus pysyy, se kantaa paljon hedelmää. Joh 15:5. On kysymys jalosta, ylivoimaisesta voitosta.

Armahtavaisuuden viisaus

Luukas 16:1-15:ssa Jeesus kertoo vertauksen vilpillisestä taloudenhoitajasta, joka tuhlasi isäntänsä omaisuutta. Asian tultua isännän tietoon taloudenhoitaja kehitti ovelan suunnitelman  selvitäkseen tilanteesta. Hän vähensi isäntänsä velallisten velkoja saadakseen näin itselleen ystäviä, jotka auttaisivat häntä hänen menettäessään työpaikkansa.

Jeesus kehui epärehellisen taloudenhoitajan oveluutta: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin  kuin valon lapset." Siispä Jeesus kehoittaa valon lapsia viisaaseen kanssakäymiseen toinen toisensa kanssa ja hankkimaan aineellisin keinoin ystäviä, niin että tämä toiminta saa aikaan jotakin ikuisesti kestävää.

Matteus 10:16:ssa Jeesus sanoo: "Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset."  Myös Paavali kehoittaa meitä olemaan viisaita ja taitavia hyvään, mutta taitamattomia pahaan. Room 16:19. Tällaisella mielenlaadulla meidän tulee pitää ovelaa taloudenhoitajaa esikuvanamme kaikessa hyvässä.

Olemme Jumalan moninaisen armon taloudenhoitajia, ja päivän mittaan kohtaamme tilanteita, joissa voimme antaa anteeksi, vapauttaa velallisiamme, tuhlata Herramme omaisuutta, Hänen armoaan toisille ihmisille. Viisaan taloudenhoitajan tavoin voimme kiirehtiä mitätöimään velkakirjoja, kohtaamiamme vääryyksiä, antamaan ne anteeksi. Jos se on vaikeaa, velka on suuri, niin on armo vielä suurempi: ylenpalttinen! Näin järjestämme asiamme toistemme kanssa tavalla, joka sopii valon lapsille: viisaudessa, puhtaudessa ja hyvyydessä. Opimme luopumaan omista vaatimuksistamme ja moitteistamme toisia kohtaan jo sydämessämme, ennen kuin ne ovat ehtineet tulla esille. "Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin." Kol 3:13.

Tämän anteeksiantamuksen kokeminen johtaa meitä välittämään sitä eteen päin.

Kun näin tuhlaamme Herramme omaisuutta päivittäisessä elämässämme, niin tulos taloudenhoidostamme tulee tilintekopäivänä olemaan: Kuluttamamme armo on suurempi kuin velka. Armotaloudenhoidon tilit täsmäävät! Armahtavalle tilintekopäivä koituu riemuvoitoksi! Jaak 2:13. Viimeisenä päivänä Jumalan elämässämme toiminut armo saa palkkansa: Joku, tai ehkä useampi Jeesuksen sisaruksista, joille olemme jakaneet Hänen armoaan, ja Jeesus itse, ottavat meidät vastaan iäisissä asunnoissa! Matt 25:34-40.