Haluan nyt kertoa eräästä minulle tärkeästä rukousvastauksesta, joka on merkinnyt paljon minulle ja ollut suuntaa näyttävä rukouselämässäni. Tämä yksinkertainen totuus rukouksesta selkeni minulle vuosia sitten.
Pyrin rukoilemaan tietyllä tavalla, mutta tunsin, että siinä oli jotakin väärää. Halusin nimittäin rukoilla keskittyneesti ja hartaasti, ja panin koko sisäisen sielunelämäni liikkeelle. Halusin tietenkin, että Jumala kuulee rukoukseni, ja ymmärsin, että minun tulee rukoilla koko olemuksellani sanojen hokemisen sijasta. Koin rukoilevani kunnolla ja kokosydämisesti. Mutta ajan mittaan aloin huomata, että tavassani rukoilla oli jotakin häiritsevää. Tämä synnytti uuden huokauksen sydämessäni: Mikä rukouksessani on vikana?
Tähän huokaukseeni sain vastauksen. Tunsin, että syvältä sydämeni sisimmästä tuli kaksi sanaa tietoisuuteeni: "Vanhurskas Isä!"
Samassa hetkessä ymmärsin, minkä rukousvastauksen nämä kaksi sanaa sisälsivät. Tajusin, mikä hartaassa ja kokosydämisessä rukouksessani oli vikana. Tunnistin näiden kahden sanan kuuluvan Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen Johannes 17. luvussa, ja löysin ne jakeesta 25. Näihin kahteen sanaan sisältyvän rukousvastauksen "selitys" on seuraava:
Kysymys on rukouksen tasapainosta. Minun rukoustapani korostus oli ollut rukoukseni suorituksessa, sen voimaperäisyydessä ja kokosydämisyydessä. Olin etsinyt tunnepohjaista vahvistusta rukoukseni kuulemiselle itsestäni. Nyt sain vastaukseksi, että vastaukset rukouksiin ovat kätkettyinä Jumalan olemuksessa, siinä kuka ja millainen Jumala on, ei minun rukoukseni ominaisuuksissa. Jeesuksen rukous Johanneksen evankeliumin 17. luvussa kohdistuu Isälle, pyhälle ja vanhurskaalle Isälle. Kärsimyksissään Jeesus luovutti itsensä Hänelle, joka tuomitsee oikeudenmukaisesti. Jeesus lepäsi vanhurskaan ja oikeudenmukaisen Isän käsivarsilla vääryyden ja myrskyn raivotessa. Koska Hän oli yhtä Isän vanhurskaan ja oikeudenmukaisen olemuksen kanssa Isälle antautuessaan, Hän itse asiassa lepäsi rukousvastauksessa.
Rukouksemme perustana tulee siis olla Jumalan olemus. Raamatusta voimme löytää monia Jumalan ominaisuuksia, joihin voimme nojata ja viitata rukoillessamme. Silloin Herrasta itsestään tulee meidän rukousvastauksemme! Voimme lukea kärsivällisyyden ja rakkauden Jumalasta, lohdutuksen, toivon ja rauhan Jumalasta, laupeuden Isästä. Herra on meidän apumme, valomme ja pelastuksemme, hän on voimamme ja kalliomme. Hän on kirkkauden Kuningas, sotajoukkojen Herra. Kun rukoilemme, meidän tulee etsiä Häntä ja rukouksessamme levätä Hänen olemuksessaan ja erityisesti juuri siinä ominaisuudessa, mitä siinä hetkessä tarvitsemme. Rukouksen painopisteen tulee siis olla kaikkeuden Jumalassa, ja rukouksen voima välittyy meille yksinkertaisen luottamuksen kautta turvautuessamme Jumalassa juuri siihen Hänen ominaisuuksistaan, jota tarvitsemme.
Myös rukoillessamme toisten ihmisten ja eksyneitten rakkaittemme puolesta, on tärkeää päästä lepoon Jumalassa. Mikä onkaan levollisempaa esirukouksessa, kuin kääntyä Vapahtajan ja Hyvän Paimenen, Suuren lammasten Paimenen puoleen. Tie rukousvastaukseen on kohdata Hänet, jota me rukoilemme, ja pitää silmämme luotuina Häneen kadottamatta Häntä näköpiiristä.
Rukous voi olla tasapainoilua ja taistelua, ja rukoilijan kokemus on monesti, että lepoon pääseminen ei aina ole yksinkertaista. Mutta kun olemme päässeet lepoon, silloin olemme saaneet vastauksen, vaikka joutuisimmekin vielä odottamaan aistein havaittavaa tulosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti