Monta vuotta sitten nuoruudessani havaitsin rinnassani kyhmyn. Kuukautta myöhemmin minut leikattiin, ja kyhmy osoittautui hyvänlaatuiseksi. Tämän kuukauden aikana opin jotakin tärkeää: Tunteet voivat valehdella. Vaikka olikin todennäköistä, että kasvain oli hyvänlaatuinen, varmuus siitä saatiin vasta leikkauksessa. Tunteeni aaltoilivat ylös alas. Prosessin kuluessa päädyin kuitenkin tosiasiaan: Kasvain ei voi olla sekä pahan- että hyvänlaatuinen. Toinen näistä kahdesta on vale. Jos kasvain on hyvänlaatuinen, silloin masentavat ja alaspäin vievät ajatukset eivät ole totta. Miksi siis antaisin niiden pettää itseäni? Miksi antaisin valheen painaa mieleni alas? Jos tunteeni taas ovat "totta", niin eikö Jumala ole myös niiden Herra?
Vaikeissa elämäntilanteissa, kun tunteet kuohuvat, Jumala haluaa kiinnittää meidät lujemmin itseensä antamalla meille sanansa, johon voimme tarttua, ja sellaisia sanoja hänellä on monta. "Jumala on itse sanonut: - Minä en sinua jätä, en koskaan sinua hylkää. Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa: -Herra on minun auttajani, siksi en pelkää." Hebr 13:5-6. "Turvallisin mielin" on tasapainoinen ja levollinen tunnetila. Tai: "Hänen voimansa on uusi päivästä päivään." 5 Moos 33:25. Voima myötäilee kunkin päivän taakan suuruutta. Tarttuessamme luottavaisesti Jumalan sanaan se muokkaa tunteitamme.
Paholainen puolestaan haluaa käyttää tunteitamme hyväkseen johtaakseen meidät pimeyteen. Silloin on syytä tarrautua Jumalan sanaan, valon aseeseen. Meidän tulee lukea ja mietiskellä sitä, ja muistaa, että Jumala itse on tämän sanan takana, ja takertua siihen, ja silloin se auttaa meitä.
Paavali kirjoittaa: " Me olemme kaikin tavoin ahtaalla mutta emme umpikujassa, neuvottomia mutta emme toivottomia, vainottuja mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä mutta emme tuhottuja." 2 Kor 4:8-9. Ehkäpä paholainen saarnasi Paavalille, että hän todella oli umpikujassa eikä hänellä ollut toivoa, hänet oli hylätty ja tuhottu. Paavali kuitenkin havaitsi valheen ja protestoi: Ei! En aio uskoa petokseen. Oli totta, että olosuhteet olivat vaikeita, Paavalikin myönsi sen, mutta valheen vastustaminen ja luottamus Kaikkivaltiaaseen johti hänen mielensä tasapainoon.
Meitä kehoitetaan pitämään kiinni toivosta, eämämme ja sielumme varmasta ja lujasta ankkurista. Panemme toivomme Jumalaan pitämällä lujasti kiinni hänen sanansa lupauksista. Silloin sielun, tunteittemme myrskyt eivät kaada meitä.
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Todisteita Jumalan olemassaolosta
Meillä on kehitysteoria, ja sen kannattajat tukeutuvat tieteelliseen todisteaineistoon. Arvostan tiedettä niin pitkälle kuin se todella on totta. Mutta tärkeintä ja olennaisinta ihminen ja tiede eivät ole kyenneet selvittämään, nimittäin elämän alkuperää. Miten elämää luodaan? Voiko ihminen tuottaa elämää? Ihminen ei ole löytänyt elämän salaisuutta. Kuitenkin ihmisellä ja jokaisella elävällä olennolla on elämän itu itsessään ja mahdollisuus välittää elämää eteen päin.
Raamattua selaillessamme voimme pysähtyä miettimään paria yksinkertaista jaetta asian tiimoilta:
Se mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä ihmisten keskuudessa. Jumalan näkymätön olemus, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Room 1:18-19.
Jumala ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme. Ap.t 17:27-28.
Eikö juuri elämä ole tuo ilmeinen ja selvästi nähtävä ja havaittava todiste Jumalan olemassaolosta! Näet ja koet että elävä elää ja liikkuu ja on. Et näe itse elämää, mutta näet sen ilmenemisen elämän omistajissa. Näet elämän merkkejä. Itse elämä, tuo näkymätön, on Jumala.
Luodessaan ihmisen Jumala puhalsi elämän hengen häneen. 1 Moos 2. Se että sinä elät, sinä itse olet ilmeinen nähtävissä ja havaittavissa oleva todiste Jumalan olemassaolosta.
torstai 23. tammikuuta 2014
Ahtaat portit
"Kilvoitelkaa päästäksenne sisään ahtaasta ovesta. Minä sanon teille: monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene." Luuk 13:24. Tämä on Luukkaan versio Jeesuksen "ahdas portti" - vertauksesta. Matteus kirjoittaa: "Menkää sisään ahtaasta portista... Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" Matt 7:13-14. Psalmissa lukee porteista monikossa: "Avatkaa minulle vanhurskauden portit! Niistä käyn sisään kiittämään Herraa." Ps 118:19. Oletan siis, että portti-vertaus sopii myös kuvailemaan kaidan tien muitakin ahtaita paikkoja kuin ensimmäistä.
Kuvittele tilannetta, jossa monta ihmistä yrittää mennä samanaikaisesti pienestä ja ahtaasta ovesta sisään. Haluan tarkastella sanomaa ahtaasta portista tällaisesta tilanteesta käsin. Jeesus siis sanoi: "Monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene." Moni meni sisälle avarasta portista lavealle tielle. Joukoittain. Ovi oli niin suuri, että siitä mahtui useampi yhtä aikaa. Sama ei kuitenkaan onnistu ahtaalla portilla. 1 Kor 10:ssä Paavali viittaa israelilaisten erämaavaellukseen, jolloin kansa teki syntiä yhdessä. Joukossa ryhdyttiin palvelemaan epäjumalia ja antauduttiin siveettömään elämään. Joukolla nuristiin ja valitettiin. Paavali puhuu myös tämän maailman menon mukaan elämisestä ajan hengen kuljetuksessa. "Trendit" kiehtovat ja vangitsevat. Joukkomentaliteetti saa helposti vallan. Sananlasku toteaa osuvasti: Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kaidalla tiellä emme voi seurata virtaa. Siellä on kysymys henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen ja hänen johdatuksessaan olemisesta. Kun Jeesus ennusti Pietarille tämän tulevasta marttyyrikuolemasta, niin Pietari kysyi: "Miten sitten käy Johannekselle?" Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua." Joh 21. Meidän on kohdattava ahtaat porttimme yksin. Jos haluamme muut mukaamme, portin luona tulee tungosta, eikä kukaan pääse sisään. Muiden ajatukset ja mielipiteet saattavat estää Jumalan tahdon tekemistä, niin että kadotamme portin näkyvistämme, ja ehkä emme enää löydä sitä. Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen tulevasta kärsimisestään ja kuolemastaan, Pietari alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle!" Jeesus vastasi: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta vaan ihmisestä!" Näin kovaotteisesti Jeesus suhtautui Pietarin empaattiseen ja hyväätarkoittavaan neuvoon, joka kiusasi Jeesusta valitsemaan helpomman tien ja väistämään ahdasta porttia.
Jeesus puhui ja toimi aikansa uskonnollisen eliitin tekopyhyyttä vastaan. Kirjanoppineiden ja fariseusten olisi pitänyt olla hyvään ohjaajia. Jeesus paljasti heidän teeskentelynsä, ja meidän on helppo olla samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Mutta olemmeko yksimielisiä Jeesuksen kanssa, kun hän paljastaa meille oman farisealaisuutemme, ne monet ilmenemiset halustamme näyttää paremmalta kuin todellisuudessa olemme? Meitä opetetaan rukoilemaan publikaanin rukousta: "Ole minulle syntiselle armollinen!" Silloin meidät lasketaan evankelisten kristittyjen joukkoon. Olemme samassa ryhmässä. Olemme oikeauskoisia, armosta pelastettuja. Mutta testataanpa publikaanin rukouksemme aitous rukoilemalla: "Ole minulle fariseukselle armollinen!" - - Uskallanko mennä tästä ahtaasta portista sisälle? - - Kuka haluaa jatkaa tällä kaidalla tiellä, jolla etsitään vain Jumalan kunniaa eikä ihmisten?
Jokaista ahdasta porttia edeltää rukouskammio. Kun menen sinne, suljen oven ja vietän aikaa yksin Jumalan kanssa. Muut ihmiset eivät pääse kammiooni. Siellä kohtaan Jumalan ja etsin hänen kunniaansa ja apuansa ahtaan portin kautta kulkemiseen. Vanhurskauden porteista käydään sisälle kiittämään ja kiittäen Herraa. Tässä vaiheessa kaita tie tuntuukin ihanan tilavalta.
Kuvittele tilannetta, jossa monta ihmistä yrittää mennä samanaikaisesti pienestä ja ahtaasta ovesta sisään. Haluan tarkastella sanomaa ahtaasta portista tällaisesta tilanteesta käsin. Jeesus siis sanoi: "Monet yrittävät mennä sisään mutta eivät siihen kykene." Moni meni sisälle avarasta portista lavealle tielle. Joukoittain. Ovi oli niin suuri, että siitä mahtui useampi yhtä aikaa. Sama ei kuitenkaan onnistu ahtaalla portilla. 1 Kor 10:ssä Paavali viittaa israelilaisten erämaavaellukseen, jolloin kansa teki syntiä yhdessä. Joukossa ryhdyttiin palvelemaan epäjumalia ja antauduttiin siveettömään elämään. Joukolla nuristiin ja valitettiin. Paavali puhuu myös tämän maailman menon mukaan elämisestä ajan hengen kuljetuksessa. "Trendit" kiehtovat ja vangitsevat. Joukkomentaliteetti saa helposti vallan. Sananlasku toteaa osuvasti: Joukossa tyhmyys tiivistyy.
Kaidalla tiellä emme voi seurata virtaa. Siellä on kysymys henkilökohtaisesta suhteesta Jeesukseen ja hänen johdatuksessaan olemisesta. Kun Jeesus ennusti Pietarille tämän tulevasta marttyyrikuolemasta, niin Pietari kysyi: "Miten sitten käy Johannekselle?" Jeesus vastasi: "Mitä se sinulle kuuluu? Seuraa sinä minua." Joh 21. Meidän on kohdattava ahtaat porttimme yksin. Jos haluamme muut mukaamme, portin luona tulee tungosta, eikä kukaan pääse sisään. Muiden ajatukset ja mielipiteet saattavat estää Jumalan tahdon tekemistä, niin että kadotamme portin näkyvistämme, ja ehkä emme enää löydä sitä. Kun Jeesus kertoi opetuslapsilleen tulevasta kärsimisestään ja kuolemastaan, Pietari alkoi nuhdella häntä: "Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle!" Jeesus vastasi: "Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta vaan ihmisestä!" Näin kovaotteisesti Jeesus suhtautui Pietarin empaattiseen ja hyväätarkoittavaan neuvoon, joka kiusasi Jeesusta valitsemaan helpomman tien ja väistämään ahdasta porttia.
Jeesus puhui ja toimi aikansa uskonnollisen eliitin tekopyhyyttä vastaan. Kirjanoppineiden ja fariseusten olisi pitänyt olla hyvään ohjaajia. Jeesus paljasti heidän teeskentelynsä, ja meidän on helppo olla samaa mieltä Jeesuksen kanssa. Mutta olemmeko yksimielisiä Jeesuksen kanssa, kun hän paljastaa meille oman farisealaisuutemme, ne monet ilmenemiset halustamme näyttää paremmalta kuin todellisuudessa olemme? Meitä opetetaan rukoilemaan publikaanin rukousta: "Ole minulle syntiselle armollinen!" Silloin meidät lasketaan evankelisten kristittyjen joukkoon. Olemme samassa ryhmässä. Olemme oikeauskoisia, armosta pelastettuja. Mutta testataanpa publikaanin rukouksemme aitous rukoilemalla: "Ole minulle fariseukselle armollinen!" - - Uskallanko mennä tästä ahtaasta portista sisälle? - - Kuka haluaa jatkaa tällä kaidalla tiellä, jolla etsitään vain Jumalan kunniaa eikä ihmisten?
Jokaista ahdasta porttia edeltää rukouskammio. Kun menen sinne, suljen oven ja vietän aikaa yksin Jumalan kanssa. Muut ihmiset eivät pääse kammiooni. Siellä kohtaan Jumalan ja etsin hänen kunniaansa ja apuansa ahtaan portin kautta kulkemiseen. Vanhurskauden porteista käydään sisälle kiittämään ja kiittäen Herraa. Tässä vaiheessa kaita tie tuntuukin ihanan tilavalta.
tiistai 7. tammikuuta 2014
Odota Herraa!
Vanhassa Testamentissa puhutaan usein odottamisesta:
"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps 27:14 (1938 käännös)
"Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!" Ps 37:7
"Autuaita ne, jotka häntä odottavat!" Jes 30:18
"Kaikki jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman." Jes 40:31
"Odottaminen" sai hohtoa vahvistaen uskoani, kun kuulin, että hyvin usein sana "odottaa" on alkuperäisessä tekstissä ilmaistu ajatuksella "odottaa kauan ja näennäisesti turhaan". Eikö tämä ajatus olekin suuri apu rukouselämään! Vahvistumme uskossa rukouksemme kuulemiseen, kun tiedostamme odottamisen luonteen. Tämä on Jumalan työmenetelmä. Odotusaika koettelee uskoamme. Rukouksella on siis muitakin tehtäviä kuin välittää toivomuksia Jumalalle. Haaste onkin, että annamme rukousvastauksen viipymisen rohkaista itseämme!
Jumalan odottamisen tärkeys selkenee vielä enemmän, kun vertaamme Jumalan työtapaa paholaisen metodeihin: "Voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt." Ilm 12:12. Kaikkialla on raivoaminen ja kiire luonteenomaista paholaisen toiminnalle, myös kun hän kiusaa meitä. Vaikka toiminta ja kiusaaminen onkin usein naamioitua, niistä voi kuitenkin aistia niiden aikaansaajan rauhattomuuden ja vireen.
Odotammeko Herraa vai stressaannummeko? Kenen ja millaisen hengen kuljetuksessa olemme?
"Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa." Ps 27:14 (1938 käännös)
"Ole ääneti Herran edessä, odota hänen apuaan!" Ps 37:7
"Autuaita ne, jotka häntä odottavat!" Jes 30:18
"Kaikki jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman." Jes 40:31
"Odottaminen" sai hohtoa vahvistaen uskoani, kun kuulin, että hyvin usein sana "odottaa" on alkuperäisessä tekstissä ilmaistu ajatuksella "odottaa kauan ja näennäisesti turhaan". Eikö tämä ajatus olekin suuri apu rukouselämään! Vahvistumme uskossa rukouksemme kuulemiseen, kun tiedostamme odottamisen luonteen. Tämä on Jumalan työmenetelmä. Odotusaika koettelee uskoamme. Rukouksella on siis muitakin tehtäviä kuin välittää toivomuksia Jumalalle. Haaste onkin, että annamme rukousvastauksen viipymisen rohkaista itseämme!
Jumalan odottamisen tärkeys selkenee vielä enemmän, kun vertaamme Jumalan työtapaa paholaisen metodeihin: "Voi maata ja merta - Saatana on laskeutunut teidän luoksenne! Se on raivon vallassa, sillä se tietää, että sen aika on lyhyt." Ilm 12:12. Kaikkialla on raivoaminen ja kiire luonteenomaista paholaisen toiminnalle, myös kun hän kiusaa meitä. Vaikka toiminta ja kiusaaminen onkin usein naamioitua, niistä voi kuitenkin aistia niiden aikaansaajan rauhattomuuden ja vireen.
Odotammeko Herraa vai stressaannummeko? Kenen ja millaisen hengen kuljetuksessa olemme?
perjantai 27. joulukuuta 2013
Rukoilkaa lakkaamatta
"Älä ole kerkeä kieleltäsi äläkä puhu harkitsematta Jumalan edessä, sillä Jumala on taivaassa ja sinä olet maan päällä. Olkoot sanasi sen vuoksi harvat." Saarn 5:1
Tämä sana vaikuttaa hiljaisuutta ja kunnioitusta sydämessä. Tällainen asenne on tärkeä osa rukousta: Kunnioittaen kokea etäisyyttä suhteessa Jumalaan. Kuitenkin etäisyyden tunnossa on Jumala myös lähellä. Pane merkille, kuinka läheisyys ja etäisyys tulevat esille Jeesuksen meille opettamassa rukouksessa:
"Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa." Suuri, taivaassa asuva hallitsija on meidän Isämme.
Myös Jesaja 57:15 kuvailee näiden kahden vastakkaisuuden yhdistymistä: "Korkea ja Ylhäinen, hän joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." Jumala asuu taivaassa ja nöyrien sydämessä. Kaukana, ja lähellä.
Paavali opettaa: "..saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Tämä jae kuvaa lapsellista, luottavaista ja kiitollista suhdetta Jumalaan.
Jumala ei tarvitse meidän sanojamme, mutta hän reagoi asenteisiimme: Kunnioitukseen ja nöyryyteen. Lapselliseen luottamukseen ja uskoon. Kiitollisuuteen. Kun nämä ainekset sisältyvät rukouksiimme, silloin ne ovat täysiarvoisia. Silloin niihin on jo vastattu. Sana "rukoilkaa lakkaamatta" toteutuu tällaisen sydämenasenteen kautta. Nöyrän, luottavaisen ja kiitollisen sydämen säilyttäminen Jumalan edessä on jatkuvaa rukousta.
Tämä sana vaikuttaa hiljaisuutta ja kunnioitusta sydämessä. Tällainen asenne on tärkeä osa rukousta: Kunnioittaen kokea etäisyyttä suhteessa Jumalaan. Kuitenkin etäisyyden tunnossa on Jumala myös lähellä. Pane merkille, kuinka läheisyys ja etäisyys tulevat esille Jeesuksen meille opettamassa rukouksessa:
"Isä meidän, joka olet taivaassa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa." Suuri, taivaassa asuva hallitsija on meidän Isämme.
Myös Jesaja 57:15 kuvailee näiden kahden vastakkaisuuden yhdistymistä: "Korkea ja Ylhäinen, hän joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin: - Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona. Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen." Jumala asuu taivaassa ja nöyrien sydämessä. Kaukana, ja lähellä.
Paavali opettaa: "..saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon." Tämä jae kuvaa lapsellista, luottavaista ja kiitollista suhdetta Jumalaan.
Jumala ei tarvitse meidän sanojamme, mutta hän reagoi asenteisiimme: Kunnioitukseen ja nöyryyteen. Lapselliseen luottamukseen ja uskoon. Kiitollisuuteen. Kun nämä ainekset sisältyvät rukouksiimme, silloin ne ovat täysiarvoisia. Silloin niihin on jo vastattu. Sana "rukoilkaa lakkaamatta" toteutuu tällaisen sydämenasenteen kautta. Nöyrän, luottavaisen ja kiitollisen sydämen säilyttäminen Jumalan edessä on jatkuvaa rukousta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)