Pohdintaa tahdosta ja tunteista uskonelämässä

Rakkaus on käsite, joka yleensä aina tajutaan tunnetasolla, ja siksi tahdon merkitystä ja paikkaa ei useinkaan arvosteta eikä oivalleta rakkauden toteuttamisessa. Uuden Testamentin tärkein ja toimivin rakkautta ilmaiseva sana, agape, on kuitenkin hyvin tahtopainotteinen. Kun Raamattu puhuu siis rakkaudesta, se usein viittaa tahdon .valintoihin. Jos virheellisesti käsitämme rakkauden vain tunteeksi, rakkaudestamme puuttuu jotain oleellista . Avioliittokin perustuu lupauksiin, joissa kysytään tahtoa jo vihkimistilaisuudessa.

Tahtorakkaus saattaa vaikuttaa kylmältä, mutta se on oiva apuväline, johon voi tarttua, vaikka ei tuntisikaan sen kummempaa. Jeesus sanoo:"Jos joku haluaa tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Vaikka tämä sana ei ihan suoraan puhukaan rakkaudesta, se kuitenkin ilmaisee tärkeän periaatteen, joka toimii myös tahdon ja tunteen suhteessa rakastamisessa. Rakkauden tahdon johtama toiminta ehkä vaikuttaakin ensimmäisenä hyviä tunteita  sen kohteessa, ja sitä kautta rakkauden antaja saa myös takaisin, ja vuorovaikutus syvenee.

Kuva: Pixabay, Waldryano

 Sisäisessä taistelussamme hyvän ja pahan, oikean ja väärän, totuuden ja valheen välillä, on tunteilla suuri vaikutusvalta meidän kaatamiseksemme. Jo Raamatun alkulehdillä  näemme, kuinka Eevan kiusaus voimakkaasti perustui tunteen tilannearviointiin: "Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti hedelmästä ja söi .." 1 Moos 3:6. Kainin suorittama Aabelin murha alkoi myös kiusauksen tunteesta, tällä kertaa kateuden ja vihan tunteen voimistumisesta. Jumalan antama neuvo Kainille oli:" Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" 1 Moos 4:7. Tässä Kainille tarjottiin taivaasta voimakasta apua vihan tunteen voimaa vastaan: Hallitse vihasi! Ensimmäinen askel tähän on tunteen jarruttaminen tahdon kautta. Vihaa lisätään painamalla tunteen kaasupoljinta, ja sitä hillitään ja se pysäytetään käyttämällä tahdon jarrua. Tahto voi olla tunteiden tasapainottaja, ja se, mitä tahdomme, ohjaa toiminnan suuntaa.  Kysymys ei ole tahdon voimasta, vaan siitä mitä tahdomme. Heikon tahdon syyttämisen sijasta tuleekin selvittää itselleen, mitä tahtoo elämässä. Jos tahtoo hyvää ja oikeaa, niin niitä tulee vahvistaa. Jumala ohjasi Kainia: "Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi." Jos etsit hyvää, täytät mielesi hyvillä ajatuksilla, silloin on helpompaa tahtoa ja valita  hyvä, ja teet hyvin.

Rakkauteen sisältyy hyvän valinta. Rakkauden ei useinkaan tarvitse pohtia, mikä on oikein ja hyvää, koska ne ovat rakkauden geeneissä. Oikean ja hyvän valinta on luonnollista rakkaudelle. Jumala pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti, ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tiit 3:5. Kuitenkin Jumalan tahdon vastaisuuden voima  asuu meidän syntisessä luonnossamme  ja voi helposti kietoa ja sokaista meidät. Tässä sokaistuneessa, kritiikittömässä ja harkintakyvyttömässä tunnetilassa on rakkauden ensiapuna tahdon tietoisen valinnan jarrun käyttö. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Room 13:10.

Entä jos on sitten valinnut väärin tunteen sokaisemana ja  vaimentanut omantunnon ja Jumalan neuvon elämässä? Silloinkin voi nostaa katseensa Vapahtajaan ja tunnustaa väärän valintansa  ja vastaanottaa puhdstuksen Jeesuksen veressä. "Luo minuun uusi vahva henki" oli Daavidin rukous tällaisessa tilanteessa.

Suomenkielen "omatunto" viitannee väärän ja syntisen tilan "pistoon sydämessä". Ehkäpä juuri omantunnon tunnevivahde ilmaisee vian. Mielenkiintoista, että ruotsinkielen vastaava sana painottaa tietoa: samvete. Omatieto. Niin kuin tunne voimistuessaan kiusauksessa johtaa syntiin, niin tunto ja tunne myös paljastavat vääryyden itselle kolkutuksena ja pistona. Hyvä omatunto taas on omatietoa tahdon valinnoissa ja vakuuttaa hyvästä ja oikeasta. "Me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa." Hebr 13:18. 

"Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.. Siitä me tiedämme,  että olemme totuudesta, ja me saatamme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja  tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä  saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista." 1 Joh 3:19-22.  Joskus sydän voi syyttää, vaikka tietääkin tahtovansa kaikessa hyvin vaeltaa, ja vaikka vaeltaakin Jumalan edessä herkällä tunnolla. Tällaisessa tilanteessa saattaa syyllisyyden tunteminen johtua alitajuntaan piiloutuneista aikaisemmista kokemuksista tai vihollisen aiheettomista syytöksistä. Silloin tulee viedä syytös ja syyllisyyden tunto Jumalan kasvojen eteen. Jumala on suurempi kuin omatunto. Hän tietää ratkaista pulman oikein. Hän antaa rauhansa sydämeen, joka panee luottamuksensa Isäänsä. Siinä rauhassa tahto ja tunto kirkastuvat, tulevat valaistuiksi, ja saa nähdä tien eteen päin selvemmin.

Maistetaan Hengen hyvää hedelmää, Gal 5:22, ja valitaan tietoisesti sen viljelemistä elämässä, niin sen luoma hyvä ilmapiiri vaikuttaa runsaasti hyviä tunteita omassa ja muitten sydämissä.

Mikä on elämäntehtäväsi?

 

Mooses välitti Jumalan sanan faaraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä." Room 9: 17. Tässä puhutaan Egyptin faaraosta, joka kerta kerran jälkeen asettui vastustamaan Israelin kansan lähtöä Egyptistä kohti luvattua maata. Hän ei kuitenkaan onnistunut, ja Jumala johdatti kansan vapauteen suurilla ihmeteoilla. Paavali kutsui faaraota vihan astiaksi. Jumala käytti hänen armotonta ja kovaa  itsevaltiuttaan tehdäkseen omat armotekonsa ja ihmeensä kansaansa kohtaan tunnetuksi ihmiskunnalle. Hän käytti miehen pahuutta hyvän voimansa ja johdatuksensa julkisaattamiseksi. Hän tiesi etukäteen mihin suuntaan faaraon elämän valinnat häntä johdattivat, ja Hän muokkasi faaraon pahuutta aseekseen. 

 Edellisen yhteydessä Paavali vertaa myös Jumalan valittuja elämäntehtävineen astioihin. Toisaallakin hän käyttää astia-vertausta: Suuressa talossa on kulta- ja hopea-astioita, sekä myös  puu- ja saviastioita, ja niillä kaikilla on erilainen käyttötarkoitus. Vihan astian vastakohtana Paavali puhuu laupeuden astioista, jotka Jumala on edeltävalmistanut välittämään Jumalan kirkkautta ja kunniaa ja majesteettia. Room 9:23-24. Toisin sanoen Jumalalla on juuri omillensa ainutlaatuinen elämäntehtävä, johon Hän on heitä muokannut  ja valmistanut. Juuri jotakin tiettyä tarkoitusta ja tavoitetta varten. Paavali itse oli Jeesukselle "valittu ase kantamaan Jeesuksen nimeä pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen". Elämäntyön päätavoite on Jumalan kunnian kirkastaminen. "Te olette maailman valkeus", sanoi Jeesus oppilailleen. Me olemme  Jumalan, Luojamme teko, "luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme". Ef 2:10.

Laupeuden astioina kannamme sydämessämme Jumalan laupeutta. "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta,  joka on meille annettu." Room 5:5. Laupeus kuvannee juuri rakkauden välittämistä eteen päin monenlaisiin puutoksiin. Meitä ei ole kutsuttu vaatimaan, vaan täyttämään puutteita. Meidän tulee antaa jäsenemme, kätemme, jalkamme, suumme, silmämme, koko kehomme vanhurskauden aseiksi Jumalalle Room 6:13. Koko olemuksemme tulee kantaa Jumalan meille antamaa tehtävää.

Kuva: Pixabay, Gerd Altmann 

 

Mikä on tehtäväsi? Ajattele tähänastista elämääsi uskossa. Missä asioissa ja tilanteissa  Jumalalle antautumisesi on ilmennyt? Mitä olet välittänyt Hänen rakkaudestaan toisille? Ehkä joku erityinen antamisen ilmenemismuoto on leimannut juuri sinun palveluasi. Armolahjastakin voi olla kyse. Voimme välittää esirukouksia  Jumalalle. Voimme antaa voimiamme ja varojamme toisten auttamiseen ja hätään. Voimme välittää nostavia ja rohkaisevia sanoja, siunata ihmisiä ajatuksin, sanoin ja teoin. Voimme levittää ilosanomaa. Antamalla anteeksi toinen toisillemme välitämme Jumalan laupeutta ja armahtavaisuutta. Voimme "hyvässä työssä kestävinä etsiä kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta". Room 2:7. Elämämme tarkoitushan on, että Jumala meidän kauttamme kirkastuisi. Room 9:23. Uuden Testamentin kirjeet rohkaisevat meitä joka sivulla   juuri  tähän monimuotoiseen Kristuselämään. Kun Jeesus Kristus kasvaa, niin oma minä pienenee. Niinkuin tähdet loistavat valoaan, on Jeesuksen omien etuoikeus kirkastaa Jumalan kunniaa, tarjolla pitäessämme elämän sanaa koko olemuksemme välityksellä. Fil 2:15.

                                               KUNNIA JUMALALLE KORKEUKSISSA!

Jumalan armon elämää muuttava voima

Kun yli 50 vuotta sitten tulin uskoon, opettelin muiden mukana ulkoa raamatunjakeita. Yksi niistä oli: "Tehkää siis parannus, ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt 3:19. Jae sanoo selkeästi, että tehtyjä syntejä kadutaan, ja ne jätetään, ja elämän suuntaa muutetaan ja aloitetaan uusi  ja parempi elämä puhdistetulla sydämellä. Raamatun lukijan ei ole vaikeaa havaita, että kääntymyksestä ja  parannuksesta on kirjoitettu selkeästi monin kuvin ja esimerkein. Tämä muokkasi käsitystäni elämästä kristittynä.

Myös toinen tärkeä totuus tuli esille Sanasta ja julistuksesta, jota seurakuntanuorena kuulin: Pelastus on ainoastaan uskosta ja armosta. Tätä painotettiin usein kuitenkin sillä tavalla, että Raamatun monen monet "tekojakeet" tavallaan jäivät hämärään. Julistaja saattoi pitää  puheen, johon myös sisältyi tekstiin kuuluvia kehoituksia kuuliaisuuteen. Näitähän on runsaasti kaikkialla Raamatussa. Puheen lopussa tai kestäessä hän saattoi kuitenkin kokea tehtäväkseen painottaa uskon ja armon sanomaa sillä tavalla, että uskon kuuliaisuuden sanoma jäi varjoon ja tyrmättiin lain tekoina.  Tosin myös saatettiin julistaa, että teot ovat uskon seurausta ja hedelmää, mutta mieli tavallaan passivoitui, jos armolla  torjuttiin tekopuoli. Milloin teen "vääriä hyviä" tekoja ja milloin kannan hedelmää? Onko Sanan tottelemiseen pyrkiminen yritystä ansaita jotain Jumalan edessä? Siihenhän kuitenkin jatkuvasti kehoitetaan Jumalan sanassa.

Koin myös ristiriitaiseksi  parannuksen ja katumuksen ja syntien anteeksisaamisen saarnauksen ohella kuullun sanoman omasta kurjuudesta, josta ei mitenkään voi päästä eroon, ja jonka kanssa aina uudestaan saa tulla ristin juurelle armoa pyytämään ja kerjäämään ja alkamaan alusta. Tällainen julistus johtaa helposti asenteeseen: Eihän se haittaa sitten, että tekee syntiä, saahan kuitenkin anteeksi. - Tällaista evankeliumia - ilosanomaako? - julistettin ja julistetaan. 

On ilosanoma, että synnit saa anteeksi. Mutta jos kasvu jää tähän, eikä pääse alkua pidemmälle, johtuu se usein puutteellisesta ravinnosta. Maito on ravitsevaa sylivauvan ruokaa. Sitä nauttiva on kuitenkin "kokematon vanhurskauden sanassa". Eritteet tulevat vaippaan, mutta sylivauvalta ei vielä vaaditakaan puhtautta. "Vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Hebr 5:13-14. Kasvu aikuisuuteen näkyy siis kyvyssämme erottaa hyvä ja paha toisistaan. Johannes luonnehtii uskossaan nuoria ihmisiä  pahan voittajiksi. 1 Joh 2:13-14. Nuori uskossa on jo saanut kokemusta vanhurskauden sanassa. Hän erottaa hyvän ja pahan, ja valitsee sen, mikä on oikein. Tarkoitus on, että "saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden."  Alaikäisyyttä Paavali kuvaa ajelehtimiseksi ja heiteltävänä olemiseksi. Ef 4:13-15. Horjummeko, kaadummeko, lankeammeko jatkuvasti lähtöviivalla? Elämmekö syntiin meitä  vetävien ihmisten  vaikutuspiirissä ja olosuhteiden heiteltävinä? Rakennammeko hataroiden ja harhauttavien oppirakennelmien varaan? Vai kasvammeko päähän, Kristukseen, aikuisiksi "noudattamalla totuutta ja rakkautta", elämällä totuuden ja vanhurskauden sanan mukaan? Rakkaus luonnehtii aikuisuutta. Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä. Se ei kadehdi eikä pöyhkeile eikä käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, eikä katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se kestää, uskoo, toivoo ja kärsii. 1 Kor 13:4-7. Tähän aikuiseksi kasvamiseen ja normaaliin aikuisen elämään kehoittamiseen ja rohkaisemiseen Uuden Testamentin kirjeiden tekstit keskittyvät.

Iloitsemme siitä, että olemme saaneet synnit anteeksi. Sanoma rististä sisältää kuitenkin enemmän. Sen merkitys ja apu ulottuu syvemmälle.  Paavali oli Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Hän antoi myös syntisen lihansa, synnin juuret ja vaikuttimet, minän, egon kuolemaan Kristuksen kanssa. Näin hän myös sai jakaa Kristuksen ylösnousemuselämän. Hän kasvoi Kristukseen, Hän oli yhteenkasvanut Jeesuksen kanssa yhtäläisessä kuolemassa ja yhtäläisessä ylösnousemuksessa, uudessa elämässä, totuudessa ja rakkaudessa. Room 6:5-6.

Entä pitääkö Kristukseen uskovan identiteetin olla sidoksissa omaan kurjuuteen, niin että  oma viheliäisyys määrää jatkuvasti elämämme arvon ja tason suhteessamme Jumalaan? Tätä pohtiessa on syytä miettiä, miksi UT jatkuvasti kutsuu uskovia pyhiksi. Jumalasta syntynyt on Jumalan lapsi. Hän on uusi luomus. "Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle." 2 Kor 5:17. Mihin  vanha on kadonnut? Sen tulee olla ristiinnaulittuna Kristuksen kanssa. On totta, että tunnemme sen olemassaolon myös Jumalan lapsina. Se saa vallan meissä, ja alistaa kurjaan ja viheliäiseen elämään synnin alamaisina, jos tottelemme sitä. Kristukseen uskovina meidän tulee ristiinnaulita se, pitää itseämme synnille kuolleina, ja Jumalalle elävinä. Jumalan lapsen tulee kasvaa normaalia kasvua, ja vanhan lihan hallitseman luomuksen riutua ja kuolla ristillä. Tämä on prosessi, johon Jumalan armo tähtää.

Parannuksen tekemistä koskeva kreikankielinen sana  sisältää myös mielenmuutoksen käsitteen. Parannuksen tekeminen ja synnin katuminen johtaa toisenlaiseen mieleen ja uusiin ajatuksiin. Jumalan armo on uusi joka aamu. Kristuksessa olevaa pientä lasta lohduttaa se, että vaipat vaihdetaan joka päivä, synnit saadaan anteeksi. Nuorelle Kristuksessa armo on laajempi käsite: Se kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Eritteet on opittu eliminoimaan itse. Aikuinen Kristuksessa tarvitsee myös armoa. Jumalan armahtavan laupeuden kautta hän oppii antamaan koko elämänsä pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä myös  tapahtuu mielen uudistumisen kautta. Mielen ei enää tarvitse olla jatkuvassa katumisessa syntiin lankeemusten takia, vaan nyt sydän on suuntautunut eteen päin ja ylös päin: Aikuinen etsii Jumalan  hyvää ja täydellistä, Hänen mielensä mukaista tahtoa. Room 12:1-2.

Parannuksen mielenmuutos ja uudestisyntyminen  on Jumalan armoa. Myös uuden elämän kasvuvaiheet ovat armon työn tulosta elämässämme. Jumalan armon omistamiseen tarvitsemme jatkuvaa uskon kuuliaisuutta, sydämen antautumista ja taipumista Jumalan tahtoon.

 

Joulu ja maailmanrauha

 

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Luuk 2:14.

Tämä oli enkelijoukon yksiääninen ja yksiselitteinen sanoma, kun Jeesus syntyi maan päälle. Ihmiskunta kaipaa rauhaa, ja enkeleiden laulu välittää meille Jumalan rauhantahdon ja profetoi tämän vastasyntyneen lapsen  elämäntehtävästä.

Kuva: Prawny, Pixabay

Missä rauha viipyy? Jeesus syntyi yli 2000 vuotta sitten.

Toinen kysymys: Missä on Jumalan kunnia? Missä Hänen hyvää tahtoansa arvostetaan? Missä taivutaan Hänen tahtonsa alle? Missä annetaan Luojan johtaa luomakuntaansa niiden lakien ja "käyttöohjeen" mukaan, minkä Hän on laatinut teoillensa?

Johannes kirjoittaa Jeesuksesta: Maailmassa Hän oli, ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei Häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. - Niin, tämä on edelleenkin tilanne maailmassa myös tänään. Mutta on ollut ja on edellen niitä, jotka ottavat Jeesuksen vastaan, ja heille Hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi. Heidän sydämessään ja heidän maailmassaan Jumalaa kunnioitetaan, ja Jeesus, Rauhanruhtinas, antaa heidän sydämeensä rauhansa.

 Kuitenkin Luojamme on määrätietoisesti tehnyt ja edelleen tekee työtä joulun sanoman lopulliseen toteutumiseen. Kun työ on valmis, tulee Rauhanruhtinas Jeesus Kristus valtaistuimelle. Jumalaa kunnioitetaan. Maailma saa rauhan.  Silloin Hänen hyvä tahtonsa tulee toimimaan maailmassamme.

Ennen kuin maailmanrauha toteutuu, tulee toinen ruhtinas, joka tekeytyy kristukseksi. Hänen tulonsa lähestyy nopein askelin. Hän saa aikaan näennäisen rauhan, ja lähes koko ihmiskunta tulee palvomaan häntä. Kuitenkin hänen rauhansa päätyy suureen tuhoon. Vasta silloin on jäljellejäänyt ihmiskunta kypsä ottamaan vastaan aidon Kuninkaan ja rauhan tuojan. He antavat Hänelle kunnian. Silloin on Jumalan oikeudenmukainen valtakunta tullut. Rauhanruhtinas luo ulkoisen ja sisäisen, sydämen rauhan. Tämä mullistuksen aika lähestyy. Olemmeko me jouduttamassa Herran päivän ja rauhan valtakunnan tuloa? Niin teemme, kun vaellamme pyhyydessä ja jumalanpelossa, ja  rukoilemme Jumalan valtakunnan tuloa ja Hänen tahtonsa tapahtumista maan päällä niin kuin taivaassa.

Ilon lähteelle

Psalmien monenlaisten tunteiden purkauksista saa Jumalan sana mitä laajimman, kiihkeimmän, ehdottomimman ja riemullisimman ylistyksen ja ekstaattisen vuodatuksen Psalmissa 119. Jumalan tahto ja sana on tämän psalmin kirjoittajan elämän suuri intohimo, ja Jumalan sanasta ja käskyistä käsin hän arvioi ja näkee ja kohtaa kaiken elämässä. Jumalan sana muokkaa koko ajan hänen asenteitaan ja suhtautumistaan.  

Psalmista on vihollisten ja vainoojien ympäröimä, ja tähän elämän vaikeaan tilanteeseen hän punoo ja sitoo Jumalan sanan avukseen, auktoriteetikseen ja neuvonantajakseen. Sanan hänessä vaikuttama ilo ja riemu voittaa kurjuuden, ahdistuksen ja toivottomuuden. Hän kokee todeksi omassa elämässään Jesajan profetian, joka kuvaa tulevan Jumalan valtakunnan  ilmapiiriä: "Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes 35:10. Kun Jumalan Henki saa vetää meitä sanan kautta Jumalan valtakunnan vanhurskauden, rauhan ja ilon mielialaan, saamme myös me kokea sanan kantavan meitä. "Hengen mieli on elämä ja rauha." Room 8:6. Jumalan sanan ja Hengen kautta Hengen "himo", halu sydämessämme voittaa lihan himon, niin että Henki saa meitä kuljettaa ja johtaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Gal 5:17-25. "Kaksimielisiä    ("niitä jotka antavat mielensä vedettäväksi molempiin suuntiin", norj King James käännös) minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan", Ps 119:113. Kaksimielisyys, sydämen jakaminen vääristää käsitystämme Jumalan tahdosta, johtaa epäuskoon  ja vie meidät etsimään iloa ja rauhaa korvikkeista. Psalminkirjoittaja oli päättäväisesti luopunut  tällaisesta pettävästä elämänasenteesta ja antautunut Pyhän Hengen kuljetettavaksi.

Jeesuksen koko elämä oli Psalmi 119:ssa elämistä. Hän oli psalmistan tavoin täysin riippuvainen Jumalan puheen kuulemisesta. Kaksitoistavuotiaana temppelissä Hänen istuessaan opettajien keskellä jo ihmeteltiin Hänen ymmärrystään. Jeesus voi jo silloin samaistua 119:99-100:aan: "Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen Sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin Sinun asetuksistasi." Jeesus voitti perkeleen kiusaukset Jumalan sanalla. Jeesuksen julkinen toiminta kohtasi voimakasta vihamielisyyttä, mutta Jeesus osoitti arvovaltaa kaikessa, koska Jumalan käskyt tekivät Hänet vihollisiaan viisaammaksi. 119:98. Myös Hebr 1:9 luonnehtii Jeesuksen elämää: "Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sen tähden on Jumala, Sinun Jumalasi voidellut Sinua iloöljyllä, enemmän kuin Sinun osaveljiäsi." Psalmi 119 henkii tätä iloöljyvoitelua.

Ajassamme on Jumalan lain rikkominen ja pilkkaaminen normaalia käytöstä. Psalmista suree tällaista suhtautumista: "On aika Herran tehdä tekonsa (tarttua asioihin): he ovat rikkoneet Sinun lakisi. Sen tähden  minä rakastan Sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa. Sen tähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien Sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan." 119:126-128. Jumalan laki ei ole ainoastaan kivitauluja ja kirjaimia, vaan henki ja elämä. Sen rikkomisella halveksitaan elämää! Sen sijaan että olisi yhtynyt maailman menoon ja mielipiteeseen, psalminkirjoittaja julistaa: "Kaikki Sinun käskysi minä sen tähden hyväksyn oikeiksi kaikilla elämän alueilla" (Norj king James käännös).

Psalmi 119 tihkuu iloöljyä. Annetaan sen roiskua päällemme ja jatkuvasti suoristaa ja uudistaa asenteitamme Jumalan tahdon mukaisiksi. Silloin voimme  psalmistan tavoin kokea taivaallisten ajatusten vetovoimaa, niin että "lankeamme" niihin! Ne tulevat sydämemme intohimoksi. Sydämiimme kirjoitetaan uuden liiton evankeliumi Jumalan lupauksen mukaan: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä, ja heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista." Hebr 10:16-17.

Mitä Psalmi 109 kertoo Juudaasta, Jeesuksen kavaltajasta?

Vanhassa Testamentissa on monta Messias-profetiaa. Jotkut ovat selkeitä, toiset verhottuja, ja jotkut taas symbolisia. Psalmien kirjassa niitä on lukuisia. On ollut mielenkiintoista ja antoisaa paneutua Psalmien profeetalliseen sanomaan Jeesuksesta. Daavid on kirjoittanut Psalmin 109, joka Messiaan ohella kertoo Juudaasta, Jeesuksen kavaltajasta. UudessaTestamentissa viitataan Ps 109:8:aan: "Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa." Ap.t 1:20.

 Ps 109 kertoo paljon Jeesuksen kavaltamisesta. Evankeliumit vahvistavat osan tekstiä, ja jonkin verran psalmi myös laajentaa kuvaa Juudaasta.

Psalmi on Daavidin rukous. Samalla kun se kuvaa Daavidin kokemaa vainoa, ennustaa se ihmisistä, jotka olivat osallisia Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Nämä kaksi näyttämöä yhdistyvät kätkien Messiaan kavaltamisen Daavidin omaan elämäntilanteeseen, niin että emme saa aivan selkeää kuvaa. Kuitenkin teksti välittää selkeät profeetalliset ääriviivat. Tietysti on hyvä arvioida ja tarpeen vaatiessa korjata ajatuksiani.

Psalmi kertoo fariseusten ja kirjanoppineiden ja Juudaan valheista, heidän Jeesukseen kohdistuvasta petoksesta ja vihasta, josta evankeliumeissa  kerrotaan. 2-5. Messias ilmaisee: "Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. He kostavat minulle hyvän pahalla, ja rakkauteni vihalla." 3-5. "He ovat vihanneet minua syyttä", ilmaisee Jeesus Joh 15:25:ssä kolmannen jakeen sisällön. Jeesuksen ollessa tuskaisessa rukouksessa (4, 16, 22) Getsemanessa, oli Juudas pappien ja vanhinten kanssa tulossa Häntä vangitsemaan. Matt 26:36-48.

Lue jakeet 7-20 omasta Raamatustasi Juudas mielessäsi. "Se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet." 16. Tässä kuvataan Juudaan sisintä hänen kohdatessaan Jeesuksen Getsemanessa. Hänellä oli kova ja sääliä tuntematon sydän. Myös Juudaan käytös Mariaa kohtaan paljastaa vastaavanlaisen sydämen laadun: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Tätä hän ei sanonut sen tähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sen tähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Joh 12:5-6. Todennäköisesti juuri Juudas oli lietsomassa oppilaitten ärtymistä Mariaa kohtaan, kun he toruivat Mariaa voiteen tuhlaamisen takia, mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään?" Mark 14:5-6.

Jumala kostaa isien pahat teot lapsille. Osa tästä kostosta periytynee vanhempien käyttäytymismallien omaksumisessa. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" kuvannee koston luonnetta ja sen oikeudenmukaisuutta.  Gal 6:7. Usein juuri jälkikasvun niitto on tuskallista. Jakeissa 9-12 todennäköisesti kerrotaan Juudaan lasten niitosta. Uusi testamentti ei vahvista tätä, mutta näiden jakeiden mukaan Juudaan perheen kiroukseksi muodostui ankara köyhyys ja ihmisten osoittama säälimättömyys. Jakeessa 14 viitataan myös Juudaan vanhempiin, mikä osoittanee, että Juudaan rahanahneus oli perittyä. Ei ole kummallista, että Paavali painottaa rahan himon olevan yksi kaiken pahan juurista. 1Tim 6:10. Tämä himo johti meidän Herramme kavaltamiseen.

Kuva: kmicican, Pixabay

"Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. Hän puki kirouksen yllensä niin kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niin kuin vesi, ja hänen luihinsa niin kuin öljy. Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä johon hän aina vyöttäytyy." 17-19. Kolme vuotta Jeesuksen seurassa oli ollut suuri siunaus Hänen oppilailleen. Juudaksesta siunaus väistyi. Kirous rahanhimon muodossa sai vallan hänen sydämessään. Jeesus puhui paljon ahneutta vastaan. Hänen on täytynyt huomata Juudaan asteittainen paatuminen ja sanoman torjuminen. Juudas kätki sen valehtelemalla, mutta Jeesukselta se ei ollut salassa. Hän näki Juudaan  rahanahneuden, johon hänen sisimpänsä oli pukeutunut. Hän sai liittolaisiltaan kolmekymmentä hopearahaa palkaksi kavaltamisesta, ja näiden rahojen kanssa "meni häneen saatana". Joh 13:27. Kirous meni hänen sisuksiinsa riivaten hänet.

"Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. Hänen päivänsä olkoon harvat" 6-8. Tiedämme, että Juudas katui ja vei rahat takaisin kansan johtajille. Hän sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Hän tunnusti syntinsä, mutta sai vastaukseksi: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." Matt 27:3-5. Saatana ja hänen työtoverinsa syyttivät Juudasta. Johtajat toimivat saatanallisen välinpitämättömästi. Juudaan rukous, katuminen ja tunnustaminen muodostuivat synniksi, koska hän oli edelleen syyttäjän sitoma ja valtaama. Ehkä tämä kertoo jotain yleistä itsemurha-ajatusten kehittymisestä? Ihminen on pahassa kierteessä, ja tiedostaa ja tunnustaa sen, ehkä yrittää rukoillakin, mutta tämä tapahtuu syyttäjän paineen alaisena. Jumala ei ole tässä mukana, ihminen kommunikoi Saatanan kanssa, joka syyttäen sitoo tunnustuksen.  Saatanalle myöntäminen herättää toivottomuutta. Hän toimii jatkuvasti syyttäjänä ihmisten keskellä. Hän moittii, ajaa ja piiskaa ihmistä umpikujaan. Hän tähtää ihmisen tuhoamiseen. Juudaan vierellä oli hänen syyttäjänsä. 6. Hän hirttäytyi. 

Jumalan edessä on katuvalla ja  tunnustavalla sydämellä aina toivo. Jeesus on taivaallinen Puolustajamme ja Auttajamme, tie Jumalan, Isän luo. Myös Pietari lankesi vakavaan syntiin, mutta hänen Puolustajansa oli hänen vierellään, ja niinpä hän löysi tien pimeydestä vapauteen. Jokainen joka huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, saa avun, vapautuu ja pelastuu. Jumala auttakoon meitä lapsiaan olemaan Jeesuksen työtovereita tässä virassa.

Jumalan matematiikkaa

(Kuva: Christian Dorn, Pixabay)

Mooseksen kirjoittama psalmi 90 opettaa meille jotakin Jumalan matematiikasta ja elämän budjetin laatimisesta. Elämä on lyhyt, ja siksi on viisasta yhtyä Mooseksen rukoukseen: "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen." (12) Hengellisessä todellisuudessa iän pituus lasketaan sydämen viisaudesta ja ymmärtäväisyydestä ja nuhteettomasta elämästä, ei vuosista. Meidän tulee sijoittaa niin, että saamme viisaan sydämen, joka johtaa hyvään vaellukseen.

Herran pelko on viisauden alku. Se on välttämätön alkupääoma. Herran pelko on pahan vihaamista ja hyvän rakastamista. Mooses keskittyy kuvailemaan Jumalan vihaa syntiä kohtaan. 7-11. "Me hukumme Sinun vihasi voimasta, ja Sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois. Meidän pahat tekomme Sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen."  Myös meidän tulee vihata sitä mitä Jumala vihaa. Synnin tähden on ihmisen elämää lyhennetty. Synnin tähden me kuolemme. Synnin tähden kaikki tämä mielettömyys ja kirous maailmassamme! Mutta on suuri etuoikeus tulla Jumalan kasvojen valon paljastamaksi, koska silloin meillä on mahdollisuus nähdä ja tunnustaa tilamme, puhdistua ja vapautua.  Siksi Hän lähetti Vapahtajan, Poikansa Jeesuksen Kristuksen luoksemme ostamaan meidät vapaiksi kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista. Uskomalla Häneen ja vastaanottamalla Hänet elämäämme saamme iankaikkisen elämän lahjaksi. Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh 11:25-26. 

"Iankaikkisesta iankaikkiseen olet Sinä, Jumala." (2) Tämä kertoo Jumalan elämän pituudesta ja kokemuksesta. Hän on ollut "meidän turvamme polvesta polveen" kertoo Hänen läsnäolostaan ja luomakunnan huolenpidostaan elämän alusta lähtien. "Yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä." (4) ja  2 Piet 3:8.  Yksi päivä antaa Hänelle tuhannen vuoden yksityiskohtaisen kokemuksen, ja Hänellä on hyvä yleiskuva tuhannesta vuodesta. Hän tietää tarkalleen, kuinka elämän koneisto on rakennettu ja kuinka se toimii. Siksi Hän on vihastunut pölyhiukkasiin ja roskiin, jotka haluavat tuhota Hänen työnsä ja luomakuntansa, vihastunut  ihmisiin, jotka halveksivat Hänen ohjaustaan ja neuvojaan. Kuitenkin, "Herran armoa on, että emme ole aivan hävinneet, sillä Hänen laupeutensa ei ole loppunut.." Valit 3:22.

Kun laskemme päiviämme ja ymmärrämme, että niitä ei ole monta, emme tahdo tuhlata niitä. Viisas sydän on oikea vastaus tähän laskutoimitukseen. Jaakobin kirjeessä on ihana kuvaus viisaudesta: "Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele." Jaak 3:17. Tähän pyrkii ihminen, joka opiskelee elämän matematiikkaa. Herran pelko on pahan vihaamista, ja hyvän rakastamista. Jumalan laskutehtäviä harjoitellessa opimme  sijoittamaan toisiin ihmisiin. Rauha leimaa näitä viisauden ominaisuuksia. Myös kärsivällisyys on viisaan sydämen hedelmä. Kärsivällisyys antaa meille ylimääräistä aikaa. Se on kannattava sijoitus lähimmäisiimme. Murehtiminen taas varastaa meiltä ja toisilta, ja lyhentää elämää ja elämänlaatua.

Mooses rukoilee tätä viisautta ylhäältä. "Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme." (14) Jumalan armon ja armahtavaisuuden kokeminen tekee meidätkin armahtaviksi. Tämä manna taivaasta tekee sydämen iloiseksi. Ilo ja voima, jonka yhteys Jumalaan antaa meille, luo tasapainoa surun ja huokausten kohdatessa. (9-10)

Jumalan armo saa aikaan menestyksen ja turvallisuuden. (16-17) "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa." Ps 127:1-2. Kun saamme ravintomme Jumalan armosta ja laupeudesta, tulee niistä elämän voimavara, joka vahvistaa meitä vastustamaan pahaa ja tekemään hyvää. Jumalan hyvyys tekee meistä iloisia ja tyytyväisiä, ja se on osoitus Jumalan siunauksesta elämässä.