Joulu ja maailmanrauha

 

"Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" Luuk 2:14.

Tämä oli enkelijoukon yksiääninen ja yksiselitteinen sanoma, kun Jeesus syntyi maan päälle. Ihmiskunta kaipaa rauhaa, ja enkeleiden laulu välittää meille Jumalan rauhantahdon ja profetoi tämän vastasyntyneen lapsen  elämäntehtävästä.

Kuva: Prawny, Pixabay

Missä rauha viipyy? Jeesus syntyi yli 2000 vuotta sitten.

Toinen kysymys: Missä on Jumalan kunnia? Missä Hänen hyvää tahtoansa arvostetaan? Missä taivutaan Hänen tahtonsa alle? Missä annetaan Luojan johtaa luomakuntaansa niiden lakien ja "käyttöohjeen" mukaan, minkä Hän on laatinut teoillensa?

Johannes kirjoittaa Jeesuksesta: Maailmassa Hän oli, ja maailma on Hänen kauttaan saanut syntynsä, ja maailma ei Häntä tuntenut. Hän tuli omiensa tykö, ja hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. - Niin, tämä on edelleenkin tilanne maailmassa myös tänään. Mutta on ollut ja on edellen niitä, jotka ottavat Jeesuksen vastaan, ja heille Hän antaa voiman tulla Jumalan lapsiksi. Heidän sydämessään ja heidän maailmassaan Jumalaa kunnioitetaan, ja Jeesus, Rauhanruhtinas, antaa heidän sydämeensä rauhansa.

 Kuitenkin Luojamme on määrätietoisesti tehnyt ja edelleen tekee työtä joulun sanoman lopulliseen toteutumiseen. Kun työ on valmis, tulee Rauhanruhtinas Jeesus Kristus valtaistuimelle. Jumalaa kunnioitetaan. Maailma saa rauhan.  Silloin Hänen hyvä tahtonsa tulee toimimaan maailmassamme.

Ennen kuin maailmanrauha toteutuu, tulee toinen ruhtinas, joka tekeytyy kristukseksi. Hänen tulonsa lähestyy nopein askelin. Hän saa aikaan näennäisen rauhan, ja lähes koko ihmiskunta tulee palvomaan häntä. Kuitenkin hänen rauhansa päätyy suureen tuhoon. Vasta silloin on jäljellejäänyt ihmiskunta kypsä ottamaan vastaan aidon Kuninkaan ja rauhan tuojan. He antavat Hänelle kunnian. Silloin on Jumalan oikeudenmukainen valtakunta tullut. Rauhanruhtinas luo ulkoisen ja sisäisen, sydämen rauhan. Tämä mullistuksen aika lähestyy. Olemmeko me jouduttamassa Herran päivän ja rauhan valtakunnan tuloa? Niin teemme, kun vaellamme pyhyydessä ja jumalanpelossa, ja  rukoilemme Jumalan valtakunnan tuloa ja Hänen tahtonsa tapahtumista maan päällä niin kuin taivaassa.

Ilon lähteelle

Psalmien monenlaisten tunteiden purkauksista saa Jumalan sana mitä laajimman, kiihkeimmän, ehdottomimman ja riemullisimman ylistyksen ja ekstaattisen vuodatuksen Psalmissa 119. Jumalan tahto ja sana on tämän psalmin kirjoittajan elämän suuri intohimo, ja Jumalan sanasta ja käskyistä käsin hän arvioi ja näkee ja kohtaa kaiken elämässä. Jumalan sana muokkaa koko ajan hänen asenteitaan ja suhtautumistaan.  

Psalmista on vihollisten ja vainoojien ympäröimä, ja tähän elämän vaikeaan tilanteeseen hän punoo ja sitoo Jumalan sanan avukseen, auktoriteetikseen ja neuvonantajakseen. Sanan hänessä vaikuttama ilo ja riemu voittaa kurjuuden, ahdistuksen ja toivottomuuden. Hän kokee todeksi omassa elämässään Jesajan profetian, joka kuvaa tulevan Jumalan valtakunnan  ilmapiiriä: "Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." Jes 35:10. Kun Jumalan Henki saa vetää meitä sanan kautta Jumalan valtakunnan vanhurskauden, rauhan ja ilon mielialaan, saamme myös me kokea sanan kantavan meitä. "Hengen mieli on elämä ja rauha." Room 8:6. Jumalan sanan ja Hengen kautta Hengen "himo", halu sydämessämme voittaa lihan himon, niin että Henki saa meitä kuljettaa ja johtaa Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Gal 5:17-25. "Kaksimielisiä    ("niitä jotka antavat mielensä vedettäväksi molempiin suuntiin", norj King James käännös) minä vihaan, mutta sinun lakiasi minä rakastan", Ps 119:113. Kaksimielisyys, sydämen jakaminen vääristää käsitystämme Jumalan tahdosta, johtaa epäuskoon  ja vie meidät etsimään iloa ja rauhaa korvikkeista. Psalminkirjoittaja oli päättäväisesti luopunut  tällaisesta pettävästä elämänasenteesta ja antautunut Pyhän Hengen kuljetettavaksi.

Jeesuksen koko elämä oli Psalmi 119:ssa elämistä. Hän oli psalmistan tavoin täysin riippuvainen Jumalan puheen kuulemisesta. Kaksitoistavuotiaana temppelissä Hänen istuessaan opettajien keskellä jo ihmeteltiin Hänen ymmärrystään. Jeesus voi jo silloin samaistua 119:99-100:aan: "Minä olen kaikkia opettajiani taitavampi, sillä minä tutkistelen Sinun todistuksiasi. Minä olen ymmärtäväisempi kuin vanhat, sillä minä otan vaarin Sinun asetuksistasi." Jeesus voitti perkeleen kiusaukset Jumalan sanalla. Jeesuksen julkinen toiminta kohtasi voimakasta vihamielisyyttä, mutta Jeesus osoitti arvovaltaa kaikessa, koska Jumalan käskyt tekivät Hänet vihollisiaan viisaammaksi. 119:98. Myös Hebr 1:9 luonnehtii Jeesuksen elämää: "Sinä rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sen tähden on Jumala, Sinun Jumalasi voidellut Sinua iloöljyllä, enemmän kuin Sinun osaveljiäsi." Psalmi 119 henkii tätä iloöljyvoitelua.

Ajassamme on Jumalan lain rikkominen ja pilkkaaminen normaalia käytöstä. Psalmista suree tällaista suhtautumista: "On aika Herran tehdä tekonsa (tarttua asioihin): he ovat rikkoneet Sinun lakisi. Sen tähden  minä rakastan Sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa. Sen tähden minä vaellan kaikessa suoraan, kaikkien Sinun asetuksiesi mukaan; kaikkia valheen teitä minä vihaan." 119:126-128. Jumalan laki ei ole ainoastaan kivitauluja ja kirjaimia, vaan henki ja elämä. Sen rikkomisella halveksitaan elämää! Sen sijaan että olisi yhtynyt maailman menoon ja mielipiteeseen, psalminkirjoittaja julistaa: "Kaikki Sinun käskysi minä sen tähden hyväksyn oikeiksi kaikilla elämän alueilla" (Norj king James käännös).

Psalmi 119 tihkuu iloöljyä. Annetaan sen roiskua päällemme ja jatkuvasti suoristaa ja uudistaa asenteitamme Jumalan tahdon mukaisiksi. Silloin voimme  psalmistan tavoin kokea taivaallisten ajatusten vetovoimaa, niin että "lankeamme" niihin! Ne tulevat sydämemme intohimoksi. Sydämiimme kirjoitetaan uuden liiton evankeliumi Jumalan lupauksen mukaan: "Minä panen lakini heidän sydämiinsä ja kirjoitan ne heidän mieleensä, ja heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista." Hebr 10:16-17.

Mitä Psalmi 109 kertoo Juudaasta, Jeesuksen kavaltajasta?

Vanhassa Testamentissa on monta Messias-profetiaa. Jotkut ovat selkeitä, toiset verhottuja, ja jotkut taas symbolisia. Psalmien kirjassa niitä on lukuisia. On ollut mielenkiintoista ja antoisaa paneutua Psalmien profeetalliseen sanomaan Jeesuksesta. Daavid on kirjoittanut Psalmin 109, joka Messiaan ohella kertoo Juudaasta, Jeesuksen kavaltajasta. UudessaTestamentissa viitataan Ps 109:8:aan: "Ottakoon toinen hänen kaitsijatoimensa." Ap.t 1:20.

 Ps 109 kertoo paljon Jeesuksen kavaltamisesta. Evankeliumit vahvistavat osan tekstiä, ja jonkin verran psalmi myös laajentaa kuvaa Juudaasta.

Psalmi on Daavidin rukous. Samalla kun se kuvaa Daavidin kokemaa vainoa, ennustaa se ihmisistä, jotka olivat osallisia Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Nämä kaksi näyttämöä yhdistyvät kätkien Messiaan kavaltamisen Daavidin omaan elämäntilanteeseen, niin että emme saa aivan selkeää kuvaa. Kuitenkin teksti välittää selkeät profeetalliset ääriviivat. Tietysti on hyvä arvioida ja tarpeen vaatiessa korjata ajatuksiani.

Psalmi kertoo fariseusten ja kirjanoppineiden ja Juudaan valheista, heidän Jeesukseen kohdistuvasta petoksesta ja vihasta, josta evankeliumeissa  kerrotaan. 2-5. Messias ilmaisee: "Vihan sanoilla he ovat minut piirittäneet, ja syyttä he sotivat minua vastaan. Rakkauteni palkaksi he minua vainoavat, mutta minä ainoastaan rukoilen. He kostavat minulle hyvän pahalla, ja rakkauteni vihalla." 3-5. "He ovat vihanneet minua syyttä", ilmaisee Jeesus Joh 15:25:ssä kolmannen jakeen sisällön. Jeesuksen ollessa tuskaisessa rukouksessa (4, 16, 22) Getsemanessa, oli Juudas pappien ja vanhinten kanssa tulossa Häntä vangitsemaan. Matt 26:36-48.

Lue jakeet 7-20 omasta Raamatustasi Juudas mielessäsi. "Se mies ei ajatellutkaan tehdä laupeutta, vaan vainosi kurjaa ja köyhää ja sydämen tuskassa olevaa, tappaaksensa hänet." 16. Tässä kuvataan Juudaan sisintä hänen kohdatessaan Jeesuksen Getsemanessa. Hänellä oli kova ja sääliä tuntematon sydän. Myös Juudaan käytös Mariaa kohtaan paljastaa vastaavanlaisen sydämen laadun: "Miksi ei tätä voidetta myyty kolmeensataan denariin ja niitä annettu köyhille?" Tätä hän ei sanonut sen tähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sen tähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu. Joh 12:5-6. Todennäköisesti juuri Juudas oli lietsomassa oppilaitten ärtymistä Mariaa kohtaan, kun he toruivat Mariaa voiteen tuhlaamisen takia, mutta Jeesus sanoi: "Antakaa hänen olla. Miksi pahoitatte hänen mieltään?" Mark 14:5-6.

Jumala kostaa isien pahat teot lapsille. Osa tästä kostosta periytynee vanhempien käyttäytymismallien omaksumisessa. "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää" kuvannee koston luonnetta ja sen oikeudenmukaisuutta.  Gal 6:7. Usein juuri jälkikasvun niitto on tuskallista. Jakeissa 9-12 todennäköisesti kerrotaan Juudaan lasten niitosta. Uusi testamentti ei vahvista tätä, mutta näiden jakeiden mukaan Juudaan perheen kiroukseksi muodostui ankara köyhyys ja ihmisten osoittama säälimättömyys. Jakeessa 14 viitataan myös Juudaan vanhempiin, mikä osoittanee, että Juudaan rahanahneus oli perittyä. Ei ole kummallista, että Paavali painottaa rahan himon olevan yksi kaiken pahan juurista. 1Tim 6:10. Tämä himo johti meidän Herramme kavaltamiseen.

Kuva: kmicican, Pixabay

"Hän rakasti kirousta, ja se kohtasi häntä; hän ei huolinut siunauksesta, ja se väistyi hänestä kauas. Hän puki kirouksen yllensä niin kuin vaatteensa, ja se meni hänen sisuksiinsa niin kuin vesi, ja hänen luihinsa niin kuin öljy. Se olkoon hänellä viittana, johon hän verhoutuu, ja vyönä johon hän aina vyöttäytyy." 17-19. Kolme vuotta Jeesuksen seurassa oli ollut suuri siunaus Hänen oppilailleen. Juudaksesta siunaus väistyi. Kirous rahanhimon muodossa sai vallan hänen sydämessään. Jeesus puhui paljon ahneutta vastaan. Hänen on täytynyt huomata Juudaan asteittainen paatuminen ja sanoman torjuminen. Juudas kätki sen valehtelemalla, mutta Jeesukselta se ei ollut salassa. Hän näki Juudaan  rahanahneuden, johon hänen sisimpänsä oli pukeutunut. Hän sai liittolaisiltaan kolmekymmentä hopearahaa palkaksi kavaltamisesta, ja näiden rahojen kanssa "meni häneen saatana". Joh 13:27. Kirous meni hänen sisuksiinsa riivaten hänet.

"Aseta jumalaton mies häntä vastaan, ja seisokoon syyttäjä hänen oikealla puolellansa. Oikeuden edessä hän joutukoon syyhyn, ja hänen rukouksensa tulkoon synniksi. Hänen päivänsä olkoon harvat" 6-8. Tiedämme, että Juudas katui ja vei rahat takaisin kansan johtajille. Hän sanoi: "Minä tein synnin, kun kavalsin viattoman veren." Hän tunnusti syntinsä, mutta sai vastaukseksi: "Mitä se meihin koskee? Katso itse eteesi." Matt 27:3-5. Saatana ja hänen työtoverinsa syyttivät Juudasta. Johtajat toimivat saatanallisen välinpitämättömästi. Juudaan rukous, katuminen ja tunnustaminen muodostuivat synniksi, koska hän oli edelleen syyttäjän sitoma ja valtaama. Ehkä tämä kertoo jotain yleistä itsemurha-ajatusten kehittymisestä? Ihminen on pahassa kierteessä, ja tiedostaa ja tunnustaa sen, ehkä yrittää rukoillakin, mutta tämä tapahtuu syyttäjän paineen alaisena. Jumala ei ole tässä mukana, ihminen kommunikoi Saatanan kanssa, joka syyttäen sitoo tunnustuksen.  Saatanalle myöntäminen herättää toivottomuutta. Hän toimii jatkuvasti syyttäjänä ihmisten keskellä. Hän moittii, ajaa ja piiskaa ihmistä umpikujaan. Hän tähtää ihmisen tuhoamiseen. Juudaan vierellä oli hänen syyttäjänsä. 6. Hän hirttäytyi. 

Jumalan edessä on katuvalla ja  tunnustavalla sydämellä aina toivo. Jeesus on taivaallinen Puolustajamme ja Auttajamme, tie Jumalan, Isän luo. Myös Pietari lankesi vakavaan syntiin, mutta hänen Puolustajansa oli hänen vierellään, ja niinpä hän löysi tien pimeydestä vapauteen. Jokainen joka huutaa avuksi Herran Jeesuksen nimeä, saa avun, vapautuu ja pelastuu. Jumala auttakoon meitä lapsiaan olemaan Jeesuksen työtovereita tässä virassa.

Jumalan matematiikkaa

(Kuva: Christian Dorn, Pixabay)

Mooseksen kirjoittama psalmi 90 opettaa meille jotakin Jumalan matematiikasta ja elämän budjetin laatimisesta. Elämä on lyhyt, ja siksi on viisasta yhtyä Mooseksen rukoukseen: "Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen." (12) Hengellisessä todellisuudessa iän pituus lasketaan sydämen viisaudesta ja ymmärtäväisyydestä ja nuhteettomasta elämästä, ei vuosista. Meidän tulee sijoittaa niin, että saamme viisaan sydämen, joka johtaa hyvään vaellukseen.

Herran pelko on viisauden alku. Se on välttämätön alkupääoma. Herran pelko on pahan vihaamista ja hyvän rakastamista. Mooses keskittyy kuvailemaan Jumalan vihaa syntiä kohtaan. 7-11. "Me hukumme Sinun vihasi voimasta, ja Sinun kiivastuksesi voimasta me häviämme pois. Meidän pahat tekomme Sinä asetat eteesi, salaiset syntimme kasvojesi valkeuteen."  Myös meidän tulee vihata sitä mitä Jumala vihaa. Synnin tähden on ihmisen elämää lyhennetty. Synnin tähden me kuolemme. Synnin tähden kaikki tämä mielettömyys ja kirous maailmassamme! Mutta on suuri etuoikeus tulla Jumalan kasvojen valon paljastamaksi, koska silloin meillä on mahdollisuus nähdä ja tunnustaa tilamme, puhdistua ja vapautua.  Siksi Hän lähetti Vapahtajan, Poikansa Jeesuksen Kristuksen luoksemme ostamaan meidät vapaiksi kuolemalla puolestamme ja nousemalla ylös kuolleista. Uskomalla Häneen ja vastaanottamalla Hänet elämäämme saamme iankaikkisen elämän lahjaksi. Jeesus sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh 11:25-26. 

"Iankaikkisesta iankaikkiseen olet Sinä, Jumala." (2) Tämä kertoo Jumalan elämän pituudesta ja kokemuksesta. Hän on ollut "meidän turvamme polvesta polveen" kertoo Hänen läsnäolostaan ja luomakunnan huolenpidostaan elämän alusta lähtien. "Yksi päivä on Herran edessä niin kuin tuhat vuotta, ja tuhat vuotta niin kuin yksi päivä." (4) ja  2 Piet 3:8.  Yksi päivä antaa Hänelle tuhannen vuoden yksityiskohtaisen kokemuksen, ja Hänellä on hyvä yleiskuva tuhannesta vuodesta. Hän tietää tarkalleen, kuinka elämän koneisto on rakennettu ja kuinka se toimii. Siksi Hän on vihastunut pölyhiukkasiin ja roskiin, jotka haluavat tuhota Hänen työnsä ja luomakuntansa, vihastunut  ihmisiin, jotka halveksivat Hänen ohjaustaan ja neuvojaan. Kuitenkin, "Herran armoa on, että emme ole aivan hävinneet, sillä Hänen laupeutensa ei ole loppunut.." Valit 3:22.

Kun laskemme päiviämme ja ymmärrämme, että niitä ei ole monta, emme tahdo tuhlata niitä. Viisas sydän on oikea vastaus tähän laskutoimitukseen. Jaakobin kirjeessä on ihana kuvaus viisaudesta: "Ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele." Jaak 3:17. Tähän pyrkii ihminen, joka opiskelee elämän matematiikkaa. Herran pelko on pahan vihaamista, ja hyvän rakastamista. Jumalan laskutehtäviä harjoitellessa opimme  sijoittamaan toisiin ihmisiin. Rauha leimaa näitä viisauden ominaisuuksia. Myös kärsivällisyys on viisaan sydämen hedelmä. Kärsivällisyys antaa meille ylimääräistä aikaa. Se on kannattava sijoitus lähimmäisiimme. Murehtiminen taas varastaa meiltä ja toisilta, ja lyhentää elämää ja elämänlaatua.

Mooses rukoilee tätä viisautta ylhäältä. "Ravitse aamulla meitä armollasi, suo meille iloa ja riemua kaikkina päivinämme." (14) Jumalan armon ja armahtavaisuuden kokeminen tekee meidätkin armahtaviksi. Tämä manna taivaasta tekee sydämen iloiseksi. Ilo ja voima, jonka yhteys Jumalaan antaa meille, luo tasapainoa surun ja huokausten kohdatessa. (9-10)

Jumalan armo saa aikaan menestyksen ja turvallisuuden. (16-17) "Jos Herra ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo. Turhaan te nousette varhain ja myöhään menette levolle ja syötte leipänne murheella: yhtä hyvin hän antaa ystävilleen heidän nukkuessansa." Ps 127:1-2. Kun saamme ravintomme Jumalan armosta ja laupeudesta, tulee niistä elämän voimavara, joka vahvistaa meitä vastustamaan pahaa ja tekemään hyvää. Jumalan hyvyys tekee meistä iloisia ja tyytyväisiä, ja se on osoitus Jumalan siunauksesta elämässä.

Psalmi 73 Onneni on olla Jumalaa lähellä

Psalmi 73 johtaa ajatukseni tuhlaajapojan kotona asuvaan veljeen. Psalmin kirjoittaja, Aasaf, löytää ratkaisun sisäiseen ristiriitaansa. Tuhlaajapoikavertauksessa poikien isä ilmaiseen vapauttavan totuuden, mutta jää epäselväksi, selviääkö asia kotona asuvalle pojalle. Aasaf valittaa: "Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa." 13. Tämä huokaus muistuttaa vanhimman pojan sydämen asennetta hänen sanoessaan isälleen: "Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut, enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan pitääkseni iloa ystävieni kanssa."  Lue Psalmi 73 ja Luuk 15:11-32 yleiskäsityksen saamiseksi.

Aasaf pohti, miksi jotkut ihmiset menestyivät, vaikka he eivät piitanneet Jumalasta. He elivät ylpeinä halujensa mukaan ja sortivat monia väkivaltaisesti ja pilkaten, itse välttäen kärsimykset. He eivät ajatelleet, mitä Jumala tahtoo, he elivät jumalattomasti. Hän vertasi heidän elämäntyyliään omaan jokapäiväiseen vaivannäköönsä ja Jumalan lapsista huolehtimiseensa. Tilanne oli hyvin epäoikeudenmukainen, ja hän tuli kateelliseksi ja katkeroitui. Miksi Jumala sallii tällaista vääryyttä? Sehän on täysin Hänen lupaustensa vastaista! 

  Kuva: Charlotte,  Pixabay   

Asaf sai aivan toisenlaisen näkökulman asiaan, kun hän meni rukoilemaan pyhäkköön Jumalan eteen  ja pääsi sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin. Pysähdyttyään Jumalan eteen ja pysyessään Hänen lähellään hänen asenteensa muuttuivat. Jumalan läheisyydessä hän näki itsensä ja oman katkeruutensa. Hän tunnusti syntinsä ja pimeytensä, ja hänet puhdistettiin. "Sinun valkeudessasi me näemme valkeuden." Ps 36:10. Hän näki siihen todellisuuteen, mikä on fyysisiltä silmiltä piilossa, mutta jonka Jumalaa ja Hänen apuaan etsivä ihminen voi nähdä sydämen valaistuilla silmillä. 

Nyt Aasaf näki jumalattomien turvallisuuden ja hyvinvoinnin Jumalan valossa. Heidän elämänsä oli kuin unikuva, valhekuva, valheellisen ja vilpillisen elämän muodostama petos. Jumalaton ja ylpeä puhe ja elämä tulee sydämestä,  ja siellä nämä menestyvät ja suuret ihmiset olivat tuhon partaalla. Jumalan vihollisena eläminen johtaa rappiolle ja häviöön, jos ei tee parannusta Jumalan edessä. Tuhlaajapoika oli elänyt itseänsä tuhoavaa elämää, mutta lopulta hän nöyrtyi ja tunnusti totuuden valheellisesta menostaan. Hän kääntyi takaisin kotiin, ja isä otti hänet avosylin vastaan. Hänen veljensä ei voinut käsittää isän hyvyyttä.

Jumalan lähellä Aasaf ymmärsi sen, mitä vertauksen kotona asuva poika ei ollut tajunnut, vaikka eli itse todellisuuden keskellä: "Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki mikä on minun omaani, on sinun." 31. Jumalan pyhäkössä, Hänen kasvojensa edessä, Hänen valossaan Aasaf näki: "Kuitenkin minä pysyn alati Sinun tykönäsi, Sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti." 23-26.

Jumalan lähellä pysyminen ja Hänen huolenpitonsa kokeminen vapauttaa myös tänään. Vaikka itse ongelma ei poistuisikaan, niin Jumalan rauha vapauttaa sydämen. Tämän voimme kokea seurustellessamme taivaallisen Isämme kanssa ja aina etsimällä apua Häneltä. Hänen läsnäolonsa elämässämme on kyllin. Ensimmäinen kokemukseni tästä oli, kun nuoruudessani etsin Jumalaa kysellen elämän tarkoitusta. Kun Jeesus Vapahtaja tuli elämääni, tarkoituksettomuus hävisi, koska Hänestä tuli minun tarkoitukseni.

Lepo Jumalassa

Mitä on Jumalan lepoon pääseminen ja levon saaminen omista teoista? Tässä joitakin pohdiskelujani.

"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa." Hebr 4: 9-10. Jeesus ilmaisee asian yksinkertaisesti näin: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." Matt 11:28-29.

On siis Jumalan tekoja ja ihmisten tekoja. Tässä yhteydessä Jumalan teot tunnistaa siitä, että ne ovat valmiita. Kun Jumala päätti luomisen, silloin kaikki oli tehty, valmista. Hän pani luomansa elämän systeemiin. Kaikella elämällä on kyky antaa itseään eteen päin, siemen itsessään lisääntymiseen ja uudistumiseen. Jumalassa "me elämme ja liikumme ja olemme". Ap.t 17:28. Näin Paavali toteaa Jumalan läsnäolon päätökseen saatetussa luomistyössään.

Jill Frost, Pixabay

"Me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef 2:10. Myös uudella luomuksella, uudella ihmisellä on itsessään kyky, siemen, elämän antamiseksi eteenpäin. Tämä elämä tulee esille Kristuksesta Jeesuksesta meissä Hengen hedelmänä, joka koostuu kaikenlaisesta hyvyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta. Ef 5:9. Voimme tehdä monia näennäisesti hyviä tekoja, mutta jos ne eivät ole Jumalan Hengen hedelmää meissä, silloin ne eivät ole Jumalan edeltäpäin valmistamia tekoja. Lepo on valmiissa teoissa elämistä, uuden elämän hedelmääkantavassa kierrossa.

Jumalan teot ovat elämää, joka ilman pinnistystä versoo luonnollisesti esille. Raataminen ja painavien taakkojen kantaminen eivät ole lepoa ja rauhaa. Jeesus neuvoo meitä tulemaan Hänen luokseen saadaksemme levon. Sydämen hiljaisuus ja nöyryys ovat levon lähtökohta. Tämä lepo on sapatinlepoa, lepoa sielun raadannasta.

Ehkä voimme verrata kuuden päivän työtä (2 Mos 20:9) vanhaan ihmiseen, lihaan, joka tahtoo itsestään muokata uuden, Jumalaa miellyttävän ihmisen, kuitenkaan siinä koskaan onnistumatta.  Lihalla ei ole kykyä kasvattaa Hengen hedelmää. (Room 8:7). Kutsuessaan meitä lepoonsa Jeesus pyytää meitä luopumaan rehkimisestä. On opettavaista tutustua omaan raadantaan Vanhan Testamentin sapattikäskyjen kautta. Moni asia oli kiellettyä sapattina, ja tämä lähtökohtana juutalaiset uskonnolliset johtajat kehittivät sääntöjen taakan. Matt 23:4. Myös kristikunta on vuosisatojen aikana luonut kasoittain sääntötaakkoja, joita on pantu ihmisten hartioille. Vanha ihminen on saanut kristityn nimen olematta todella sisäisesti Kristuksen seuraaja. 

Sapatti on lepoa varten, ja sitä ei tule pitää epäpyhänä. Vanhan luontomme halujen, uurastamisen, murheiden ja uskonnon harjoittamisen ei myöskään tule loukata sisäistä sapatinlepoamme. Jeesuksen vertaus hyvään maahan kylvetystä siemenestä kuvaa Jumalan kansan todellista sapatinlepoa, kun taas orjantappuroiden sekaan joutunut siemenvilja kuvaa vanhan ihmisen uurastamista murheiden, himojen ja rikkauden viettelysten kautta. 

Eräässä laulussa sanotaan: "Usko vain voi lopettaa taistelumme, usko on ainoa tie lepohon."

Näennäisen ristiriitaisesti kehoittaa Hebrealaiskirjeen kirjoittaja meitä: "Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä." Hebr 4:11. Aikaisemmin hän totesi, että epäuskoinen ja tottelematon ei pääse Jumalan lepoon. Hebr 3:18-19. Kristityn uusi luonto on hänen luonnollinen asemansa, ja meitä kehoitetaan olemaan varuillamme, niin ettemme eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltamme. 2 Piet 3:17-18. Tästä luonnollisesta uuden ihmisen kuuliaisesta ja uskovasta asemasta voi langeta takaisin epäuskoon ja tottelemattomuuteen, mutta meidän tulee pysyä tällä lujalla pohjalla ja kasvaa Jeesuksen armossa ja tuntemisessa. Intomme ja ponnistuksemme, siis koko sydämemme halun tulee pyrkiä eteen päin, ylöspäin ja sisään päin rauhaan ja lepoon, ei tottelemattomuuteen ja epäuskoon.

Hengen mieli, tahto, halu, on elämä ja rauha. Room 8:6. Henki kaipaa kiihkeästi, halajaa, tavoittelee rauhaa. Innokas  ahkeroiminen, halu ja pyrkimys päästä lepoon on Pyhän Hengen himoa sydämessä, jonka johtoon meidän uskovina tulee antautua kokosydämisesti. "Pysykää minussa", sanoo Jeesus. Meidän tulee innokkaina pyrkiä tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi. 2 Piet 1:10. Se ei tapahdu sielunvoimia kiihottamalla vaan rakentamalla itseämme pyhimmän uskomme perustukselle, rukoillen Pyhässä Hengessä ja pysyttäytymällä tällä tavalla Jumalan rakkaudessa. Juud 20-21.

Haluan tehdä kutsumukseni ja valitsemiseni  lujaksi elämän iloissa ja koetuksissa, ja yhdistyä Jumalan Hengen elämän ja rauhan haluun ja kulkea eteen päin tällä rauhan polulla.

Jumala ja sairaudet, sodat ja katastrofit

Tavallinen kysymys on: Jos Jumala on olemassa, ja jos hän kerran on hyvä ja rakastaa meitä, miksi hän ei tee loppua sairauksista, sodista ja kaikesta kurjuudesta? Tähän järkevään ja johdonmukaiseen kysymykseen on selkeä vastaus: Jumala on jo aikojen alusta lähtien päättänyt ja tehnyt työtä lopettaakseen kurjuuden, ja on edelleen keskittynyt tähän hankkeeseensa, joka tulee toteutumaan, kun Jeesus tulee takaisin ja perustaa tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan maan päälle.  Tämä tapausten kulku on tarkkaan kuvattu Raamatussa.

Kuva: Myriam Zilles, Pixabay

Prosessin viimeisiä vaiheita verrataan Raamatussa synnytyskipuihin: Supistusten voimakkuus ja tiheys lisääntyy, kunnes lapsi on syntynyt. Rauhan valtakunta syntyy samalla tavalla. Vaikka prosessi koko ihmiskuntaa koskevana onkin kestänyt jo tuhansia vuosia, on jokaisella ihmisellä mahdollisuus kokea syntyminen henkilökohtaisella tasolla ottamalla vastaan Jumalan Messiaan, Jeesuksen Kristuksen kuninkaakseen sydämensä valtaistuimelle. Tämäkin tapahtuu usein henkilökohtaisten synnytystuskien ja vaikeuksien, ehkä sairauden, ahdistuksen tai kuolemantapauksen kautta, jotka johdattavat ihmistä etsimään Jumalaa. Mutta usein käy myös päinvastoin. Vastoinkäyminen katkeroittaa mielen, ja ihminen loittonee Jumalasta.

Hyvinä aikoina ihmiset paradoksaalisesti lähes automaattisesti vieraantuvat Jumalasta tässä nurinkurisessa maailmassa. Tämä johtuu siitä, että Jumalan arkkivihollisella, Luciferilla, Saatanalla on tukikohta ihmisluonnossa, ja hän ohjaa ihmisen matkantekoa yksilön omien halujen kautta. Lucifer johtaa ihmisiä tuhoon. Hyvät ajat hänen johdossaan aiheuttavat paljon sisäistä rappeutumista. Ihmisen himoihin ja haluihin kätkeytyy suuria ja tuhoavia voimavaroja. Elämän hyvät asiat, jotka Jumala on luonut meidän nautittavaksemme muuttuvat Saatanan usein "rakkaudellisessa" johdatuksessa ahneudeksi, mässäilyksi, juoppoudeksi ja monenkirjavaksi seksuaaliseksi moraalittomuudeksi. Puhumattakaan vihasta ja murhista, vallan väärinkäytöstä, noituudesta tai monista muista itsekkyyden eriasteisista ilmenemismuodoista.

Ihminen sanoo menestyessään: "Minä olen luonut tämän. Minä olen jumala. Määrään itse, mikä on oikein ja väärin. Kukaan ei voi tulla sanomaan minulle, että teen syntiä. Minkä tunnen oikeaksi itselleni, on oikein minulle, ja minkä sinä tunnet oikeaksi itsellesi, on oikein sinulle. Me olemme jumalia. Me  päätämme itse."

Tämä on Luojan hyvää tahtoa vastaan.

Maailman kurjuus on Jumalan vastustajan, Saatanan aikaansaannosta ihmisen suostumuksella ja hyväksynnällä. Jumalan kaikkivaltius tulee esille siinä, että Hän voi hyvyytensä lisäksi käyttää myös vastustajansa tihutöitä kutsuessaan ihmisiä pelastukseen. Usein juuri sodat ja sairaudet, vastoinkäymiset ja kuolema auttavat ihmisiä etsimään Jumalaa. Oma eikä muiden jumalisuus ei enää riitäkään. Tässä meillä on valinnanmahdollisuus. Raamattu profetoi tulevasta maanjäristyksestä, jossa kuolee 7000 henkeä: "Muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian." Ilm 11:13. Edelleen voimme lukea toisesta vaivasta ja valinnasta: "Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, Hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset, mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet Hänelle kunnian." Ilm 16:9.

Vastoinkäymiset voivat tulla pelastukseksi ja siunaukseksi, kun annamme Jumalalle kunnian ja nöyrrymme Hänen edessään. Sanoma kuuluu: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen." Apt 3:19-20

Lähde: Raamattu