maanantai 2. lokakuuta 2023

Paljonko on matkaa Jumalan luo, ja kauanko kestää löytää Hänet?


"Teidän ei olisi tarvinnut murehtien etsiä minua kaikkialta Jerusalemista. Olisitte vain tulleet suoraan Isäni temppeliin, sillä täältähän olisitte minut heti löytäneet." Tämä on oma vapaa käännökseni ja tulkintani Jeesuksen sanoista, kun Josef ja Maria kolmen päivän etsimisen jälkeen löysivät Jeesuksen pyhäköstä. Luukas kertoo tästä tapauksesta, kun Jeesus 12-vuotiaana oli vanhempiensa kanssa matkustanut  Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ja vanhempien lähdettyä kotimatkalle jäänyt kaupunkiin.  Luuk 2:40-52.  

Entä sinä ja minä? Tuntuuko joskus, ehkä useinkin siltä, että Jumala on kaukana, ja kuljemme murheissamme ja rukoilemme ja etsimme Häntä, emmekä löydä. Roomalaiskirjeessä pohditaan, kuinka  Kristusta saatetaan etsiä kaukaa, taivaasta ja tuonelasta, mutta että Hän on löydettävissä läheltä: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi; se on se uskon sana, jota me saarnaamme." Luottavainen usko on ovi Jeesuksen luo. "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room 10: 6-10. Kuulemamme uskon saarna synnyttää uskon sanan myös omille huulillemme: - Jeesus on Herra!  Jeesuksen herrauden tunnustamisen kautta käännymme myös pois synnistä Jumalan tahtoa etsimään ja tekemään.



Jeesukseen uskova on Jumalan Pyhän Hengen temppeli. Uskon kautta voimme astua suoraan Vapahtajan luo. Helposti kuitenkin tulee etsittyä vääristä paikoista ja väärin keinoin, ja samalla huoli ja painot hartioillamme kasvavat. Me ihmiset etsimme monenlaisia mutkia. Kun sitten kuulee sanoman pelastumisesta uskon kautta Jeesukseen, tuntuu se monesta  liian helpolta: Tässä ja nyt! Ei ole kuitenkaan muuta tietä Jumalan yhteyteen ja tuntemiseen ja iankaikkiseen elämään. Jeesuksen kautta meillä on luottavainen pääsy Isän luo. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armon ja laupeuden avuksemme oikeaan aikaan. Hebr 4:12. Tässä ja nyt. Armoa tarvitsemme synnistä puhdistumiseen ja Jumalan tahdossa elämiseen.

Usko on avoin ovi Kristuksen luo, aluksi mielenmuutokseen ja Jeesuksen puoleen kääntymiseen synnistä pois, ja jatkossa uuden elämän kasvuun.  "Niin kuin te olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä." Kol 2:6. Tarkoitus on  oppia  jäämään Hänen läheisyyteensä, pysymään Hänessä. Juurtua Häneen ja rakentua Hänessä. Kolme kertaa Jeesus kysyi Pietarilta, oliko Hän Pietarille rakas. Rakkaus Jeesukseen on läheisyyden seuraus, edellytys ja hedelmä. Jeesus nuhtelee Efeson seurakunnan johtajaa siitä, että tämä oli hylännyt ensimmäisen rakkautensa, loitontunut Hänestä.

Jumala on luonut ihmiset sitä varten että he etsisivät Jumalaa, vaikka hapuilemalla voisivat  Hänet löytää, "Hänet joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme." Ap.t 17:27-28. Kaikkien ihmisten elämän tarkoitus on siis etsiä ja löytää Jumala! Oletko löytänyt Luojasi, alkuperäsi, "sukujuuresi"? Kirkkoisä Augustinus kuvailee omaa kokemustaan:

"Sydämeni on levoton ja rauhaton, kunnes se löytää levon Sinussa, Jumala."


keskiviikko 26. heinäkuuta 2023

Varustaudu sotaan!

 

Sotapäällikkömme  teroittaa, että meidän ei tule tehdä pahalle vastarintaa, vaan jos joku lyö meitä oikealle poskelle,  hänelle tulee kääntää vasenkin. Tämä on kovin epäsotaisaa, ja avaa meille ovet uusiin asenteisiin ja uuteen mieleen. Jeesuksen oma käytös vahvistaa Hänen sanansa: Hän ei itseään herjattaessa herjannut takaisin, eikä kärsiessään uhannut, vaan jätti asiansa Jumalan haltuun, joka tuomitsee oikein. Matt 5:39;  1 Piet 2:23

Apostoli Paavalin efesolaisille kuvaama Jumalan sota-asu noudattaa Jeesuksen mallia, samoin Paavalin oma elämänasenne: "Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi." 1 Kor 4:13

 Lue Efesolaiskirje 6:10-20 Raamatustasi.

Kirjeessä kehoitetaan efesolaisia pukemaan päällensä Jumalan koko sota-asu, eli vahvistumaan Herrassa ja Hänen voimassaan. Sitten hän lyhyesti paljastaa vihollisemme, Jumalan vastustajan sotajoukkoinensa, ja heidän käyttämänsä aseet: Kavalat juonet. Valehtelemisen. 

Vihollisen aseena ovat siis petolliset ajatukset ja oppirakennelmat, joita hän on punonut yhteen juoniksi. Tähän punokseen hän lähes aina sitoo mukaan totuuttakin, ja juuri siinä piileekin viekkaus. Totuus saa uskottavuutta hänen valheisiinsa, ja näin vilpittömimpiäkin Jumalaan uskovia on helpompaa  johtaa harhaan. Lisäksi sekoitus hämmentää ja tekee epävarmaksi. Ehkä vihollinen on jo kauan uskotellut meille valheitaan ja juurruttanut niitä mieleemme, niin että ne sitovat ja usein estävät meitä tekemästä Jumalan tahtoa.

Siksi tarvitsemme Jumalan meille antamia varusteita oppiaksemme tunnistamaan petoksen ja vastustamaan sitä. Paavali luettelee niitä:

 Totuus vyönä. Jumalan sana elämän voimavarana ja tiennäyttäjänä. Silloin on itsestään selvää, että pyrimme puhumaan totta emmekä teeskentele. Jos valehteleminen kuuluu elämääsi, seisot itse vihollisen riveissä! 

Vanhurskaus eli oikeudenmukaisuus koko kehon suojana ja haarniskana. Ei Kristuksen sotilas voi olla leväperäinen raha-asioissa eikä ihmissuhteissa. Ei voi käyttää toisia itsekkäästi hyväkseen. Silloin vihollinen on eksyttänyt hänet omalle puolelleen. 

 Kenkinä alttius rauhan evankeliumille. Valmius vastaamaan jokaiselle, joka meiltä kysyy toivomme perustusta - Kristus meissä, kirkkauden toivo - kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, sillä rauhan ilosanomaa ei välitetä eteen päin riidellen ja sotien. Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan ja sävyisästi ojentaa vastustelijoita. Sananvaihtoa ei välttämättä tarvitse voittaa,  vaan  jättää Jumalalle viimeinen sana. 2 Tim 2:24-26.

Pahan juonia kuvataan  palaviksi nuoliksi, jotka sammutetaan uskon kilvellä. Myrkylliset nuolet  torjutaan luottamalla ja turvautumalla Vapahtajaan. Herra on meidän kilpemme. Vahvistuminen Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa käy Hänen puoleensa kääntymisen, rauhallisuuden ja Häneen luottamisen kautta. Jes 30:15

Kypäränämme pelastuksen varma ja luja toivo, ja  Jumalan sana miekkana.

Kuva: Pixabay


Jumalan sana, rukous Hengessä ja totuudessa, esirukous ja valvominen ovat käytännön  hyökkäystä valheellisia henkivaltoja vastaan. Toisin sanoen Jeesuksen puoleen kääntymistä. Yhteys Herraan joka puolella. Tuo Jumalan koko sota-asu on Herra Jeesus meissä. Hänessä me voimme pahana päivänä tehdä vastarintaa  pimeydessä hallitsevia pahuuden  henkiolentoja vastaan, ja kaikki suoritettuamme pysyä pystyssä. Valon varustuksissa paljastamme ja voitamme pimeyden valheet,  pukemalla päällemme Herra Jeesus, niin kuin Paavali neuvoo roomalaisia uskonsisaruksia tekemään. Room 13:12-14 

Valvominen on oleellista taistelussa pahan voimia vastaan. Eletään ja toimitaan tietoisesti, siis  päivänvalossa, valppaina ja aistit vireinä kukin omalla vartiopaikallaan ja tehtävässään.


keskiviikko 7. kesäkuuta 2023

Ahtaan portin koodi


Joku kysyi Jeesukselta: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Vastaus oli: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." Luuk 13:23 - 24 . Lue Raamatustasi myös jakeet 25-30.

Matteus tuo esiin asian hiukan eri näkökulmasta: "Menkää ahtaasta portista sisälle, Sillä se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne jotka sen löytävät." Matt 7:13. Lue myös 14 -29.

Molemmista otteista käy selville, että useimmat eivät mene ahtaasta portista sisälle. Tosin monet yrittävät, mutta eivät voi. Jeesus jatkaa kertoen, että viimeisenä päivänä ulkopuolelle jääneissä ihmisissä on joukko sellaisia, jotka viittaavat ihmeisiin, joita he olivat tehneet Jeesuksen nimessä. Mutta Jeesus kutsuu heitä vääryyden tekijöiksi. Hän myös kertoo, että tulijoita saapuu kaikilta ilmansuunnilta. Merkittävä on myös Hänen sanansa: "On viimeisiä, jotka tulevat ensimmäiseksi, ja ensimmäisiä jotka tulevat viimeiseksi." Jumalan valtakunnan järjestys, "hierarkia" kääntyykin ylösalaisin verrattaessa inhimilliseen ajatteluun. "Joka itsensä ylentää, se alennetaan. Joka itsensä alentaa, se ylennetään." Tämä Jumalan valtakunnan perustuslaki määrää sisääntulijat. Se on kuin passi. Se myös valaisee, mitä ahdas portti käytännössä on.

Jumalan valtakunnassa ei leveillä. Siellä ei myöskään kilpailla ensimmäisistä sijoista. Paavius ja piispuus eivät ole takeita sisällepääsystä.

                                                       Kuva: Tomislav Jakupec Pixabaysta

Jeesus sanoo: "Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta." Pienellä on parhaimmat edellytykset päästä ahtaasta portista sisälle. Maailman halpasukuiset ja halveksitut, heikot, "viimeiset" havaitsevat portin suuremmalla todennäköisyydellä kuin arvostetut, rikkaat ja mahtavat. Nöyrtyminen, syntinsä ja syntisyytensä tunnustaminen on salasana Kaikkivaltiaan Luojan ja Jumalan pelastuksen vastaanottamiselle. Tämän koodin  tuhlaajapoika  löysi vasta kaiken menetettyään: "Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi, enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi enää kutsutaan." Luuk 15:21. Tätä pelastusta meille kaikille tarjotaan Jeesuksen lunastustyön perustalla. Siihen turvautuminen on "hullutusta", jonka vain pieni ihminen tunnustaa. Rikkaan ja mahtavan täytyy tulla ensin pieneksi voidakseen päästä sisälle. Suurikin voi nöyrtyä ja tulla pieneksi, usein kuitenkin kiertoteiden ja epäonnistumisien kautta, kuten vertaus tuhlaajapojasta  meille kertoo. 

Jeesuksen mainitsema kaita tie on jatkoa ahtaalle portille: Herkkää tuntoa Jumalan sanan edessä, nöyryydessä ja totuudessa vaeltamista. Tämä perusta johtaa oikeudenmukaiseen, Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Tämä pienen tie on kuin "aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan, sydänpäivään saakka." Salomon sananlaskut 4:18

keskiviikko 11. tammikuuta 2023

Jumalalta, Jumalalle, Jumalan kanssa


Isä meidän rukous opettaa pyytämään: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Ajatellessani nykypäivän elämää Pohjolassa tuntuu siltä, että useimmille on perusteetonta rukoilla tätä rukousta, koska meillä on ruokaa. "Kiitos ruuan yltäkylläisyydestä" kuulostaa osuvammalta sanamuodolta. 

Job oli rikas ja jumalaapelkäävä mies, joka menetti lapsensa ja kaiken omaisuutensa lyhyessä ajassa. Sen tähden hänen vaimonsa mielestä  Jobille oli tullut aika kieltää Jumala. Job vastasi hänelle:"...Otammehan vastaan Jumalalta hyvää. Emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Job 2:9-10. Koska Jumala on Luojamme ja kaiken elämän antaja, niin meille tulisi olla itsestään selvää, että otamme vastaan myös jokapäiväisen leipämme Jumalalta pyytäen sitä tai sitten kiittäen. Job venyttää tämän jopa aivan käsittämättömään äärimmäisyyteen ottamalla vastaan kaiken Jumalalta, myös pahan.

Jumalan Henki vei Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi hiukan ennen kuin Hän aloitti julkisen toimintansa. Jeesus vastusti perkelettä kiusauksissa. Viimein perkele vei Hänet sangen korkealle vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston. Saatana sanoi Jeesukselle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua." Vanhassa Testamentissa lukee paljon Messiaasta ja Hänen tulevasta valtakunnastaan. Jeesus oli tietoinen siitä, että Hän oli Messias, joka kerran tulisi perustamaan tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle. Saatanan tarjous vaikutti hyvin uskottavalta ja sopi hyvin tähän Jeesuksen elämänvaiheeseen. Saatana oli tämän maailman ruhtinas, ja hänellä oli todellakin oikeus antaa kaikki Jeesukselle. Jeesus varmaan koki tämän hyvin realistiseksi ja houkuttelevaksi tarjoukseksi. Hän rakasti oikeudenmukaisuutta, ja Hänellä oli kykyjä muuttaa maailma todella hyväksi paikaksi asua. Kuitenkin Hän torjui tarjouksen, koska se ei tullut Isältä Jumalalta: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartavan ja Häntä ainoata palveleman." Matt 4:8-10.

Elämä Jumalan lapsena on kaiken vastaanottamista Häneltä. "Jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii  hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja." Saarn 3:13. Anna sydämessäsi voimistua luonnollinen asennoituminen: Kaikki elämässä on Jumalan lahjaa.

Kuva: Bob Dmyt, Pixabay


- Tuohan olisi voinut tapahtua ilman rukoustakin. Joku voi sanoa uskovalle näin, kun hän kertoo rukousvastauksista. On hengellisen elämän tosiasia, että Jumala johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Olemme antaneet itsemme Jumalalle rukouksen kautta, ja silloin uskomme ja koemme, että Hän on kanssamme elämäntilanteissa. Hän luo meissä jotain uutta myös arkipäivisin toistuvissa asioissa ja rutiineissa. Voimme nähdä Jumalan. Kokea ihmeitä. Jopa vannoutunut ateisti kokee ihmeen, kun hän pitää vastasyntynyttä lastaan käsivarsillaan. Kyseessä on aivan luonnollinen asia. Mutta myös monimutkaisissa ja vaikeissa asioissa Jumala on niiden kanssa, jotka rukoilevat ja uskovat ja kiittävät. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." Room 8:28 Ongelmat ovat koetuksia, ja usein vie aikaa selvitä niistä tai ratkoa ne. Kun menemme Jumalan luo murheinemme, voimme odottaessamme vastausta oppia elämään kiitollisina ja rauha sydämessä. Jumalan kokemisemme arjen keskellä tulee esille luottamuksena ja kiitollisuutena ja tyytyväisyytenä. Koska otamme vastaan kaiken Jumalalta.

Rukoileminen on yhteyttä Jumalan kanssa. Kiitollisuus on vastakaikua sille, mitä saamme tässä yhteydessä. Rukous ei ole vain sanoja, se on vuorovaikutusta ja tila. Rukous ei ole ainoastaan pyyntöjä saada, se on myös tyytyväisyyttä siihen, mitä omistaa. Rukous, yhteys Jumalan kanssa, luo iloa ja rauhaa sydämeen. Se mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan läsnäolon kanssa, luo reaktioita valvovassa sydämessä ja omassatunnossa: Murehtiminen, puolustautuminen, paheksuminen, pelko, ikävöiminen, kiivaus, kuritus ovat aineksina rukouksissa tasapainon ja sydämen rauhan palauttamiseksi.  2 Kor 7:11.

Sydämen uusi orastava elämä, joka jatkuvasti vastaanottaa Jumalalta ja antaa Hänelle, on hiljainen ihme. Mitä tapahtuu meidän sydämissämme? Kasvaako meissä Jumalan Hengen hedelmä Jumalan kunniaksi, tapahtuuko elämässämme arkipäivän ihmeitä, hyviä tekoja, jotka ovat seurausta yhteydestä Jeesuksen Kristuksen kanssa sydämen salatussa elämässämme.


perjantai 25. marraskuuta 2022

"Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä"


"Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata." Kol 4:5-6.

                                                                     Pixabay, Marek

Paavalin vertauskuva suloisesta ja suolalla höystetystä puheesta lienee useammalla tavalla ymmärretty ja selitetty. Tuon tässä ajatuksia, jotka ovat liikkuneet minun päässäni ja sydämessäni tämän aiheen äärellä. Käyttämässäni vuoden 1938 käännöksessä puhutaan suloisesta puheesta kun taas v 1992 sana on käännetty ystävälliseksi puheeksi. Kreikankielisen sanan cháris merkityksiä ja vivahteita on useampia: Kauneus, kiitollisuus, suosio, ystävällisyys, hyvyys ja armo tuovat esille sanan eri sävyjä. Joten meille ei jää pienintäkään epäilystä siitä, millaista puheemme kristittyinä tulee olla. 

Tuo suloinen, ystävällinen, kiitollinen, siunaava, hyvä ja anteeksiantava puhe on suolalla maustettua. Suolaa on vuosituhansia käytetty höystämään ruokaa ja estämään sen pilaantumista. Sanamme tulee siis suolan tavoin korostaa, saada esille hyvä.  Puheemme ei saa olla pilaantunutta eikä haisevaa. Paavali kehoitti myös efesolaisia samassa asiassa: "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat." Ef 4:29.  Puheemme tulee siis välittää armoa ja  hyvyyttä kuulijoille. Ei  riettaita ja sopimattomia sanoja, ei katkeruutta, kiivastusta, vihaa, huutoa eikä herjausta, vaan anteeksiantoa ja  ystävällisyyttä. Ef 4:31-32. Rivot, katkerat, vihaiset, herjaavat ja pilkkaavat sanat paljastavat, että mieli ei ole maustettu suolalla. Pilaantuminen on kuuluvissa ja näkyvissä ja haistettavissa. 

Myös Jeesus puhuu suolasta: "Jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha." Mark 9:49-50. Suola estää pilaantumista, siis riitaa, konfliktia ja sotaa. Se säilyttää rauhan. Tulella ja suolalla on tässä sama tehtävä. Kummankin liiallinen käyttö johtaa tuhoon. Suola on hyödyllinen pieninä annoksina, ja tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Molempien tulee olla valvonnassa. Olisiko puheen suolalla maustaminen myös juuri tätä rajoitettua ja harkittua kielen käyttöä? Meidän tulee tietää, miten puhua ja vastata  ihmisille, miten kommunikoida toinen toistemme kanssa. "Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni."

                                                              Pixabay, Mircea Ploscar  

 Jesajan huulet puhdistettiin hehkuvalla hiilellä ennen hänen astumistaan profeetan tehtävään. Jes 6:5-8. Meidänkin huulemme on tulella suolattava.Vain puhdassydäminen voi lausua puhtaita sanoja. Puheen lähteen tulee olla puhdas. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." Siksi on aihetta rukoilla Daavidin tavoin: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." Ps 51:12. "Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa." Matt 12:34-35.Puhdassydämisen mieli ja kieli ovat sopusoinnussa armon, hyvyyden ja rauhan kanssa, ilosanoman kanssa. 


torstai 2. kesäkuuta 2022

Pohdintaa tahdosta ja tunteista uskonelämässä


Rakkaus on käsite, joka yleensä aina tajutaan tunnetasolla, ja siksi tahdon merkitystä ja paikkaa ei useinkaan arvosteta eikä oivalleta rakkauden toteuttamisessa. Uuden Testamentin tärkein ja toimivin rakkautta ilmaiseva sana, agape, on kuitenkin hyvin tahtopainotteinen. Kun Raamattu puhuu siis rakkaudesta, se usein viittaa tahdon .valintoihin. Jos virheellisesti käsitämme rakkauden vain tunteeksi, rakkaudestamme puuttuu jotain oleellista . Avioliittokin perustuu lupauksiin, joissa kysytään tahtoa jo vihkimistilaisuudessa.

Tahtorakkaus saattaa vaikuttaa kylmältä, mutta se on oiva apuväline, johon voi tarttua, vaikka ei tuntisikaan sen kummempaa. Jeesus sanoo:"Jos joku haluaa tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Vaikka tämä sana ei ihan suoraan puhukaan rakkaudesta, se kuitenkin ilmaisee tärkeän periaatteen, joka toimii myös tahdon ja tunteen suhteessa rakastamisessa. Rakkauden tahdon johtama toiminta ehkä vaikuttaakin ensimmäisenä hyviä tunteita  sen kohteessa, ja sitä kautta rakkauden antaja saa myös takaisin, ja vuorovaikutus syvenee.

Kuva: Pixabay, Waldryano

 Sisäisessä taistelussamme hyvän ja pahan, oikean ja väärän, totuuden ja valheen välillä, on tunteilla suuri vaikutusvalta meidän kaatamiseksemme. Jo Raamatun alkulehdillä  näemme, kuinka Eevan kiusaus voimakkaasti perustui tunteen tilannearviointiin: "Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti hedelmästä ja söi .." 1 Moos 3:6. Kainin suorittama Aabelin murha alkoi myös kiusauksen tunteesta, tällä kertaa kateuden ja vihan tunteen voimistumisesta. Jumalan antama neuvo Kainille oli:" Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" 1 Moos 4:7. Tässä Kainille tarjottiin taivaasta voimakasta apua vihan tunteen voimaa vastaan: Hallitse vihasi! Ensimmäinen askel tähän on tunteen jarruttaminen tahdon kautta. Vihaa lisätään painamalla tunteen kaasupoljinta, ja sitä hillitään ja se pysäytetään käyttämällä tahdon jarrua. Tahto voi olla tunteiden tasapainottaja, ja se, mitä tahdomme, ohjaa toiminnan suuntaa.  Kysymys ei ole tahdon voimasta, vaan siitä mitä tahdomme. Heikon tahdon syyttämisen sijasta tuleekin selvittää itselleen, mitä tahtoo elämässä. Jos tahtoo hyvää ja oikeaa, niin niitä tulee vahvistaa. Jumala ohjasi Kainia: "Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi." Jos etsit hyvää, täytät mielesi hyvillä ajatuksilla, silloin on helpompaa tahtoa ja valita  hyvä, ja teet hyvin.

Rakkauteen sisältyy hyvän valinta. Rakkauden ei useinkaan tarvitse pohtia, mikä on oikein ja hyvää, koska ne ovat rakkauden geeneissä. Oikean ja hyvän valinta on luonnollista rakkaudelle. Jumala pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti, ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tiit 3:5. Kuitenkin Jumalan tahdon vastaisuuden voima  asuu meidän syntisessä luonnossamme  ja voi helposti kietoa ja sokaista meidät. Tässä sokaistuneessa, kritiikittömässä ja harkintakyvyttömässä tunnetilassa on rakkauden ensiapuna tahdon tietoisen valinnan jarrun käyttö. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Room 13:10.

Entä jos on sitten valinnut väärin tunteen sokaisemana ja  vaimentanut omantunnon ja Jumalan neuvon elämässä? Silloinkin voi nostaa katseensa Vapahtajaan ja tunnustaa väärän valintansa  ja vastaanottaa puhdstuksen Jeesuksen veressä. "Luo minuun uusi vahva henki" oli Daavidin rukous tällaisessa tilanteessa.

Suomenkielen "omatunto" viitannee väärän ja syntisen tilan "pistoon sydämessä". Ehkäpä juuri omantunnon tunnevivahde ilmaisee vian. Mielenkiintoista, että ruotsinkielen vastaava sana painottaa tietoa: samvete. Omatieto. Niin kuin tunne voimistuessaan kiusauksessa johtaa syntiin, niin tunto ja tunne myös paljastavat vääryyden itselle kolkutuksena ja pistona. Hyvä omatunto taas on omatietoa tahdon valinnoissa ja vakuuttaa hyvästä ja oikeasta. "Me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa." Hebr 13:18. 

"Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.. Siitä me tiedämme,  että olemme totuudesta, ja me saatamme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja  tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä  saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista." 1 Joh 3:19-22.  Joskus sydän voi syyttää, vaikka tietääkin tahtovansa kaikessa hyvin vaeltaa, ja vaikka vaeltaakin Jumalan edessä herkällä tunnolla. Tällaisessa tilanteessa saattaa syyllisyyden tunteminen johtua alitajuntaan piiloutuneista aikaisemmista kokemuksista tai vihollisen aiheettomista syytöksistä. Silloin tulee viedä syytös ja syyllisyyden tunto Jumalan kasvojen eteen. Jumala on suurempi kuin omatunto. Hän tietää ratkaista pulman oikein. Hän antaa rauhansa sydämeen, joka panee luottamuksensa Isäänsä. Siinä rauhassa tahto ja tunto kirkastuvat, tulevat valaistuiksi, ja saa nähdä tien eteen päin selvemmin.

Maistetaan Hengen hyvää hedelmää, Gal 5:22, ja valitaan tietoisesti sen viljelemistä elämässä, niin sen luoma hyvä ilmapiiri vaikuttaa runsaasti hyviä tunteita omassa ja muitten sydämissä.

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Mikä on elämäntehtäväsi?

 

Mooses välitti Jumalan sanan faaraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä." Room 9: 17. Tässä puhutaan Egyptin faaraosta, joka kerta kerran jälkeen asettui vastustamaan Israelin kansan lähtöä Egyptistä kohti luvattua maata. Hän ei kuitenkaan onnistunut, ja Jumala johdatti kansan vapauteen suurilla ihmeteoilla. Paavali kutsui faaraota vihan astiaksi. Jumala käytti hänen armotonta ja kovaa  itsevaltiuttaan tehdäkseen omat armotekonsa ja ihmeensä kansaansa kohtaan tunnetuksi ihmiskunnalle. Hän käytti miehen pahuutta hyvän voimansa ja johdatuksensa julkisaattamiseksi. Hän tiesi etukäteen mihin suuntaan faaraon elämän valinnat häntä johdattivat, ja Hän muokkasi faaraon pahuutta aseekseen. 

 Edellisen yhteydessä Paavali vertaa myös Jumalan valittuja elämäntehtävineen astioihin. Toisaallakin hän käyttää astia-vertausta: Suuressa talossa on kulta- ja hopea-astioita, sekä myös  puu- ja saviastioita, ja niillä kaikilla on erilainen käyttötarkoitus. Vihan astian vastakohtana Paavali puhuu laupeuden astioista, jotka Jumala on edeltävalmistanut välittämään Jumalan kirkkautta ja kunniaa ja majesteettia. Room 9:23-24. Toisin sanoen Jumalalla on juuri omillensa ainutlaatuinen elämäntehtävä, johon Hän on heitä muokannut  ja valmistanut. Juuri jotakin tiettyä tarkoitusta ja tavoitetta varten. Paavali itse oli Jeesukselle "valittu ase kantamaan Jeesuksen nimeä pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen". Elämäntyön päätavoite on Jumalan kunnian kirkastaminen. "Te olette maailman valkeus", sanoi Jeesus oppilailleen. Me olemme  Jumalan, Luojamme teko, "luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme". Ef 2:10.

Laupeuden astioina kannamme sydämessämme Jumalan laupeutta. "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta,  joka on meille annettu." Room 5:5. Laupeus kuvannee juuri rakkauden välittämistä eteen päin monenlaisiin puutoksiin. Meitä ei ole kutsuttu vaatimaan, vaan täyttämään puutteita. Meidän tulee antaa jäsenemme, kätemme, jalkamme, suumme, silmämme, koko kehomme vanhurskauden aseiksi Jumalalle Room 6:13. Koko olemuksemme tulee kantaa Jumalan meille antamaa tehtävää.

Kuva: Pixabay, Gerd Altmann 

 

Mikä on tehtäväsi? Ajattele tähänastista elämääsi uskossa. Missä asioissa ja tilanteissa  Jumalalle antautumisesi on ilmennyt? Mitä olet välittänyt Hänen rakkaudestaan toisille? Ehkä joku erityinen antamisen ilmenemismuoto on leimannut juuri sinun palveluasi. Armolahjastakin voi olla kyse. Voimme välittää esirukouksia  Jumalalle. Voimme antaa voimiamme ja varojamme toisten auttamiseen ja hätään. Voimme välittää nostavia ja rohkaisevia sanoja, siunata ihmisiä ajatuksin, sanoin ja teoin. Voimme levittää ilosanomaa. Antamalla anteeksi toinen toisillemme välitämme Jumalan laupeutta ja armahtavaisuutta. Voimme "hyvässä työssä kestävinä etsiä kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta". Room 2:7. Elämämme tarkoitushan on, että Jumala meidän kauttamme kirkastuisi. Room 9:23. Uuden Testamentin kirjeet rohkaisevat meitä joka sivulla   juuri  tähän monimuotoiseen Kristuselämään. Kun Jeesus Kristus kasvaa, niin oma minä pienenee. Niinkuin tähdet loistavat valoaan, on Jeesuksen omien etuoikeus kirkastaa Jumalan kunniaa, tarjolla pitäessämme elämän sanaa koko olemuksemme välityksellä. Fil 2:15.

                                               KUNNIA JUMALALLE KORKEUKSISSA!