Jeesuksen ekstremismi

Kuulemme nykyisin lähes päivittäin  uskonnollisesta tai ideologisesta  ekstremismistä, joka kylvää tuhoa ja sekasortoa ympärilleen. Ei ole harvinaista, että myös  tuhoisan ekstremismin edustajia esitellään kristillisiä arvoja ja perinteitä vaaliviksi henkilöiksi. Tästä olisi paljon sanottavaa, koska kansalaisten yleissivistykseen on pikkuhiljaa muodostunut ammottavia aukkoja kristillisen uskon tuntemisessa. Jeesus ja Hänen oppinsa tosin edustaa  myös äärimmäisyyttä, joka kuitenkin on täysin vierasta  tuhoavalle ja tappavalle hirmuvallalle. Kuunnellaan Hänen omia sanojaan: 

"Varas tulee vain varastamaan, tappamaan  ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." Joh 10:10. Tässä Jeesus puhuu kahdesta vastakkaisesta ajatussuunnasta. Ensiksi mainittu saa aikaan tuhoa, ja jälkimmäinen, jota Jeesus itse edustaa, johtaa rikkaaseen elämään.

Millaisesta yltäkylläisyydestä tässä on kysymys? Joidenkin mielestä Jeesuksen sanoma puhuu materiaalisesta rikkaudesta, mutta sitä Jeesus ei voi tarkoittaa, koska Hän usein puhuu rikkauteen pyrkimistä vastaan. Sen sijaan Hän kehoittaa seuraajiaan keräämään aarteita taivaaseen, ja juuri tämä on koko Uuden Testamentin meille välittämää rikkauden sanomaa. Taivas on siellä, missä Jumalan tahto hallitsee esteittä. Sinne on hyvä kerätä aarteita, koska sieltä käsin ne käytetään Jumalan suunnitelmiin ihmisten parhaaksi.

Kuva: Florencia Fortelli, Pixabay

"Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." Luuk 6:45. Ennen näitä sanoja Jeesus on opettanut kuulijoitaan reagoimaan toisella tavalla kuin mihin inhimilliset ajatukset ihmistä spontaanisti johdattavat, erilaisissa ja usein haastavissa tilanteissa. Hän opettaa meille taivaallisia yltäkylläisyysasenteita, Luojamme ja Isämme ajatuksia ja viisautta. Jeesus opettaa meitä ajattelemaan ja toimimaan uudella  ja yllättävällä tavalla. 

Jeesuksen radikaalin ja ehdottoman opetuksen mukaan meidän tulee rakastaa vihollisiamme, siunata niitä, jotka kiroavat meitä, kääntää vasen poski oikeaan poskeen lyöjälle, tehdä hyvää niille, jotka vihaavat meitä, eikä  vaatia tai  odottaa vastapalveluksia niiltä, joille olemme tehneet jotakin hyvää. Meidän tulee antaa anteeksi ja olla armahtavaisia, ja jättää tuomitsematta. Tämän totettamiseen tarvitsemme taivaallisen aarteen runsauden sydämeemme. Siihen tarvitaan uusi, joka päivä uudistuva sydän. Jeesus tuli pelastamaan meidät, puhdistamaan sydämemme ja luomaan uuden ihmisen, jota johdetaan taivaasta, kuljetetaan Jumalan hyvän Hengen johdossa. Tämän johdatuksen valitseminen maksaa. Jeesuksen Kristuksen seuraajan tulee luopua kaikesta, ensin panna uskossa pois vanha ihminen, vanha luonto, ja sitten seurata Jeesuksen viitoittamaa tietä, jolla voi elää uutta elämää uutena ihmisenä.

Olen lukenut usein tästä nerokkaasta opista Raamatun lehdiltä, ihailen sitä ja lainaan mielelläni näitä viisaita sanoja, ja kuitenkin on niin helppo unohtaa tai sysätä syrjään tämä sanoma vaativissa tilanteissa, jos inhimillinen ajatuskulku on päällimmäisenä ja johtamassa. Silloin on aika kääntyä. Tarvitaan mielen muutosta taivaallisten suunnitelmien toteuttamiseen maan päällä. Tarvitaan antautumista Pyhän Hengen johdatukseen. Taivaallinen elämä on runsaudessa elämistä ja tästä runsaudesta jakamista.

Hyvien ajatusten, sanojen ja asenteiden tulee täyttää sydämemme, niin että voimme muuttaa ne teoiksi ja toiminnaksi. Pyhän Hengen täyteys on myös Jumalan elävän sanan runsautta. Täyttäkäämme sydämemme Hänen elämää luovalla sanallaan, ja antakaamme Jumalan Hengen johdattaa meitä elämään "kristillistä ekstremismiä", palaen halusta tehdä hyvää, antavassa rakkaudessa, joka virtaa puhtaasta ja hyvästä sydämestä, ja luo elämää ympärilleen, ja antaa  tulevaisuuden ja toivon. 

Kuoleman läheisyydessä

Kuolema luo aina tunteita. Se on hallitsija, joka puhuu lyhyesti ja selkeästi, eikä peru sanojaan. Surun keskellä omaiset selailevat vainajan kanssa elettyä elämää. Millainen oli viimeinen kontakti, ja milloin? Tunteet voivat olla vahvistettuja ikään kuin ne olisi lausuttu mikrofoniin, ja omatunto lajittelee elämää ja tapahtumia. Saattaa käydä niin, että vainaja julistetaan pyhimykseksi, kun taas läheiset itse  tuntevat aiheellista tai aiheetonta syyllisyyttä. On oikein, ja tekee hyvää, että muistelemme hyviä asioita, ja näin kunnioitamme poismenneen muistoa.

Läheisen ihmisen kuollessa myös omaisten elämä tavallaan pysähtyy. Kuinka selkeästi voikaan nähdä asioita, joita olisi pitänyt tehdä toisin. Pienet ja suuret laiminlyönnit voivat nakertaa omaatuntoa, kun taas oikeat valinnat ja teot vainajan suhteen täyttävät sydämen kiitollisuudella. Kuolema näyttää, miten tulee elää. Se voi avata uusia näköaloja tulevaisuuteen. Kuoleman lopullisuus vahvistaa totuutta, että elämässä on tärkeintä elää sopusoinnussa Jumalan ja ihmisten kanssa. Voimme oppia  laiminlyönneistämme  poismenneen suhteen ja opetella herkkyyteen sydämen muistutusten kuuntelemisessa, kun olemme tekemisissä ihmisten kanssa. Kukkia ja seppeleitä voi sirotella ja asettaa elävien poluille, ja näin voimme olla luomassa toivoa ja tulevaisuutta sydämiin. Kuolema voi auttaa meitä tuntemaan herkemmin, ja Jeesuksen sanat, "kaikki mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille", on hyvä muistutus kätkettäväksi sydämeen, niin että empatiamme toisia ihmisiä kohtaan voi kasvaa ja vahvistua.

Ihmiset eivät aina jätä jälkeensä  vain hyviä muistoja. Vaikeat asiat ja kokemukset voivat tukahduttaa hyvän, jota on vaikea nähdä katkeruuden takia, joka kasvoi koetuista vääryyksistä. Katkeruuden majoittaminen mieleen ei ole koskaan hyvä vaihtoehto. Ajan mittaan siitä kasvaa voimakkaita juuria, jotka oman mielen lisäksi hapattavat myös toisten mieliä. Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan pelastamaan meidät ja antamaan meille anteeksi, antamaan uuden alun ja uuden elämän. Jeesus koki hirvittävän vääryyden, kun hänet syyttömänä ristiinnaulittiin, mutta Hän kohtasi sen rukoilemalla: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Luuk 23:34. Anteeksiantaminen ja armahtavaisuuden osoittaminen on taivaallista viisautta. Ensimmäinen askel katkeruudesta vapauteen on, että tahtoo antaa anteeksi. On helppoa antaa anteeksi, kun kokee Jumalan armahtavaisuutta omassa elämässä, ja antaa sen muokata asenteita ja ajatuksia.

Raamattu puhuu etsikkoajasta, joka tarkoittaa suotuisan tilaisuuden hyväksikäyttämistä. "Etsikää Herraa silloin, kun Hänet löytää voidaan, huutakaa Häntä avuksi, kun Hän läsnä on." Jes 55:6-7. Kun meille läheinen henkilö menee pois, tulee Herra lähelle. Peruuttamaton kaikkia kerran kohtaava tapahtuma luo hiljaisuutta sydämeen, ja Jumalan puhe omantunnon kautta kuuluu selvemmin. Omatunto ei puhu ainoastaan suhteestamme poismenneeseen, vaan myös yleisesti elämästämme ja sen suunnasta, ja suhteestamme Jumalaan, Luojaamme. Jumala kysyy meiltä: "Oletko sinä valmis kohtaamaan Jumalasi?" Kuolemanvaarassa ihmiset saattavat antaa lupauksia Jumalalle. Usein lupaukset mitätöidään vaaran mentyä ohi. Silloin säännöstelee omaatuntoa, paaduttaa sydämensä. Mutta monet ovat myös nöyrtyneet Jumalan edessä ja kokeneet ilosanoman ja pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, ja kääntyneet jumalattomalta tieltään. Jumala on armahtavainen, ja Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Hän antaa anteeksi ihmiselle, joka tunnustaa syntinsä ja luopuu niistä.

Vaikka kuolema on lopullinen ja peruuttamaton, on Jeesus Kristus maailman toivo, ja Hän on antanut meille iankaikkisen elämän mahdollisuuden. Hän sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh 11:25-26.

Kuva: Reinhardi, Pixabay 

Vapauteen pimeyden vallasta

Taivasten valtakunnan ovi ja salaisuudet eivät  avaudu, jos haluaa nojata  rikkauteensa, valtaansa  tai älyynsä. "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt 18:3. Voimakkaat, rikkaat, älykkäät, lahjakkaat, kauniit ja hauskat ihmiset pääsevät esiin ja eteen päin tänä aikana ja meidän maailmassamme, mutta Jumalan valtakunnassa on toisin. Siellä pienet ovat suuria ja heillä on parhaat edellytykset päästä eteen päin. Kyynärpäätaktikot ja vallanhaluiset eivät ylipäätänsä pääse sisälle. Taivasten valtakunnan salaisuudet on salattu viisailta ja oppineilta, mutta ilmoitettu lapsenmielisille.

Kuva: Pixabay, Khusen Rustamov

Uuden elämän tie saa alkunsa vaikeasti havaittavalta ahtaalta portilta. Etsivä ja rukoileva kuitenkin löytää portin luokse, ja viimeistään silloin havaitsee, että portista pääsee sisään vain pieni ihminen. "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" Matt 7:13-14. Ahtaasta portista sisälle haluavan on muututtava asenteiltaan. Hänen on tultava lapsen kaltaiseksi! Ilman tätä muutosta ahdas portti jää ahtaaksi ja tie kapeaksi, loukkaavaksi ja vastenmielisyyttä herättäväksi hölmöjen ja idioottien kulkuväyläksi. Lapseksi tuleminen on nöyrtymistä, oman vararikkonsa myöntämistä Jumalan edessä, ja Jeesuksen Kristuksen päästämistä omaan elämään. Sinun on käännyttävä, tehtävä parannus! Jumalan valtakunnassa ei ole tilaa synnille, ja asenteesi sitä kohtaan on muututtava kielteiseksi. Silloin Jeesus Kristus, Vapahtajasi ja Lunastajasi puhdistaa sinut synnistäsi ja Jumala siirtää sinut pimeyden vallasta Poikansa valtakuntaan. Uskomalla Jeesukseen pääset nyt helposti kulkemaan sisään portista, ja havahdutkin huomaamaan, että kaita tie onkin valtatie, jolla tyhmäkään ei eksy. Jes 35:8.

 Jeesuksen kanssa elämä muodostuu valoisaksi ja hyväksi. Vaeltaessasi eteen päin Hänen kanssaan panet nyt merkille, kuinka hankala  leveä tie on, koska nyt näet selvästi, kuinka ihmiset siellä hoippuvat oman egonsa sitomina ja monien vahingollisten syntien ja hairahduksien vankeina. Näet myös leveää tietä varjostavan pimeyden ja loukkoja ja ansoja kaikkialla, ja kuinka ihmiset pimeydessä tahtomattaankin joutuvat kiikkiin. Kapealla tiellä taasen on Jumalan elävä sana lamppunasi ja oppaanasi, ja se johtaa sinua  elämään Luojasi ja Vapahtajasi turvallisessa yhteydessä.

Jotkut sanovat, että kaita tie tulee yhä kapeammaksi mitä pidemmälle sitä kulkee. Raamattu sanoo, että "oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka." Sananl 4:18. Kuitenkin: Jos me kapealla tiellä korotamme itsemme, emmekä alennu uudestaan lapsen kaltaiseksi lapsen asemaamme, joudumme  vähitellen umpikujaan. Silloin ainoa mahdollisuutemme on kääntyä takaisin siihen paikkaan, jossa lankesimme, tunnustaa ja nöyrtyä, voidaksemme jatkaa eteen päin kaidalla ja valaistulla tiellä. Mutta jos paadutamme itsemme, joudumme takaisin leveän tien pimeyteen. "Jumalattomien tie on synkin yö. He kompastuvat, tietämättä mihin." Sananl 4:19.

Paavali kehoittaa Jumalan lapsia elämään moitteettomina ja puhtaina kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Heidän keskellään meidän tulee loistaa kuin tähdet taivaalla pitäessämme esillä elämän sanaa sanoin ja teoin. Kaita tie kulkee siis  kieroutuneen ajan ja turmeltuneen sukukunnan keskellä leveää ja pimeää tietä kulkevien ihmisten joukossa. Fil.2:15-16. Meidän tehtävämme on antaa heille valoamme, Jumalan sanaa elämän ja tekojen kautta, koska olemme, kuten Jeesus, maailman valo. Ehkä jotkut heistä näkevät syntinsä, nöyrtyvät ja löytävät  ahtaan portin ja sen takana olevan elämän.

Kun meitä kiusataan ja koetellaan

Jeesus oli paastonnut 40 päivää, jona aikana Saatana oli kiusannut Häntä. Paaston lopussa hän oli antanut Jeesukselle mahtavia ajatuksia ja näkyjä, jotka Jeesus torjui. Ruumiillisesti heikentyneenä, mutta valppaana hengessä Hän näki petoksen läpi. Jumalan vastustaja puhutteli Jeesusta miellyttävin ja imartelevin sanoin ja elein ja suurin lupauksin, mutta Jeesus oli paastonsa aikana paljastanut hänet täydellisesti, ja Jumalan sanan voimassa Hän jatkoi torjuntaa. "Kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti Hänet joksikin aikaa rauhaan." Luk 4:13

Tämän jälkeen Jeesus alkoi opettaa Galilean synagoogissa ja saapui myös lapsuutensa koti- kaupunkiin Nasaretiin, jossa Hänen puheensa vapaudesta sai paljon ylistystä. Kuitenkin ihmiset raivostuivat Häneen keskustelun tuloksena, ja ajoivat Hänet kaupungin jyrkänteen reunalle syöstäkseen Hänet alas. Luk 4:29.

Erämaassa Saatana oli kerta kerran jälkeen epäonnistunut  yrityksissään pettää Jeesusta, joten hän oli jättänyt Hänet joksikin aikaa rauhaan. Nyt hän palasi muuttamalla strategiaa. Hän raivosi. Erämaassa hän oli lähestynyt Jeesusta valkeuden enkelinä, mutta nyt hän teki äkkinäisen yllätyshyökkäyksen saadakseen Jeesuksen pelon valtaan ja tappaakseen Hänet. Ehkäpä Saatana ajatteli seuraavasti: "Sinä et totellut minua, kun käskin sinua heittäytymään temppelin muurin harjalta alas. Silloin sait valita itse, mutta nyt sinun on pakko tehdä niin kuin minä sanon."

Kuvittelen mielessäni Jeesuksen seisovan jyrkänteellä raivoavia ihmisiä ympärillään. Ehkä Jeesus ajatteli tällä tavalla: "Isä, minun Suojelijani! Lähetä enkelisi varjelemaan minua nyt!" Näen näkymättömässä maailmassa enkelien asettuvan Jeesuksen molemmin puolin käytäväksi. "Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa." Luuk 4:30. Jälleen Jeesus kohtasi Saatanan täysin rauhallisena. Hän ei pelännyt tämän raivoa, koska Hän luotti Isään.

Nämä tapaukset alkoivat puhua minulle, kun äskettäin jouduin tilanteeseen, jossa mieleni tuli rauhattomaksi, ja tämä edellen ohjasi ja käski tekemisiäni. Kontrolloiduissa ja ennakoitavissa hetkissä olen tavallisesti pysynyt tilanteen herrana, mutta äkilliset asiat saattavat viedä minut enemmän tai vähemmän pois tasapainosta. Mainitsemani tapaus sai minut kuitenkin näkemään valvomisen välttämättömyyden, jotta aina tilanteissa oppisin ensin etsimään Jumalan tahtoa ja apua, ja tähän tulin rohkaistuksi rukouksessa sanan kautta. Jumala haluaa avata minulle tien tilanteiden kaoottisuuden halki, kun levottomuus haluaa ottaa ohjakset. Jeesuksen tavoin voin kohdata "ihmisten raivon", oman rauhattomuuteni. Jumala pitää suojelevaa kättään myös minun ylläni "enkelikäytävässä", ja turvallisena voin kohdata omat levottomat ajatukseni ja etääntyä niistä.

On rohkaisevaa nähdä Jeesuksen kävelevän raivoavan väkijoukon keskitse. Hänen käyntinsä välittää Hengen voimaa ja arvovaltaa, samalla tavalla kuin Hänen puheensa. Hän kulki heidän keskitseen pää pysytyssä. Hän ei hiipinyt peloissaan pälyillen. Hänen menettelynsä kuolemanvaarassa on mahtava rohkaisu meille erilaisissa pienissäkin pelkoa lietsovissa tilanteissa: Kun pahat voimat riehuvat, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:28.

Pixabay

"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, Hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1 Kor 10:13. Jumala sallii levottomien ajatusten tulon, ja Hän huolehtii myös niiden lähdöstä, tai auttaa meitä suojaan niiden vaikutusvallasta. Pointti on, että niiden kiusatessa ja koetellessa  Jumala on paikalla ja kasvattaa meitä. Se on pyhä hetki. Siksi meidän tulee oppia antautumaan, pyhittäytymään, ja antaa Jumalalle vapaat kädet. Ulospääsy, vapautus lähestyy. Rauhan ja vanhurskauden hedelmä kypsyy. Hepr 12:11. Luottamus Jumalan huolenpitoon ja uskollisuuteen tasapainottaa mielen. Jumalan lisääntyvä rauha ja armo  sydämessä muodostuu vapautukseksi elämän paineissa.

Jumala valvoo lakkoilevia suksisiteitä ja hyökkääviä saksanpaimenkoiria

Menneenä talvena olin usein hiihtämässä.  Kotoani on lyhyt matka ladulle, ja ennen kuin tie hiekoitettiin, laitoin sukset jalkaan jo kotona, ja hiihdin takaisin kotiovelle saakka. Erään kerran hiihtoretken jälkeen en saanutkaan irroitettua vasenta monoa siteestä. Minulla oli ollut vaikeuksia sen kanssa aikaisemminkin, mutta yrittelyn jälkeen oli side kuitenkin aiemmin aina avautunut. Nyt lähetin yksinkertaisen rukouksen Taivaan Isälle, ja sain siteen auki. Tämä toistui parilla seuraavallakin  hiihtoreissulla. Rukouksen jälkeen side avautui. Sitten kuitenkin avausmekanismi alkoi jälleen lakkoilla, enkä saanut vastausta rukoukseeni. Mono pysyi kiinni suksessa. Mitä teen nyt? Onneksi olin kotiovella, ja hoksasin ottaa jalan pois monosta, ja jättää monon kiinni siteeseen. Otin suksen monoinensa sisälle eteiseen, ja myöhemmin monon irroittaminen sujui vaikeuksitta. Mietin ja kyselin: Miksi Jumala ei nyt heti vastannut rukoukseeni?

Tie hiekoitettiin, ja se aiheutti uuden pulman: Minun täytyy ottaa sukset jalasta 500 metrin tai 200 metrin päässä kotiovelta. Jos ongelma toistuu, on toki yksinkertaista vetää jalka ulos monosta, mutta siinä tapauksessa minun pitää kulkea sukkasillani loppumatka. Ratkaisin kysymyksen ottamalla seuraavalla kerralla lenkkarit mukaan pieneen retkireppuun. Jatkoin kuitenkin hiihtoretkien päätteeksi  rukoilemista, että avaaminen onnistuisi, ja näin kävi. Minulla oli lenkkarit mukana muutaman kerran, mutta minun ei tarvinnut käyttää niitä, koska side avautui helposti.

Reppu lenkkareineen oli ollut eräänlainen uskon ja luottamuksen tukipyörä minulle. Päätinkin, että en seuraavalla kerralla otakaan lenkkareita mukaani. Tällöin hiihtoretken lopussa sain sydämelleni luottavaisen ajatuksen: Nyt en rukoile, koska kotiin jätetyt lenkkarit symbolisoivat luottamustani Jumalan apuun monon irrottamisessa. Tämän lapsellsen luottamuksen  kautta  päätyivät kaikki lopputalven hiihtoretket onnellisesti. Nyt jälkeen päin ajattelen, että tuo kerta, jolloin en saanut vastausta rukoukseeni, oli kuitenkin tärkeä osa prosessissa. Se johti minut tässä asiassa konkreettisesta rukouksesta abstraktiseen mielentilaan, luottamukseen, ja tie eteen päin oli luottamuksessa pysyminen. Jumalaan luottaminen on tarkoitettu olemaan kasvavassa määrin sisäinen asenteeni, mikä elämän solmuissa johdattaa minua ensimmäiseksi etsimään suurta Auttajaani ja Vapahtajaani.

Järkeilijä löytää toki muita selityksiä kokemukselleni. Minä puolestani jatkan uskossa minusta välittävään Luojaan ja Jumalaan, joka on kanssani, ja jonka johdatusta olen usein kokenut elämässäni. Jumalaan turvautuvat ihmiset voivat kertoa lukemattomista Jumalan asioihin puuttumisista elämässä. Tehdäkseni kokemukseni enemmän vakavasti otettavaksi epäilijälle, kerron tässä norjalaisen vastarintamiehen Johan Wiigin toisen maailmansodan aikana kokemasta varjeluksesta. Natsit ottivat hänet vangiksi ja yrittivät saada häntä paljastamaan muita vastarintaliikkeeseen kuuluvia. Hän kieltäytyi. Tällaisessa tapauksessa eloonjäämisen mahdollisuus oli lähes olematon. Koska Johan ei halunnut ilmiantaa tovereitaan, natsit toivat paikalle hyvin koulutetun saksanpaimenkoiran tappamaan häntä. Johanin kädet olivat sidotut, eikä hänellä ollut mitään mahdollisuuksia puolustautua. Hän huokaisi Jumalan puoleen. Koira irrotetaan hihnasta, ja se jännittää lihaksensa hyökätäkseen, mutta sen sijaan että olisi suorittanut sille annetun tehtävän, koira odottaa, lönkyttää hitaasti lattian poikki ja pysähtyy äkisti puolentoista metrin päähän Johanista. Ällistyneet natsit käskevät koiraa toistamiseen, mutta edelleenkin ilman toivottua tulosta. Myöhemmin Johan sai tietää, että kaksi pientä lasta kumpikin tahollaan olivat rukoilleet hänen puolestaan. Nelivuotias tyttö heräsi yöllä ja herätti tätinsä ja kertoi tälle, että nyt heidän piti rukoilla Johanin puolesta. Tämä tapahtui kolme kertaa samana yönä. Eräs nelivuotias poika oli myös kestävänä rukoillut Johanin vapautusta.

Tämän tapauksen jälkeen Johania kidutettiin, ja myöhemmin hänet vapautettiin. Koiran hampaista pelastuminen muokkasi hänen uskoaan koko loppuelämän ajan, minkä hän kohtasi turvallisesti luottaen Jumalaan, joka oli lähettänyt enkelinsä pelastamaan hänet saksanpaimenkoiran raatelemiselta.

Vertaan pienen suksiongelmani ratkaisua Johan Wiigin paljon vakavamman koetuksen päätökseen. Molemmat kertovat elävästä ja toimivasta Jumalasta, joka huolehtii lapsistaan elämän pienissä murheissa ja suurissa koetuksissa. Hän haluaa opettaa meitä tuntemaan itsensä ja turvaamaan apuunsa ja riippumaan Hänessä kiinni vastatessaan rukouksiimme ja hätäämme. Samalla opimme uskonelämän lainalaisuuksia. Kokemamme Jumalan puuttuminen elämäämme kasvattaa sisimpäämme turvallisuutta, niin että saamme mahdollisuuksia oppia ottamaan kaiken elämässä vastaan Hänen hyvästä kädestään. Hänen apunsa pienissä asioissa voi tulla kokemusperustaksi  Hänen apunsa etsimiseen myös suurempien haasteiden keskellä. Ja päinvastoin. Jos vastaus joskus viipyy tai jää tulematta, niin silloinkin voimme turvallisesti edelleen luottaa Häneen ja etsiä Hänen suunnitelmaansa, mihin Hän haluaa meidät johdattaa. Hän on rinnallamme ja näkee koko elämämme ja tietää johdattaa kaiken parhain päin. Jumalalle annetaan usein lupauksia vaikeissa hätätilanteissa. Johan oli myös antanut lupauksen ja täytti sen, ja sai pitkän ja siunatun elämän Jumalan palveluksessa.

Ragnhild Tokstad Bergsmyr kertoo norjankielisessä kirjassaan "Englevakt" (Enkelivartio) Johanin elämäntarinan.

Keskinäinen anteeksiantamus

Anteeksiantamuksessa on voimakas varjeleva ja vapauttava voima. On myös kaksi välttämätöntä ehtoa: Meidän tulee tunnustaa syntimme, ja antaa toisille anteeksi heidän rikkomuksensa meitä kohtaan: "Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme." Matt 6:12. Tämä kuuluu Isä meidän - rukoukseen, joka on kollektiivinen rukous, jonka Jeesus opetti oppilailleen. Isä meidän kohtaa tarpeemme kristittyinä sisaruksina ja seurakuntana, niin, koko ihmiskunnan perustavat tarpeet. On antoisaa pohtia anteeksiantamusta yhteisöllisestä näkökulmasta käsin.

"Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme" - rukouksen tunnustava asenne on säilytettävä. Siinä ei tunnusteta ainoastaan konkreettisia syntejä, vaan myös vanhan luontomme kelvottomuus, niin kuin myös Paavali totesi: "Minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää." Room 7:18. Myös Daavid myöntää: "Kompastun helposti". Ps 38:18. (Käännetty King Jamesin norjalaisesta käännöksestä). Koko vanha ihmisemme on velkamme, joka kovin helposti pistää esiin erilaisissa ilmenemismuodoissaan. Tunnustamisessa eläminen on valossa vaeltamista. Olemme vastuussa myös tiedostamattomista synneistämme, jotka spontaanisti ja tahattomasti tulevat esille, mutta ensi kädessä tiedostetuista rikkomuksistamme. Jeesus kertoo palvelijasta, joka ei tiennyt herransa tahtoa, mutta teki semmoista, mikä lyöntejä ansaitsee. Häntäkin rangaistiin, vaikkakin vähemmän kuin sitä palvelijaa, joka tiesi herransa tahdon, mutta ei toiminut hänen tahtonsa mukaan. Luuk 12:47-48. Johannes ja Jaakob luulivat olevansa yhtä kiivaita kuin Elia, kun he halusivat käskeä tulta tulemaan taivaasta hävittämään samarialaisen kylän, jossa Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan ei tahdottu ottaa vastaan. Mutta Jeesus nuhteli heitä ja sanoi: "Te ette tiedä, minkä hengen omat te olette." Luuk 9:54-55. Vanhassa liitossa ylimmäinen pappi uhrasi kansan tahattomien syntien edestä. Hebr 9:7. Tosiasia on, että itsellemme tiedostamattomat synnit voivat olla toisille hyvin näkyviä ja vahingollisia.

Anteeksipyyntörukouksen tulee olla jatkuva tunnustava asenne sydämessämme, koska itsetuntemuksen puute ja kyvyttömyys tunnustaa ja nähdä omaa syntiään niin usein johtaa leppymättömyyteen ja toisten tuomitsemiseen anteeksiantamisen sijasta.

"Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja Hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi." Kol 3:12-14.

Eikö edellisen kehotuksen sanoma olekin vastaus rukoukseen "anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme"? Jumala rakentaa seurakuntaa ja uutta ihmistä tämän rukouksen välityksellä. Jumalalta  anteeksisaaminen ja ihmisille anteeksiantaminen kuuluvat  yhteen. "Anna meille anteeksi.. niin kuin me annamme anteeksi.. " tulee kolossalaisten saamassa kehotuksessa esiin rakentavasti ja syvemmällä tasolla. "Joka on paljon anteeksi saanut, se rakastaa paljon". Miten hyvää ja ihanaa onkaan, jos seurakunnan sisäistä ajatusmaailmaa leimaa keskinäinen anteeksiantamus ja armahtavaisuus! Tämä on todella tavoittelemisen arvoista! Kantaessamme anteeksiantavaa asennetta ja aloitetta sydämessämme on meillä hyvä etumatka valitusten ja moitteiden, myös katkeruuden siemenen hävittämiseen ajatuksista, sanoista ja teoista. Armahtavaisuus muuttaa valituksen rohkaisuksi, niin että puheemme sävy muuttuu. Voimmekin kehoittaa tai ojentaa, ehkä vaieta rakentavasti.

Daavid ylisti Jumalaa siitä, että Hän kruunasi hänet armolla ja laupeudella. Sal 103:4. Jumalan anteeksiantamus ja armo on kruunu päässämme. Ottaessamme vastaan armon ja vanhurskauden lahjan runsauden voimme Jeesuksen Kristuksen kautta hallita elämässämme ja antaa eteen päin sen mitä olemme saaneet. Room 5:17,21.

Vapauteen vahingollisista ajatusrakennelmista

Olen nyt  puolentoista vuoden ajan nauttinut rauhallisista eläkepäivistä. Se tekee kaikin puolin hyvää tämän levottoman ja kiireisen ajan keskellä. Olen kuitenkin havainnut, että joskus tavallisia askareita suorittaessani mukaan tulee stressaava tunne siitä, että tekemiseni pitäisi valmistua nopeammin. Minulla ei ole syytä kiireeseen, ja siksi tuo pieni kärsimätön tunne alkoi kiinnostaa mieltäni. Aloinkin tällaisissa tilanteissa todeta: - Sinulla on paljon aikaa, eikä kiire minnekään. Voit todella leipoa kakun ihan rauhassa. - Stressinpoikanen häviääkin, ja mieli tyyntyy. Myös Raamatun kehoitus, "odota Herraa", on tepsinyt.

Kiireisissä olosuhteissa ja jatkuvassa ajanpuutteen kokemisessa pidemmän ajan kuluessa voi stressistä tulla todella vaikea ongelma, niin että mielen rauhoittuminen voi olla aidosti vaikeaa. Muistan nuoruudessani ajanjakson, jolloin koin olevani kuin elastisuutensa menettänyt kuminauha. Ikään kuin koko keho ajaisi korkeimmalla vaihteella, eikä yksinkertaisesti pysty rauhoittumaan. Tällaiseen umpikujaan joutuessa kannattaa jarruttaa ja pysähtyä, ja alkaa maistella jotain Raamatun rauhoittavista kehoituksista: "Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala.." Ps 46:11.

Ajan kuluessa mielemme on rakentunut monenlaisista  ajatusnipuista, erilaisista asenteista. Olemme oppineet käyttämään tietynlaisia ajatusmalleja selviytyäksemme. Voimme kutsua niitä ajatusrakennuksiksi. Joillekin on kiireellisyydestä tullut elämää pystyssä pitävä rakennelma. Toiset taas saattavat suhtautua rauhallisesti laiskuuden ja välinpitämättömyyden seiniin nojaten. Jotkut ovat  toisia syyttämällä kyhänneet itselleen oikeamieliseltä ja rehelliseltä näyttävän julkisivun. Joku rakentaa talonsa katkeruuden perustalle. Pilvilinnojen rakentajat  peittävät loistavilla ideoillaan  kyvyttömyytensä panna töpinäksi ja saada tehtävät valmiiksi. Onko sinun elämääsi ylläpitämässä haitallisia ajatusrakennelmia, jotka eivät kestä Jumalan sanan edessä?

Uskon ja myös koen, että Jumala haluaa hajoittaa tällaisia tuhoavia rakennelmia elämässämme ja rakentaa jotain uutta elämää luovan sanansa kautta. Tarvitsemme aseita ja työkaluja hävittääksemme  vahingollisia suhtautumistapojamme. Eikä kysymyksessä ole pelkästään omat pystypuumme, vaan ehkä olemme myös omineet yleisesti hyväksyttyjä fraaseja ja iskusanoja, jotka eivät olekaan kestäviä lähemmässä tarkastelussa. Eri seurakunnilla voi olla omia mielilauseita, puolikkaita Raamatun totuuksia, jotka ajan mittaan ovat iskostuneet mieleen esiintyen raamatullisina. Kuitenkin ne saattavat estää seurakuntalaisia kokemasta vapauttavia kokototuuksia. Sitoutuessamme  puolitotuuksiin annamme myös tukemme puolikkaille valheille.

"Meidän sota-aseemme eivät ole lihalliset, vaan ne ovat voimalliset Jumalan edessä hajottamaan maahan linnoituksia. Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle..." 2 Kor 10:4-5.

Jumalan sana on paljastanut elämässäni useampia asenteita, joista vapautumisessa se on auttanut minua, ja edelleen auttaa. Kauan sitten sain asenteeseen "minä en jaksa" apua Jeesuksen kärsivällisyyden sanasta. "Tosin on voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin ... minun kärsivällisyyteni sanasta..."  Ilm 3:8,10. Voimani vähyydessä aloin tarttua kärsivällisyyden sanaan, ja aloin havaita jaksavani yhtä ja toista.

Jumalan sana ja Kristuksen rakkaus ovat tulleet avukseni  "suorituksesi eivät ole koskaan tarpeeksi hyviä, niistä löytyy aina vikoja"- kerrostalon hajoittamisessa:

https://lahteille.blogspot.com/2018/11/hyvin-tehty.html

Jumalan asevarastosta ja Hänen aarrekammioistaan löydämme aseita ja työvälineitä vahingollisten asenteiden ja ajatusmallien mitätöimiseksi. Niiden sijasta voimme rakentaa Jumalan sanan kullasta ja hopeasta ja jalokivistä uuden rakennuksen Jumalan Hengessä perustalle Jeesus Kristus.1 Kor 3:11-17