Psalmi 73 Onneni on olla Jumalaa lähellä

Psalmi 73 johtaa ajatukseni tuhlaajapojan kotona asuvaan veljeen. Psalmin kirjoittaja, Aasaf, löytää ratkaisun sisäiseen ristiriitaansa. Tuhlaajapoikavertauksessa poikien isä ilmaiseen vapauttavan totuuden, mutta jää epäselväksi, selviääkö asia kotona asuvalle pojalle. Aasaf valittaa: "Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa." 13. Tämä huokaus muistuttaa vanhimman pojan sydämen asennetta hänen sanoessaan isälleen: "Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut, enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan pitääkseni iloa ystävieni kanssa."  Lue Psalmi 73 ja Luuk 15:11-32 yleiskäsityksen saamiseksi.

Aasaf pohti, miksi jotkut ihmiset menestyivät, vaikka he eivät piitanneet Jumalasta. He elivät ylpeinä halujensa mukaan ja sortivat monia väkivaltaisesti ja pilkaten, itse välttäen kärsimykset. He eivät ajatelleet, mitä Jumala tahtoo, he elivät jumalattomasti. Hän vertasi heidän elämäntyyliään omaan jokapäiväiseen vaivannäköönsä ja Jumalan lapsista huolehtimiseensa. Tilanne oli hyvin epäoikeudenmukainen, ja hän tuli kateelliseksi ja katkeroitui. Miksi Jumala sallii tällaista vääryyttä? Sehän on täysin Hänen lupaustensa vastaista! 

  Kuva: Charlotte,  Pixabay   

Asaf sai aivan toisenlaisen näkökulman asiaan, kun hän meni rukoilemaan pyhäkköön Jumalan eteen  ja pääsi sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin. Pysähdyttyään Jumalan eteen ja pysyessään Hänen lähellään hänen asenteensa muuttuivat. Jumalan läheisyydessä hän näki itsensä ja oman katkeruutensa. Hän tunnusti syntinsä ja pimeytensä, ja hänet puhdistettiin. "Sinun valkeudessasi me näemme valkeuden." Ps 36:10. Hän näki siihen todellisuuteen, mikä on fyysisiltä silmiltä piilossa, mutta jonka Jumalaa ja Hänen apuaan etsivä ihminen voi nähdä sydämen valaistuilla silmillä. 

Nyt Aasaf näki jumalattomien turvallisuuden ja hyvinvoinnin Jumalan valossa. Heidän elämänsä oli kuin unikuva, valhekuva, valheellisen ja vilpillisen elämän muodostama petos. Jumalaton ja ylpeä puhe ja elämä tulee sydämestä,  ja siellä nämä menestyvät ja suuret ihmiset olivat tuhon partaalla. Jumalan vihollisena eläminen johtaa rappiolle ja häviöön, jos ei tee parannusta Jumalan edessä. Tuhlaajapoika oli elänyt itseänsä tuhoavaa elämää, mutta lopulta hän nöyrtyi ja tunnusti totuuden valheellisesta menostaan. Hän kääntyi takaisin kotiin, ja isä otti hänet avosylin vastaan. Hänen veljensä ei voinut käsittää isän hyvyyttä.

Jumalan lähellä Aasaf ymmärsi sen, mitä vertauksen kotona asuva poika ei ollut tajunnut, vaikka eli itse todellisuuden keskellä: "Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki mikä on minun omaani, on sinun." 31. Jumalan pyhäkössä, Hänen kasvojensa edessä, Hänen valossaan Aasaf näki: "Kuitenkin minä pysyn alati Sinun tykönäsi, Sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun Sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti." 23-26.

Jumalan lähellä pysyminen ja Hänen huolenpitonsa kokeminen vapauttaa myös tänään. Vaikka itse ongelma ei poistuisikaan, niin Jumalan rauha vapauttaa sydämen. Tämän voimme kokea seurustellessamme taivaallisen Isämme kanssa ja aina etsimällä apua Häneltä. Hänen läsnäolonsa elämässämme on kyllin. Ensimmäinen kokemukseni tästä oli, kun nuoruudessani etsin Jumalaa kysellen elämän tarkoitusta. Kun Jeesus Vapahtaja tuli elämääni, tarkoituksettomuus hävisi, koska Hänestä tuli minun tarkoitukseni.

Lepo Jumalassa

Mitä on Jumalan lepoon pääseminen ja levon saaminen omista teoista? Tässä joitakin pohdiskelujani.

"Niin on Jumalan kansalle sapatinlepo varmasti tuleva. Sillä joka on päässyt Hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan, hänkin, niin kuin Jumala omista teoistansa." Hebr 4: 9-10. Jeesus ilmaisee asian yksinkertaisesti näin: "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne." Matt 11:28-29.

On siis Jumalan tekoja ja ihmisten tekoja. Tässä yhteydessä Jumalan teot tunnistaa siitä, että ne ovat valmiita. Kun Jumala päätti luomisen, silloin kaikki oli tehty, valmista. Hän pani luomansa elämän systeemiin. Kaikella elämällä on kyky antaa itseään eteen päin, siemen itsessään lisääntymiseen ja uudistumiseen. Jumalassa "me elämme ja liikumme ja olemme". Ap.t 17:28. Näin Paavali toteaa Jumalan läsnäolon päätökseen saatetussa luomistyössään.

Jill Frost, Pixabay

"Me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme." Ef 2:10. Myös uudella luomuksella, uudella ihmisellä on itsessään kyky, siemen, elämän antamiseksi eteenpäin. Tämä elämä tulee esille Kristuksesta Jeesuksesta meissä Hengen hedelmänä, joka koostuu kaikenlaisesta hyvyydestä, oikeudenmukaisuudesta ja totuudesta. Ef 5:9. Voimme tehdä monia näennäisesti hyviä tekoja, mutta jos ne eivät ole Jumalan Hengen hedelmää meissä, silloin ne eivät ole Jumalan edeltäpäin valmistamia tekoja. Lepo on valmiissa teoissa elämistä, uuden elämän hedelmääkantavassa kierrossa.

Jumalan teot ovat elämää, joka ilman pinnistystä versoo luonnollisesti esille. Raataminen ja painavien taakkojen kantaminen eivät ole lepoa ja rauhaa. Jeesus neuvoo meitä tulemaan Hänen luokseen saadaksemme levon. Sydämen hiljaisuus ja nöyryys ovat levon lähtökohta. Tämä lepo on sapatinlepoa, lepoa sielun raadannasta.

Ehkä voimme verrata kuuden päivän työtä (2 Mos 20:9) vanhaan ihmiseen, lihaan, joka tahtoo itsestään muokata uuden, Jumalaa miellyttävän ihmisen, kuitenkaan siinä koskaan onnistumatta.  Lihalla ei ole kykyä kasvattaa Hengen hedelmää. (Room 8:7). Kutsuessaan meitä lepoonsa Jeesus pyytää meitä luopumaan rehkimisestä. On opettavaista tutustua omaan raadantaan Vanhan Testamentin sapattikäskyjen kautta. Moni asia oli kiellettyä sapattina, ja tämä lähtökohtana juutalaiset uskonnolliset johtajat kehittivät sääntöjen taakan. Matt 23:4. Myös kristikunta on vuosisatojen aikana luonut kasoittain sääntötaakkoja, joita on pantu ihmisten hartioille. Vanha ihminen on saanut kristityn nimen olematta todella sisäisesti Kristuksen seuraaja. 

Sapatti on lepoa varten, ja sitä ei tule pitää epäpyhänä. Vanhan luontomme halujen, uurastamisen, murheiden ja uskonnon harjoittamisen ei myöskään tule loukata sisäistä sapatinlepoamme. Jeesuksen vertaus hyvään maahan kylvetystä siemenestä kuvaa Jumalan kansan todellista sapatinlepoa, kun taas orjantappuroiden sekaan joutunut siemenvilja kuvaa vanhan ihmisen uurastamista murheiden, himojen ja rikkauden viettelysten kautta. 

Eräässä laulussa sanotaan: "Usko vain voi lopettaa taistelumme, usko on ainoa tie lepohon."

Näennäisen ristiriitaisesti kehoittaa Hebrealaiskirjeen kirjoittaja meitä: "Ahkeroikaamme siis päästä siihen lepoon, ettei kukaan lankeaisi seuraamaan samaa tottelemattomuuden esimerkkiä." Hebr 4:11. Aikaisemmin hän totesi, että epäuskoinen ja tottelematon ei pääse Jumalan lepoon. Hebr 3:18-19. Kristityn uusi luonto on hänen luonnollinen asemansa, ja meitä kehoitetaan olemaan varuillamme, niin ettemme eksymyksen mukaansa tempaamina lankeaisi pois omalta lujalta pohjaltamme. 2 Piet 3:17-18. Tästä luonnollisesta uuden ihmisen kuuliaisesta ja uskovasta asemasta voi langeta takaisin epäuskoon ja tottelemattomuuteen, mutta meidän tulee pysyä tällä lujalla pohjalla ja kasvaa Jeesuksen armossa ja tuntemisessa. Intomme ja ponnistuksemme, siis koko sydämemme halun tulee pyrkiä eteen päin, ylöspäin ja sisään päin rauhaan ja lepoon, ei tottelemattomuuteen ja epäuskoon.

Hengen mieli, tahto, halu, on elämä ja rauha. Room 8:6. Henki kaipaa kiihkeästi, halajaa, tavoittelee rauhaa. Innokas  ahkeroiminen, halu ja pyrkimys päästä lepoon on Pyhän Hengen himoa sydämessä, jonka johtoon meidän uskovina tulee antautua kokosydämisesti. "Pysykää minussa", sanoo Jeesus. Meidän tulee innokkaina pyrkiä tekemään kutsumisemme ja valitsemisemme lujaksi. 2 Piet 1:10. Se ei tapahdu sielunvoimia kiihottamalla vaan rakentamalla itseämme pyhimmän uskomme perustukselle, rukoillen Pyhässä Hengessä ja pysyttäytymällä tällä tavalla Jumalan rakkaudessa. Juud 20-21.

Haluan tehdä kutsumukseni ja valitsemiseni  lujaksi elämän iloissa ja koetuksissa, ja yhdistyä Jumalan Hengen elämän ja rauhan haluun ja kulkea eteen päin tällä rauhan polulla.

Jumala ja sairaudet, sodat ja katastrofit

Tavallinen kysymys on: Jos Jumala on olemassa, ja jos hän kerran on hyvä ja rakastaa meitä, miksi hän ei tee loppua sairauksista, sodista ja kaikesta kurjuudesta? Tähän järkevään ja johdonmukaiseen kysymykseen on selkeä vastaus: Jumala on jo aikojen alusta lähtien päättänyt ja tehnyt työtä lopettaakseen kurjuuden, ja on edelleen keskittynyt tähän hankkeeseensa, joka tulee toteutumaan, kun Jeesus tulee takaisin ja perustaa tuhatvuotisen rauhanvaltakunnan maan päälle.  Tämä tapausten kulku on tarkkaan kuvattu Raamatussa.

Kuva: Myriam Zilles, Pixabay

Prosessin viimeisiä vaiheita verrataan Raamatussa synnytyskipuihin: Supistusten voimakkuus ja tiheys lisääntyy, kunnes lapsi on syntynyt. Rauhan valtakunta syntyy samalla tavalla. Vaikka prosessi koko ihmiskuntaa koskevana onkin kestänyt jo tuhansia vuosia, on jokaisella ihmisellä mahdollisuus kokea syntyminen henkilökohtaisella tasolla ottamalla vastaan Jumalan Messiaan, Jeesuksen Kristuksen kuninkaakseen sydämensä valtaistuimelle. Tämäkin tapahtuu usein henkilökohtaisten synnytystuskien ja vaikeuksien, ehkä sairauden, ahdistuksen tai kuolemantapauksen kautta, jotka johdattavat ihmistä etsimään Jumalaa. Mutta usein käy myös päinvastoin. Vastoinkäyminen katkeroittaa mielen, ja ihminen loittonee Jumalasta.

Hyvinä aikoina ihmiset paradoksaalisesti lähes automaattisesti vieraantuvat Jumalasta tässä nurinkurisessa maailmassa. Tämä johtuu siitä, että Jumalan arkkivihollisella, Luciferilla, Saatanalla on tukikohta ihmisluonnossa, ja hän ohjaa ihmisen matkantekoa yksilön omien halujen kautta. Lucifer johtaa ihmisiä tuhoon. Hyvät ajat hänen johdossaan aiheuttavat paljon sisäistä rappeutumista. Ihmisen himoihin ja haluihin kätkeytyy suuria ja tuhoavia voimavaroja. Elämän hyvät asiat, jotka Jumala on luonut meidän nautittavaksemme muuttuvat Saatanan usein "rakkaudellisessa" johdatuksessa ahneudeksi, mässäilyksi, juoppoudeksi ja monenkirjavaksi seksuaaliseksi moraalittomuudeksi. Puhumattakaan vihasta ja murhista, vallan väärinkäytöstä, noituudesta tai monista muista itsekkyyden eriasteisista ilmenemismuodoista.

Ihminen sanoo menestyessään: "Minä olen luonut tämän. Minä olen jumala. Määrään itse, mikä on oikein ja väärin. Kukaan ei voi tulla sanomaan minulle, että teen syntiä. Minkä tunnen oikeaksi itselleni, on oikein minulle, ja minkä sinä tunnet oikeaksi itsellesi, on oikein sinulle. Me olemme jumalia. Me  päätämme itse."

Tämä on Luojan hyvää tahtoa vastaan.

Maailman kurjuus on Jumalan vastustajan, Saatanan aikaansaannosta ihmisen suostumuksella ja hyväksynnällä. Jumalan kaikkivaltius tulee esille siinä, että Hän voi hyvyytensä lisäksi käyttää myös vastustajansa tihutöitä kutsuessaan ihmisiä pelastukseen. Usein juuri sodat ja sairaudet, vastoinkäymiset ja kuolema auttavat ihmisiä etsimään Jumalaa. Oma eikä muiden jumalisuus ei enää riitäkään. Tässä meillä on valinnanmahdollisuus. Raamattu profetoi tulevasta maanjäristyksestä, jossa kuolee 7000 henkeä: "Muut peljästyivät ja antoivat taivaan Jumalalle kunnian." Ilm 11:13. Edelleen voimme lukea toisesta vaivasta ja valinnasta: "Ihmiset paahtuivat kovassa helteessä ja pilkkasivat Jumalan nimeä, Hänen, jolla on vallassaan nämä vitsaukset, mutta he eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet Hänelle kunnian." Ilm 16:9.

Vastoinkäymiset voivat tulla pelastukseksi ja siunaukseksi, kun annamme Jumalalle kunnian ja nöyrrymme Hänen edessään. Sanoma kuuluu: "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja Hän lähettäisi Hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen." Apt 3:19-20

Lähde: Raamattu

Jeesuksen ekstremismi

Kuulemme nykyisin lähes päivittäin  uskonnollisesta tai ideologisesta  ekstremismistä, joka kylvää tuhoa ja sekasortoa ympärilleen. Ei ole harvinaista, että myös  tuhoisan ekstremismin edustajia esitellään kristillisiä arvoja ja perinteitä vaaliviksi henkilöiksi. Tästä olisi paljon sanottavaa, koska kansalaisten yleissivistykseen on pikkuhiljaa muodostunut ammottavia aukkoja kristillisen uskon tuntemisessa. Jeesus ja Hänen oppinsa tosin edustaa  myös äärimmäisyyttä, joka kuitenkin on täysin vierasta  tuhoavalle ja tappavalle hirmuvallalle. Kuunnellaan Hänen omia sanojaan: 

"Varas tulee vain varastamaan, tappamaan  ja tuhoamaan. Minä olen tullut antamaan elämän, yltäkylläisen elämän." Joh 10:10. Tässä Jeesus puhuu kahdesta vastakkaisesta ajatussuunnasta. Ensiksi mainittu saa aikaan tuhoa, ja jälkimmäinen, jota Jeesus itse edustaa, johtaa rikkaaseen elämään.

Millaisesta yltäkylläisyydestä tässä on kysymys? Joidenkin mielestä Jeesuksen sanoma puhuu materiaalisesta rikkaudesta, mutta sitä Jeesus ei voi tarkoittaa, koska Hän usein puhuu rikkauteen pyrkimistä vastaan. Sen sijaan Hän kehoittaa seuraajiaan keräämään aarteita taivaaseen, ja juuri tämä on koko Uuden Testamentin meille välittämää rikkauden sanomaa. Taivas on siellä, missä Jumalan tahto hallitsee esteittä. Sinne on hyvä kerätä aarteita, koska sieltä käsin ne käytetään Jumalan suunnitelmiin ihmisten parhaaksi.

Kuva: Florencia Fortelli, Pixabay

"Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvyyden varastosta esiin hyvää, paha ihminen tuo pahuutensa varastosta esiin pahaa. Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu." Luuk 6:45. Ennen näitä sanoja Jeesus on opettanut kuulijoitaan reagoimaan toisella tavalla kuin mihin inhimilliset ajatukset ihmistä spontaanisti johdattavat, erilaisissa ja usein haastavissa tilanteissa. Hän opettaa meille taivaallisia yltäkylläisyysasenteita, Luojamme ja Isämme ajatuksia ja viisautta. Jeesus opettaa meitä ajattelemaan ja toimimaan uudella  ja yllättävällä tavalla. 

Jeesuksen radikaalin ja ehdottoman opetuksen mukaan meidän tulee rakastaa vihollisiamme, siunata niitä, jotka kiroavat meitä, kääntää vasen poski oikeaan poskeen lyöjälle, tehdä hyvää niille, jotka vihaavat meitä, eikä  vaatia tai  odottaa vastapalveluksia niiltä, joille olemme tehneet jotakin hyvää. Meidän tulee antaa anteeksi ja olla armahtavaisia, ja jättää tuomitsematta. Tämän totettamiseen tarvitsemme taivaallisen aarteen runsauden sydämeemme. Siihen tarvitaan uusi, joka päivä uudistuva sydän. Jeesus tuli pelastamaan meidät, puhdistamaan sydämemme ja luomaan uuden ihmisen, jota johdetaan taivaasta, kuljetetaan Jumalan hyvän Hengen johdossa. Tämän johdatuksen valitseminen maksaa. Jeesuksen Kristuksen seuraajan tulee luopua kaikesta, ensin panna uskossa pois vanha ihminen, vanha luonto, ja sitten seurata Jeesuksen viitoittamaa tietä, jolla voi elää uutta elämää uutena ihmisenä.

Olen lukenut usein tästä nerokkaasta opista Raamatun lehdiltä, ihailen sitä ja lainaan mielelläni näitä viisaita sanoja, ja kuitenkin on niin helppo unohtaa tai sysätä syrjään tämä sanoma vaativissa tilanteissa, jos inhimillinen ajatuskulku on päällimmäisenä ja johtamassa. Silloin on aika kääntyä. Tarvitaan mielen muutosta taivaallisten suunnitelmien toteuttamiseen maan päällä. Tarvitaan antautumista Pyhän Hengen johdatukseen. Taivaallinen elämä on runsaudessa elämistä ja tästä runsaudesta jakamista.

Hyvien ajatusten, sanojen ja asenteiden tulee täyttää sydämemme, niin että voimme muuttaa ne teoiksi ja toiminnaksi. Pyhän Hengen täyteys on myös Jumalan elävän sanan runsautta. Täyttäkäämme sydämemme Hänen elämää luovalla sanallaan, ja antakaamme Jumalan Hengen johdattaa meitä elämään "kristillistä ekstremismiä", palaen halusta tehdä hyvää, antavassa rakkaudessa, joka virtaa puhtaasta ja hyvästä sydämestä, ja luo elämää ympärilleen, ja antaa  tulevaisuuden ja toivon. 

Kuoleman läheisyydessä

Kuolema luo aina tunteita. Se on hallitsija, joka puhuu lyhyesti ja selkeästi, eikä peru sanojaan. Surun keskellä omaiset selailevat vainajan kanssa elettyä elämää. Millainen oli viimeinen kontakti, ja milloin? Tunteet voivat olla vahvistettuja ikään kuin ne olisi lausuttu mikrofoniin, ja omatunto lajittelee elämää ja tapahtumia. Saattaa käydä niin, että vainaja julistetaan pyhimykseksi, kun taas läheiset itse  tuntevat aiheellista tai aiheetonta syyllisyyttä. On oikein, ja tekee hyvää, että muistelemme hyviä asioita, ja näin kunnioitamme poismenneen muistoa.

Läheisen ihmisen kuollessa myös omaisten elämä tavallaan pysähtyy. Kuinka selkeästi voikaan nähdä asioita, joita olisi pitänyt tehdä toisin. Pienet ja suuret laiminlyönnit voivat nakertaa omaatuntoa, kun taas oikeat valinnat ja teot vainajan suhteen täyttävät sydämen kiitollisuudella. Kuolema näyttää, miten tulee elää. Se voi avata uusia näköaloja tulevaisuuteen. Kuoleman lopullisuus vahvistaa totuutta, että elämässä on tärkeintä elää sopusoinnussa Jumalan ja ihmisten kanssa. Voimme oppia  laiminlyönneistämme  poismenneen suhteen ja opetella herkkyyteen sydämen muistutusten kuuntelemisessa, kun olemme tekemisissä ihmisten kanssa. Kukkia ja seppeleitä voi sirotella ja asettaa elävien poluille, ja näin voimme olla luomassa toivoa ja tulevaisuutta sydämiin. Kuolema voi auttaa meitä tuntemaan herkemmin, ja Jeesuksen sanat, "kaikki mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille", on hyvä muistutus kätkettäväksi sydämeen, niin että empatiamme toisia ihmisiä kohtaan voi kasvaa ja vahvistua.

Ihmiset eivät aina jätä jälkeensä  vain hyviä muistoja. Vaikeat asiat ja kokemukset voivat tukahduttaa hyvän, jota on vaikea nähdä katkeruuden takia, joka kasvoi koetuista vääryyksistä. Katkeruuden majoittaminen mieleen ei ole koskaan hyvä vaihtoehto. Ajan mittaan siitä kasvaa voimakkaita juuria, jotka oman mielen lisäksi hapattavat myös toisten mieliä. Jumala lähetti Jeesuksen maailmaan pelastamaan meidät ja antamaan meille anteeksi, antamaan uuden alun ja uuden elämän. Jeesus koki hirvittävän vääryyden, kun hänet syyttömänä ristiinnaulittiin, mutta Hän kohtasi sen rukoilemalla: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Luuk 23:34. Anteeksiantaminen ja armahtavaisuuden osoittaminen on taivaallista viisautta. Ensimmäinen askel katkeruudesta vapauteen on, että tahtoo antaa anteeksi. On helppoa antaa anteeksi, kun kokee Jumalan armahtavaisuutta omassa elämässä, ja antaa sen muokata asenteita ja ajatuksia.

Raamattu puhuu etsikkoajasta, joka tarkoittaa suotuisan tilaisuuden hyväksikäyttämistä. "Etsikää Herraa silloin, kun Hänet löytää voidaan, huutakaa Häntä avuksi, kun Hän läsnä on." Jes 55:6-7. Kun meille läheinen henkilö menee pois, tulee Herra lähelle. Peruuttamaton kaikkia kerran kohtaava tapahtuma luo hiljaisuutta sydämeen, ja Jumalan puhe omantunnon kautta kuuluu selvemmin. Omatunto ei puhu ainoastaan suhteestamme poismenneeseen, vaan myös yleisesti elämästämme ja sen suunnasta, ja suhteestamme Jumalaan, Luojaamme. Jumala kysyy meiltä: "Oletko sinä valmis kohtaamaan Jumalasi?" Kuolemanvaarassa ihmiset saattavat antaa lupauksia Jumalalle. Usein lupaukset mitätöidään vaaran mentyä ohi. Silloin säännöstelee omaatuntoa, paaduttaa sydämensä. Mutta monet ovat myös nöyrtyneet Jumalan edessä ja kokeneet ilosanoman ja pelastuksen Jeesuksessa Kristuksessa, ja kääntyneet jumalattomalta tieltään. Jumala on armahtavainen, ja Hänellä on paljon anteeksiantamusta. Hän antaa anteeksi ihmiselle, joka tunnustaa syntinsä ja luopuu niistä.

Vaikka kuolema on lopullinen ja peruuttamaton, on Jeesus Kristus maailman toivo, ja Hän on antanut meille iankaikkisen elämän mahdollisuuden. Hän sanoo: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh 11:25-26.

Kuva: Reinhardi, Pixabay 

Vapauteen pimeyden vallasta

Taivasten valtakunnan ovi ja salaisuudet eivät  avaudu, jos haluaa nojata  rikkauteensa, valtaansa  tai älyynsä. "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan." Matt 18:3. Voimakkaat, rikkaat, älykkäät, lahjakkaat, kauniit ja hauskat ihmiset pääsevät esiin ja eteen päin tänä aikana ja meidän maailmassamme, mutta Jumalan valtakunnassa on toisin. Siellä pienet ovat suuria ja heillä on parhaat edellytykset päästä eteen päin. Kyynärpäätaktikot ja vallanhaluiset eivät ylipäätänsä pääse sisälle. Taivasten valtakunnan salaisuudet on salattu viisailta ja oppineilta, mutta ilmoitettu lapsenmielisille.

Kuva: Pixabay, Khusen Rustamov

Uuden elämän tie saa alkunsa vaikeasti havaittavalta ahtaalta portilta. Etsivä ja rukoileva kuitenkin löytää portin luokse, ja viimeistään silloin havaitsee, että portista pääsee sisään vain pieni ihminen. "Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!" Matt 7:13-14. Ahtaasta portista sisälle haluavan on muututtava asenteiltaan. Hänen on tultava lapsen kaltaiseksi! Ilman tätä muutosta ahdas portti jää ahtaaksi ja tie kapeaksi, loukkaavaksi ja vastenmielisyyttä herättäväksi hölmöjen ja idioottien kulkuväyläksi. Lapseksi tuleminen on nöyrtymistä, oman vararikkonsa myöntämistä Jumalan edessä, ja Jeesuksen Kristuksen päästämistä omaan elämään. Sinun on käännyttävä, tehtävä parannus! Jumalan valtakunnassa ei ole tilaa synnille, ja asenteesi sitä kohtaan on muututtava kielteiseksi. Silloin Jeesus Kristus, Vapahtajasi ja Lunastajasi puhdistaa sinut synnistäsi ja Jumala siirtää sinut pimeyden vallasta Poikansa valtakuntaan. Uskomalla Jeesukseen pääset nyt helposti kulkemaan sisään portista, ja havahdutkin huomaamaan, että kaita tie onkin valtatie, jolla tyhmäkään ei eksy. Jes 35:8.

 Jeesuksen kanssa elämä muodostuu valoisaksi ja hyväksi. Vaeltaessasi eteen päin Hänen kanssaan panet nyt merkille, kuinka hankala  leveä tie on, koska nyt näet selvästi, kuinka ihmiset siellä hoippuvat oman egonsa sitomina ja monien vahingollisten syntien ja hairahduksien vankeina. Näet myös leveää tietä varjostavan pimeyden ja loukkoja ja ansoja kaikkialla, ja kuinka ihmiset pimeydessä tahtomattaankin joutuvat kiikkiin. Kapealla tiellä taasen on Jumalan elävä sana lamppunasi ja oppaanasi, ja se johtaa sinua  elämään Luojasi ja Vapahtajasi turvallisessa yhteydessä.

Jotkut sanovat, että kaita tie tulee yhä kapeammaksi mitä pidemmälle sitä kulkee. Raamattu sanoo, että "oikeamielisten tie on kuin aamun kajo, joka kirkastuu kirkastumistaan täyteen päivään saakka." Sananl 4:18. Kuitenkin: Jos me kapealla tiellä korotamme itsemme, emmekä alennu uudestaan lapsen kaltaiseksi lapsen asemaamme, joudumme  vähitellen umpikujaan. Silloin ainoa mahdollisuutemme on kääntyä takaisin siihen paikkaan, jossa lankesimme, tunnustaa ja nöyrtyä, voidaksemme jatkaa eteen päin kaidalla ja valaistulla tiellä. Mutta jos paadutamme itsemme, joudumme takaisin leveän tien pimeyteen. "Jumalattomien tie on synkin yö. He kompastuvat, tietämättä mihin." Sananl 4:19.

Paavali kehoittaa Jumalan lapsia elämään moitteettomina ja puhtaina kieroutuneen ja turmeltuneen sukukunnan keskellä. Heidän keskellään meidän tulee loistaa kuin tähdet taivaalla pitäessämme esillä elämän sanaa sanoin ja teoin. Kaita tie kulkee siis  kieroutuneen ajan ja turmeltuneen sukukunnan keskellä leveää ja pimeää tietä kulkevien ihmisten joukossa. Fil.2:15-16. Meidän tehtävämme on antaa heille valoamme, Jumalan sanaa elämän ja tekojen kautta, koska olemme, kuten Jeesus, maailman valo. Ehkä jotkut heistä näkevät syntinsä, nöyrtyvät ja löytävät  ahtaan portin ja sen takana olevan elämän.

Kun meitä kiusataan ja koetellaan

Jeesus oli paastonnut 40 päivää, jona aikana Saatana oli kiusannut Häntä. Paaston lopussa hän oli antanut Jeesukselle mahtavia ajatuksia ja näkyjä, jotka Jeesus torjui. Ruumiillisesti heikentyneenä, mutta valppaana hengessä Hän näki petoksen läpi. Jumalan vastustaja puhutteli Jeesusta miellyttävin ja imartelevin sanoin ja elein ja suurin lupauksin, mutta Jeesus oli paastonsa aikana paljastanut hänet täydellisesti, ja Jumalan sanan voimassa Hän jatkoi torjuntaa. "Kiusattuaan näin Jeesusta kaikin tavoin Paholainen jätti Hänet joksikin aikaa rauhaan." Luk 4:13

Tämän jälkeen Jeesus alkoi opettaa Galilean synagoogissa ja saapui myös lapsuutensa koti- kaupunkiin Nasaretiin, jossa Hänen puheensa vapaudesta sai paljon ylistystä. Kuitenkin ihmiset raivostuivat Häneen keskustelun tuloksena, ja ajoivat Hänet kaupungin jyrkänteen reunalle syöstäkseen Hänet alas. Luk 4:29.

Erämaassa Saatana oli kerta kerran jälkeen epäonnistunut  yrityksissään pettää Jeesusta, joten hän oli jättänyt Hänet joksikin aikaa rauhaan. Nyt hän palasi muuttamalla strategiaa. Hän raivosi. Erämaassa hän oli lähestynyt Jeesusta valkeuden enkelinä, mutta nyt hän teki äkkinäisen yllätyshyökkäyksen saadakseen Jeesuksen pelon valtaan ja tappaakseen Hänet. Ehkäpä Saatana ajatteli seuraavasti: "Sinä et totellut minua, kun käskin sinua heittäytymään temppelin muurin harjalta alas. Silloin sait valita itse, mutta nyt sinun on pakko tehdä niin kuin minä sanon."

Kuvittelen mielessäni Jeesuksen seisovan jyrkänteellä raivoavia ihmisiä ympärillään. Ehkä Jeesus ajatteli tällä tavalla: "Isä, minun Suojelijani! Lähetä enkelisi varjelemaan minua nyt!" Näen näkymättömässä maailmassa enkelien asettuvan Jeesuksen molemmin puolin käytäväksi. "Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa." Luuk 4:30. Jälleen Jeesus kohtasi Saatanan täysin rauhallisena. Hän ei pelännyt tämän raivoa, koska Hän luotti Isään.

Nämä tapaukset alkoivat puhua minulle, kun äskettäin jouduin tilanteeseen, jossa mieleni tuli rauhattomaksi, ja tämä edellen ohjasi ja käski tekemisiäni. Kontrolloiduissa ja ennakoitavissa hetkissä olen tavallisesti pysynyt tilanteen herrana, mutta äkilliset asiat saattavat viedä minut enemmän tai vähemmän pois tasapainosta. Mainitsemani tapaus sai minut kuitenkin näkemään valvomisen välttämättömyyden, jotta aina tilanteissa oppisin ensin etsimään Jumalan tahtoa ja apua, ja tähän tulin rohkaistuksi rukouksessa sanan kautta. Jumala haluaa avata minulle tien tilanteiden kaoottisuuden halki, kun levottomuus haluaa ottaa ohjakset. Jeesuksen tavoin voin kohdata "ihmisten raivon", oman rauhattomuuteni. Jumala pitää suojelevaa kättään myös minun ylläni "enkelikäytävässä", ja turvallisena voin kohdata omat levottomat ajatukseni ja etääntyä niistä.

On rohkaisevaa nähdä Jeesuksen kävelevän raivoavan väkijoukon keskitse. Hänen käyntinsä välittää Hengen voimaa ja arvovaltaa, samalla tavalla kuin Hänen puheensa. Hän kulki heidän keskitseen pää pysytyssä. Hän ei hiipinyt peloissaan pälyillen. Hänen menettelynsä kuolemanvaarassa on mahtava rohkaisu meille erilaisissa pienissäkin pelkoa lietsovissa tilanteissa: Kun pahat voimat riehuvat, "nostakaa rohkeasti päänne pystyyn, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:28.

Pixabay

"Teitä kohdannut kiusaus ei ole mitenkään epätavallinen. Jumalaan voi luottaa. Hän ei salli kiusauksen käydä teille ylivoimaiseksi, vaan antaessaan teidän joutua koetukseen, Hän samalla valmistaa pääsyn siitä, niin että voitte sen kestää." 1 Kor 10:13. Jumala sallii levottomien ajatusten tulon, ja Hän huolehtii myös niiden lähdöstä, tai auttaa meitä suojaan niiden vaikutusvallasta. Pointti on, että niiden kiusatessa ja koetellessa  Jumala on paikalla ja kasvattaa meitä. Se on pyhä hetki. Siksi meidän tulee oppia antautumaan, pyhittäytymään, ja antaa Jumalalle vapaat kädet. Ulospääsy, vapautus lähestyy. Rauhan ja vanhurskauden hedelmä kypsyy. Hepr 12:11. Luottamus Jumalan huolenpitoon ja uskollisuuteen tasapainottaa mielen. Jumalan lisääntyvä rauha ja armo  sydämessä muodostuu vapautukseksi elämän paineissa.