Korkea veisu 1:9-12. Rakkaus taivuttaa

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  3. osa:

Korkea veisu 1:9-12. Rakkaus taivuttaa

"Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan." Jae 9. Mitä tekemistä rakkaudella on, kun tässä verrataan rakastettua komeaan hevoseen? On monia aitoja uskovia, pyhiä, jotka rakastavat ja etsivät Herraa. Mutta mitä tulee ihmisen omaan tahtoon, meidän omiin hevosvoimiimme, ne saattavat paljastaa rajatonta uppiniskaisuutta. Ehkä emme itse huomaa tai tiedosta tätä. Luulemme olevamme hyvin Herralle antautuneita. Saatamme pitää kiinni näkemyksestämme hampaat irvessä. Kuulimme asian 55 vuotta sitten jossakin. Emme sitä silloin tarkistaneetkaan Raamatusta, emmekä kyselleet Herralta. Mutta ajattelemme, että asia on juuri näin. Meissä on tamman voimaa ja itsepäisyyttä. Tästä huolimatta Herra kehuu tamman komeutta. Se ei häiritse tätä rakkaussuhdetta. Miksi ei? Koska Herra tietää suuressa viisaudessaan käsitellä uppiniskaisuuttamme.

"Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa." Jae 10. Tammalla ja kauniilla kaulakäädyillä on fantastinen yhteys:

Hevosella on paljon omaa voimaa ja tahtoa. Se saadaan pidettyä aisoissa ohjaamalla. Hevoselle pannaan lujat valjaat kaulaan. Ahaa..  Mutta rakkaalle, mitä kauneimmalle morsiamelle, joka on tosin musta, mutta mitä ihanin. Hänelle ei annetakaan lujia valjaita, vaan hän saa kauniit helmet kaulalle.

"Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat." Jae 11. Korkea Veisu käsittelee hengellistä elämää käytännöllisesti. Se näyttää meille polun, mitä pitkin Hyvä Paimen meitä vie esipihasta eteen päin armossa ja totuudessa. "Käädyt" hebreankielellä on torim. Tor tarkoittaa riviä, nauhaa, johon ketjun osat pannaan paikoilleen. Tor:illa on myös toinen merkitys: tunturikyyhky.  "Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!" Ps 68:14. Kyyhkynen on kuva Pyhästä Hengestä, hopea kuvaa lunastuksen voimaa, ja kulta Jumalan Hengen olemusta. Kultakäädyt ovat siis yhtä ja samaa kuin tunturikyyhkynen, joka on kuva Pyhästä Hengestä.

Hengessä on vapauspuoli ja palvelupuoli. Tunturikyyhky, tor, kuvaa Hengen vapautta . Savar on hebrean sana niskasta ja kaulasta yhdessä. Se on kuva ihmisen tahdosta. Saatamme olla hyviä palvelijoita, mutta joillakin alueilla meillä voi olla luja oma tahto. Tätä voimakasta omaa tahtoa Herra käsittelee panemalla kultakäädyt kaulaamme. Näissä vitjoissa on Hengen vapaus. Sinä saat. Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." Ei pakkoa. Rakkaus on vetovoima. Vitjat kaulallamme saavat aikaan Herran vaikuttamaa Hengen työtä meissä. Nämä vitjat taivuttavat vahvan niskamme, käsittelevät oman tahdon niskavoimia.

Käädyt ovat hopeiset ja kultaiset, ja kyyhkysen siivet silattu hopealla ja kullalla. Jumalan luonnon kirkkaus on kuin kulta, ja risti, risti meidän puolestamme Golgatalla on hopea. Risti myös hoiti ja hoitaa meidän vanhan ihmisemme ongelman. Jumalan työ on selvä ja tehty, ja me kohtaamme sen edeltä valmistettuna prosessina. Pyhityksen kartta on Korkeassa Veisussa.

"Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa." Jae 12. Käsitän tämän narduksen kuvaavan vastarakkautta. Me rakastamme häntä, koska hän ensin rakasti meitä. Me emme enää voi muuta kuin rakastaa, kun näemme hänet sellaisena kuin hän on. Tämä ei ole ristitöntä sanaa, vaan sitä, miten risti vaikuttaa rakkauden kautta.

Korkea Veisu 1:6-8. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  2. osa:

Korkea Veisu 1:6-8 

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt 11:28.

Mitä lähemmäksi Herraa tulemme, sitä suuremmaksi tulee ristin tarve. Kohtasimme ristin heti alussa, mutta tarvitsemme sitä myös kulkiessamme eteen päin ja syvemmälle.

"Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat  minut viinitarhain vartijaksi - omaa viinitarhaani en vartioinut." Jae 6.

Morsian puhuu veljistään "äitinsä poikina". Ilmaisu paljastaa, että heillä ei ollut  läheistä suhdetta. Hän kokee, että häntä on käytetty hyväksi. Hänelle annettiin yhtä sun toista tehtävää. Murheellista on todeta, että seurakuntaelämä ei aina ole sitä, mitä sen tulisi olla. Paimenen sydän ajattelee: "Miten voisimme ravita ja rohkaista tätä uutta ja kallisarvoista lammasta?" Paimen antaa tehtäviä vasta kun sielu on kasvanut armossa ja totuudessa, ja vapautunut. Seurakunnissa ei aina toimita näin. Usein ihmisiä arvioidaan luonnonlahjojen ja kykyjen perusteella ja pannaan heti tehtäviin, kun toivotaan seurakunnan nopeaa kasvua. Morsian puhuu etsijän kivusta. Etsijälle läiskitään tehtäviä, ja oman viinitarhan hoitaminen jää toissijaiseksi. Eivät "äidin pojat" pahaa tarkoita, he eivät vaan tiedä, mistä Herran työssä on kysymys. He eivät ole itsekään saaneet kokea sitä, että seurakunnan paimen on pitänyt heistä huolta.

Eräs sisar kertoi huoaten olleensa juuri tällainen ihminen, joka oli ohjelmoimassa toisia suureen ja voitokkaaseen tempaukseen. Hän paloi loppuun. Hän oli alkanut havaita, että tehtäviin tarvitsisi jotakin muutakin, ja kun hän alkoi puhua siitä, hän ei voinut enää jatkaa. Nyt häntä pidettiin luopiona. Nyt hän etsii Herraa pienessä ryhmässä.

"Minua on käytetty hyväksi" on monen kokemus. Tietysti asiassa on toinenkin puoli. Kun suhtautuu oikein, niin kaikki vaikuttaa meidän parhaaksemme. On totta, että tällaiseen hyväksikäyttöönkin voi asennoitua palvelumielellä ja sydämellä. Herra voi auttaa meitä joka tilanteessa, vaikka vankilassa.

Tällaisessa tilanteessa etsijä, morsian pettyneenä kääntyy Sulhasen, Paimenen puoleen ja sanoo: "Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä  levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!" Jae 7.  "Sinä, jota sieluni rakastaa." Huokaus tulee rakkaudesta. Etsijää ei kiinnosta nämä paimenet, jotka jakelevat töitä ja taakkoja. Hän on nyt kiinnostunut Paimenesta, hänestä joka keskipäivälläkin pystyy löytämään lepopaikan laumalle. Missä se paikka on? Etsijä on hunnutettu. Hän ei halua hunnutettuna joutua Paimenen tovereiden lauman luo. Hän ei voi paljastaa itseään ja näyttää, kuka hän on. Nyt hän haluaa olla mahdollisimman kaukana näistä paimenista ja laumoista. Häntä kiinnostaa vain Herra.

Missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä?

Amerikassa on tuhansia, varmaan miljoonia uskovia, jotka ovat lähteneet pois organisoiduista seurakunnista. "Haavoituin siellä niiden paimenien joukossa." "En halua mennä heidän lähelleen. Nyt jos vain pääsen lähelle Herraa, olen tyytyväinen."

Mitä Paimen vastaa? "Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein..", jae 8, alkuosa. Hän muistuttaa meitä: "Sinä olet minun silmissäni se kaunein. Minä rakastan sinua niin kuin olisit ainut maailmassa." Tämä rakkaus on se voima, minkä tulee olla uskomme ja tietomme ja kaikkien tehtäviemme motiivi. Tällainen rakkaus luo avoimen ja vastaanottavaisen sydämen.  "..käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla." Jae 8, loppuosa. "Voi, pitääkö minun kuitenkin olla näiden paimenten läheisyydessä. Hehän eivät ymmärrä minua eivätkä minun tarpeitani!" - Mutta tässä ei puhutakaan, että morsiamella pitäisi olla suhde näihin paimeniin. Jeesuksella on yhteys näiden paimenten kanssa. He tekevät tärkeää työtä, vaikka he tekevät myös virheitä. He ovat Jumalan työssä. Jumala ohjaa ja kouluttaa heitä. "Mutta minulla on sinulle aivan oma suunnitelma, sinä naisista kaunein. Älä rupea riitelemään näiden paimenten kanssa, äläkä haukkumaan heitä. Oleskele heidän läheisyydessään. Minä ohjailen sitten sinua toimimaan oikein. En ole kaukana näistä paimenista. Sinun tehtäväsi on seurata heidän toimiaan. Mene jopa mukaan. Mutta olennaisin viisaus on, että kaiken keskellä havaitset ja näet minut." Tänään tarvitaan juuri tätä.

"Sinulla on muutamia vohlia, jotka lähtivät juoksemaan perässäsi, kun sait kutsun. Tuo vohlat mukanasi ja pidä niistä huolta. Älä kilpaile paimenten kanssa, vaan ole paimen niille, jotka minä annan sinulle. Tässäkin asiassa sinun tulee löytää minut. Se on tärkeintä ja olennaisinta."

Korkea Veisu 1:1-5: Vapahtajan läheisyyteen

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  1. osa:


Korkea Veisu 1:1-5: Vapahtajan läheisyyteen

 
Monella kristityllä on sydämessään kaipaus saada enemmän, nähdä paremmin, mihin Herra on ohjaamassa. On valtavaa saada synnit anteeksi ja alkaa elämä puhtaalta sivulta, niin kuin Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta meille kertoo. Moni pysähtyy tähän. Mutta mihin meitä johdatetaan tämän jälkeen? Juhla on edessäpäin. Juuri juhlaa varten tuhlaajapoika sai uuden vaatetuksen. Hänellä on kova nälkä.

Kun kokous on päättynyt ja aamen sanottu: Entä mitä nyt? Onko jotakin enemmän? Tämä raamattutunti, joka käsittelee Korkea Veisun sanomaa, on tarkoitettu Herran etsijöille, jotka etsivät jotakin, mistä ei ole vielä puhuttu, kaipaavat läheisempää suhdetta Herraan.

Johdatuksena Korkea Veisu-kirjan tutkisteluun luemme Kolossalaiskirjeestä 1:12: "..kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan  osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa."

Meillä on lapsen lailliset oikeudet pelastuksen ja uudestisyntymisen kautta taivaan aarteisiin. Jae sanoo, että meidät on tehty soveliaiksi, niin että pääsemme käytännössä kokemaan osallisuuden tästä perinnöstä. Jae puhuu siis oikeuksista ja soveliaisuudesta. Otetaan esimerkki: Kaikilla kansalaisilla on laillinen oikeus mennä olympialaisiin. Mutta kaikilla ei ole kykyä siihen. Kaikki eivät ole soveliaita, koska he eivät ole harjoituksen kautta kehittäneet kykyjänsä. Jumala haluaa viisaudessaan, armossaan ja pyhyydessään viedä meitä temppelin esipihalta pyhäkön kautta kaikkeinpyhimpään. Yhä syvemmälle armon pyhyyteen ja Vapahtajan yhteyteen. Tämä johdatus tapahtuu hengellisen nälän ja janon kautta. Ketään ei pakoteta.

Korkea Veisu puhuu sulhasen, Jeesuksen, ja morsiamen, seurakunnan välisestä suhteesta. Morsian sanoo, Kork.v. 1:2: "Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini." Huomaa, että ensin morsian puhuu "hänestä", mutta vaihtaakin "sinuun". Näin tekevät Jumalaa etsivät ihmiset. Puhumme Jumalasta "hänenä", mutta hyppäämmekin sydämen rakkaudessa kolmannesta persoonasta nopeasti toiseen, ja alamme puhua hänelle: "Sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini." Puhe muodostuu rukoukseksi ja kiitokseksi. Kunpa kaikki asiat muodostuisivat meille tällaisiksi tuoreiksi sydämen rukouksiksi. Hän, Jeesus tekee aloitteen, hän rakastaa seurakuntaa, meitä yksilöinä. "Hän suudelkoon minua."  Suutelu on kuva intiimisyydestä, läheisyydestä.

Läheisyydestä syntyy Hengen ilmapiiri. Korkea Veisu ei käsittele oppeja. Siinä kuvataan polkua Jumalan läheisyyteen. Tuhlaajapoika on jo vanhurskautettu  ja saanut synnit anteeksi, saanut uuden vaatetuksen. Tästä alkaa Korkea Veisu. Se käsittelee tuhlaajapojan juhlaa.

Morsian jatkaa:"Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on nimesi; sen tähden sinua nuoret naiset rakastavat." Jae 3. Sulhasen vaatteiden ja ihon tuoksu leviää, ja ilmapiiri muuttuu. Yksi aikamme heikkouksista ja vaikeuksista seurakunnissa liittyy juuri ilmapiiriin. Meidän tulisi paljon enemmän kiinnittää huomiomme Jeesuksen läheisyyteen kuin tekemisiimme. Tekeminen ei ole turhaa, mutta sen tulisi syntyä tästä läheisyyden ilmapiiristä, niin että levitämme hänen tuoksuaan. Tämä tuoksu ei lähde meistä, vaan hänen kanssaan seurustelemisesta.

"Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi." Lakiliiton puolella kerrotaan papillisesta öljystä. Sen ainekset ovat kuvia Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen merkityksestä ja voimasta. Jeesuksen nimessä on koko tämä voiteluöljy. Kun olemme totuudessa hänen nimessään koolla, silloin meillä on Pyhän Hengen öljyn koko sisältö ja tarkoitus. Pyhä Henki on Jeesuksen nimen ja Sanan ilmestyksen kanssa yhtä. Kaikki uuden liiton aarteet sisältyvät Jeesuksen nimeen. Mitä enemmän kutsumme tätä nimeä avuksemme, sitä enemmän meillä on tätä taivaallista öljyä. Saamme hyvän käsityksen Jeesuksen nimen merkityksestä tutkimalla, miten alkuseurakunta kunnioitti ja rakasti ja pyhitti tätä nimeä.

Morsian jatkaa: "Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat." 1:4

Minua on koskettanut erään ugandalaisen saarnaajan kertomus. Tämä mies oli kokenut monia rukousvastauksia ja ihmisiä oli parantunut hänen kauttaan. Kuitenkin hän koki kerran rukouksessa Herran puhuvan itselleen ensimmäisen rakkauden puutteesta. Kaiken tämän toiminnan keskellä oli sydämen läheisyys Herran kanssa kadonnut. Saarnaaja murtui Herran edessä ja jatkoi rukousta huutaen Herraa avukseen omaan kykenemättömyyteensä. Ja Herra kohtasi hänet kauniilla ja suuremmoisella tavalla.

Juuri tätä Herra etsii. Hän haluaa sydämen läheistä suhdetta meidän kanssamme ennen kaikkea toimintaa ja ohjelmia. Mainittu saarnaaja tuli tähän tulokseen: "Minä en osaa tehdä mitään, en edes parannusta. En osaa lähestyä sinua, ellet sinä minua vedä."

Tässä onkin avain: Vedä, vedä, Herra. Murra näitä sydämen kovia kohtia ja kuoria. Avaa solmuja. Vain sinä voit tehdä sen. Itse en siihen pysty!

Meitä ympäröivät maailmallisuuden hyvin epämoraaliset voimat. Saastaiset pärskeet ja uneliaisuuden aallot vyöryvät päällemme. Emmekä ehkä edes tajua, olemmeko Herraa lähellä vai emme. Tuhlaajapojan viitassakin, synnit anteeksi saaneina, voimme olla kaukana Herrasta.

Näemmekö Vapahtajan silmät ja kuulemmeko hänen sydämensä tykytyksen? Jeesus haluaa, että häntä etsivät lähestyvät häntä vapaaehtoisesti ja taipuvat tähän vetämiseen. Jos mukaudumme hänen vetämiseensä, lähdemmekin juoksemaan hänen perässään. Silloin havaitsemme, että tässä ei olekaan kysymys omatekoisesta parannuksesta eikä lain teoista. Mainitsemani saarnaaja tunnusti tarpeensa tulla Herran vetämäksi, ja Herra veti.

Tämän maailman paine on pelottava. Maailman henki tekee uneliaaksi. Voimme tyytyä vähempään kuin Jumalan parhaaseen. Mutta meille on annettu mahdollisuus sanoa: "Vedä minua, Herra." Jeesus haluaa, että tulemme lähelle. Menkäämme siis, juoskaamme hänen jäljessään!

"Kuningas on tuonut minut kammioihinsa." Vielä suurempaan läheisyyteen.  "Minä olen musta, mutta ihana." Kun me lähestymme Herraa, niin hän lähestyy meitä. Meidän kannattaa lähestyä sellaisina kuin olemme. Ei hyödytä yrittää omatekoista pyhyyttä. Kun tulemme Herran luo vain hänen rakkautensa kohteiksi, niin jossain vaiheessa meille välähtää:"Olen musta."

Joskus olemme kuulleet jonkun uskovan kertovan kokemuksistaan, mitä ihmeellistä Herra on tehnyt yhteydessään, ja antanut voittoja. Voi siinä kuunnellessaan epäuskoisena ajatella ja huokaista, että itsellä ei ole ollut vastaavanlaisia kokemuksia. Kuunnellessaan kokee olevansa musta tällä alueella. Myös voi havata oman mustuutensa kokiessaan Herran hyvyyden läsnäoloa. Juuri silloin näkeekin sen parhaiten. Kokee tulevansa riisutuksi, mutta ei koe tuomiota, vaikka Pyhä Henki näyttää omaa mustuutta. Tällaisessa tilanteessa katse siirtyy itsestä Vanhurskauttajaan. Morsian sanoo: "Minä olen se ihana!" Olen Messiaassa täysin ihana.

jatkuu 

"Se ei riitä meille kaikille"

Matteuksen 25. luvussa Jeesus kertoo vertauksen viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista:

"Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: "Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!" Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: "Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat." Mutta viisaat vastasivat: "Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta." Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: "Herra, Herra, avaa meille!" Mutta hän vastasi: "Totisesti, minä en tunne teitä." Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä." Matt 25:1-13.

Tove Janssonin vuonna 1953 maalaama Teuvan kirkon alttaritaulu "Kymmenen neitsyttä". Kuva: Foto-Nisula

Viisaat olivat ottaneet huomioon sulhasen tulon mahdollisen viivästymisen ja varanneet enemmän öljyä mukaan. He, viisaat, neuvoivat tyhmiä menemään ostamaan lisää öljyä. He olivat saaneet viisautensa jostakin. He antoivat tyhmille saman kehoituksen kuin viisas kuningas Salomo antaa meille: "Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, oppia ja ymmärrystä." Sananlaskut 23:23. Viisaat olivat ostaneet öljynsä, joka oli heidän viisautensa merkki, ja he tiesivät, että he eivät saa antaa sitä pois.

Joku ehkä kysyy: Eikö ole aika itsekästä jättää jakamatta? Eihän se ole rakkautta! - -

Rakkaus on kristillisen elämän keskeisin asia, joten kysymys on aiheellinen. Mutta voimme myös kysyä: Onko kristillisessä elämässä tilanteita, joissa tulee olla itsekeskeinen?

Tuhlaajapojasta kerrotaan, että hän elettyään synnissä  alkoi ajatella kotiaan. "Hän meni itseensä."  Paavali kehoittaa: "Tutkikaa itseänne! .. Pankaa itsenne koetteelle.." 2 Kor 13:5. Timoteus saa kehoituksia: "Valvo itseäsi.." ja "Säilytä itsesi puhtaana!" 1 Tim 4:16 ja 5:22.

Kerrottuaan vertauksen Jeesus kiteyttää sen sanoman: "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä." Valvominen oli vertauksen ydinsanoma. Sehän muistuttaa kovasti noita Paavalin kirjoittamia kehoituksia.

Tiedämme erinomaisesti, kuinka toisten tulisi käyttäytyä. On helppoa löytää virheitä toisista. Jeesus kysyy: "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?.. Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." Matt 7:3-5. Jeesuksen esimerkki roskasta ja hirrestä osoittaa, kuinka tyhmää on keskittyä toisten pikkuvirheisiin sen yksinkertaisen viisauden sijasta, että keskittyy poistamaan ensin oman "hirtensä". Se on viisasta ja järkevää. Tutkia itseäni. Koetella itseäni. Silloin ostan viisautta. Itsensä tutkiminen ja koetteleminen Jumalan edessä maksaa. Se on nöyryyttävää.

Vertaus kertoo, että viisailla ei ollut tarpeeksi öljyä jakeluun. Meidän tulee valvoa joka päivä, hankkia ja käyttää uutta öljyä päivittäin, niin kuin Sarpatin leski, joka sai kokea: Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, vaikka hänellä oli vain vähän ruokaöljyä pullossa, mutta se edellytti jokapäiväistä kuuliaista luottamusta profeetan välittämää Herran sanaa kohtaan. Päivittäin hän käytti viimeiset öljytippansa, ja sen kautta hänellä oli joka päivä öljyä leipomiseen. 1 Kun 17:16.

Rukouksen painopiste

Haluan nyt kertoa eräästä minulle tärkeästä rukousvastauksesta, joka on merkinnyt paljon minulle ja ollut suuntaa näyttävä rukouselämässäni. Tämä yksinkertainen totuus rukouksesta selkeni minulle vuosia sitten.

Pyrin rukoilemaan tietyllä tavalla, mutta tunsin, että siinä oli jotakin väärää. Halusin nimittäin rukoilla keskittyneesti ja hartaasti, ja panin koko sisäisen sielunelämäni liikkeelle. Halusin tietenkin, että Jumala kuulee rukoukseni, ja ymmärsin, että minun tulee rukoilla koko olemuksellani sanojen hokemisen sijasta. Koin rukoilevani kunnolla ja kokosydämisesti. Mutta ajan mittaan aloin huomata, että tavassani rukoilla oli jotakin häiritsevää. Tämä synnytti uuden huokauksen sydämessäni: Mikä rukouksessani on vikana?

Tähän huokaukseeni sain vastauksen. Tunsin, että syvältä sydämeni sisimmästä tuli kaksi sanaa tietoisuuteeni: "Vanhurskas Isä!"

Samassa hetkessä ymmärsin, minkä rukousvastauksen nämä kaksi sanaa sisälsivät. Tajusin, mikä hartaassa ja kokosydämisessä rukouksessani oli vikana. Tunnistin näiden kahden sanan kuuluvan Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen Johannes 17. luvussa, ja löysin ne jakeesta 25. Näihin kahteen sanaan sisältyvän rukousvastauksen "selitys" on seuraava:

Kysymys on rukouksen tasapainosta. Minun rukoustapani korostus oli ollut rukoukseni suorituksessa, sen voimaperäisyydessä ja kokosydämisyydessä. Olin etsinyt tunnepohjaista vahvistusta rukoukseni kuulemiselle itsestäni. Nyt sain vastaukseksi, että vastaukset rukouksiin ovat kätkettyinä Jumalan olemuksessa, siinä kuka ja millainen Jumala on, ei minun rukoukseni ominaisuuksissa. Jeesuksen rukous Johanneksen evankeliumin 17. luvussa kohdistuu Isälle, pyhälle ja vanhurskaalle Isälle. Kärsimyksissään Jeesus luovutti itsensä Hänelle, joka tuomitsee oikeudenmukaisesti. Jeesus lepäsi vanhurskaan ja oikeudenmukaisen Isän käsivarsilla vääryyden ja myrskyn raivotessa. Koska Hän oli yhtä Isän vanhurskaan ja oikeudenmukaisen olemuksen kanssa Isälle antautuessaan, Hän itse asiassa lepäsi rukousvastauksessa.

Rukouksemme perustana tulee siis olla Jumalan olemus. Raamatusta voimme löytää monia Jumalan ominaisuuksia, joihin voimme nojata ja viitata rukoillessamme. Silloin Herrasta itsestään tulee meidän rukousvastauksemme! Voimme lukea kärsivällisyyden ja rakkauden Jumalasta, lohdutuksen, toivon ja rauhan Jumalasta, laupeuden Isästä. Herra on meidän apumme, valomme ja pelastuksemme, hän on voimamme ja kalliomme. Hän on kirkkauden Kuningas, sotajoukkojen Herra. Kun rukoilemme, meidän tulee etsiä Häntä ja rukouksessamme levätä Hänen olemuksessaan ja erityisesti juuri siinä ominaisuudessa, mitä siinä hetkessä tarvitsemme. Rukouksen painopisteen tulee siis olla kaikkeuden Jumalassa, ja rukouksen voima välittyy meille yksinkertaisen luottamuksen kautta turvautuessamme Jumalassa juuri siihen Hänen ominaisuuksistaan, jota tarvitsemme.

Myös rukoillessamme toisten ihmisten ja eksyneitten rakkaittemme puolesta, on tärkeää päästä lepoon Jumalassa. Mikä onkaan levollisempaa esirukouksessa, kuin kääntyä Vapahtajan ja Hyvän Paimenen, Suuren lammasten Paimenen puoleen.  Tie rukousvastaukseen on kohdata Hänet, jota me rukoilemme, ja pitää silmämme luotuina Häneen kadottamatta Häntä näköpiiristä.

Rukous voi olla tasapainoilua ja taistelua, ja rukoilijan kokemus on monesti, että lepoon pääseminen ei aina ole yksinkertaista. Mutta kun olemme päässeet lepoon, silloin olemme saaneet vastauksen, vaikka joutuisimmekin vielä odottamaan aistein havaittavaa tulosta.

Usko ja tunteet

"Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1 Joh 1:9. Näin yksinkertaisesti synti saadaan anteeksi. Jeesus viittasi tähän yksinkertaisuuteen ottamalla esille tapahtuman Israelin kansan erämaavaelluksen ajoilta: Kansan nurinan tähden Jumala lähetti myrkkykäärmeitä israelilaisten keskuuteen. Monet kuolivat käärmeenpuremasta. Rukousvastauksena Mooses sai käskyn valmistaa käärmeen kuvan kuparista ja laittaa sen tangon päähän. Kun käärme puri ihmistä, hänen tuli silloin kiinnittää katseensa kuparikäärmeeseen, ja silloin ei myrkky tehonnut. 4 Moos 21:4-9. Tämä tapahtuma oli esikuvana Jeesuksesta. Jokainen, joka uskoo häneen ja katsoo häneen ristillä, saa iankaikkisen elämän, eikä joudu kadotukseen. Joh 3:14-15.

Käytännössä ei ole aina helppoa uskoa. Vaikka tunnustaakin syntinsä, ei aina tunne oloansa puhtaaksi. Mutta usko ei ole riippuvainen tunteistamme. Meidän tulee kiinnittää uskomme Vapahtajaamme, ei tunteisiimme.

Ap.t 10:9-16 kertoo meille Pietarin näystä: Hän näki taivaasta laskeutuvan alas suuren kankaan, jolla oli monenlaisia epäpuhtaita eläimiä. Ääni sanoi hänelle: "Nouse Pietari! Teurasta ja syö!" Mutta hän vastasi: "Ei, ei Herra. En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä." Mutta hän sai vastaukseksi:"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi."

Pyhä Henki vakuuttaa synnistä, että emme usko Jeesukseen. Voi olla erilaisia syitä siihen, että on vaikeata uskoa, että on puhdas synnistä. Tietty epävarmuus omassa olemuksessa voi estää uskoa. Ehkä on langennut useasti. Henkivallat voivat olla sekoittamassa mieltä monenlaisilla ajatuksilla, niin että ei pääse eroon epäpuhtauden tunteesta.

"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sinä sano epäpuhtaaksi." Jumala ikään kuin sanoo: "Uskallatko kutsua itseäsi epäpuhtaaksi, kun minä olen sinut puhdistanut?" Jumalanpelossa voin nyt riemuita puhtaudestani!

"Autuas se, jonka pahat teot on annettu anteeksi, jonka synnit on pyyhitty pois." Ps 32:1. Tässä uskon varmuudessa uskaltaa, ja voi sitten astella eteen päin uskon tiellä.

Jumalan rakkauden ulottuvuuksista

Kun nuorin tyttäreni oli pieni, halusin näytttää hänelle, kuinka tärkeä hän oli minulle. Tällaisina hetkinä levitin käsivarteni venyttäen niitä sivulle niin paljon kuin kykenin, ja sanoin: "Näin paljon äiti rakastaa sinua!" Joskus sitten kysyin häneltä, kuinka paljon äiti rakastaa häntä, ja silloin hän venytti heti pienet käsivartensa epäröimättä äärimmäisen levälleen. Hän ymmärsi, että se tarkoitti "hyvin paljon". 

Tämä asia monen vuoden takaa tuli mieleeni kiivettyäni tunturin huipulle. Istuin kalliolla nauttien maisemasta haukatessani eväitä. Lueskelin myös Psalmien kirjasta:

"Herra, sinun armosi on avara kuin taivas, pilviin ulottuu sinun totuutesi. Vanhurskautesi on vuoria korkeampi, ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys. Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra. Ihmeellinen on sinun armosi, Jumala! Sinun siipiesi suojaan rientävät ihmislapset. Sinä ruokit heidät talosi runsain antimin ja annat heidän juoda ilosi virrasta. sinun luonasi on elämän lähde, sinun valostasi me saamme valon." 36:6-10.

Siinä istuin kalliolla ja sain havainto-opetusta Herran sydämen suuruudesta minua kohtaan: Taivas pilvinensä todisti Jumalan armon laajuudesta, vuoret seisoivat tukevina edessäni todistaen Jumalan vanhurskauden - oikeudenmukaisuuden - lujuudesta ja korkeudesta, laakso vakuutti Jumalan oikeudenmukaisista tuomioista. Oikeudenmukainen tuomio lausutaan, kun asiat on tutkittu syvältä, tekojen motiivit ja monet asianhaarat otettu huomioon.

"Niiiiiin paljon", saattoi tyttäreni vakuuttaa levitetyillä käsillään. Tästä ajatukseni siirtyykin Jeesuksen sanoihin "sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän."

 Hän antoi Ainokaisensa, Kalleimpansa ja Parhaansa sinulle ja minulle.

Voimme lukea Jumalan rakkauden rikkaudesta, sen leveydestä, pituudesta, syvyydestä ja korkeudesta, ja että Jumala haluaa välittää koko täyteytensä seurakunnalleen. Ef 3:16-21. Rakkaus on moniulotteinen. Se lähtee hyvistä ja aidoista motiiveista, tahdosta, se on toimintaa, ja tunnetta. Kristuksen seuraajien tulee välittää Jumalan rakkautta, niin että se tulee näkyviin ihmisten keskuudessa. "Rakkaus kasvaa tuhlatessa" on joku viisas ilmaissut.


On tärkeää tietää, että rakkaudessa ei ole ensisijaisesti kysymys tunteista. Jumalan rakkaus vastaanotetaan uskomalla siihen, vaikka emme tuntisikaan mitään. Kun rakastamme Jumalaa ja välitämme hänen rakkauttaan toisille, on se ennemminkin tahdosta kuin tunteista riippuvaista toimintaa. Rakkaus Jumalaan on siinä, että pidämme hänen käskynsä. Rakastaminen ei maistu aina hyviltä tunteilta, mutta se luo runsaasti hyvää mieltä.

Maailmanhistorian suurin ja ratkaiseva rakkauden teko oli kivullinen. - -

Entä mitä ilmaisevatkaan seuraavat jakeet rakkauden huikeista mittasuhteista:

"Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa." 1 Kor 13:7-8.

"Rakkaus tekee kaiken täydelliseksi." Kol 3:14