Keskinäisessä rakkaudessa

Jeesus sanoo: "Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm 3:20 (1938 käännös). Nämä sanat johtavat mieleeni morsiamen sanat Salomon Korkeassa Veisussa: "Rakkaani on minun, ja minä Hänen." Korkea Veisu 2:16. Koko Korkeaa Veisua leimaa Morsiamen ja  Sulhasen välinen vuorovaikutus, sujuva viestintä, joka vahvistaa keskinäisen rakkauden ja antaumuksen, ja virtaa sydämeltä sydämelle yhteisymmärryksessä ja sopusoinnussa. Molemmat täydentävät toisiaan yhteishengen kasvaessa. Rakkaus on siteenä heidän välillänsä.

Jeesuksen kanssa aterioiminen on ihana kuva sisäisestä elämästä Jeesuksen ja uskollisen sielun välillä. Ei ole kysymys yksisuuntaisesta viestinnästä, vaan yhteydestä, jossa molemmat jakavat toinen toisensa kanssa. Hän aterioitsee minun kanssani, ja minä Hänen kanssaan. Kumpikin!

Seuraavassa jakeessa Jeesus jatkaa: "Joka voittaa, sen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa Hänen valtaistuimellaan." Ilm 3:21. Tässä kohtaamme aivan saman luottamuksellisuuden kuin aikaisemmin yhteisen ruokailun yhteydessä. Jeesus jakaa vallan yksimielisyydessä Isänsä kanssa. He istuvat samalla valtaistuimella. Heillä on sama valta. Voittaja osallistuu tähän yhteyteen!

Tämä  yhteys ja ateriayhteys Jeesuksen kanssa keskinäisessä rakkaudessa on voittovoima elämän monenlaisissa tilanteissa. Saamme jalon voiton Hänen kauttansa, joka on meitä rakastanut, ja edelleen rakastaa. Room 8:35. Yhteys Jeesuksen kanssa on voitto. Hänessä pysyminen on voitto. Viinipuussa pysyminen on voitto. Se joka pysyy Jeesuksessa, ja jossa Jeesus pysyy, se kantaa paljon hedelmää. Joh 15:5. On kysymys jalosta, ylivoimaisesta voitosta.

Armahtavaisuuden viisaus

Luukas 16:1-15:ssa Jeesus kertoo vertauksen vilpillisestä taloudenhoitajasta, joka tuhlasi isäntänsä omaisuutta. Asian tultua isännän tietoon taloudenhoitaja kehitti ovelan suunnitelman  selvitäkseen tilanteesta. Hän vähensi isäntänsä velallisten velkoja saadakseen näin itselleen ystäviä, jotka auttaisivat häntä hänen menettäessään työpaikkansa.

Jeesus kehui epärehellisen taloudenhoitajan oveluutta: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin  kuin valon lapset." Siispä Jeesus kehoittaa valon lapsia viisaaseen kanssakäymiseen toinen toisensa kanssa ja hankkimaan aineellisin keinoin ystäviä, niin että tämä toiminta saa aikaan jotakin ikuisesti kestävää.

Matteus 10:16:ssa Jeesus sanoo: "Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset."  Myös Paavali kehoittaa meitä olemaan viisaita ja taitavia hyvään, mutta taitamattomia pahaan. Room 16:19. Tällaisella mielenlaadulla meidän tulee pitää ovelaa taloudenhoitajaa esikuvanamme kaikessa hyvässä.

Olemme Jumalan moninaisen armon taloudenhoitajia, ja päivän mittaan kohtaamme tilanteita, joissa voimme antaa anteeksi, vapauttaa velallisiamme, tuhlata Herramme omaisuutta, Hänen armoaan toisille ihmisille. Viisaan taloudenhoitajan tavoin voimme kiirehtiä mitätöimään velkakirjoja, kohtaamiamme vääryyksiä, antamaan ne anteeksi. Jos se on vaikeaa, velka on suuri, niin on armo vielä suurempi: ylenpalttinen! Näin järjestämme asiamme toistemme kanssa tavalla, joka sopii valon lapsille: viisaudessa, puhtaudessa ja hyvyydessä. Opimme luopumaan omista vaatimuksistamme ja moitteistamme toisia kohtaan jo sydämessämme, ennen kuin ne ovat ehtineet tulla esille. "Pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin." Kol 3:13.

Tämän anteeksiantamuksen kokeminen johtaa meitä välittämään sitä eteen päin.

Kun näin tuhlaamme Herramme omaisuutta päivittäisessä elämässämme, niin tulos taloudenhoidostamme tulee tilintekopäivänä olemaan: Kuluttamamme armo on suurempi kuin velka. Armotaloudenhoidon tilit täsmäävät! Armahtavalle tilintekopäivä koituu riemuvoitoksi! Jaak 2:13. Viimeisenä päivänä Jumalan elämässämme toiminut armo saa palkkansa: Joku, tai ehkä useampi Jeesuksen sisaruksista, joille olemme jakaneet Hänen armoaan, ja Jeesus itse, ottavat meidät vastaan iäisissä asunnoissa! Matt 25:34-40.

Erilaisuuden haasteita

Nuoruudessani olin tekemisissä erään iäkkään naisen kanssa, joka koki elämän hyvin tunnepitoisesti. Tie naurusta itkuun oli lyhyt. Asiat tulkittiin yksipuolisesti vain omista tunteista käsin. Koska itse koin elämän suuressa määrin järkiperäisesti, ärsytti tämän naisen käytös minua aika paljon. Mielestäni se oli tyhmää ja yksinkertaista. Joskus mielessäni tulkitsin hänen mielialan vaihtelunsa teeskentelyksi. En muista, mikä johti ajatukseni oivaltavaan käännekohtaan, mutta sain yksinkertaisen ahaa-elämyksen: Me ihmiset olemme erilaisia! Vanha nainen oli oma itsensä. Hänellä oli voimakas ja aito tunne-elämä. Hänen elämänsä vahvuutena oli kyky ilmaista tunteitansa.

Itselleni tämä oivallus oli suuntaa antava. Olen oppinut kunnioittamaan erilaisuutta ja näkemään sen arvon. Pidän siitä. Vivahtelevan tunne-elämän omaavat ihmiset kastelevat minun kuivuuttani. Ja ehkä minä asiallisuudellani ja raittiudellani voin tukea niitä, joiden elämä aaltoilee.

Kuitenkin erilaisten ihmisten kohtaaminen saattaa olla haasteellista. Tulkitsemme toisiamme omasta pienestä maailmastamme ja usein ahtaasta ajatuksenjuoksusta käsin. Tunneihminen saattaa nähdä minun asiallisuuteni kylmyytenä tai välinpitämättömyytenä, ja minä taas voin suhtautua epäillen toisten lämpimään huolenpitoon. Väärinkäsittäminen on helppoa. Oman erehdyksen ravitseminen voi johtaa noidankehään.

Tällaisissa tapauksissa on suureksi avuksi tulkita toista parhain päin ja kohdata hänet armahtavaisella myötätunnolla. On myös hyvä tarkastella itseään ja yrittää nähdä itsensä ja tilanteen toisen silmin. Paavali antaa meille käytännöllisen neuvon:

"..pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin." Kol 3:12-13. Tarvitsemme voimaharjoituksia sietääksemme ja kantaaksemme toisiamme. Taivutukset ja venytykset, nöyryys ja pitkämielisyys auttavat myös kantokyvyn lisäämiseksi.

Mitä ensi ajan rakkaus Kristukseen on?

"Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja." Ilm 2:4.

Näin Jeesus sanoo Efeson seurakunnan sanansaattajalle. Hän  oli ollut loistava paimen ja tehnyt paljon erinomaisen hyvää seurakunnassa, ja Jeesus arvostaa suuresti hänen palveluaan. Kuitenkin häneltä puuttui jotain oleellista: Hän oli luopunut ensi ajan rakkaudestaan!

On välitetty paljon rakentavia  ja hyviä ajatuksia ensi ajan rakkaudesta. Rakkauden olemus on niin suuremmoinen ja monipuolinen, että sitä voi kuvailla monin eri kuvin ja sävyin ja useasta näkökulmasta katsottuna. Oman esitykseni lähtökohtana ovat Jeesuksen sanomat Smyrnan ja Filadelfian seurakunnille Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa. Ainoastaan  näille kahdelle seurakunnalle seitsemästä sanoman saaneesta Jeesuksella ei ollut moitteen sanaa. Jeesus olisi sanonut heille, jos heiltä olisi puuttunut ensi ajan rakkaus. Voimmeko havaita Jeesuksen ilmoituksesta, mihin ensi ajan rakkaus on kätkettynä?

Näin Jeesus kuvailee Smyrnan tilannetta: "Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi - sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole - Saatanan synagoogaa he ovat!.." Ilm 2:9. Köyhyys, ahdistus ja pilkka pitivät seurakunnan valveilla ja yhteyden Jeesukseen elävänä ja aktiivisena. He eivät pärjänneet itsekseen, he tarvitsivat Jeesusta jatkuvasti. Tämä yhteys ja riippuvuus olivat merkkejä elävästä ensirakkaudesta!

Myös lukiessamme Filadelfian seurakunnasta Ilm 3:7-13:ssa havaitsemme riippuvuussuhteen Jeesukseen. Heidän voimansa oli vähäinen, mutta he tarrautuivat Jumalan sanaan. Jeesuksella oli pelkästään rohkaiseva ja lohduttava sanoma heille.

Efeson seurakunta muistuttaa minua Martasta, joka puuhaili monenlaisissa palvelutehtävissä, kun taas Smyrna ja Filadelfia olivat Marian tavoin valinneet ainoan tarpeellisen, hyvän osan, Jeesuksen sanan kuuntelemisen hänen jalkojensa juurella. Luuk 10:38-40.

Lastaan imettävä äiti on hyvä kuva symbioosista Jumalan ja Jumalan lapsen välillä: "Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen." 1 Piet 2:2. Vauvan nälkäinen itku on kuva ensirakkaudesta Jeesukseen. Se ilmaisee elintärkeän vaatimuksen, "ainoan tarpeellisen". "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." 1 Joh 4:19. Meidän ensirakkautemme Jeesusta kohtaan tulee olla "egoistista" riippuvuutta hänestä! Vastarakkautemme arvoa ei mitata palveluinnollamme  eikä uhrauksillamme. Sen merkitys kuvastuu kaipuustamme ja intohimostamme ottaa vastaan hänen rakkautensa, jonka tulee olla hänen ja ihmisten palvelemisemme käyttövoimana.

Uskokaa saaneenne

                                            Kuva: Trine Kvalnes

"Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark 11:24.

 Tämä Jeesuksen voimakas ja erikoinen sana ei meidän käytännössämme useinkaan "toimi". On helppoa omien pettymysten perusteella silloin mitätöidä sanan selkeys ja voima. Oma epäusko alkaa laimentaa Jeesuksen sanoja.

Tärkeä periaate Jumalan Sanan ymmärtämiseksi on selittää sitä toisilla hänen Sanansa lausunnoilla. Näin meillä on mahdollisuus saada useampi ulottuvuus kuvaan mukaan. Jumalan lupaukset saadaan omiksi uskon ja kärsivällisyyden kautta. Hebr 6:12. Tämä totuus kuuluu ehdottomasti Jeesuksen lupaukseen siitä, että meillä jo on se mitä rukoilemme.

Joku voi yrittää manipuloida itsensä rukoilemaan uskoen saaneensa.Taikausko on luonteenomaista pakanalliselle ja inhimilliselle rukoukselle. Hokkus pokkus- rukoustemput eivät kuitenkaan kuulu elävän Jumalan kanssakäymisen piiriin. Jumalalla on toki kyky vastata välittömästi pyyntöihimme, ja tästäkin on runsaasti todisteita Raamatussa ja kristittyjen kokemuksissa. Mutta sana, jota nyt tutkimme, tarvitsee vierelleen juuri uskon, kärsivällisyyden ja kestäväisyyden ulottuvuudet. Juuri se, että uskomme jo saaneemme sen, todistaa uskosta, ei vielä konkreettisesta näkemisestä. Konkreettinen vastaus tulee viimeisten sanojen myötä: "Se on teidän." Tarkemmin: "Se on oleva teidän."

Jeesuksen ja Martan sananvaihto Lasaruksen kuolleistaherättämisen yhteydessä valaisee myös rukouksen prosessia.

Martta sanoi Jeesukselle:"Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät." Jeesus sanoi:"Veljesi nousee kuolleista." Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa." Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan." Joh 11:21 - 27.

Martta ymmärtää ylösnousemuksen ajasta käsin. Jeesus sijoittaa ajattomuuden, iankaikkisuuden ulottuvuuden ylösnousemuksen yhteyteen. Kun uskoo Jeesukseen, elää, vaikka olisi kuollut. Aika kuuluu meidän maanpäälliseen elämäämme, kun taas Jumalan valtakunta ei tunne aikaa. Kuolema koskee ajan loppumista maan päällä, mutta Jumalan lahjoittama uusi elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeenkin, koska se on ajaton, iankaikkinen.  Ajasta käsin katsottuna ylösnousemus tapahtuu "viimeisenä päivänä", mutta iankaikkisuudesta käsin se tapahtuu, kun uskoo, uskon "hetkellä", uskon prosessissa: "Joka elää ja uskoo minuun, ei ikinä kuole." Ajattomuus koskee myös rukousta: "Uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Usko yhdistää ajattomuuteen. Koska elämme ajassa,  tarvitsemme  uskoomme kestäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ne vapauttavat meidät minuuteista, tunneista ja päivistä ja vuosista. Ajattomuudessa rukouksiimme on jo vastattu. Uskon kautta olemme siirtyneet "sinne".

Apostolien teoissa Pietari mainitsee puheessaan ajasta, jolloin "kaikki pannaan kohdalleen." Apt 3:21. Synnin maailmassa paikat eivät ole kunnossa, asiat eivät ole oikeassa järjestyksessä. Rukouksen tarkoitus on  järjestää asiat ajattomuuden, iankaikkisuuden mallin mukaan. Rukous "tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa" tähtää juuri tähän Jumalan järjestykseen, rauhaan ja lepoon. Uskon kautta  pääsemme rauhaan ja lepoon elämässämme ja rukouksissamme. Silloin olemme Jumalan valtakunnassa, ja vastaus on jo saatu. Rukouksemme ovat pieniä osia Jumalan suuressa rauhan suunnitelmassa.



Koen kehoitusta  aktiiviseen sulautumiseen  "uskokaa jo saaneenne" lupauksen suureen totuuteen.

Jumalan tie luottamukseen murehtimisen vallasta

Useimmat uskovat ovat kokeneet, että vaikeudet vievät lähemmäksi Jumalaa. Kokemuksemme on myös, että hyvinvointi kovin helposti loitontaa meitä hänestä. Tosin kiitämme Jumalaa ajallisesta siunauksesta, mutta jos jotakin ikävää tapahtuu, alamme helposti kysellä: Miksi? Miksi sallit tämän elämässäni? Miksi jouduin työttömäksi? Miksi sairastuin? Miksi lapset sairastuivat? Miksi autossa ilmeni tämä vika? Päivä saattaa myös olla täynnä monia pieniä murheita.

Kun yhteytemme Herramme kanssa rakoilee, kun harras rukous ja Jumalan ja hänen tahtonsa etsiminen korvataan omaneuvoisuudella ja omien suunnitelmien läpiviemisellä, niin että hän tulee työnnetyksi sivuun, silloin Jumala tulee mustasukkaiseksi. Hän halajaa henkeämme kiivaudella. Jaak 4:5. Henkemme, sisäisen pyhäkkömmehän  tulisi olla Jumalan asunto. Jumala ei ole mustasukkainen inhimillisellä ja syntisellä tavalla, mutta Raamattu käyttää tätä ilmaisua, jotta me ymmärtäisimme jotakin hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan ja halustaan jakaa elämänsä kanssamme.

Jumalasuhde on sydämen asia. Jeesus ilmaisee sen näin: "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Matt 6:21. Vähän myöhemmin Jeesus puhuu murehtimista vastaan. Usein juuri murehtiminen häiritsee jumalasuhdettamme. Se on tukahduttavaa hengen elämälle. Mutta Kirjoitukset neuvovat meitä voittamaan murehtimisen ja hallitsemaan rauhattomuutta ja surua. Jeesus kehoittaa meitä ensin etsimään Jumalan valtakuntaa. Hän haluaa, että Jumalan valtakunta on etusijalla elämässämme. Meitä neuvotaan heittämään murheemme Kristuksen päälle, koska hän kantaa ne ja pitää meistä huolta. Meitä kasvatetaan kiitoksen kanssa jättämään kaikki murheet Herran eteen, ja näin tehdessämme hän täyttää meidän sydämemme rauhalla. Murheista luopuminen voi olla myös kivuliasta, niin että emme ehkä koekaan lepoa sydämessämme luovuttaessamme sydämemme Herralle. Mutta on hyvä tietää, että Jumala rakastaa hätähuutojamme, sitä että haemme apua oikeasta osoitteesta, ja tämän kivun kautta hän haluaa sitoa meitä lujemmin itseensä.

Iäkkäämmillä ihmisillä on usein voimakkaampi taipumus kuin nuoremmilla pohtia kotoa lähdettyään, että tuliko hella sammutetuksi ja ovi lukituksi. Vapautuakseni tästä epäilystä olen alkanut tietoisesti tarkistamaan ja toteamaan, että kaikki on kunnossa. Kuitenkin saattaa epäilys vielä vainota minua, vaikka tiedän, että homma on hoidettu. Silloin minun pitää taas tietoisesti mitätöidä valheellinen häiritsevä tuntemukseni eikä uskoa sitä.

Tällainen valheellinen ajatusmekanismi voi myös häiritä murheen jättämistä Herralle, niin että uskon lepo ja rauha ei seuraakaan toimenpidettä. Tästä voi olla seurauksena, että epäilemme, onko Jumala ylipäänsä kuullut rukouksemme. Tällaisessa tapauksessa Sana neuvoo meitä uskomaan lupauksen ja mitätöimään epäilyksen: Pidä itsesi kuolleena murehtimiselle! Anna Jumalan lupauksen huolenpidosta ja levosta pyyhkiä murehtimisen jäljet sydämestäsi. Kiitä häntä uudestaan siitä, että hän kantaa ja hoitaa murheesi, ja pitää sinusta huolta. Vastaanota pyyntösi ja anomisesi ja kiitoksesi kautta Jumalalta uusi asennoituminen: luottaminen Herraan. Kysymys on koko ajan siitä, että pidämme luotettavana lupauksen Antajan. Juuri tämä on uskon taistelua. Jumala käyttää sitä, jotta sen kautta lujittuisimme häneen valheellisten ja ailahtelevien tuntemusten sijasta.

Korkea veisu 1:9-12. Rakkaus taivuttaa

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  3. osa:

Korkea veisu 1:9-12. Rakkaus taivuttaa

"Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan." Jae 9. Mitä tekemistä rakkaudella on, kun tässä verrataan rakastettua komeaan hevoseen? On monia aitoja uskovia, pyhiä, jotka rakastavat ja etsivät Herraa. Mutta mitä tulee ihmisen omaan tahtoon, meidän omiin hevosvoimiimme, ne saattavat paljastaa rajatonta uppiniskaisuutta. Ehkä emme itse huomaa tai tiedosta tätä. Luulemme olevamme hyvin Herralle antautuneita. Saatamme pitää kiinni näkemyksestämme hampaat irvessä. Kuulimme asian 55 vuotta sitten jossakin. Emme sitä silloin tarkistaneetkaan Raamatusta, emmekä kyselleet Herralta. Mutta ajattelemme, että asia on juuri näin. Meissä on tamman voimaa ja itsepäisyyttä. Tästä huolimatta Herra kehuu tamman komeutta. Se ei häiritse tätä rakkaussuhdetta. Miksi ei? Koska Herra tietää suuressa viisaudessaan käsitellä uppiniskaisuuttamme.

"Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa." Jae 10. Tammalla ja kauniilla kaulakäädyillä on fantastinen yhteys:

Hevosella on paljon omaa voimaa ja tahtoa. Se saadaan pidettyä aisoissa ohjaamalla. Hevoselle pannaan lujat valjaat kaulaan. Ahaa..  Mutta rakkaalle, mitä kauneimmalle morsiamelle, joka on tosin musta, mutta mitä ihanin. Hänelle ei annetakaan lujia valjaita, vaan hän saa kauniit helmet kaulalle.

"Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat." Jae 11. Korkea Veisu käsittelee hengellistä elämää käytännöllisesti. Se näyttää meille polun, mitä pitkin Hyvä Paimen meitä vie esipihasta eteen päin armossa ja totuudessa. "Käädyt" hebreankielellä on torim. Tor tarkoittaa riviä, nauhaa, johon ketjun osat pannaan paikoilleen. Tor:illa on myös toinen merkitys: tunturikyyhky.  "Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!" Ps 68:14. Kyyhkynen on kuva Pyhästä Hengestä, hopea kuvaa lunastuksen voimaa, ja kulta Jumalan Hengen olemusta. Kultakäädyt ovat siis yhtä ja samaa kuin tunturikyyhkynen, joka on kuva Pyhästä Hengestä.

Hengessä on vapauspuoli ja palvelupuoli. Tunturikyyhky, tor, kuvaa Hengen vapautta . Savar on hebrean sana niskasta ja kaulasta yhdessä. Se on kuva ihmisen tahdosta. Saatamme olla hyviä palvelijoita, mutta joillakin alueilla meillä voi olla luja oma tahto. Tätä voimakasta omaa tahtoa Herra käsittelee panemalla kultakäädyt kaulaamme. Näissä vitjoissa on Hengen vapaus. Sinä saat. Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." Ei pakkoa. Rakkaus on vetovoima. Vitjat kaulallamme saavat aikaan Herran vaikuttamaa Hengen työtä meissä. Nämä vitjat taivuttavat vahvan niskamme, käsittelevät oman tahdon niskavoimia.

Käädyt ovat hopeiset ja kultaiset, ja kyyhkysen siivet silattu hopealla ja kullalla. Jumalan luonnon kirkkaus on kuin kulta, ja risti, risti meidän puolestamme Golgatalla on hopea. Risti myös hoiti ja hoitaa meidän vanhan ihmisemme ongelman. Jumalan työ on selvä ja tehty, ja me kohtaamme sen edeltä valmistettuna prosessina. Pyhityksen kartta on Korkeassa Veisussa.

"Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa." Jae 12. Käsitän tämän narduksen kuvaavan vastarakkautta. Me rakastamme häntä, koska hän ensin rakasti meitä. Me emme enää voi muuta kuin rakastaa, kun näemme hänet sellaisena kuin hän on. Tämä ei ole ristitöntä sanaa, vaan sitä, miten risti vaikuttaa rakkauden kautta.