Harkinnan viisaus

Viisas Salomo neuvoo sananlaskuissaan nuoria ja kokeneempiakin harkintakyvyn käyttöön ja kehittämiseen. Sananlaskujen vastakkaisasetelmien kautta hän tuo tyhmyyden ja viisauden erot kärjistäen esille. Näin hän auttaa lukijaa valitsemaan eri elämäntilanteissa oikeaa suuntaa. Harkinta paljastaa  tyhmyyden ajattelemattomuuden ja lyhytjänteisyyden ja auttaa malttiin ja kauaskantoisiin järkeviin ratkaisuihin.

Herran pelon merkitystä teroitetaan tuon tuostakin Sananlaskuissa. Se on Jumalan "mielipiteen" kysymistä ja kunnioittamista ja sisäistämistä elämän tilanteissa. Se on viisauden alku ja tie syvempään elämän ymmärtämiseen. Herran pelon kautta opimme taipumaan ja nöyrtymään. Viisaus ja nöyryys tekevät hyvää yhteistyötä.

Jumalanpelko auttaa meitä miettimään,  pohtimaan ja arvioimaan, siis harkitsemaan. Se auttaa  erottamaan oikean ja väärän, valheen ja totuuden, ja valitsemaan oikein. On hyvä  tutkia itseään ja omia vaikuttimiaan Jumalan sanan valossa ja näin kehittää harkintakykyään ja oppia paljastamaan kiusaukset  harhaksi. Kiusaukset ja synti ovat naamioitua valhetta, ja onhan suuri etu osoittaa huijaus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Säästyy niin paljolta sekasotkulta jälkikäteen! Ei vain ulkoisissa olosuhteissa, vaan myös omantunnon puhtautena ja mielen rauhana. Jumalan sana tulee meille avuksi petoksen tunnistamisessa. Otammeko sanan vastaan, niin että se saa tunkea lävitse ja tuomita sydämen väärät ajatukset ja vaikuttimet? Hebr 4:12. Sana voi myös vahvistaa puhtaan sydämen suunnan ja näkökannan: "Me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa." Hebr 13:18b.

Joudumme tekemään arviointia ja erottelua myös ympäristöstämme ja kohdataksemme toisia ihmisiä hyvällä tavalla ja päättäväisesti, jotta emme  joutuisi ajan hengen virtaan tai jonkun ovelan eksytyksen vietäväksi. Nöyrä ja harkitseva ihminen pyrkii kohtaamaan toisen ihmisen ystävällisesti ja oikeudenmukaisesti. Jeesus teki oikeita johtopäätöksiä ihmisistä ja rohkaisten neuvoi monia eteen päin. Hänen käskynsä ja ohjeensa meille on: "Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio." Joh 7:24. Asiayhteydestä voi tehdä johtopäätöksen, että jotkut ihmiset tuomitsivat Hänen parantamisihmeensä uskonnollisuuden kiihkossa, vihan tunteen vaikutuksen alaisena. Langetammeko me arvosteluja ja tuomioita omien subjektiivisten tunteidemme perusteella? Jeesus itse oli sisäistänyt Jesajan ennustuksen sanat Messiaasta: "Hän halajaa Herran pelkoa; ei Hän tuomitse silmän näöltä eikä jaa oikeutta korvan kuulolta, vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille; suunsa sauvalla Hän lyö maata, surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä." Jes 11:3-4.

Bilde fra Pixabay av mohamed-hassan-ai-generated

Voimakas Herran  kunnioitus on sydämen oikeussaliin sopiva ilmapiiri. Helposti jopa huomaamattaan tuomitsee toisia ihmisiä näkemänsä, kuulemansa tai tuntemuksiensa mukaan. Jeesus arvioi ihmisiä rakkaudessa ja jumalanpelossa, kuunnellen, mitä Hänen Isänsä tahtoi sanoa Hänelle. Hän on köyhien ja sorrettujen asianajaja rikkaiden ja mahtavien maailmassa. Matt 25:31-46:ssä näemme Jeesuksen Tuomarin paikalla ja tutustumme Hänen tuomioidensa perusteisiin: Jeesus samastuu vähiten arvostettuihin, avuttomiin ja pienimpiin ihmisiin. Ehkä meidänkin tulisi antaa kunniaa myös ihmisille, joihin syystä tai toisesta helposti katsomme alas päin? Mikä on halveksinnan syy? Rikommeko jotain oleellista Jumalan valtakunnan lakia? Ylipäätänsä onko Jeesuksen seuraajalla oikeutta toisen ihmisen halveksintaan? Nyt en puhu synnintekemisestä, mikä aina on halpaa ja halveksinnan arvoista toimintaa, ja mikä meidän aina tulee tuomita, ja ensimmäiseksi omassa elämässä, vaan että arvostamme, rakastamme ja kunnioitamme ihmistä Jeesuksen mielenlaadulla. Hän tuli etsimään ja pelastamaan katuvan synnintekijän, kadonneen ihmisen sanoen: - Minä en sinua tuomitse. Annan sinulle anteeksi syntisi. Mene (ole vapaa), äläkä enää syntiä tee.

"Tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jes 1:18.

Mikä oikeudenkäynti!

Esirukouksen tie

Vanhoista muistiinpanoistani tuli eteeni Jumalalle esittämäni kysymys: "Isä, miten uskollinen, yksinkertainen esirukous vuodesta toiseen vaikuttaa sydämissä? Mikä on mekanismi rukouksen vaikutuksissa?

Noin viikko kysymykseni jälkeen sain vastauksen: "Herra on heidän kanssaan ja pitää heistä huolta päivittäin ollen heidän huoltajansa. Rukousvastaus ei tule lottovoiton tai yht`äkkisen perinnön muodossa."

Tämä rohkaisee minua! Rukousvastauksen ollessa vielä näkymättomissä ja uskon varassa Jumala  etenee  työssään joka päivä, vaikka varsinainen vastaus ei vielä ole näkyvissä. Ajoittain saatamme toki  nähdä vilauksia prosessista. 

Luonnossa kypsyminen tapahtuu vähitellen tiettyjen edellytyksien ja lainalaisuuksien mukaan. Näin on myös rukouksen vaikutuksen laita. Jumalan sanasta voimme lukea paljon hengellisestä johdonmukaisuudesta ja kypsymisprosesseista. "Anokaa, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan." Matt 7:7. 

Paavali kirjoittaa kilpajuoksusta voittopalkinto päämääränä. Fil.3:11-14. Sovellan vapaasti tätä rukoukseen: Ei niin, että jo olisin saavuttanut konkreettisen vastauksen. Mutta riennän sitä kohti, jatkan rukousta uskossa ja kärsivällisyydessä, kurottaudun sitä kohden, tarttuakseni näkyvään tulokseen, koska Jeesus Kristus on tarttunut käteeni ja voittanut minut. Voimme ajatella, että tuhlaajapojan kotiin paluu oli rukousvastaus, jota edelsi aivan päinvastainen ja tuhoisa kehitys. Tämä kielteinen kausi kuitenkin johti synnin tuntemiseen ja tunnustamiseen: "Minä olen tehnyt syntiä." Jumala auttaa ylpeitä nöyryyteen. Tässäkin kohdin meidän rukouksemme myötävaikuttavat. Luuk 15:11-32.

"Koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut." Rukous muiden puolesta lähtee siitä, että olen Jeesuksen oma. Kun usko toimii elämässäni,  on se käyttövoimana myös rukouksissani. Sen kautta Jeesus myös jatkaa minun muokkaamistani. Taivaallinen Viinitarhuri haluaa karsia pois hedelmättömät oksat rukouksistani, ja silloin rukoukseni voi kantaa runsaamman hedelmän. Joh 15:1-2. Hän haluaa kärsivällisyyden  ja rakkauden lisääntyvän elämässäni. Herralla on monta prosessia meneillään samanaikaisesti, ja senkiin tähden voi vastaus viipyä. Ei niin, että Hän olisi varattu toisaalla, ja rukouksemme ikään kuin odottaisi käsittelemistä, vaan voi olla muita asioita joiden täytyy kypsyä ja tapahtua ensin. Hän haluaa myös ohjata meitä rukoilemaan Sanansa opetuksen mukaisesti. Rukous on vuorovaikutusta, ei yksinpuhelua. Rukouksen tiellä Herra haluaa meidän kuulevan myös ja juuri Hänen puhettaan. Esirukouksessakin meidän tulee etsiä Herraa itseään. Etsitään Kirjoitusten johtolankoja rukoustemme toteutumiseksi, ja tartutaan niihin uskossa toimien. 

Bilde av Hello Cdd20 fra Pixabay

Meillä on omat rukousalueemme. Jumala on antanut sydämellemme tiettyjä asioita ja ihmisiä, joita jatkuvasti tuomme Hänen eteensä. Koska Hän rakastaa koko ihmiskuntaa ja päämäärätietoisesti vie eteenpäin luomakunnan ennalleenasettamista, on hyvä että myös meidän sydämemme sykkii Hänen sydämensä tahdissa.  Maailma on vielä toistaiseksi pahan ja pimeyden vallassa, joten ei todellakaan ole pienistä suunnitelmista kyse.  Jeesus on maailman valo, ja meidät on kutsuttu valaisemaan Hänen kanssaan. Voimme olla rukoilemassa Jumalan suunnitelman puolesta. On yksinkertainen rukous, jolla voimme olla jouduttamassa Jumalan kaikenkattavaa päämäärää:

"Sotajoukkojen Herra, kuningasten Kuningas! Tulkoon Sinun valtakuntasi. Tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä, niin kuin se tapahtuu taivaassa." Jumalan nimessä ja ominaisuuksissa on itsessään rukousvastaus. Siksi myös rukoilemme Jeesuksen, Vapahtajamme nimessä. Hänen, jolle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Edellinen rukous on osa Jeesuksen meille antamaa Isällemme osoitettua ydinrukousta. Näin suuria asioita me Hänen lapsensa saamme luottavaisesti pyytää Isältä. - -

Ihmeellistä, että maailmankaikkeuden Majesteetti on yhtä kiinnostunut vastaamaan pienen ihmisen henkilökohtaisiin pyyntöihin. Hän tuli etsimään ja pelastamaan sen, joka kadonnut on. Hyvän Paimenen rakastavan sydämen ohjaamana Hän etsii jopa sitä yhtä lammasta, joka on hävinnyt laumasta ja josta sinä tai minä olemme huolissamme, kunnes Hän löytää sen. Eikö olekin suuri etuoikeus vedota suureen Lammasten  Paimeneen rukouksissamme läheistemme puolesta! - - Hebr 13:20. Luuk.15:4-7.

 

Jumalan sanan voima

Olen usein pysähtynyt Jeesuksen kylväjävertauksen äärellä. Luuk 8:5-15. Kylväessä osa siemenistä putosi tielle, kalliolle ja orjantappuroihin muokatun kylvömaan lisäksi. Tiellä, kalliolla ja orjantappuroissa ei ollut hyvää maaperää, joten ne eivät tuottaneet satoa. Vain hyvään maahan pudonneet siemenet kasvoivat ja tuottivat kypsää hedelmää. Jeesus halusi tällä yksinkertaisella kuvalla valaista hengellisen elämän kasvua, tai sen puuttumista. Kasvumme kristittyinä riippuu sydämemme maaperän laadusta. Jeesus kertoo erilaisesta suhtautumisesta Jumalan sanaan, ihmisten erilaisista lähtökohdista. 

Luulen kuitenkin, että moni minun lisäkseni tämän vertauksen äärellä havaitsee itsessään sanan vastaanottavan, muokatun maaperän  lisäksi muunkinlaista alustaa: Sana menee ohitse, unohtuu, ei juurru ja kuivettuu, tai sitten tukehtuu himojen, murheiden ja mammonan paineissa. Toisin sanoen kaikki maaperät voivat löytyä omasta sydämestä. Tunnistaessani tämän tilanteen johduin näkemään asian kahdesta muusta näkökulmasta:

Luonnossa siemeniä joutuu jatkuvasti hukkaan. Uudistuminen perustuu tuhlaukseen. Näin turvataan se että jotain tästä runsaudesta kasvaa. Mutta meitä ei ole jätetty sattuman varaan. Ihminen asetettiin viljelemään maata, ja sillä tavalla voimme tulla osalliseksi Jumalan siunauksen runsaudesta. Näin me myös voimme viljellä sydäntämme, raivata uutta peltotilaa, ja siis myös hengellisessä mielessä järkiperäistää Jumalan sanan kasvun. Sanan asuessa runsaasti meissä, se pesee ja uudistaa, ja muokkaa asenteitamme myös tiedostamattomasti.

Bilde: Pixabay, fietz fotos

Kun kylvämme sanaa ja kun sitä kylvetään sydämeemme, koemme, että sitä leviää myös raja-alueille, murheisiin, kuiviin paikkoihin ja kovalle alustalle, vanhan luontomme villiin maastoon. Vanha ihminen, liha, ei alistu Jumalan tahtoon, eikä se voikaan. Room 8:7. Askartelu orjantappuroissa, elämän murheiden parissa on toivotonta työtä. "Älkää mistään murehtiko vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa." Fil 4:6-7. Tämä sana ohjaa meitä silloin pois orjantappuroista hyvälle maalle kylvämään  rauhaa ja kiitosta.

 Meidän ei siis tule jäädä vanhan luontomme ohjauksessa kitkemään ja kastelemaan ja ajamaan pois lintuja näiltä peltomme ulkopuolisilta reuna-alueilta. Raadanta ulkokehässä vie uskonelämältä voiman. Lihassa ei asu mitään hyvää, eikä se voi täyttää Jumalan tahtoa. Saamme jättää sen oman onnensa nojaan, kuolemaan, ja kääntyä hoitamaan omaa muokattua peltoamme. Toisin sanoen otamme vastaan Jeesuksen sanan:

 "Tulkaa minun tyköni, kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä, niin te löydätte levon sielullenne. Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." Matt 11:28-30. 

Meidän tulee siis luopua vanhan luontomme murheiden parissa puuhailusta, kovaan tallattuun maahan pudonneen sanan elvyttämisestä ja kallion moukaroimisesta, ja siirtyä Jeesuksen hiljaisen ja nöyrän sydämen vaikutuspiiriin, hyvälle maalle. Näin Maria oli tehnyt. Hän oli valinnut hyvän osan Jeesuksen puhetta kuuntelemassa. Luuk 10:41-42. Martalla taasen oli orjantappuramaata huollettavana, vieraanvaraisuuden ihana sana oli pudonnut hänen sydämensä orjantappuroihin, eikä kyennyt siellä kantamaan kypsää hedelmää. 

Jumalan sana on se siemen, joka uudestisynnyttää ylhäältä ja luo meihin uuden puhtaan sydämen. Se pelastaa, vahvistaa,  ruokkii ja uudistaa jatkuvasti tätä uutta luomusta, kun jatkamme sanan vastaanottamista uskossa. Jeesuksen sovitustyö Golgatalla ja Hänen ylösnousemisensa on tie syntien anteeksisaamiseen ja uuteen elämään.

Yhteys elävän veden lähteeseen ja maailman valon ja lämmön alkuperään, Jeesukseen, Jumalan Poikaan, kantaa hyvää hedelmää. Jeesus sanoo, että Hänessä pysyminen on hedelmän kantamisen ehto. Joh 15:5-7. 

Annatko anteeksi?

Anteeksiantaminen on  elämän kantava ja tärkeä voima, jota Jumalan sana  ruokkii ja ylläpitää. Anna sen muodostua asenteeksi ja etusijalla olevaksi vaihtoehdoksi.

Toinen toistemme armollinen kohtaaminen nöyryydessä on tärkeää meille kaikille, koska Jumalan meille lupaama syntien anteeksisaaminen on sidoksissa siihen, että me annamme anteeksi toisille ihmisille.

Kristityn kutsumus on siunata. 1 Piet 3:9. Rakkaus peittää syntien paljouden. 1 Piet 4:8. Meidän tulee antaa anteeksi seitsemänkymmentä kertaa seitsemän Jeesuksen sanoman mukaan. Toisin sanoen anteeksiantamisen tulee olla asenne ja periaate, jatkuva valmius elämässä.

Pixabay

Kun Jumala antaa anteeksi, Hän ei enää muista meidän syntejämme. Jer 31:34. Usein sanotaan, että kun antaa anteeksi, tulee unohtaa.  Asiassa on kuitenkin  useampia vivahteita. Anteeksiantaminen on monesti vaiheikas prosessi. Vaikea anteeksiantaminen alkaa tahdosta. Valitsen tietoisesti: Tahdon antaa anteeksi. Ikään kuin ensiapuna suoritettava haavan verenvuodon pysäyttäminen. Jälkeen päin haavaa pitää hoitaa, ja ajan mittaan se paranee. Mutta ehkä arpi jää. Haava on myös vaarassa tulehtua, jos sydän alkaa majoittaa katkeruutta. Silloin tarvitaan uusi puhdistus.

Kun katselee arpea ja  muistaa rikoksen, mutta se ei enää teekään kipeää. Olet antanut anteeksi. Et ole katkeroitunut. On kuitenkin helpompaa jättää asia taakseen, jos se on keskinäisesti käsitelty, kuin että rikoksen tai loukkauksen suorittaja ei tunnusta menettelyään vääräksi, vaan ehkä edelleenkin jatkaa loukkaamista ja alentamista, tai mitä hänen toimintansa sitten on ollutkaan. Silloin tarvitsemme viisautta henkilön kohtaamiseen fyysisesti tai vain ajatuksissamme. Jaakob auttaa meitä:

 "Ylhäältä tuleva viisaus on ... rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä." Jaak 3:17. "Laupeudelle tuomio koituu kerskaukseksi." Jaak 2:13. Viisaus on siinä, että velan anteeksiantaminen Jeesuksen mallin mukaan onkin tuottoisaa ja pääomaa kartuttavaa. Jeesus oli useamman vuoden ajan joutunut vastustajiensa vihan kohteeksi, ja se huipentui ristiinnaulitsemiseen. "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät." Jeesuksen asenne muokatkoon myös meidän sydämiämme elämän epäoikeudenmukaisissa tilanteissa.

Ylösnousemisen jälkeen Jeesus kantoi ylösnousemusruumiissaan arpia käsissään. Minun ja sinun syntien jättämiä arpia. Ilmestyskirjassa Johannes katsoo taivaaseen ja näkee Karitsan,  joka oli ikään kuin teurastettu. Jeesus oli haavoitettu meidän syntiemme tähden, jotta me saisimme rauhan. 

Anteeksiantamisen arvet ovat taivaallisia. 

Rukous ilman rajoja

Johannes Kastajan päivistä tähän asti  taivasten valtakuntaa vallataan rynnäköllä, ja hyökkääjät tempaavat sen itselleen. Matt 11:12. (Oma käännökseni kreikankielisen tekstin ja norjankielisen käännöksen avulla.)

Kuva: Open Clipart -Vectors, Pixabay

 

Tämä ei ole Jeesuksen yksinkertaisimpia sanoja. Mikä on tämä hyökkäävä ja tempaava voima? Onko tässä kysymys keskeisestä vai toisarvoisesta sanomasta? Jeesuksen julistuksessa taivasten valtakunta on keskeisessä osassa, mutta useimmiten Hän puhuu siitä toisesta näkökulmasta käsin: Vertauksissa se kasvaa yksinkertaisesti ja luonnollisesti esiin. "Taivasten valtakunta on teidän", hengessä köyhien. Meidän on tultava lasten kaltaisiksi päästäksemme taivasten valtakuntaan.   Mutta nyt Hän esittelee päinvastaisen sisäänpääsytavan: Epätoivoisen toiveikkaan rynnäköllä valtaamisen. 

Taivasten valtakunnan keskellä on pyhäkkö, kaikkeinpyhin, Jumalan ja Hänen Poikansa valtaistuin. Jeesus on myös Ihmisen Poika, mikä oikeuttaa Hänet toimimaan välimiehenä Jumalan ja ihmisten välillä. Hän tietää kokemuksesta mitä haasteita ihminen kohtaa pahassa maailmassa. Hänen sovintoverensä kautta voimme rohkeasti astua Jumalan eteen  pyytämään laupeutta ja armoa avuksemme. Uskon, että tämä rynnäköivä ja hyökkäävä  voima, joka auttaa  tempaamaan taivasten valtakunnan itselleen on rohkea uskon rukous. Kreikankielinen rohkeutta ilmaiseva sana Hebrealaiskirjeen tekstissä   tarkoittaa "sanoa kaikki", "puhua asiat vapaasti  selviksi". Kaiken sanominen sisältää sydämen tyhjentämisen, pyyntöjemme viemisen kaikessa Jumalalle tiettäväksi. Jeesus rohkaisee meitä rukoilemaan "mitä tahansa" Hänen nimessään. Kaiken sanominen ja asioiden vapaa selvittäminen sisältää myös kestäväisyyden, päättäväisesti pysymisen  järkähtämättä toivon tunnustuksessa, koska lupauksen Antaja on uskollinen. Rynnäköiminen voi myös toteutua vuosia kestävässä uskon kärsivällisyydessä. Kestäväisyys sisältää "kaiken" ajan ulottuvuudessa. (Hebr 4:14-16; 10:19-23; Fil 4:6; Joh 14:13)

Raamattu kertoo monesta ihmisestä, jotka hartaasti lähestyivät Jumalaa.  Heidän sydämissään oli tämä "kaikki"- asenne, joka  tuli esiin eri tavoin:

Nainen jota kaksitoista vuotta oli vaivannut verenvuoto, lähestyi Jeesusta takaa päin ja kosketti Hänen viittansa tupsua. Hän ajatteli: Jos vain saan koskettaa Hänen viittaansa, paranen. Matt 9:20-21.

Matt 15:21-28 kertoo   kanaanilaisesta naisesta, joka tunkeilevasti ja häiritsevästi huutaa Jeesusta vapauttamaan hänen tyttärensä pahasta hengestä. Hän vaikuttaa suorastaan röyhkeältä taipumattomuudessaan, mitä Jeesus kutsuu suureksi uskoksi, ja ajaa pahan hengen ulos tytöstä.

Sokea Bartimeus huutaa ja rukoilee Jeesusta armahtamaan itseänsä, ja kun ihmiset yrittävät estää häntä, huutaa hän vielä kovempaa. Mark 10:46-52

Raamatun rukouskirjassa, Psalmeissa, on  sana huutaa rukouksen ilmentäjänä jatkuvasti käytössä. Äänen voimakkuus voi monesti ilmaista sydämen kaipuuta ja hätää. Huutamalla voi kuitenkin myös virheellisesti paisuttaa sielun toimintaa epäaitoon rukoukseen. Myös hiljainen rukous voi olla voimakas niin kuin Hannan, joka puhui sydämessään ja  huulet liikkuivat  ilman ääntä: "Minä vuodatin sydämeni Herran eteen...  suuren tuskani ja suruni tähden."   1Sam 1:15-16. Jaakob sanoo Jumalalle: "En päästä sinua, ellet siunaa minua." 1 Moos 32:26.

Nämä rukoukset olivat nöyrän hyökkääviä ja tunkeilevia, ja niihin vastattiin.   Ne paljastavat uskon, joka on otollinen Jumalalle.   Jeesus oli näiden ihmisten ainoa mahdollisuus, ja he tarttuivat siihen.

"Kilvoittele hyvä uskon kilvoitus, tartu kiinni iankaikkiseen elämään..." 1 Tim 6:12. Tartu kiinni Jumalan valtakuntaan!

Näillä riveillä haluan innostaa rukoukseen. Annetaan Raamatun rukousten olla luomassa sydämiimme näkyä rohkean  uskon  rajattomista mahdollisuuksista, mitä Sana meille tarjoaa Jumalan tahdon mukaisen rukouksen kautta. "Tulkoon Sinun valtakuntasi, tapahtukoon Sinun tahtosi, myös maan päällä, niinkuin se tapahtuu taivaassa." On todella rohkeaa rukoilla ja käskeä tällä tavalla kokosydämisesti. Meidän tehtävämme on rukoilla Jumalan tahto tapahtuvaksi maan päällä.

Rohkean rukouksen hengessä nostan pääni ja annan tekstini olla oma "sanon kaikki ja puhun asiat vapaasti selviksi" - huutoni,  Efesolaiskirje 3:20-21 huutomerkkinä:

"Hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, Hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen."

                                                             

 

Jeesus on vastaus

Kuva: Absolut Vision, Pixabay

 Monen usko Jumalaan  on kärsinyt puuttuvista rukousvastauksista. On ehkä ollut tärkeä asia, ja on pyydetty Jumalalta apua, odotettu vastausta, mitä ei tullut. Äärimmäisyytenä tämä on saattanut johtaa jumalankielteisyyteen. Miksi Jumala ei  vastaa? 

Jeesus on vastaus. Tämä on tullut paljon käytetyksi fraasiksi Jeesukseen uskovien taholta. Kuitenkin on Jeesus ajankohtainen, ainutlaatuinen ja aito vastaus ihmisen etsintään. Kun nuoruudessani annoin Jeesukselle elämäni, tuli Hän minulle elämäni tarkoitukseksi, jota olin etsinyt. "Levoton on sydämemme, kunnes se löytää levon sinussa, Jumala" toteaa  kirkkoisä Augustinus rukouksessaan. 

Mikä on kysymys, mihin Jeesus on vastaus? Johanneksen evankeliumin 6. luku valaisee. Siinä kerrotaan, kuinka Jeesus ravitsee tuhansia ihmisiä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Kuvittele mielessäsi, miten tämä ihme vaikutti aterioitseviin. - - Johannes kertoo, että he vakuuttuivat siitä, että Jeesus oli Kirjoituksissa ennustettu profeetta, ja he halusivat väkisin tehdä Jeesuksen kuninkaaksi. Jeesus väistyi ja läksi vuorelle yksinänsä. Ihmiset löysivät Hänet vasta seuraavana päivänä Kapernaumista.  Heillä oli edelleen mielessään leipäihme. Luonnollista, että he halusivat tehdä Jeesuksen kuninkaakseen: Tällainen hallitsija olisi kykenevä poistamaan puutteen heidän keskeltään ja vaurastuttamaan koko kansan. 

Ihmiset kaipasivat  ulkonaista hyvinvointia.  Ihmeitten syvin tarkoitus oli kiinnittää katseet ihmeen tekijään, Jumalaan, ja kohdata Hänet, ja siten tulla myös sisäisesti ravituksi ja parannetuksi. Näin usein kävikin, kun Jeesus paransi ja teki hyvää. Nyt Hän oli opettanut ja parantanut ja lopulta ruokkinut tämän suuren ihmisjoukon, koska Hän tunsi myötätuntoa heitä kohtaan. He olivat kuin lampaita, joilla ei ollut paimenta.  Hän näki heidän todellisen sisäisen rikkinäisyytensä ja juurettomuutensa. Kun siis leipäihmeen kokeneet nyt kohtasivat Jeesuksen uudelleen, niin Hän sanoi suoraan heille, että  he olivat kohdistaneet sydämensä kaipuun ja etsimisen väärään asiaan:

 "Älkää hankkiko sitä ruokaa, joka katoaa, vaan sitä ruokaa, joka pysyy hamaan iankaikkiseen elämään ja jonka Ihmisen Poika on teille antava; sillä Häneen on Isä, Jumala itse painanut sinettinsä." 6:27. Hän korostaa, että Isä, Jumala, oli antanut Hänelle valtuudet antaa  jatkuvasti katoamatonta  ruokaa ihmisille ja että Hän itse on Jumalan antama elämän leipä. Tätä oli vaikea ymmärtää, ja monet juutalaiset alkoivat nurista ja järkeillä Jeesuksen sanoja vastaan. He pyysivät Häneltä Jumalan leipää, mutta nurina ja järkeily alkoi siitä, että Jeesus sanoi olevansa tämä Jumalan antama leipä, että persoona Jeesus oli vastaus heidän rukoukseensa. Elämän tarkoitus ei ollutkaan ulkonaisessa rikkaudessa ja hyvinvoinnissa, vaan yhteydessä ja sopusoinnussa elämän Luojan ja Antajan kanssa. 

Puuttuva rukousvastaus saattaakin johtua  keskeneräiseksi jääneestä  rukouksesta. Jumalan vastauksen tarkoitus on tunkea lävitsesi, kohdata sisimmät tarpeesi ja vastata niihin. Joskus Jumalan vastaus alkaakin epämukavilla syntikysymyksillä. Silloin yleensä alkaa nurina, järkeily ja epäusko, ja mitätöimme Jumalan tarjouksen. Kuuntelemalla Jumalan "kysymysvastauksia" ja tunnustamalla syntimme avautuu uskon maailma meille. Luottavaisen uskon ja kärsivällisyyden kautta saavutamme lupaukset. Tämän, usein kivuliaan  prosessin  kestäessä opimme tuntemaan Jumalaa, ja kun vastaus tulee, tunnistamme sen, vaikka se olisi erilainen kuin mitä rukoillessamme toivoimme. Sen sijaan että epäuskossa jättäisi rukouksen dialogin kesken, voikin hyväksyä Hänen käsittelynsä. Tässä prosessissa arvot löytävät oikean järjestyksensä. Materialismi, leipä ei enää tyydytäkään sydäntä, vaan voikin havaita, että Jeesus, elämän leipä ravitsee ja täyttää sisimmän kaipuun.       

 "Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa, niin kaikki muu annetaan teille siinä ohessa." Jumala on myös antelias ruumiillisten tarpeiden tyydyttäjä, ja vastaa niitäkin koskeviin rukouksiin. Myös näiden vastausten kautta Hän haluaa ilmoittaa itsensä meille sydämen eheyttäjänä ja sen tarpeiden tyydyttäjänä. Jeesus vapauttaa syyllisyydestä ja häpeästä. Hän neuvoo elämään oikein. Hän on sisäisen ilon ja rauhan lähde. Hän on elämän leipä ja vesi, Vapahtaja ja Lunastaja.

.  

Joulun päähenkilö

 Jumala tietää kokemuksesta, millaista on olla ihminen.

 Hän tuli Jeesuksessa Kristuksessa alas taivaasta ja asui ihmisten keskuudessa. Hän tuli pimeyden ruhtinaan hallintoalueelle, ja jo varhaislapsuudessa joutui pahan voimien raivon kohteeksi. Häneen kohdistunut kiihko yltyi Hänen aloitettuaan julkisen toimintansa. Häntä vihattiin, koska Hänen tunnuksenaan oli totuus ja koska Hän puolusti pieniä ja heikkoja ja halveksittuja ihmisiä, ja paljasti kansan uskonnollisten johtajien teeskentelyn ja ylimielisyyden. Häntä kadehdittiin, koska Hän nautti suurta suosiota tavallisen kansan keskuudessa. Hänen vihollisensa kuitenkin lopulta  manipuloivat myös kansaa  Jeesusta vastaan. Halveksittuna ja kaikkien hylkäämänä Hänet ristiinnaulittiin. Tämä, maailmanhistorian suurin synti, Jumalan tappaminen, kuitenkin oli Jumalan sydämessä  suunniteltu toivon oveksi ihmiskunnalle. Millä tavalla? Hän kantoi maailman synnin omassa ruumiissaan ristille, näin sovittaen ihmiskunnan Jumalan kanssa. Koska Jeesus itse ei ollut koskaan tehnyt syntiä, oli Hän pätevä ja sopiva sijainen sinun ja minun puolesta. Ja koska Hän ei ollut tehnyt syntiä,  "ei kuolema  voinut pitää Häntä" vallassaan, ja Jumala herätti Hänet  kuolleista. Ap.t 2:24

Jumala tuli tänne köyhäksi ihmiseksi tavallisen kansan keskuuteen:

 

 "Vaikka Jeesuksella Kristuksella olikin Jumalan muoto, ei Hän katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen, vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja Hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; Hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala Hänet korkealle korottanut ja antanut Hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten, jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat. ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra." Fil 2:6-11.

Kun maailma etsii kauniita ja rohkeita, älykkäitä ja voimakkaita luodakseen heille loistavan tulevaisuuden, niin kaikkeuden Jumalan katse on muualla. Se etsii särjettyä ja nöyrää sydäntä virvoittaakseen nöyrien hengen ja saattaakseen särjettyjen sydämet eläviksi. Jes 57:15.

 Paavali alleviivaa tätä: "Katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään. Sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." 1 Kor 1:26-29. Jeesus tuli ja samaistui tällaisten ihmisten kanssa ja löysi vastakaikua mitättömien keskuudessa. Hän sanoi tulleensa etsimään ja pelastamaan sitä mikä on  kadonnut: Hän paransi raihnaisia ja sairaita naisia ja miehiä, ja antamalla syntejä anteeksi vapautti ihmisiä syyllisyydestä ja antoi heille rauhan ja toivon. 

Näin tapahtuu tänäänkin.

 Jeesus nöyryytti itsensä, tuli alhaisten kaltaiseksi. Mikä empaattinen ele! Jumala eli ihmiselämän sen haasteiden keskellä, tuli ja julisti ilosanomaa köyhille, saarnasi vangituille vapautusta, sokeille näkönsä saamista ja päästi sorretut vapauteen. Ne jotka ottivat vastaan sanoman  vapautuivat synnin kahleista.

Kuva: Elias, Pixabay

"Te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että Hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te Hänen köyhyydestään rikastuisitte." 2 Kor 8:9

Materialismin ja hyvinvoinnin keskellä me helposti loittonemme Jumalasta. Liian usein  vasta hätä, kurjuus tai sairaus pysäyttävät meitä etsimään Jumalaa. Menetykset, epäonnistumiset, riippuvaisuudet, kyllästyminen, elämän tarkoituksettomuuden tunteminen ovat Jumalan puhetta, joka viitoittaa myös menestyvälle ihmiselle tietä syntisten Vapahtajan luo. Tänäänkin.

 

"Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." 2 Kor 5:19.

Minäkin  pyydän Paavalin tavoin Kristuksen puolesta: Anna sovittaa itsesi Jumalan kanssa! Anna puhdistaa itsesi synnistäsi. Ensimmäinen askel on: Tunnusta se! Ota uskoen vastaan ilosanoma! Valinta ja ratkaisu on sinun, vapaaehtoinen luovuttautuminen elämäsi antajalle, Hänelle joka on rakastanut sinua ja antanut itsensä kuolemaan sinun tähtesi, sinun syntiesi tähden, ja joka nyt, kuolleista ylösnousseena tarjoaa sinulle puhdasta sydäntä ja kutsuu sinua uuteen elämään. 

Ajatuksia Israelista hengellisestä perspektiivistä käsin

 Israelin tulevaisuuden käänteentekevintä päivää kuvataan Vanhassa Testamentissa näin: "Minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. He valittavat Häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat Häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista... Sinä päivänä on Daavidin suvulla ja Jerusalemin asukkailla oleva avoin lähde syntiä ja saastaisuutta vastaan. Sinä päivänä,  sanoo Herra Sebaot, minä hävitän epäjumalain nimet maasta, eikä niitä enää muisteta. Myöskin profeetat ja saastaisuuden hengen minä ajan maasta pois." Sakarja 12:10 ja 13:1-2. 

Jeesus Messiaan tulemisesta ja tunnistamisesta alkaa Israelin ja maailman tulevaisuuden ainutlaatuinen ajanjakso, 1000-vuotinen rauhanaika. Sinne on  kuitenkin vielä pitkä, vaarallinen ja tuhoisa matka, josta Raamatussa on tekstiä sivukaupalla. Ajallisesti olemme todennäköisesti jo loppusuoralla, mutta tuhoisuuden puolesta on kysymys mittavasta,  traagisesta ja loputtomalta tuntuvasta umpikujasta. Toivoa toivottomuuteen  antaa Jeesuksen lupaus: "Valittujen tähden ne päivät lyhennetään."Matt 24:22

Traagisuudesta huolimatta ja ehkä juuri sen tähden keskeytyy kauhun kuvaelma Raamatussa  tuon tuostakin rohkaisevilla, toivoa täynnä olevilla valoisilla näkymillä. Meille näytetään vilauksia taivaasta ja tulevasta rauhanajasta.  Jeesus vertaa  tätä tuskan aikaa synnytyskipuihin. Tämä vertauskuva on myös omiaan luomaan toivoa: "Lapsi" syntyy: Jumalan valtakunta tulee fyysisesti maan päälle. Israel vapautuu, maailmanrauhasta tulee todellisuus. Jo Jeesus-lapsen syntymän yhteydessä vedettiin pitkät linjat Hänen tulevaan rauhanvaltakuntaansa: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken.." Luuk 2:14. 

Kuva: Gerd Altmann, Pixabay

Jumalan suru on kautta aikojen ollut Hänen kansansa tottelemattomuus ja kääntyminen epäjumalien puoleen, mikä käytännössä on ollut elämää synnissä. Jo Mooses välitti selkeät periaatteet ja linjat siunauksesta jos kansa pysyy Jumalan laissa, ja kirouksesta, jos kansa kääntyy pois Hänen tahdostaan..  Israel kansana joutui kerta kerran jälkeen tuon kirouksen alle.  Muiden kansojen lailla se  elää tänäänkin  jumalatonta elämää. Sitä ympäröivät arvaamattomat viholliset, ja antisemittiset asenteet kohdistuvat siihen lisääntyvästi läheltä ja kaukaa. Jumala ei kuitenkaan ole hylännyt kansaansa. Hän on toteuttamassa Israelin ja koko ihmiskunnan  vapauttamissuunnitelmaansa juuri tämän omaisuuskansansa kautta.

Kaiken keskellä on tunnustavilla kristityillä  tärkeä  tehtävä Jumalan suunnitelmissa. Oleellinen perusta tehtävän suorittamiselle on ymmärtää Jumalan tie Israelin ja maailman synnytystuskien kautta. Rukoillessamme rauhaa meidän on myös huomioitava synnytystuskien prosessi. Kivulias synnytys on syntiinlankeemuksesta johtuva kirous, seurausta käärmeen kuuntelemisesta. Myös Israelin ja maailman synnytystuskat ovat tämän maailman ruhtinaan aikaansaamia. Jos hyväksymme synnin elämässämme, annamme paholaiselle valtakirjan. Ihmiskunta on tehnyt näin. Kristityn tehtävä on vastustaa syntiä omassa elämässään, elää puhtaana ja näin odottaa ja jouduttaa Herran päivän tulemista. Sodat, maanjäristykset, nälänhätä, kulkutaudit  ja kaikki katastrofit  ovat supistuksia, jotka synnytyksen edetessä tihenevät. Meidän tehtävämme on olla kätilöinä Jumalan valtakunnan synnyttämisessä, rohkaistua ja rohkaista, ja rukouksillamme jouduttaa syntymää: "Ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk 21:26-28. Antisemitismin paljastaminen on myös tukevaa synnytysapua.

Jo 2000 vuotta on kristikunta rukoillut "tulkoon Sinun valtakuntasi" Jeesuksen opettaman rukouksen osana. Jumalan valtakunta onkin jo tullut Jeesukselle antautuneiden sydämiin, ja luonut siellä iloa ja rauhaa ja oikeudenmukaisuutta. Tämä valtakunta tuli Jeesuksen tullessa maailmaan. Sitä Hän julisti, ja sen kuninkaana Hän kuoli ristillä, ja voitti pahan vallan ja Jumala herätti Hänet kuolleista. Näin Jumala allekirjoitti, että Jeesukselle Kristukselle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Sitä valtaa Hän toteuttaa kuuliaisen, valvovan ja rukoilevan seurakunnan kautta. On kysymyksessä tapahtumasarja, joka huipentuu Jeesuksen tulemiseen, ja Saatanan, tämän maailman ruhtinaan vangitsemiseen. 

Jumalan suunnitelman etenemisessä on siis Israel polttopisteessä. Kun Jumalan valittu kansa lopulta kääntyy ja ottaa vastaan Messiaansa, siirtyy fyysisesti ja laillisesti valta Israelin Kuninkaalle. Saatana tietää, että hänellä on vähän aikaa, ja siksi hän raivoaa pakanoiden pauhussa ja maan hallitsijoiden neuvotteluissa. Ps 2:1-2. Tämä pauhu henkii vihaa, valhetta, tuhoa, sekasortoa ja vainoa, tosin usein pukeutuneena päinvastaisiin tavoitteisiin. On kysymys Messiaan valtakunnan syntymiseen johtavista tihenevistä supistuksista. Jeesukseen uskovien tehtävä on valmistaa tietä Kunnian Kuninkaalle rukoilemalla Israelin  kääntymistä pois synnistä, pelastumista ja uudestisyntymistä.  Tähän tavoitteeseen pääsemme vetoamalla kestäväisesti rukouksissamme Jumalan Israelia koskevaan suunnitelmaan ja lupauksiin Hänen Sanassaan.

 On levollista rukoilla: "Tulkoon Sinun valtakuntasi", koska rukouksemme silloin yhtyy täydellisesti Jumalan ajatuksiin.

Yhteenkudottuja

 

Pietari tuli surulliseksi siitä, että Jeesus kolmannen kerran kysyi häneltä: "Olenko minä sinulle rakas?", ja hän vastasi : "Herra, sinä tiedät kaiken. Sinä tiedät, että olet minulle rakas." Jeesus sanoi: "Ruoki minun lampaitani."  Jeesuksen ja Pietarin välinen keskustelu löytyy Joh 21:15-18:ssa.

Tässä repliikissä Pietari  muistanee hetket, jolloin hän kielsi Jeesuksen kolme kertaa ennen ristiinnaulitsemista. Jeesuksen sanoissa on hellä muistutus menneestä ja samalla mahtava luottamuksen osoitus ja rohkaisu koskien Pietarin tulevaa tehtävää. Pietari tarvitsi varustuksen lampaiden ja karitsojen, tulevien Jeesuksen oppilaiden ruokkimiseen ja kaitsemiseen. Rakkaus Jeesukseen oli tämä varustus. Voidakseen rakastaa Jeesuksen veljiä ja sisaria Pietarin tuli pysyä rakkaudessa Jeesukseen. Yksi ehto, rakkauden kaksoiskäsky: Rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Nämä kaksi ovat yksi käsky, ja niihin sisältyy  Jumalan koko tahto.

Jeesuksen kolminkertainen kysymys oli erittäin tärkeä, keskeinen ja on aina ajankohtainen.   Vuosia myöhemmin Jeesus puhui Efeson seurakunnan paimenelle samasta asiasta: Alussa hän oli ollut riippuvainen rakkaudesta Jeesukseen, mutta ajan mittaan työ tulikin tärkeämmäksi kuin tehtävän Antaja. Ilm 2:1-7.

Aivan varmasti Jeesus haluaa kysyä samaa sinulta ja minulta.   Keskustelemmeko me Jeesuksen kanssa tästä perustavasta läheisyydestä elämässämme? Jeesus käskee meitä rakastamaan toisiamme. Hän painottaa, että käskyn perustana ei ole  herra - palvelija -suhde  vaan luottamuksellinen ystävyys. Joh 15:12-15. Pysähdymmekö usein vaalimaan rakkauden läheistä suhdetta  Jeesukseen? Ei vain joskus, vaan jatkuvasti. 

Kuva: Pexels, Pixabay

"Olenko minä sinulle rakas? -  Ruoki karitsoitani. - Rakastatko minua? - Kaitse lampaitani." Myös meidän elämämme ja palvelumme  tulee, niin kuin Pietarin, hakea elinvoimansa Jeesuksen rakkaudesta ja vastarakkaudestamme Häntä kohtaan. Salomon kantotuolin sisäpuoli oli Jerusalemin tyttärien rakkauden koristama. Kork. v. 3:10. Todennäköisesti kysymyksessä oli kutomatyö. Kudonta kuvannee rakkauden vuorovaikutusta ja yhteenliittymistä palveluksen työssä Jumalan seurakunnassa. Kaikki, mitä teemme, tulee tehdä sydämestä, niin kuin Herralle eikä ihmisille, Kol 3:23. "Kaiken, minkä olette tehneet yhdelle näistä vähäisimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle," sanoo Kuningas, Jeesus Kristus. Matt 25:40.

 Jeesuksen seuraaminen vaati Pietaria luovuttamaan tahtonsa Jeesukselle, mutta sen mukana tuli myös voima hänen elämäänsä. Edellä kuvasin rakkauden vuorovaikutusta ja voimaa palveluksen työssä. Tähän kuuluu myös risti ja osallisuus Jeesuksen kärsimyksiin, yhteenkasvaminen Hänen kanssaan Hänen kuolemassaan, ja silloin tulemme myös osallisiksi Hänen ylösnousemuksestaan. Toimiiko tämä elämässämme? Jos olemme  "kudottuja yhteen " Hänen heikkoudessaan,  kuolemassaan, olemme sitä myös voimassa, ylôsnousemuksessa. Joh 21:18-19 ja Room 6:5

Kunpa rakkaus Jeesukseen saisi loistaa elämämme kutomatyössä!

Paljonko on matkaa Jumalan luo, ja kauanko kestää löytää Hänet?

"Teidän ei olisi tarvinnut murehtien etsiä minua kaikkialta Jerusalemista. Olisitte vain tulleet suoraan Isäni temppeliin, sillä täältähän olisitte minut heti löytäneet." Tämä on oma vapaa käännökseni ja tulkintani Jeesuksen sanoista, kun Josef ja Maria kolmen päivän etsimisen jälkeen löysivät Jeesuksen pyhäköstä. Luukas kertoo tästä tapauksesta, kun Jeesus 12-vuotiaana oli vanhempiensa kanssa matkustanut  Jerusalemiin pääsiäisjuhlille, ja vanhempien lähdettyä kotimatkalle jäänyt kaupunkiin.  Luuk 2:40-52.  

Entä sinä ja minä? Tuntuuko joskus, ehkä useinkin siltä, että Jumala on kaukana, ja kuljemme murheissamme ja rukoilemme ja etsimme Häntä, emmekä löydä. Roomalaiskirjeessä pohditaan, kuinka  Kristusta saatetaan etsiä kaukaa, taivaasta ja tuonelasta, mutta että Hän on löydettävissä läheltä: "Sana on sinua lähellä, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi; se on se uskon sana, jota me saarnaamme." Luottavainen usko on ovi Jeesuksen luo. "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on Hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut. Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi, ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room 10: 6-10. Kuulemamme uskon saarna synnyttää uskon sanan myös omille huulillemme: - Jeesus on Herra!  Jeesuksen herrauden tunnustamisen kautta käännymme myös pois synnistä Jumalan tahtoa etsimään ja tekemään.

Jeesukseen uskova on Jumalan Pyhän Hengen temppeli. Uskon kautta voimme astua suoraan Vapahtajan luo. Helposti kuitenkin tulee etsittyä vääristä paikoista ja väärin keinoin, ja samalla huoli ja painot hartioillamme kasvavat. Me ihmiset etsimme monenlaisia mutkia. Kun sitten kuulee sanoman pelastumisesta uskon kautta Jeesukseen, tuntuu se monesta  liian helpolta: Tässä ja nyt! Ei ole kuitenkaan muuta tietä Jumalan yhteyteen ja tuntemiseen ja iankaikkiseen elämään. Jeesuksen kautta meillä on luottavainen pääsy Isän luo. Astukaamme sen tähden rohkeasti armon valtaistuimen eteen, jotta saisimme armon ja laupeuden avuksemme oikeaan aikaan. Hebr 4:12. Tässä ja nyt. Armoa tarvitsemme synnistä puhdistumiseen ja Jumalan tahdossa elämiseen.

Usko on avoin ovi Kristuksen luo, aluksi mielenmuutokseen ja Jeesuksen puoleen kääntymiseen synnistä pois, ja jatkossa uuden elämän kasvuun.  "Niin kuin te olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa Hänessä." Kol 2:6. Tarkoitus on  oppia  jäämään Hänen läheisyyteensä, pysymään Hänessä. Juurtua Häneen ja rakentua Hänessä. Kolme kertaa Jeesus kysyi Pietarilta, oliko Hän Pietarille rakas. Rakkaus Jeesukseen on läheisyyden seuraus, edellytys ja hedelmä. Jeesus nuhtelee Efeson seurakunnan johtajaa siitä, että tämä oli hylännyt ensimmäisen rakkautensa, loitontunut Hänestä.

Jumala on luonut ihmiset sitä varten että he etsisivät Jumalaa, vaikka hapuilemalla voisivat  Hänet löytää, "Hänet joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä, sillä Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme." Ap.t 17:27-28. Kaikkien ihmisten elämän tarkoitus on siis etsiä ja löytää Jumala! Oletko löytänyt Luojasi, alkuperäsi, "sukujuuresi"? Kirkkoisä Augustinus kuvailee omaa kokemustaan:

"Sydämeni on levoton ja rauhaton, kunnes se löytää levon Sinussa, Jumala."

Varustaudu sotaan!

 

Sotapäällikkömme  teroittaa, että meidän ei tule tehdä pahalle vastarintaa, vaan jos joku lyö meitä oikealle poskelle,  hänelle tulee kääntää vasenkin. Tämä on kovin epäsotaisaa, ja avaa meille ovet uusiin asenteisiin ja uuteen mieleen. Jeesuksen oma käytös vahvistaa Hänen sanansa: Hän ei itseään herjattaessa herjannut takaisin, eikä kärsiessään uhannut, vaan jätti asiansa Jumalan haltuun, joka tuomitsee oikein. Matt 5:39;  1 Piet 2:23

Apostoli Paavalin efesolaisille kuvaama Jumalan sota-asu noudattaa Jeesuksen mallia, samoin Paavalin oma elämänasenne: "Meitä herjataan, mutta me siunaamme; meitä vainotaan, mutta me kestämme; meitä parjataan, mutta me puhumme leppeästi." 1 Kor 4:13

 Lue Efesolaiskirje 6:10-20 Raamatustasi.

Kirjeessä kehoitetaan efesolaisia pukemaan päällensä Jumalan koko sota-asu, eli vahvistumaan Herrassa ja Hänen voimassaan. Sitten hän lyhyesti paljastaa vihollisemme, Jumalan vastustajan sotajoukkoinensa, ja heidän käyttämänsä aseet: Kavalat juonet. Valehtelemisen. 

Vihollisen aseena ovat siis petolliset ajatukset ja oppirakennelmat, joita hän on punonut yhteen juoniksi. Tähän punokseen hän lähes aina sitoo mukaan totuuttakin, ja juuri siinä piileekin viekkaus. Totuus saa uskottavuutta hänen valheisiinsa, ja näin vilpittömimpiäkin Jumalaan uskovia on helpompaa  johtaa harhaan. Lisäksi sekoitus hämmentää ja tekee epävarmaksi. Ehkä vihollinen on jo kauan uskotellut meille valheitaan ja juurruttanut niitä mieleemme, niin että ne sitovat ja usein estävät meitä tekemästä Jumalan tahtoa.

Siksi tarvitsemme Jumalan meille antamia varusteita oppiaksemme tunnistamaan petoksen ja vastustamaan sitä. Paavali luettelee niitä:

 Totuus vyönä. Jumalan sana elämän voimavarana ja tiennäyttäjänä. Silloin on itsestään selvää, että pyrimme puhumaan totta emmekä teeskentele. Jos valehteleminen kuuluu elämääsi, seisot itse vihollisen riveissä! 

Vanhurskaus eli oikeudenmukaisuus koko kehon suojana ja haarniskana. Ei Kristuksen sotilas voi olla leväperäinen raha-asioissa eikä ihmissuhteissa. Ei voi käyttää toisia itsekkäästi hyväkseen. Silloin vihollinen on eksyttänyt hänet omalle puolelleen. 

 Kenkinä alttius rauhan evankeliumille. Valmius vastaamaan jokaiselle, joka meiltä kysyy toivomme perustusta - Kristus meissä, kirkkauden toivo - kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla, sillä rauhan ilosanomaa ei välitetä eteen päin riidellen ja sotien. Herran palvelijan ei sovi riidellä, vaan hänen tulee olla lempeä kaikkia kohtaan ja sävyisästi ojentaa vastustelijoita. Sananvaihtoa ei välttämättä tarvitse voittaa,  vaan  jättää Jumalalle viimeinen sana. 2 Tim 2:24-26.

Pahan juonia kuvataan  palaviksi nuoliksi, jotka sammutetaan uskon kilvellä. Myrkylliset nuolet  torjutaan luottamalla ja turvautumalla Vapahtajaan. Herra on meidän kilpemme. Vahvistuminen Herrassa ja Hänen väkevyytensä voimassa käy Hänen puoleensa kääntymisen, rauhallisuuden ja Häneen luottamisen kautta. Jes 30:15

Kypäränämme pelastuksen varma ja luja toivo, ja  Jumalan sana miekkana.

Kuva: Pixabay

Jumalan sana, rukous Hengessä ja totuudessa, esirukous ja valvominen ovat käytännön  hyökkäystä valheellisia henkivaltoja vastaan. Toisin sanoen Jeesuksen puoleen kääntymistä. Yhteys Herraan joka puolella. Tuo Jumalan koko sota-asu on Herra Jeesus meissä. Hänessä me voimme pahana päivänä tehdä vastarintaa  pimeydessä hallitsevia pahuuden  henkiolentoja vastaan, ja kaikki suoritettuamme pysyä pystyssä. Valon varustuksissa paljastamme ja voitamme pimeyden valheet,  pukemalla päällemme Herra Jeesus, niin kuin Paavali neuvoo roomalaisia uskonsisaruksia tekemään. Room 13:12-14 

Valvominen on oleellista taistelussa pahan voimia vastaan. Eletään ja toimitaan tietoisesti, siis  päivänvalossa, valppaina ja aistit vireinä kukin omalla vartiopaikallaan ja tehtävässään.

Ahtaan portin koodi

Joku kysyi Jeesukselta: "Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat?" Vastaus oli: "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi." Luuk 13:23 - 24 . Lue Raamatustasi myös jakeet 25-30.

Matteus tuo esiin asian hiukan eri näkökulmasta: "Menkää ahtaasta portista sisälle, Sillä se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne jotka sen löytävät." Matt 7:13. Lue myös 14 -29.

Molemmista otteista käy selville, että useimmat eivät mene ahtaasta portista sisälle. Tosin monet yrittävät, mutta eivät voi. Jeesus jatkaa kertoen, että viimeisenä päivänä ulkopuolelle jääneissä ihmisissä on joukko sellaisia, jotka viittaavat ihmeisiin, joita he olivat tehneet Jeesuksen nimessä. Mutta Jeesus kutsuu heitä vääryyden tekijöiksi. Hän myös kertoo, että tulijoita saapuu kaikilta ilmansuunnilta. Merkittävä on myös Hänen sanansa: "On viimeisiä, jotka tulevat ensimmäiseksi, ja ensimmäisiä jotka tulevat viimeiseksi." Jumalan valtakunnan järjestys, "hierarkia" kääntyykin ylösalaisin verrattaessa inhimilliseen ajatteluun. "Joka itsensä ylentää, se alennetaan. Joka itsensä alentaa, se ylennetään." Tämä Jumalan valtakunnan perustuslaki määrää sisääntulijat. Se on kuin passi. Se myös valaisee, mitä ahdas portti käytännössä on.

Jumalan valtakunnassa ei leveillä. Siellä ei myöskään kilpailla ensimmäisistä sijoista. Paavius ja piispuus eivät ole takeita sisällepääsystä.

                                                       Kuva: Tomislav Jakupec Pixabaysta

Jeesus sanoo: "Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta." Pienellä on parhaimmat edellytykset päästä ahtaasta portista sisälle. Maailman halpasukuiset ja halveksitut, heikot, "viimeiset" havaitsevat portin suuremmalla todennäköisyydellä kuin arvostetut, rikkaat ja mahtavat. Nöyrtyminen, syntinsä ja syntisyytensä tunnustaminen on salasana Kaikkivaltiaan Luojan ja Jumalan pelastuksen vastaanottamiselle. Tämän koodin  tuhlaajapoika  löysi vasta kaiken menetettyään: "Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi, enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi enää kutsutaan." Luuk 15:21. Tätä pelastusta meille kaikille tarjotaan Jeesuksen lunastustyön perustalla. Siihen turvautuminen on "hullutusta", jonka vain pieni ihminen tunnustaa. Rikkaan ja mahtavan täytyy tulla ensin pieneksi voidakseen päästä sisälle. Suurikin voi nöyrtyä ja tulla pieneksi, usein kuitenkin kiertoteiden ja epäonnistumisien kautta, kuten vertaus tuhlaajapojasta  meille kertoo. 

Jeesuksen mainitsema kaita tie on jatkoa ahtaalle portille: Herkkää tuntoa Jumalan sanan edessä, nöyryydessä ja totuudessa vaeltamista. Tämä perusta johtaa oikeudenmukaiseen, Jumalan tahdon mukaiseen elämään. Tämä pienen tie on kuin "aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan, sydänpäivään saakka." Salomon sananlaskut 4:18

Jumalalta, Jumalalle, Jumalan kanssa

Isä meidän rukous opettaa pyytämään: "Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme." Ajatellessani nykypäivän elämää Pohjolassa tuntuu siltä, että useimmille on perusteetonta rukoilla tätä rukousta, koska meillä on ruokaa. "Kiitos ruuan yltäkylläisyydestä" kuulostaa osuvammalta sanamuodolta. 

Job oli rikas ja jumalaapelkäävä mies, joka menetti lapsensa ja kaiken omaisuutensa lyhyessä ajassa. Sen tähden hänen vaimonsa mielestä  Jobille oli tullut aika kieltää Jumala. Job vastasi hänelle:"...Otammehan vastaan Jumalalta hyvää. Emmekö ottaisi vastaan pahaakin?" Job 2:9-10. Koska Jumala on Luojamme ja kaiken elämän antaja, niin meille tulisi olla itsestään selvää, että otamme vastaan myös jokapäiväisen leipämme Jumalalta pyytäen sitä tai sitten kiittäen. Job venyttää tämän jopa aivan käsittämättömään äärimmäisyyteen ottamalla vastaan kaiken Jumalalta, myös pahan.

Jumalan Henki vei Jeesuksen erämaahan perkeleen kiusattavaksi hiukan ennen kuin Hän aloitti julkisen toimintansa. Jeesus vastusti perkelettä kiusauksissa. Viimein perkele vei Hänet sangen korkealle vuorelle ja näytti Hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden loiston. Saatana sanoi Jeesukselle: "Tämän kaiken minä annan sinulle, jos lankeat maahan ja kumarrat minua." Vanhassa Testamentissa lukee paljon Messiaasta ja Hänen tulevasta valtakunnastaan. Jeesus oli tietoinen siitä, että Hän oli Messias, joka kerran tulisi perustamaan tuhatvuotisen valtakunnan maan päälle. Saatanan tarjous vaikutti hyvin uskottavalta ja sopi hyvin tähän Jeesuksen elämänvaiheeseen. Saatana oli tämän maailman ruhtinas, ja hänellä oli todellakin oikeus antaa kaikki Jeesukselle. Jeesus varmaan koki tämän hyvin realistiseksi ja houkuttelevaksi tarjoukseksi. Hän rakasti oikeudenmukaisuutta, ja Hänellä oli kykyjä muuttaa maailma todella hyväksi paikaksi asua. Kuitenkin Hän torjui tarjouksen, koska se ei tullut Isältä Jumalalta: "Mene pois, saatana; sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaasi, pitää sinun kumartavan ja Häntä ainoata palveleman." Matt 4:8-10.

Elämä Jumalan lapsena on kaiken vastaanottamista Häneltä. "Jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii  hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja." Saarn 3:13. Anna sydämessäsi voimistua luonnollinen asennoituminen: Kaikki elämässä on Jumalan lahjaa.

Kuva: Bob Dmyt, Pixabay

- Tuohan olisi voinut tapahtua ilman rukoustakin. Joku voi sanoa uskovalle näin, kun hän kertoo rukousvastauksista. On hengellisen elämän tosiasia, että Jumala johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen. Olemme antaneet itsemme Jumalalle rukouksen kautta, ja silloin uskomme ja koemme, että Hän on kanssamme elämäntilanteissa. Hän luo meissä jotain uutta myös arkipäivisin toistuvissa asioissa ja rutiineissa. Voimme nähdä Jumalan. Kokea ihmeitä. Jopa vannoutunut ateisti kokee ihmeen, kun hän pitää vastasyntynyttä lastaan käsivarsillaan. Kyseessä on aivan luonnollinen asia. Mutta myös monimutkaisissa ja vaikeissa asioissa Jumala on niiden kanssa, jotka rukoilevat ja uskovat ja kiittävät. "Kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat." Room 8:28 Ongelmat ovat koetuksia, ja usein vie aikaa selvitä niistä tai ratkoa ne. Kun menemme Jumalan luo murheinemme, voimme odottaessamme vastausta oppia elämään kiitollisina ja rauha sydämessä. Jumalan kokemisemme arjen keskellä tulee esille luottamuksena ja kiitollisuutena ja tyytyväisyytenä. Koska otamme vastaan kaiken Jumalalta.

Rukoileminen on yhteyttä Jumalan kanssa. Kiitollisuus on vastakaikua sille, mitä saamme tässä yhteydessä. Rukous ei ole vain sanoja, se on vuorovaikutusta ja tila. Rukous ei ole ainoastaan pyyntöjä saada, se on myös tyytyväisyyttä siihen, mitä omistaa. Rukous, yhteys Jumalan kanssa, luo iloa ja rauhaa sydämeen. Se mikä ei ole sopusoinnussa Jumalan läsnäolon kanssa, luo reaktioita valvovassa sydämessä ja omassatunnossa: Murehtiminen, puolustautuminen, paheksuminen, pelko, ikävöiminen, kiivaus, kuritus ovat aineksina rukouksissa tasapainon ja sydämen rauhan palauttamiseksi.  2 Kor 7:11.

Sydämen uusi orastava elämä, joka jatkuvasti vastaanottaa Jumalalta ja antaa Hänelle, on hiljainen ihme. Mitä tapahtuu meidän sydämissämme? Kasvaako meissä Jumalan Hengen hedelmä Jumalan kunniaksi, tapahtuuko elämässämme arkipäivän ihmeitä, hyviä tekoja, jotka ovat seurausta yhteydestä Jeesuksen Kristuksen kanssa sydämen salatussa elämässämme.

"Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä"

"Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata." Kol 4:5-6.

                                                                     Pixabay, Marek

Paavalin vertauskuva suloisesta ja suolalla höystetystä puheesta lienee useammalla tavalla ymmärretty ja selitetty. Tuon tässä ajatuksia, jotka ovat liikkuneet minun päässäni ja sydämessäni tämän aiheen äärellä. Käyttämässäni vuoden 1938 käännöksessä puhutaan suloisesta puheesta kun taas v 1992 sana on käännetty ystävälliseksi puheeksi. Kreikankielisen sanan cháris merkityksiä ja vivahteita on useampia: Kauneus, kiitollisuus, suosio, ystävällisyys, hyvyys ja armo tuovat esille sanan eri sävyjä. Joten meille ei jää pienintäkään epäilystä siitä, millaista puheemme kristittyinä tulee olla. 

Tuo suloinen, ystävällinen, kiitollinen, siunaava, hyvä ja anteeksiantava puhe on suolalla maustettua. Suolaa on vuosituhansia käytetty höystämään ruokaa ja estämään sen pilaantumista. Sanamme tulee siis suolan tavoin korostaa, saada esille hyvä.  Puheemme ei saa olla pilaantunutta eikä haisevaa. Paavali kehoitti myös efesolaisia samassa asiassa: "Mikään rietas puhe älköön suustanne lähtekö, vaan ainoastaan sellainen, mikä on rakentavaista ja tarpeellista ja on mieluista niille, jotka kuulevat." Ef 4:29.  Puheemme tulee siis välittää armoa ja  hyvyyttä kuulijoille. Ei  riettaita ja sopimattomia sanoja, ei katkeruutta, kiivastusta, vihaa, huutoa eikä herjausta, vaan anteeksiantoa ja  ystävällisyyttä. Ef 4:31-32. Rivot, katkerat, vihaiset, herjaavat ja pilkkaavat sanat paljastavat, että mieli ei ole maustettu suolalla. Pilaantuminen on kuuluvissa ja näkyvissä ja haistettavissa. 

Myös Jeesus puhuu suolasta: "Jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava. Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha." Mark 9:49-50. Suola estää pilaantumista, siis riitaa, konfliktia ja sotaa. Se säilyttää rauhan. Tulella ja suolalla on tässä sama tehtävä. Kummankin liiallinen käyttö johtaa tuhoon. Suola on hyödyllinen pieninä annoksina, ja tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Molempien tulee olla valvonnassa. Olisiko puheen suolalla maustaminen myös juuri tätä rajoitettua ja harkittua kielen käyttöä? Meidän tulee tietää, miten puhua ja vastata  ihmisille, miten kommunikoida toinen toistemme kanssa. "Samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni."

                                                              Pixabay, Mircea Ploscar  

 Jesajan huulet puhdistettiin hehkuvalla hiilellä ennen hänen astumistaan profeetan tehtävään. Jes 6:5-8. Meidänkin huulemme on tulella suolattava.Vain puhdassydäminen voi lausua puhtaita sanoja. Puheen lähteen tulee olla puhdas. "Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee." Siksi on aihetta rukoilla Daavidin tavoin: "Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki." Ps 51:12. "Sydämen kyllyydestä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvän runsaudesta esille hyvää, ja paha ihminen tuo pahan runsaudesta esille pahaa." Matt 12:34-35.Puhdassydämisen mieli ja kieli ovat sopusoinnussa armon, hyvyyden ja rauhan kanssa, ilosanoman kanssa. 

Pohdintaa tahdosta ja tunteista uskonelämässä

Rakkaus on käsite, joka yleensä aina tajutaan tunnetasolla, ja siksi tahdon merkitystä ja paikkaa ei useinkaan arvosteta eikä oivalleta rakkauden toteuttamisessa. Uuden Testamentin tärkein ja toimivin rakkautta ilmaiseva sana, agape, on kuitenkin hyvin tahtopainotteinen. Kun Raamattu puhuu siis rakkaudesta, se usein viittaa tahdon .valintoihin. Jos virheellisesti käsitämme rakkauden vain tunteeksi, rakkaudestamme puuttuu jotain oleellista . Avioliittokin perustuu lupauksiin, joissa kysytään tahtoa jo vihkimistilaisuudessa.

Tahtorakkaus saattaa vaikuttaa kylmältä, mutta se on oiva apuväline, johon voi tarttua, vaikka ei tuntisikaan sen kummempaa. Jeesus sanoo:"Jos joku haluaa tehdä Jumalan tahdon, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." Vaikka tämä sana ei ihan suoraan puhukaan rakkaudesta, se kuitenkin ilmaisee tärkeän periaatteen, joka toimii myös tahdon ja tunteen suhteessa rakastamisessa. Rakkauden tahdon johtama toiminta ehkä vaikuttaakin ensimmäisenä hyviä tunteita  sen kohteessa, ja sitä kautta rakkauden antaja saa myös takaisin, ja vuorovaikutus syvenee.

Kuva: Pixabay, Waldryano

 Sisäisessä taistelussamme hyvän ja pahan, oikean ja väärän, totuuden ja valheen välillä, on tunteilla suuri vaikutusvalta meidän kaatamiseksemme. Jo Raamatun alkulehdillä  näemme, kuinka Eevan kiusaus voimakkaasti perustui tunteen tilannearviointiin: "Vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti hedelmästä ja söi .." 1 Moos 3:6. Kainin suorittama Aabelin murha alkoi myös kiusauksen tunteesta, tällä kertaa kateuden ja vihan tunteen voimistumisesta. Jumalan antama neuvo Kainille oli:" Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!" 1 Moos 4:7. Tässä Kainille tarjottiin taivaasta voimakasta apua vihan tunteen voimaa vastaan: Hallitse vihasi! Ensimmäinen askel tähän on tunteen jarruttaminen tahdon kautta. Vihaa lisätään painamalla tunteen kaasupoljinta, ja sitä hillitään ja se pysäytetään käyttämällä tahdon jarrua. Tahto voi olla tunteiden tasapainottaja, ja se, mitä tahdomme, ohjaa toiminnan suuntaa.  Kysymys ei ole tahdon voimasta, vaan siitä mitä tahdomme. Heikon tahdon syyttämisen sijasta tuleekin selvittää itselleen, mitä tahtoo elämässä. Jos tahtoo hyvää ja oikeaa, niin niitä tulee vahvistaa. Jumala ohjasi Kainia: "Jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi." Jos etsit hyvää, täytät mielesi hyvillä ajatuksilla, silloin on helpompaa tahtoa ja valita  hyvä, ja teet hyvin.

Rakkauteen sisältyy hyvän valinta. Rakkauden ei useinkaan tarvitse pohtia, mikä on oikein ja hyvää, koska ne ovat rakkauden geeneissä. Oikean ja hyvän valinta on luonnollista rakkaudelle. Jumala pelasti meidät pesemällä meidät puhtaiksi, niin että synnyimme uudesti, ja Pyhä Henki uudisti meidät. Tiit 3:5. Kuitenkin Jumalan tahdon vastaisuuden voima  asuu meidän syntisessä luonnossamme  ja voi helposti kietoa ja sokaista meidät. Tässä sokaistuneessa, kritiikittömässä ja harkintakyvyttömässä tunnetilassa on rakkauden ensiapuna tahdon tietoisen valinnan jarrun käyttö. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Room 13:10.

Entä jos on sitten valinnut väärin tunteen sokaisemana ja  vaimentanut omantunnon ja Jumalan neuvon elämässä? Silloinkin voi nostaa katseensa Vapahtajaan ja tunnustaa väärän valintansa  ja vastaanottaa puhdstuksen Jeesuksen veressä. "Luo minuun uusi vahva henki" oli Daavidin rukous tällaisessa tilanteessa.

Suomenkielen "omatunto" viitannee väärän ja syntisen tilan "pistoon sydämessä". Ehkäpä juuri omantunnon tunnevivahde ilmaisee vian. Mielenkiintoista, että ruotsinkielen vastaava sana painottaa tietoa: samvete. Omatieto. Niin kuin tunne voimistuessaan kiusauksessa johtaa syntiin, niin tunto ja tunne myös paljastavat vääryyden itselle kolkutuksena ja pistona. Hyvä omatunto taas on omatietoa tahdon valinnoissa ja vakuuttaa hyvästä ja oikeasta. "Me tiedämme, että meillä on hyvä omatunto, koska tahdomme kaikessa hyvin vaeltaa." Hebr 13:18. 

"Älkäämme rakastako sanalla tai kielellä, vaan teossa ja totuudessa.. Siitä me tiedämme,  että olemme totuudesta, ja me saatamme Hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä, että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja  tietää kaikki. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä  saamme, koska pidämme Hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on Hänelle otollista." 1 Joh 3:19-22.  Joskus sydän voi syyttää, vaikka tietääkin tahtovansa kaikessa hyvin vaeltaa, ja vaikka vaeltaakin Jumalan edessä herkällä tunnolla. Tällaisessa tilanteessa saattaa syyllisyyden tunteminen johtua alitajuntaan piiloutuneista aikaisemmista kokemuksista tai vihollisen aiheettomista syytöksistä. Silloin tulee viedä syytös ja syyllisyyden tunto Jumalan kasvojen eteen. Jumala on suurempi kuin omatunto. Hän tietää ratkaista pulman oikein. Hän antaa rauhansa sydämeen, joka panee luottamuksensa Isäänsä. Siinä rauhassa tahto ja tunto kirkastuvat, tulevat valaistuiksi, ja saa nähdä tien eteen päin selvemmin.

Maistetaan Hengen hyvää hedelmää, Gal 5:22, ja valitaan tietoisesti sen viljelemistä elämässä, niin sen luoma hyvä ilmapiiri vaikuttaa runsaasti hyviä tunteita omassa ja muitten sydämissä.

Mikä on elämäntehtäväsi?

 

Mooses välitti Jumalan sanan faaraolle: "Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä." Room 9: 17. Tässä puhutaan Egyptin faaraosta, joka kerta kerran jälkeen asettui vastustamaan Israelin kansan lähtöä Egyptistä kohti luvattua maata. Hän ei kuitenkaan onnistunut, ja Jumala johdatti kansan vapauteen suurilla ihmeteoilla. Paavali kutsui faaraota vihan astiaksi. Jumala käytti hänen armotonta ja kovaa  itsevaltiuttaan tehdäkseen omat armotekonsa ja ihmeensä kansaansa kohtaan tunnetuksi ihmiskunnalle. Hän käytti miehen pahuutta hyvän voimansa ja johdatuksensa julkisaattamiseksi. Hän tiesi etukäteen mihin suuntaan faaraon elämän valinnat häntä johdattivat, ja Hän muokkasi faaraon pahuutta aseekseen. 

 Edellisen yhteydessä Paavali vertaa myös Jumalan valittuja elämäntehtävineen astioihin. Toisaallakin hän käyttää astia-vertausta: Suuressa talossa on kulta- ja hopea-astioita, sekä myös  puu- ja saviastioita, ja niillä kaikilla on erilainen käyttötarkoitus. Vihan astian vastakohtana Paavali puhuu laupeuden astioista, jotka Jumala on edeltävalmistanut välittämään Jumalan kirkkautta ja kunniaa ja majesteettia. Room 9:23-24. Toisin sanoen Jumalalla on juuri omillensa ainutlaatuinen elämäntehtävä, johon Hän on heitä muokannut  ja valmistanut. Juuri jotakin tiettyä tarkoitusta ja tavoitetta varten. Paavali itse oli Jeesukselle "valittu ase kantamaan Jeesuksen nimeä pakanain ja kuningasten ja Israelin lasten eteen". Elämäntyön päätavoite on Jumalan kunnian kirkastaminen. "Te olette maailman valkeus", sanoi Jeesus oppilailleen. Me olemme  Jumalan, Luojamme teko, "luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme". Ef 2:10.

Laupeuden astioina kannamme sydämessämme Jumalan laupeutta. "Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta,  joka on meille annettu." Room 5:5. Laupeus kuvannee juuri rakkauden välittämistä eteen päin monenlaisiin puutoksiin. Meitä ei ole kutsuttu vaatimaan, vaan täyttämään puutteita. Meidän tulee antaa jäsenemme, kätemme, jalkamme, suumme, silmämme, koko kehomme vanhurskauden aseiksi Jumalalle Room 6:13. Koko olemuksemme tulee kantaa Jumalan meille antamaa tehtävää.

Kuva: Pixabay, Gerd Altmann 

 

Mikä on tehtäväsi? Ajattele tähänastista elämääsi uskossa. Missä asioissa ja tilanteissa  Jumalalle antautumisesi on ilmennyt? Mitä olet välittänyt Hänen rakkaudestaan toisille? Ehkä joku erityinen antamisen ilmenemismuoto on leimannut juuri sinun palveluasi. Armolahjastakin voi olla kyse. Voimme välittää esirukouksia  Jumalalle. Voimme antaa voimiamme ja varojamme toisten auttamiseen ja hätään. Voimme välittää nostavia ja rohkaisevia sanoja, siunata ihmisiä ajatuksin, sanoin ja teoin. Voimme levittää ilosanomaa. Antamalla anteeksi toinen toisillemme välitämme Jumalan laupeutta ja armahtavaisuutta. Voimme "hyvässä työssä kestävinä etsiä kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta". Room 2:7. Elämämme tarkoitushan on, että Jumala meidän kauttamme kirkastuisi. Room 9:23. Uuden Testamentin kirjeet rohkaisevat meitä joka sivulla   juuri  tähän monimuotoiseen Kristuselämään. Kun Jeesus Kristus kasvaa, niin oma minä pienenee. Niinkuin tähdet loistavat valoaan, on Jeesuksen omien etuoikeus kirkastaa Jumalan kunniaa, tarjolla pitäessämme elämän sanaa koko olemuksemme välityksellä. Fil 2:15.

                                               KUNNIA JUMALALLE KORKEUKSISSA!

Jumalan armon elämää muuttava voima

Kun yli 50 vuotta sitten tulin uskoon, opettelin muiden mukana ulkoa raamatunjakeita. Yksi niistä oli: "Tehkää siis parannus, ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois." Apt 3:19. Jae sanoo selkeästi, että tehtyjä syntejä kadutaan, ja ne jätetään, ja elämän suuntaa muutetaan ja aloitetaan uusi  ja parempi elämä puhdistetulla sydämellä. Raamatun lukijan ei ole vaikeaa havaita, että kääntymyksestä ja  parannuksesta on kirjoitettu selkeästi monin kuvin ja esimerkein. Tämä muokkasi käsitystäni elämästä kristittynä.

Myös toinen tärkeä totuus tuli esille Sanasta ja julistuksesta, jota seurakuntanuorena kuulin: Pelastus on ainoastaan uskosta ja armosta. Tätä painotettiin usein kuitenkin sillä tavalla, että Raamatun monen monet "tekojakeet" tavallaan jäivät hämärään. Julistaja saattoi pitää  puheen, johon myös sisältyi tekstiin kuuluvia kehoituksia kuuliaisuuteen. Näitähän on runsaasti kaikkialla Raamatussa. Puheen lopussa tai kestäessä hän saattoi kuitenkin kokea tehtäväkseen painottaa uskon ja armon sanomaa sillä tavalla, että uskon kuuliaisuuden sanoma jäi varjoon ja tyrmättiin lain tekoina.  Tosin myös saatettiin julistaa, että teot ovat uskon seurausta ja hedelmää, mutta mieli tavallaan passivoitui, jos armolla  torjuttiin tekopuoli. Milloin teen "vääriä hyviä" tekoja ja milloin kannan hedelmää? Onko Sanan tottelemiseen pyrkiminen yritystä ansaita jotain Jumalan edessä? Siihenhän kuitenkin jatkuvasti kehoitetaan Jumalan sanassa.

Koin myös ristiriitaiseksi  parannuksen ja katumuksen ja syntien anteeksisaamisen saarnauksen ohella kuullun sanoman omasta kurjuudesta, josta ei mitenkään voi päästä eroon, ja jonka kanssa aina uudestaan saa tulla ristin juurelle armoa pyytämään ja kerjäämään ja alkamaan alusta. Tällainen julistus johtaa helposti asenteeseen: Eihän se haittaa sitten, että tekee syntiä, saahan kuitenkin anteeksi. - Tällaista evankeliumia - ilosanomaako? - julistettin ja julistetaan. 

On ilosanoma, että synnit saa anteeksi. Mutta jos kasvu jää tähän, eikä pääse alkua pidemmälle, johtuu se usein puutteellisesta ravinnosta. Maito on ravitsevaa sylivauvan ruokaa. Sitä nauttiva on kuitenkin "kokematon vanhurskauden sanassa". Eritteet tulevat vaippaan, mutta sylivauvalta ei vielä vaaditakaan puhtautta. "Vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Hebr 5:13-14. Kasvu aikuisuuteen näkyy siis kyvyssämme erottaa hyvä ja paha toisistaan. Johannes luonnehtii uskossaan nuoria ihmisiä  pahan voittajiksi. 1 Joh 2:13-14. Nuori uskossa on jo saanut kokemusta vanhurskauden sanassa. Hän erottaa hyvän ja pahan, ja valitsee sen, mikä on oikein. Tarkoitus on, että "saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden."  Alaikäisyyttä Paavali kuvaa ajelehtimiseksi ja heiteltävänä olemiseksi. Ef 4:13-15. Horjummeko, kaadummeko, lankeammeko jatkuvasti lähtöviivalla? Elämmekö syntiin meitä  vetävien ihmisten  vaikutuspiirissä ja olosuhteiden heiteltävinä? Rakennammeko hataroiden ja harhauttavien oppirakennelmien varaan? Vai kasvammeko päähän, Kristukseen, aikuisiksi "noudattamalla totuutta ja rakkautta", elämällä totuuden ja vanhurskauden sanan mukaan? Rakkaus luonnehtii aikuisuutta. Rakkaus on kärsivällinen ja lempeä. Se ei kadehdi eikä pöyhkeile eikä käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, eikä katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa. Kaiken se kestää, uskoo, toivoo ja kärsii. 1 Kor 13:4-7. Tähän aikuiseksi kasvamiseen ja normaaliin aikuisen elämään kehoittamiseen ja rohkaisemiseen Uuden Testamentin kirjeiden tekstit keskittyvät.

Iloitsemme siitä, että olemme saaneet synnit anteeksi. Sanoma rististä sisältää kuitenkin enemmän. Sen merkitys ja apu ulottuu syvemmälle.  Paavali oli Kristuksen kanssa ristiinnaulittu. Hän antoi myös syntisen lihansa, synnin juuret ja vaikuttimet, minän, egon kuolemaan Kristuksen kanssa. Näin hän myös sai jakaa Kristuksen ylösnousemuselämän. Hän kasvoi Kristukseen, Hän oli yhteenkasvanut Jeesuksen kanssa yhtäläisessä kuolemassa ja yhtäläisessä ylösnousemuksessa, uudessa elämässä, totuudessa ja rakkaudessa. Room 6:5-6.

Entä pitääkö Kristukseen uskovan identiteetin olla sidoksissa omaan kurjuuteen, niin että  oma viheliäisyys määrää jatkuvasti elämämme arvon ja tason suhteessamme Jumalaan? Tätä pohtiessa on syytä miettiä, miksi UT jatkuvasti kutsuu uskovia pyhiksi. Jumalasta syntynyt on Jumalan lapsi. Hän on uusi luomus. "Jokainen, joka on Kristuksessa, on uusi luomus. Vanha on kadonnut, uusi on tullut tilalle." 2 Kor 5:17. Mihin  vanha on kadonnut? Sen tulee olla ristiinnaulittuna Kristuksen kanssa. On totta, että tunnemme sen olemassaolon myös Jumalan lapsina. Se saa vallan meissä, ja alistaa kurjaan ja viheliäiseen elämään synnin alamaisina, jos tottelemme sitä. Kristukseen uskovina meidän tulee ristiinnaulita se, pitää itseämme synnille kuolleina, ja Jumalalle elävinä. Jumalan lapsen tulee kasvaa normaalia kasvua, ja vanhan lihan hallitseman luomuksen riutua ja kuolla ristillä. Tämä on prosessi, johon Jumalan armo tähtää.

Parannuksen tekemistä koskeva kreikankielinen sana  sisältää myös mielenmuutoksen käsitteen. Parannuksen tekeminen ja synnin katuminen johtaa toisenlaiseen mieleen ja uusiin ajatuksiin. Jumalan armo on uusi joka aamu. Kristuksessa olevaa pientä lasta lohduttaa se, että vaipat vaihdetaan joka päivä, synnit saadaan anteeksi. Nuorelle Kristuksessa armo on laajempi käsite: Se kasvattaa hylkäämään jumalattomuuden ja maailmalliset himot. Eritteet on opittu eliminoimaan itse. Aikuinen Kristuksessa tarvitsee myös armoa. Jumalan armahtavan laupeuden kautta hän oppii antamaan koko elämänsä pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Tämä myös  tapahtuu mielen uudistumisen kautta. Mielen ei enää tarvitse olla jatkuvassa katumisessa syntiin lankeemusten takia, vaan nyt sydän on suuntautunut eteen päin ja ylös päin: Aikuinen etsii Jumalan  hyvää ja täydellistä, Hänen mielensä mukaista tahtoa. Room 12:1-2.

Parannuksen mielenmuutos ja uudestisyntyminen  on Jumalan armoa. Myös uuden elämän kasvuvaiheet ovat armon työn tulosta elämässämme. Jumalan armon omistamiseen tarvitsemme jatkuvaa uskon kuuliaisuutta, sydämen antautumista ja taipumista Jumalan tahtoon.