Mitä ensi ajan rakkaus Kristukseen on?

"Mutta sitä en sinussa hyväksy, että olet luopunut ensi ajan rakkaudesta. Muista siis, mistä olet langennut, käänny ja palaa tekemään ensi ajan tekoja." Ilm 2:4.

Näin Jeesus sanoo Efeson seurakunnan sanansaattajalle. Hän  oli ollut loistava paimen ja tehnyt paljon erinomaisen hyvää seurakunnassa, ja Jeesus arvostaa suuresti hänen palveluaan. Kuitenkin häneltä puuttui jotain oleellista: Hän oli luopunut ensi ajan rakkaudestaan!

On välitetty paljon rakentavia  ja hyviä ajatuksia ensi ajan rakkaudesta. Rakkauden olemus on niin suuremmoinen ja monipuolinen, että sitä voi kuvailla monin eri kuvin ja sävyin ja useasta näkökulmasta katsottuna. Oman esitykseni lähtökohtana ovat Jeesuksen sanomat Smyrnan ja Filadelfian seurakunnille Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa. Ainoastaan  näille kahdelle seurakunnalle seitsemästä sanoman saaneesta Jeesuksella ei ollut moitteen sanaa. Jeesus olisi sanonut heille, jos heiltä olisi puuttunut ensi ajan rakkaus. Voimmeko havaita Jeesuksen ilmoituksesta, mihin ensi ajan rakkaus on kätkettynä?

Näin Jeesus kuvailee Smyrnan tilannetta: "Minä tiedän sinun ahdinkosi ja köyhyytesi - sinun, joka kuitenkin olet rikas. Minä tiedän miten sinua herjaavat nuo, jotka sanovat itseään juutalaisiksi vaikka eivät ole - Saatanan synagoogaa he ovat!.." Ilm 2:9. Köyhyys, ahdistus ja pilkka pitivät seurakunnan valveilla ja yhteyden Jeesukseen elävänä ja aktiivisena. He eivät pärjänneet itsekseen, he tarvitsivat Jeesusta jatkuvasti. Tämä yhteys ja riippuvuus olivat merkkejä elävästä ensirakkaudesta!

Myös lukiessamme Filadelfian seurakunnasta Ilm 3:7-13:ssa havaitsemme riippuvuussuhteen Jeesukseen. Heidän voimansa oli vähäinen, mutta he tarrautuivat Jumalan sanaan. Jeesuksella oli pelkästään rohkaiseva ja lohduttava sanoma heille.

Efeson seurakunta muistuttaa minua Martasta, joka puuhaili monenlaisissa palvelutehtävissä, kun taas Smyrna ja Filadelfia olivat Marian tavoin valinneet ainoan tarpeellisen, hyvän osan, Jeesuksen sanan kuuntelemisen hänen jalkojensa juurella. Luuk 10:38-40.

Lastaan imettävä äiti on hyvä kuva symbioosista Jumalan ja Jumalan lapsen välillä: "Niin kuin vastasyntyneet lapset tavoitelkaa puhdasta sanan maitoa, jotta sen ravitsemina kasvaisitte pelastukseen." 1 Piet 2:2. Vauvan nälkäinen itku on kuva ensirakkaudesta Jeesukseen. Se ilmaisee elintärkeän vaatimuksen, "ainoan tarpeellisen". "Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä." 1 Joh 4:19. Meidän ensirakkautemme Jeesusta kohtaan tulee olla "egoistista" riippuvuutta hänestä! Vastarakkautemme arvoa ei mitata palveluinnollamme  eikä uhrauksillamme. Sen merkitys kuvastuu kaipuustamme ja intohimostamme ottaa vastaan hänen rakkautensa, jonka tulee olla hänen ja ihmisten palvelemisemme käyttövoimana.

Uskokaa saaneenne

                                            Kuva: Trine Kvalnes

"Mitä ikinä te rukouksessa pyydätte, uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Mark 11:24.

 Tämä Jeesuksen voimakas ja erikoinen sana ei meidän käytännössämme useinkaan "toimi". On helppoa omien pettymysten perusteella silloin mitätöidä sanan selkeys ja voima. Oma epäusko alkaa laimentaa Jeesuksen sanoja.

Tärkeä periaate Jumalan Sanan ymmärtämiseksi on selittää sitä toisilla hänen Sanansa lausunnoilla. Näin meillä on mahdollisuus saada useampi ulottuvuus kuvaan mukaan. Jumalan lupaukset saadaan omiksi uskon ja kärsivällisyyden kautta. Hebr 6:12. Tämä totuus kuuluu ehdottomasti Jeesuksen lupaukseen siitä, että meillä jo on se mitä rukoilemme.

Joku voi yrittää manipuloida itsensä rukoilemaan uskoen saaneensa.Taikausko on luonteenomaista pakanalliselle ja inhimilliselle rukoukselle. Hokkus pokkus- rukoustemput eivät kuitenkaan kuulu elävän Jumalan kanssakäymisen piiriin. Jumalalla on toki kyky vastata välittömästi pyyntöihimme, ja tästäkin on runsaasti todisteita Raamatussa ja kristittyjen kokemuksissa. Mutta sana, jota nyt tutkimme, tarvitsee vierelleen juuri uskon, kärsivällisyyden ja kestäväisyyden ulottuvuudet. Juuri se, että uskomme jo saaneemme sen, todistaa uskosta, ei vielä konkreettisesta näkemisestä. Konkreettinen vastaus tulee viimeisten sanojen myötä: "Se on teidän." Tarkemmin: "Se on oleva teidän."

Jeesuksen ja Martan sananvaihto Lasaruksen kuolleistaherättämisen yhteydessä valaisee myös rukouksen prosessia.

Martta sanoi Jeesukselle:"Herra, jos olisit ollut täällä, veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken mitä häneltä pyydät." Jeesus sanoi:"Veljesi nousee kuolleista." Martta vastasi: "Tiedän kyllä, että hän nousee viimeisenä päivänä, ylösnousemuksessa." Jeesus sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" "Uskon, Herra", Martta vastasi, "minä uskon, että sinä olet Messias, Jumalan Poika, jonka oli määrä tulla maailmaan." Joh 11:21 - 27.

Martta ymmärtää ylösnousemuksen ajasta käsin. Jeesus sijoittaa ajattomuuden, iankaikkisuuden ulottuvuuden ylösnousemuksen yhteyteen. Kun uskoo Jeesukseen, elää, vaikka olisi kuollut. Aika kuuluu meidän maanpäälliseen elämäämme, kun taas Jumalan valtakunta ei tunne aikaa. Kuolema koskee ajan loppumista maan päällä, mutta Jumalan lahjoittama uusi elämä jatkuu fyysisen kuoleman jälkeenkin, koska se on ajaton, iankaikkinen.  Ajasta käsin katsottuna ylösnousemus tapahtuu "viimeisenä päivänä", mutta iankaikkisuudesta käsin se tapahtuu, kun uskoo, uskon "hetkellä", uskon prosessissa: "Joka elää ja uskoo minuun, ei ikinä kuole." Ajattomuus koskee myös rukousta: "Uskokaa, että olette sen jo saaneet, ja se on teidän." Usko yhdistää ajattomuuteen. Koska elämme ajassa,  tarvitsemme  uskoomme kestäväisyyttä ja kärsivällisyyttä. Ne vapauttavat meidät minuuteista, tunneista ja päivistä ja vuosista. Ajattomuudessa rukouksiimme on jo vastattu. Uskon kautta olemme siirtyneet "sinne".

Apostolien teoissa Pietari mainitsee puheessaan ajasta, jolloin "kaikki pannaan kohdalleen." Apt 3:21. Synnin maailmassa paikat eivät ole kunnossa, asiat eivät ole oikeassa järjestyksessä. Rukouksen tarkoitus on  järjestää asiat ajattomuuden, iankaikkisuuden mallin mukaan. Rukous "tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi, myös maan päällä niin kuin taivaassa" tähtää juuri tähän Jumalan järjestykseen, rauhaan ja lepoon. Uskon kautta  pääsemme rauhaan ja lepoon elämässämme ja rukouksissamme. Silloin olemme Jumalan valtakunnassa, ja vastaus on jo saatu. Rukouksemme ovat pieniä osia Jumalan suuressa rauhan suunnitelmassa.



Koen kehoitusta  aktiiviseen sulautumiseen  "uskokaa jo saaneenne" lupauksen suureen totuuteen.

Jumalan tie luottamukseen murehtimisen vallasta

Useimmat uskovat ovat kokeneet, että vaikeudet vievät lähemmäksi Jumalaa. Kokemuksemme on myös, että hyvinvointi kovin helposti loitontaa meitä hänestä. Tosin kiitämme Jumalaa ajallisesta siunauksesta, mutta jos jotakin ikävää tapahtuu, alamme helposti kysellä: Miksi? Miksi sallit tämän elämässäni? Miksi jouduin työttömäksi? Miksi sairastuin? Miksi lapset sairastuivat? Miksi autossa ilmeni tämä vika? Päivä saattaa myös olla täynnä monia pieniä murheita.

Kun yhteytemme Herramme kanssa rakoilee, kun harras rukous ja Jumalan ja hänen tahtonsa etsiminen korvataan omaneuvoisuudella ja omien suunnitelmien läpiviemisellä, niin että hän tulee työnnetyksi sivuun, silloin Jumala tulee mustasukkaiseksi. Hän halajaa henkeämme kiivaudella. Jaak 4:5. Henkemme, sisäisen pyhäkkömmehän  tulisi olla Jumalan asunto. Jumala ei ole mustasukkainen inhimillisellä ja syntisellä tavalla, mutta Raamattu käyttää tätä ilmaisua, jotta me ymmärtäisimme jotakin hänen suuresta rakkaudestaan meitä kohtaan ja halustaan jakaa elämänsä kanssamme.

Jumalasuhde on sydämen asia. Jeesus ilmaisee sen näin: "Missä on aarteesi, siellä on myös sydämesi." Matt 6:21. Vähän myöhemmin Jeesus puhuu murehtimista vastaan. Usein juuri murehtiminen häiritsee jumalasuhdettamme. Se on tukahduttavaa hengen elämälle. Mutta Kirjoitukset neuvovat meitä voittamaan murehtimisen ja hallitsemaan rauhattomuutta ja surua. Jeesus kehoittaa meitä ensin etsimään Jumalan valtakuntaa. Hän haluaa, että Jumalan valtakunta on etusijalla elämässämme. Meitä neuvotaan heittämään murheemme Kristuksen päälle, koska hän kantaa ne ja pitää meistä huolta. Meitä kasvatetaan kiitoksen kanssa jättämään kaikki murheet Herran eteen, ja näin tehdessämme hän täyttää meidän sydämemme rauhalla. Murheista luopuminen voi olla myös kivuliasta, niin että emme ehkä koekaan lepoa sydämessämme luovuttaessamme sydämemme Herralle. Mutta on hyvä tietää, että Jumala rakastaa hätähuutojamme, sitä että haemme apua oikeasta osoitteesta, ja tämän kivun kautta hän haluaa sitoa meitä lujemmin itseensä.

Iäkkäämmillä ihmisillä on usein voimakkaampi taipumus kuin nuoremmilla pohtia kotoa lähdettyään, että tuliko hella sammutetuksi ja ovi lukituksi. Vapautuakseni tästä epäilystä olen alkanut tietoisesti tarkistamaan ja toteamaan, että kaikki on kunnossa. Kuitenkin saattaa epäilys vielä vainota minua, vaikka tiedän, että homma on hoidettu. Silloin minun pitää taas tietoisesti mitätöidä valheellinen häiritsevä tuntemukseni eikä uskoa sitä.

Tällainen valheellinen ajatusmekanismi voi myös häiritä murheen jättämistä Herralle, niin että uskon lepo ja rauha ei seuraakaan toimenpidettä. Tästä voi olla seurauksena, että epäilemme, onko Jumala ylipäänsä kuullut rukouksemme. Tällaisessa tapauksessa Sana neuvoo meitä uskomaan lupauksen ja mitätöimään epäilyksen: Pidä itsesi kuolleena murehtimiselle! Anna Jumalan lupauksen huolenpidosta ja levosta pyyhkiä murehtimisen jäljet sydämestäsi. Kiitä häntä uudestaan siitä, että hän kantaa ja hoitaa murheesi, ja pitää sinusta huolta. Vastaanota pyyntösi ja anomisesi ja kiitoksesi kautta Jumalalta uusi asennoituminen: luottaminen Herraan. Kysymys on koko ajan siitä, että pidämme luotettavana lupauksen Antajan. Juuri tämä on uskon taistelua. Jumala käyttää sitä, jotta sen kautta lujittuisimme häneen valheellisten ja ailahtelevien tuntemusten sijasta.

Korkea veisu 1:9-12. Rakkaus taivuttaa

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  3. osa:

Korkea veisu 1:9-12. Rakkaus taivuttaa

"Tammaani, joka on faraon vaunujen edessä, sinut, armaani, vertaan." Jae 9. Mitä tekemistä rakkaudella on, kun tässä verrataan rakastettua komeaan hevoseen? On monia aitoja uskovia, pyhiä, jotka rakastavat ja etsivät Herraa. Mutta mitä tulee ihmisen omaan tahtoon, meidän omiin hevosvoimiimme, ne saattavat paljastaa rajatonta uppiniskaisuutta. Ehkä emme itse huomaa tai tiedosta tätä. Luulemme olevamme hyvin Herralle antautuneita. Saatamme pitää kiinni näkemyksestämme hampaat irvessä. Kuulimme asian 55 vuotta sitten jossakin. Emme sitä silloin tarkistaneetkaan Raamatusta, emmekä kyselleet Herralta. Mutta ajattelemme, että asia on juuri näin. Meissä on tamman voimaa ja itsepäisyyttä. Tästä huolimatta Herra kehuu tamman komeutta. Se ei häiritse tätä rakkaussuhdetta. Miksi ei? Koska Herra tietää suuressa viisaudessaan käsitellä uppiniskaisuuttamme.

"Ihanat ovat sinun poskesi käätyinensä, kaulasi helminauhoinensa." Jae 10. Tammalla ja kauniilla kaulakäädyillä on fantastinen yhteys:

Hevosella on paljon omaa voimaa ja tahtoa. Se saadaan pidettyä aisoissa ohjaamalla. Hevoselle pannaan lujat valjaat kaulaan. Ahaa..  Mutta rakkaalle, mitä kauneimmalle morsiamelle, joka on tosin musta, mutta mitä ihanin. Hänelle ei annetakaan lujia valjaita, vaan hän saa kauniit helmet kaulalle.

"Me teemme sinulle kultakäädyt ynnä hopeasta niihin nastat." Jae 11. Korkea Veisu käsittelee hengellistä elämää käytännöllisesti. Se näyttää meille polun, mitä pitkin Hyvä Paimen meitä vie esipihasta eteen päin armossa ja totuudessa. "Käädyt" hebreankielellä on torim. Tor tarkoittaa riviä, nauhaa, johon ketjun osat pannaan paikoilleen. Tor:illa on myös toinen merkitys: tunturikyyhky.  "Kyyhkysen siivet ovat hopealla silatut, sen sulat keltaisella kullalla!" Ps 68:14. Kyyhkynen on kuva Pyhästä Hengestä, hopea kuvaa lunastuksen voimaa, ja kulta Jumalan Hengen olemusta. Kultakäädyt ovat siis yhtä ja samaa kuin tunturikyyhkynen, joka on kuva Pyhästä Hengestä.

Hengessä on vapauspuoli ja palvelupuoli. Tunturikyyhky, tor, kuvaa Hengen vapautta . Savar on hebrean sana niskasta ja kaulasta yhdessä. Se on kuva ihmisen tahdosta. Saatamme olla hyviä palvelijoita, mutta joillakin alueilla meillä voi olla luja oma tahto. Tätä voimakasta omaa tahtoa Herra käsittelee panemalla kultakäädyt kaulaamme. Näissä vitjoissa on Hengen vapaus. Sinä saat. Jeesus sanoo: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." Ei pakkoa. Rakkaus on vetovoima. Vitjat kaulallamme saavat aikaan Herran vaikuttamaa Hengen työtä meissä. Nämä vitjat taivuttavat vahvan niskamme, käsittelevät oman tahdon niskavoimia.

Käädyt ovat hopeiset ja kultaiset, ja kyyhkysen siivet silattu hopealla ja kullalla. Jumalan luonnon kirkkaus on kuin kulta, ja risti, risti meidän puolestamme Golgatalla on hopea. Risti myös hoiti ja hoitaa meidän vanhan ihmisemme ongelman. Jumalan työ on selvä ja tehty, ja me kohtaamme sen edeltä valmistettuna prosessina. Pyhityksen kartta on Korkeassa Veisussa.

"Kuninkaan istuessa pöydässään tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa." Jae 12. Käsitän tämän narduksen kuvaavan vastarakkautta. Me rakastamme häntä, koska hän ensin rakasti meitä. Me emme enää voi muuta kuin rakastaa, kun näemme hänet sellaisena kuin hän on. Tämä ei ole ristitöntä sanaa, vaan sitä, miten risti vaikuttaa rakkauden kautta.

Korkea Veisu 1:6-8. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon."

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  2. osa:

Korkea Veisu 1:6-8 

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." Matt 11:28.

Mitä lähemmäksi Herraa tulemme, sitä suuremmaksi tulee ristin tarve. Kohtasimme ristin heti alussa, mutta tarvitsemme sitä myös kulkiessamme eteen päin ja syvemmälle.

"Älkää katsoko sitä, että minä olen musta, päivän paahtama. Äitini pojat vihastuivat minuun, panivat  minut viinitarhain vartijaksi - omaa viinitarhaani en vartioinut." Jae 6.

Morsian puhuu veljistään "äitinsä poikina". Ilmaisu paljastaa, että heillä ei ollut  läheistä suhdetta. Hän kokee, että häntä on käytetty hyväksi. Hänelle annettiin yhtä sun toista tehtävää. Murheellista on todeta, että seurakuntaelämä ei aina ole sitä, mitä sen tulisi olla. Paimenen sydän ajattelee: "Miten voisimme ravita ja rohkaista tätä uutta ja kallisarvoista lammasta?" Paimen antaa tehtäviä vasta kun sielu on kasvanut armossa ja totuudessa, ja vapautunut. Seurakunnissa ei aina toimita näin. Usein ihmisiä arvioidaan luonnonlahjojen ja kykyjen perusteella ja pannaan heti tehtäviin, kun toivotaan seurakunnan nopeaa kasvua. Morsian puhuu etsijän kivusta. Etsijälle läiskitään tehtäviä, ja oman viinitarhan hoitaminen jää toissijaiseksi. Eivät "äidin pojat" pahaa tarkoita, he eivät vaan tiedä, mistä Herran työssä on kysymys. He eivät ole itsekään saaneet kokea sitä, että seurakunnan paimen on pitänyt heistä huolta.

Eräs sisar kertoi huoaten olleensa juuri tällainen ihminen, joka oli ohjelmoimassa toisia suureen ja voitokkaaseen tempaukseen. Hän paloi loppuun. Hän oli alkanut havaita, että tehtäviin tarvitsisi jotakin muutakin, ja kun hän alkoi puhua siitä, hän ei voinut enää jatkaa. Nyt häntä pidettiin luopiona. Nyt hän etsii Herraa pienessä ryhmässä.

"Minua on käytetty hyväksi" on monen kokemus. Tietysti asiassa on toinenkin puoli. Kun suhtautuu oikein, niin kaikki vaikuttaa meidän parhaaksemme. On totta, että tällaiseen hyväksikäyttöönkin voi asennoitua palvelumielellä ja sydämellä. Herra voi auttaa meitä joka tilanteessa, vaikka vankilassa.

Tällaisessa tilanteessa etsijä, morsian pettyneenä kääntyy Sulhasen, Paimenen puoleen ja sanoo: "Sano minulle sinä, jota sieluni rakastaa, missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä  levätä. Miksi minä hunnutettuna joutuisin sinun toveriesi laumain luo!" Jae 7.  "Sinä, jota sieluni rakastaa." Huokaus tulee rakkaudesta. Etsijää ei kiinnosta nämä paimenet, jotka jakelevat töitä ja taakkoja. Hän on nyt kiinnostunut Paimenesta, hänestä joka keskipäivälläkin pystyy löytämään lepopaikan laumalle. Missä se paikka on? Etsijä on hunnutettu. Hän ei halua hunnutettuna joutua Paimenen tovereiden lauman luo. Hän ei voi paljastaa itseään ja näyttää, kuka hän on. Nyt hän haluaa olla mahdollisimman kaukana näistä paimenista ja laumoista. Häntä kiinnostaa vain Herra.

Missä laumaasi paimennat, missä annat sen keskipäivällä levätä?

Amerikassa on tuhansia, varmaan miljoonia uskovia, jotka ovat lähteneet pois organisoiduista seurakunnista. "Haavoituin siellä niiden paimenien joukossa." "En halua mennä heidän lähelleen. Nyt jos vain pääsen lähelle Herraa, olen tyytyväinen."

Mitä Paimen vastaa? "Jos et sitä tiedä, sinä naisista kaunein..", jae 8, alkuosa. Hän muistuttaa meitä: "Sinä olet minun silmissäni se kaunein. Minä rakastan sinua niin kuin olisit ainut maailmassa." Tämä rakkaus on se voima, minkä tulee olla uskomme ja tietomme ja kaikkien tehtäviemme motiivi. Tällainen rakkaus luo avoimen ja vastaanottavaisen sydämen.  "..käy lammasten jälkiä ja kaitse vohliasi paimenten telttapaikoilla." Jae 8, loppuosa. "Voi, pitääkö minun kuitenkin olla näiden paimenten läheisyydessä. Hehän eivät ymmärrä minua eivätkä minun tarpeitani!" - Mutta tässä ei puhutakaan, että morsiamella pitäisi olla suhde näihin paimeniin. Jeesuksella on yhteys näiden paimenten kanssa. He tekevät tärkeää työtä, vaikka he tekevät myös virheitä. He ovat Jumalan työssä. Jumala ohjaa ja kouluttaa heitä. "Mutta minulla on sinulle aivan oma suunnitelma, sinä naisista kaunein. Älä rupea riitelemään näiden paimenten kanssa, äläkä haukkumaan heitä. Oleskele heidän läheisyydessään. Minä ohjailen sitten sinua toimimaan oikein. En ole kaukana näistä paimenista. Sinun tehtäväsi on seurata heidän toimiaan. Mene jopa mukaan. Mutta olennaisin viisaus on, että kaiken keskellä havaitset ja näet minut." Tänään tarvitaan juuri tätä.

"Sinulla on muutamia vohlia, jotka lähtivät juoksemaan perässäsi, kun sait kutsun. Tuo vohlat mukanasi ja pidä niistä huolta. Älä kilpaile paimenten kanssa, vaan ole paimen niille, jotka minä annan sinulle. Tässäkin asiassa sinun tulee löytää minut. Se on tärkeintä ja olennaisinta."

Korkea Veisu 1:1-5: Vapahtajan läheisyyteen

Benjamin Turkia on Israelissa asuva ja toimiva raamatunopettaja, jonka viikoittain pitämiä raamattutunteja voi kuunnella seuraavasta osoitteesta:

  http://portti.org/kuuntele_saarnoja.html

Julkaisen hänen opetustaan Raamatun Korkea Veisu, Laulujen Laulu - kirjasta lyhennettynä ja muokattuna, hänen luvallaan. Olen jakanut 3. helmikuuta 2015 pidetyn raamattutunnin kolmeen osaan, ja otsikoinut osat sisällön mukaan. Tässä  1. osa:


Korkea Veisu 1:1-5: Vapahtajan läheisyyteen

 
Monella kristityllä on sydämessään kaipaus saada enemmän, nähdä paremmin, mihin Herra on ohjaamassa. On valtavaa saada synnit anteeksi ja alkaa elämä puhtaalta sivulta, niin kuin Jeesuksen vertaus tuhlaajapojasta meille kertoo. Moni pysähtyy tähän. Mutta mihin meitä johdatetaan tämän jälkeen? Juhla on edessäpäin. Juuri juhlaa varten tuhlaajapoika sai uuden vaatetuksen. Hänellä on kova nälkä.

Kun kokous on päättynyt ja aamen sanottu: Entä mitä nyt? Onko jotakin enemmän? Tämä raamattutunti, joka käsittelee Korkea Veisun sanomaa, on tarkoitettu Herran etsijöille, jotka etsivät jotakin, mistä ei ole vielä puhuttu, kaipaavat läheisempää suhdetta Herraan.

Johdatuksena Korkea Veisu-kirjan tutkisteluun luemme Kolossalaiskirjeestä 1:12: "..kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan  osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa."

Meillä on lapsen lailliset oikeudet pelastuksen ja uudestisyntymisen kautta taivaan aarteisiin. Jae sanoo, että meidät on tehty soveliaiksi, niin että pääsemme käytännössä kokemaan osallisuuden tästä perinnöstä. Jae puhuu siis oikeuksista ja soveliaisuudesta. Otetaan esimerkki: Kaikilla kansalaisilla on laillinen oikeus mennä olympialaisiin. Mutta kaikilla ei ole kykyä siihen. Kaikki eivät ole soveliaita, koska he eivät ole harjoituksen kautta kehittäneet kykyjänsä. Jumala haluaa viisaudessaan, armossaan ja pyhyydessään viedä meitä temppelin esipihalta pyhäkön kautta kaikkeinpyhimpään. Yhä syvemmälle armon pyhyyteen ja Vapahtajan yhteyteen. Tämä johdatus tapahtuu hengellisen nälän ja janon kautta. Ketään ei pakoteta.

Korkea Veisu puhuu sulhasen, Jeesuksen, ja morsiamen, seurakunnan välisestä suhteesta. Morsian sanoo, Kork.v. 1:2: "Hän suudelkoon minua suunsa suudelmilla. Sillä sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini." Huomaa, että ensin morsian puhuu "hänestä", mutta vaihtaakin "sinuun". Näin tekevät Jumalaa etsivät ihmiset. Puhumme Jumalasta "hänenä", mutta hyppäämmekin sydämen rakkaudessa kolmannesta persoonasta nopeasti toiseen, ja alamme puhua hänelle: "Sinun rakkautesi on suloisempi kuin viini." Puhe muodostuu rukoukseksi ja kiitokseksi. Kunpa kaikki asiat muodostuisivat meille tällaisiksi tuoreiksi sydämen rukouksiksi. Hän, Jeesus tekee aloitteen, hän rakastaa seurakuntaa, meitä yksilöinä. "Hän suudelkoon minua."  Suutelu on kuva intiimisyydestä, läheisyydestä.

Läheisyydestä syntyy Hengen ilmapiiri. Korkea Veisu ei käsittele oppeja. Siinä kuvataan polkua Jumalan läheisyyteen. Tuhlaajapoika on jo vanhurskautettu  ja saanut synnit anteeksi, saanut uuden vaatetuksen. Tästä alkaa Korkea Veisu. Se käsittelee tuhlaajapojan juhlaa.

Morsian jatkaa:"Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on nimesi; sen tähden sinua nuoret naiset rakastavat." Jae 3. Sulhasen vaatteiden ja ihon tuoksu leviää, ja ilmapiiri muuttuu. Yksi aikamme heikkouksista ja vaikeuksista seurakunnissa liittyy juuri ilmapiiriin. Meidän tulisi paljon enemmän kiinnittää huomiomme Jeesuksen läheisyyteen kuin tekemisiimme. Tekeminen ei ole turhaa, mutta sen tulisi syntyä tästä läheisyyden ilmapiiristä, niin että levitämme hänen tuoksuaan. Tämä tuoksu ei lähde meistä, vaan hänen kanssaan seurustelemisesta.

"Suloinen on voiteittesi tuoksu, vuodatettu öljy on sinun nimesi." Lakiliiton puolella kerrotaan papillisesta öljystä. Sen ainekset ovat kuvia Jeesuksen ristin ja ylösnousemuksen merkityksestä ja voimasta. Jeesuksen nimessä on koko tämä voiteluöljy. Kun olemme totuudessa hänen nimessään koolla, silloin meillä on Pyhän Hengen öljyn koko sisältö ja tarkoitus. Pyhä Henki on Jeesuksen nimen ja Sanan ilmestyksen kanssa yhtä. Kaikki uuden liiton aarteet sisältyvät Jeesuksen nimeen. Mitä enemmän kutsumme tätä nimeä avuksemme, sitä enemmän meillä on tätä taivaallista öljyä. Saamme hyvän käsityksen Jeesuksen nimen merkityksestä tutkimalla, miten alkuseurakunta kunnioitti ja rakasti ja pyhitti tätä nimeä.

Morsian jatkaa: "Vedä minut mukaasi, rientäkäämme! Kuningas on tuonut minut kammioihinsa. Me riemuitsemme ja iloitsemme sinusta, me ylistämme sinun rakkauttasi enemmän kuin viiniä; syystä he sinua rakastavat." 1:4

Minua on koskettanut erään ugandalaisen saarnaajan kertomus. Tämä mies oli kokenut monia rukousvastauksia ja ihmisiä oli parantunut hänen kauttaan. Kuitenkin hän koki kerran rukouksessa Herran puhuvan itselleen ensimmäisen rakkauden puutteesta. Kaiken tämän toiminnan keskellä oli sydämen läheisyys Herran kanssa kadonnut. Saarnaaja murtui Herran edessä ja jatkoi rukousta huutaen Herraa avukseen omaan kykenemättömyyteensä. Ja Herra kohtasi hänet kauniilla ja suuremmoisella tavalla.

Juuri tätä Herra etsii. Hän haluaa sydämen läheistä suhdetta meidän kanssamme ennen kaikkea toimintaa ja ohjelmia. Mainittu saarnaaja tuli tähän tulokseen: "Minä en osaa tehdä mitään, en edes parannusta. En osaa lähestyä sinua, ellet sinä minua vedä."

Tässä onkin avain: Vedä, vedä, Herra. Murra näitä sydämen kovia kohtia ja kuoria. Avaa solmuja. Vain sinä voit tehdä sen. Itse en siihen pysty!

Meitä ympäröivät maailmallisuuden hyvin epämoraaliset voimat. Saastaiset pärskeet ja uneliaisuuden aallot vyöryvät päällemme. Emmekä ehkä edes tajua, olemmeko Herraa lähellä vai emme. Tuhlaajapojan viitassakin, synnit anteeksi saaneina, voimme olla kaukana Herrasta.

Näemmekö Vapahtajan silmät ja kuulemmeko hänen sydämensä tykytyksen? Jeesus haluaa, että häntä etsivät lähestyvät häntä vapaaehtoisesti ja taipuvat tähän vetämiseen. Jos mukaudumme hänen vetämiseensä, lähdemmekin juoksemaan hänen perässään. Silloin havaitsemme, että tässä ei olekaan kysymys omatekoisesta parannuksesta eikä lain teoista. Mainitsemani saarnaaja tunnusti tarpeensa tulla Herran vetämäksi, ja Herra veti.

Tämän maailman paine on pelottava. Maailman henki tekee uneliaaksi. Voimme tyytyä vähempään kuin Jumalan parhaaseen. Mutta meille on annettu mahdollisuus sanoa: "Vedä minua, Herra." Jeesus haluaa, että tulemme lähelle. Menkäämme siis, juoskaamme hänen jäljessään!

"Kuningas on tuonut minut kammioihinsa." Vielä suurempaan läheisyyteen.  "Minä olen musta, mutta ihana." Kun me lähestymme Herraa, niin hän lähestyy meitä. Meidän kannattaa lähestyä sellaisina kuin olemme. Ei hyödytä yrittää omatekoista pyhyyttä. Kun tulemme Herran luo vain hänen rakkautensa kohteiksi, niin jossain vaiheessa meille välähtää:"Olen musta."

Joskus olemme kuulleet jonkun uskovan kertovan kokemuksistaan, mitä ihmeellistä Herra on tehnyt yhteydessään, ja antanut voittoja. Voi siinä kuunnellessaan epäuskoisena ajatella ja huokaista, että itsellä ei ole ollut vastaavanlaisia kokemuksia. Kuunnellessaan kokee olevansa musta tällä alueella. Myös voi havata oman mustuutensa kokiessaan Herran hyvyyden läsnäoloa. Juuri silloin näkeekin sen parhaiten. Kokee tulevansa riisutuksi, mutta ei koe tuomiota, vaikka Pyhä Henki näyttää omaa mustuutta. Tällaisessa tilanteessa katse siirtyy itsestä Vanhurskauttajaan. Morsian sanoo: "Minä olen se ihana!" Olen Messiaassa täysin ihana.

jatkuu 

"Se ei riitä meille kaikille"

Matteuksen 25. luvussa Jeesus kertoo vertauksen viisaista ja tyhmistä morsiusneidoista:

"Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa, mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: "Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!" Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: "Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat." Mutta viisaat vastasivat: "Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta." Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: "Herra, Herra, avaa meille!" Mutta hän vastasi: "Totisesti, minä en tunne teitä." Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä." Matt 25:1-13.

Tove Janssonin vuonna 1953 maalaama Teuvan kirkon alttaritaulu "Kymmenen neitsyttä". Kuva: Foto-Nisula

Viisaat olivat ottaneet huomioon sulhasen tulon mahdollisen viivästymisen ja varanneet enemmän öljyä mukaan. He, viisaat, neuvoivat tyhmiä menemään ostamaan lisää öljyä. He olivat saaneet viisautensa jostakin. He antoivat tyhmille saman kehoituksen kuin viisas kuningas Salomo antaa meille: "Osta totuutta, älä myy, osta viisautta, oppia ja ymmärrystä." Sananlaskut 23:23. Viisaat olivat ostaneet öljynsä, joka oli heidän viisautensa merkki, ja he tiesivät, että he eivät saa antaa sitä pois.

Joku ehkä kysyy: Eikö ole aika itsekästä jättää jakamatta? Eihän se ole rakkautta! - -

Rakkaus on kristillisen elämän keskeisin asia, joten kysymys on aiheellinen. Mutta voimme myös kysyä: Onko kristillisessä elämässä tilanteita, joissa tulee olla itsekeskeinen?

Tuhlaajapojasta kerrotaan, että hän elettyään synnissä  alkoi ajatella kotiaan. "Hän meni itseensä."  Paavali kehoittaa: "Tutkikaa itseänne! .. Pankaa itsenne koetteelle.." 2 Kor 13:5. Timoteus saa kehoituksia: "Valvo itseäsi.." ja "Säilytä itsesi puhtaana!" 1 Tim 4:16 ja 5:22.

Kerrottuaan vertauksen Jeesus kiteyttää sen sanoman: "Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä." Valvominen oli vertauksen ydinsanoma. Sehän muistuttaa kovasti noita Paavalin kirjoittamia kehoituksia.

Tiedämme erinomaisesti, kuinka toisten tulisi käyttäytyä. On helppoa löytää virheitä toisista. Jeesus kysyy: "Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?.. Ota ensin hirsi omasta silmästäsi, vasta sitten näet ottaa roskan veljesi silmästä." Matt 7:3-5. Jeesuksen esimerkki roskasta ja hirrestä osoittaa, kuinka tyhmää on keskittyä toisten pikkuvirheisiin sen yksinkertaisen viisauden sijasta, että keskittyy poistamaan ensin oman "hirtensä". Se on viisasta ja järkevää. Tutkia itseäni. Koetella itseäni. Silloin ostan viisautta. Itsensä tutkiminen ja koetteleminen Jumalan edessä maksaa. Se on nöyryyttävää.

Vertaus kertoo, että viisailla ei ollut tarpeeksi öljyä jakeluun. Meidän tulee valvoa joka päivä, hankkia ja käyttää uutta öljyä päivittäin, niin kuin Sarpatin leski, joka sai kokea: Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, vaikka hänellä oli vain vähän ruokaöljyä pullossa, mutta se edellytti jokapäiväistä kuuliaista luottamusta profeetan välittämää Herran sanaa kohtaan. Päivittäin hän käytti viimeiset öljytippansa, ja sen kautta hänellä oli joka päivä öljyä leipomiseen. 1 Kun 17:16.